Polaarista nostalgiaa Napapiirillä...

Toukokuussa puikot ovat taas heiluneet - olen ihan selvästi vältellyt pihahommia! Myös kevätsiivousta, liikunnallisia harrasteita, pääsykokeisiin lukemista... Sukkia tökkiessä on näennäisen aikaansaava, voi autuaasti sivuuttaa ne toimenpiteet, jotka OIKEASTI vaatisivat panostusta.

Sama juttu taitaa olla bloggailun kanssa, yltiöpäiseen päivitystahtiin on siivittänyt arkisempien suoritteiden välttely. Kun postaustiheys laantuu, tiedätte että olen viimein ryhtynyt toimeen - tai hautautunut tekemättömien töiden alle, lopullisesti...

Sukat samaa tylsää perussukkaa, lankavalinnoista saan valheellista hohtoa tekemisiini:

 Raidat Seiskan Polaris-langasta.

 Raitalankana 7 veljeksen Nostalgia,
musta-harmaata ja sinisävyistä.

Raidoitus Napapiiri -Seiskaveikkaa.

Ja sitten vielä muutamat muut, nämäkin Seiskaa.

Toukokuussa langankulutus yhteensä 1,186 kg.

Umpitylsää, nyt pitää keksiä jotain muuta!

Monenkirjavia keränloppuja alkaa olla niin paljon (mökillä toinen samanmoinen korillinen), että pitää oikeasti alkaa käyttää aivoja väriyhdistelmiä suunnitellessa. Että siinäkin mielessä voisi vaihteeksi keksiä jotain ihan uutta tikuteltavaa, mihin hukuttaa jämäset - jotain aivotonta siis...

Tai mieluummin pitäisi tietty tehdä niitä pihahommia, kevätsii kesäsiivousta, harrastaa fyysisiä harjoitteita. Pääsykokeet menivät jo...

PS. Eilen juhlittiin koulujen päättäjäisiä.

PS. Koronan vuoksi luokka oli jaettu kuuden oppilaan ryhmiin, jotka kävivät 20 minuutin välein pokkaamassa todistuksensa koulun pihapiirissä (Pupunen oli kevään väistötiloissa puistomiljöössä, omppupuiden alla juhlayleisö - lampaat).

PS. Tämän kevään Hymypojat.

Mökkikausi korkattu

Viikonlopuksi luvattiin niin kivaa keliä, että lähdimme heti lauantai-aamusta mökille.

Vaatehuoneessa on aina pyykkikori teemalla "mökille menossa", sinne sitten sujauttelen mitä milloinkin, monenmoista mökille menevää. Talven mittaan niitä koreja oli vaan karttunut aika monta... Melkoisella sovittelulla saatiin kuitenkin kopat autoon, pitihän myös kaikki peruselintarvikkeet ja siivousvälineet mahduttaa mukaan. Ja Koira. Ja mukula.

Mökkikausi alkaa aina perusteellisella siivouksella, kannan kaiken irti lähtevän kuistille ja alan hysteerisen hiirenpapanoiden metsästyksen. Onneksi niitä ei nytkään kovin montaa löytynyt, mutta YKSIKIN riittää siihen, että kaikki mahdollinen on pyyhittävä, puunattava, puleerattava ja kaikki vähänkin epäilyttävä heitettävä pois.  En vaan kestä ajatusta, että käyttäisimme hiirien kanssa samoja tavaroita... Esimerkiksi Miehen Reino-tossun kantapään sisäpinnasta oli ihan selvästi käyty repimässä vähän villoja pehmikkeeksi (APUA, MINNE??) => päättelin, että hiiri on istunut kengän sisällä sitä nutustamassa => Reinot roskiin.

Mies oli syksyllä unohtanut tyhjentää yhden mökkikeittiön alakaapeista, jossa avaamattomissa paketeissa mm. 2 kg hillosokeria, hapankorppuja, näkkileipää, vehnäjauhoja, mysliä, perunamuusijauhetta, valmispippurikastiketta, kahvia ja makaronipusseja. Perin kummallista oli, että kaappi oli putipuhdas, paketit täysin ehjiä. Varmuuden vuoksi heitin kaiken kompostoriin, päiväyksistä riippumatta - ehkä niitä kuitenkin on käyty syynäämässä? Eivät vaan nirsolle hiirelle kelvanneet. Tai hiiri on jäänyt loukkuun juuri ennen ateriaa, Appiukko kun oli käynyt ne poistamassa ennen tuloamme...
Ruuan sijaan vanhan pesukomuutin reunasta oli nakerrettu palanen, pieniä hampaanjälkiä näkyvissä. Hiiri on mahdollisesti seissyt takajaloillaan MINUN vuoteellani sitä rouskuttamassa. Arvatkaa, miten kävi? No, en polttanut sänkyä ja laittanut petivaatteita roskiin, tulivat paluukyydissä kotiin pestäviksi. Voihan täkit ja tyynyt pestä 90-asteessa, mieluiten Kloritella - voihan?

Oma johtopäätökseni kuitenkin oli, että hiirellä on ollut vaivoinaan erittäin paha hajuaistin vienyt nuha, kun pähkinämysli ja hillosokeri eivät kelvanneet!! Tai sitten todella omalaatuinen ruokavalio! Muutama vuosi sitten oli nimittäin keittiötasoista jyystetty puista reunusta melkoinen pala paristakin kohdasta. Saattavat olla samaa sukuhaaraa nämä gastronautit.

Siivotessa haluan täydellisen siivousrauhan, ylimääräisiä ei tarvita jaloissa pyörimässä. Onneksi Mies ja Pupunen keksivät viihdykettä ihan omin nokkineen: alamökillä Appiukon kanssa halkotalkoot, kalastusta ja tavaroiden kuljettelua mökkien välillä.

Kalusteet asemoin jälleen uudelleen. Nyt sängyt pitkin pituuttaan sivuseinällä. Sähköpattereita ei auta enää käyttää, muuten kärähtävät vuoteesta vällyt.

Kun nurkat oli puleerattu, kannoin kaikki korit autosta sisään. Yllätyin kyllä aika monta kertaa, että "ai, tällaistakin tänne olin suunnitellut...". Kaikki vanhat uusioroinat löysivät kuitenkin paikkansa - vastaavasti keräsin turhaa tavaraa kirpputorille vietäväksi. Niin että auto oli ihan yhtä täynnä palatessakin, korikaupalla pyykkiä ja kirppariroinaa...

Mökki ei ole suurensuuri, vissiin vajaat 25 neliötä. Yhdellä katsella näkee joka nurkan - pyörähdetäänpä myötäpäivään:

Ovensuussa seisten.

Etuvasemmalla kyökki.

Näkymä ulko-ovelta.

Pimeä näkymä keittiönurkkauksesta.

Vielä pimeämpi näkymä takan kupeesta.

Näkymä keinutuolista oikealle...

... ja vasemmalle.

Keinutuolin kyljestä raput ylös Pupusen parvelle.

Parvelta alas silmäillen...

Takorautakruunu posliiniosin on Appiukon löytö vanhaintavarainkaupasta.

Mökin siivosin ja ulkohuussin. Ikkunoiden pesu ja kuistin siivous jäivät ensi kertaa, pitää muistaa ottaa ulkokalusteöljy ja suti mukaan silloin. Siinä hommassa kelpaa jo miehinen apukin!

  

Mutta ei miesväkikään jouten ollut. Kotiinviemisiksi kalansaalista! Ei lauantaina laiturin nokasta virvelöiden, mutta sunnuntainen uistelu tuotti tulosta.
.

Pupunen sai kolme kohtuullisen kokoista haukea, joista tosin se kolmas vapautettiin. Vesille lähtiessä olivat Appiukon (70+) kanssa molemmat omassa päässään venhoa, mutta epäilen suuresti, mahtoivatko muistaa turvavälin siinä vaiheessa kun saalista alkoi nousta...

Kotona Pupunen valmisti Miehen kanssa kalamurekepihvitaikinan.
.

KALAMUREKEPIHVIT

runsas 1 kg perattua haukea

3 isoa sipulia

4-5 palaa Reissumiestä

=> jauhetaan lihamyllyllä (leipä viimeisenä, siivoaa myllyn mukavampaan pesukuntoon)

1 prk kermaviiliä

1 prk tilliä

1 prk kapriksia

2 kananmunaa (KORJAUS: 3-4 kananmunaa)
½ sitruunan mehu

reilusti suolaa

ronskisti valkopippuria

=> yöksi tiiviisti suljetussa astiassa jääkaappiin maustumaan
merisuola-pippurimaustevoita paistamiseen

Maanantai-iltana paistelivat pihveiksi. Taikinassa olisi kuulemma saanut olla pari kananmunaa enemmän, kahdella munalla tuppasivat koepaistaessa murenemaan. Tästä syystä pihvit valmistettiin ensin uunissa ja sitten vielä paistettiin kevyesti pannulla merisuola-pippurimaustevoissa. Miehiset lisukkeet (perunamuusi, Blå Bandin kalakastike sitruunalohkolla ja kurkkuveneet) täydensivät aterian.
Kyllä oli maukasta!

Kesälomalla toivottavasti ehditään viettämään vähän pidempikin rupeama mökkösellä. Koronasta huolimatta, kun appivanhemmat liki ja koronasta johtuen, kun muu kesänvietto rajoitetumpaa... Aiempina kesinä visiitit ovat jääneet muutamaan kertaan, yöpymiset laskettu yhden tai korkeintaan kahden käden sormin. Onhan se vähän kuin mökin tuhlausta pitää sitä enempi hiirien mellastuspaikkana kuin omassa käytössä (vaikkei oma olekaan)...
.

  AURINKOISTA TOUKOKUUN VIKAA VIIKKOA

- IHAN KOHTA ON KESÄ!!

Miehekäs K

Avioituessani Miehen kanssa vuonna 2005 olin ihan ehdoton, nimestäni en luovu! Niin monta vuotta (ähäkutti, enpä kerro, kuinka monta!) olin ollut jo Paula Mxxxxxxxx, identiteettiini olisi murentunut nimenmuutoksen myötä. Sitä paitsi uskon olevani maailmankaikkeuden ainoa tämän niminen henkilö, Miehen suvun nimellä olisin saanut pari kaimaa.

Miehelle oman nimeni säilyttäminen oli itsestäänselvää, appivanhemmat ehkä hieman paheksuivat... Korvaukseksi Pupunen on Miehenniminen. Myönnän myös hetken harkinneeni nimeni muuttamista kaksiosaiseksi Pupusen ristiäisten yhteydessä, jotta koko perheellä olisi yhteinen nimi. Ei sitten kuitenkaan tullut päivitettyä...

Edellinen haaste oli niin hauska, että aloin ihan pohtia, mitä mahdoinkaan menettää, kun sukunimeni ei alakaan miehisellä Koolla? Apua, olenkohan vähän Kahjo...?

VAATE
Kurahousut - Pupunen aloittaa kesälomansa viikon pituisella telttaleirillä. Käytiin läpi varustelistaa, hyvien sadevaatteiden tärkeyttä korostettiin. Totesimme, että aiempaa isompaa pitää hankkia, että alle mahtuu paljon lämmintä vaatepartta. Lyhyiksi jäännet henkselisadehousut näyttivät pellehousuilta, pidempiä olikin vähän hankalampi löytää! Core-texitkin kävisivät, mutta koska leirillä on koronan vuoksi rajalliset kuivattelumahdollisuudet, perinteinen sadeasu on toimivampi valinta. Uusi kurahousu-shoppailureissu vielä edessä...
Ilman kurahousudraamaa valinta olisi ollut kaarituelliset rintaliivit.

JUOMA
Kahvi - päivä ei käynnisty ilman kahta Teema-mukillista VAHVAA Juhla-Mokkaa lorauksella rasvatonta vähälaktoosista maitoa. Töissä en juo kahvia, koska a) se on liian laihaa, b) väärän merkkistä eikä c) maito ole rasvatonta. Kolme väärää parametria on jo liikaa. Laihasta sumpista tulee huono olo ja hyla-kevytmaito on ehdottomasti liian makeaa kahvissa käytettäväksi, väärän merkin voisin ehkä kestää. Ehkä.

Pienoismalli Bengtskärin majakasta,
kuvattu Tammisaaren Avoimet puutarhat -tapahtumassa 2018,
jonkun pihasaunan nurkalta tämä löytyi...

PAIKKA
Kallio, mieluiten meriveden sileäksi hioma. Vietimme Miehen kanssa ekan yhteisen juhannuksen (2001) Bengtskärin majakkasaarella. Kolme kokonaista päivää, tarjolla vain paljaita kallioita ja lohikeittoa. Plus sauna, joka vaikutti Auswitchin kaasukammiolta. Se oli ihanaa! Pyrimme joka kesä visiteeraamaan saaristossa tai rannikolla - mitä kallioisempaa, sen onnistuneempi reissu!

Koirien Harrods-tuliainen: ruokakupit.
Kolmonen, Vitonen ja Nelonen valmiina aamupalalleen.

RUOKA
Keitto, mikä vaan keitto paitsi pinaattikeitto. Soppa maistuu aina, niitä on myös kiva tehdä. Bravuurini on broilerkeitto, kahta samanlaista vissiin vielä ei ole ollut, varioida voi loputtomiin. Pinaattikeittoa vihaan, ala-asteella opettaja pakotti syömään. Minulla on ihan lapsesta asti ollut paha laktoosi-intoleranssi, mutta sellaista vaivaa ei vaan siihen maailmanaikaan ollut vielä keksitty. Maitoruuat maistuvat suussani ihan pask tosi pahalta.

Soppaohje tähän väliin, JAUHELIHAKEITTO (just kaavin kattilanpohjalta viimeisetkin rippeet)
- (hirven)jauhelihaa
- iso sipuli tai pari, samalla vaivalla kolmekin...
- paistetaan neitsytoliiviöljyssä
- maustetaan suolalla, pippurilla ja HP:llä
- kattila (5 l) liki puolilleen vettä
- pari liha- tai kasvisliemikuutiota tai reilu loraus riistafondia
- 3 laakerinlehteä ja reilusti kokonaisia pippureita
- 3-4 naurista
- perunoita (käytän keitoissakin jauhoista laatua), määrä oman mielen mukaan
- punainen paprika tai pari isoina paloina
- purkillinen huuhdottuja papuja
- valkosipulia (mitä enemmän, sen maukkaampaa)
- lisää jauheliha&sipuli-seos ja keittele vielä hetki
- purkillinen (ruoka)kermaa
- muutama lusikallinen inkiväärihilloa

Kuvaa ei nyt ole, kattilassa pelkkä kiiltävä pohja...

Nelonen, Vitonen ja Kolmonen mökillä päivää paistattelemassa.

ELÄIN
Koira - oikeasti olen kissaihminen, mutta eka poikaystävä oli kissa-allergikko. Tulimme sitten hankkineeksi koiran. Ja toisenkin. Erosimme, koirat ja autolaina jäivät minulle, auto exälle. Jossain vaiheessa tapasin sitten Miehen, kissaihminen hänkin, piti valitsemaani koirarotua (whippet) maailmankaikkeuden yksinkertaisimpana otuksena. Kun koirista jätti aika, Mies ehdotti uuden hankkimista. Yllätyin todella, kun halusi kuitenkin pitäytyä samassa rodussa! Hankittiin koira. Ja toinen. Ja kolmaskin... Vuodet vierivät ja koirat tuhkattiin hyvin iäkkäinä. Kuvittelin jo kissan koittavan, vaan nyt jo kuudes wipukka köllöttää sohvannurkassa...

TYTÖN NIMI
Kerttuli - se nyt vaan tuli mieleen.
Ensimmäisten koirieni kasvattaja Kerttu tuotti aikoinaan rodun täkäläisiä kantayksilöitä Englannista. Koirani olivat hänen viimeisistä pentueistaan, Kerttu oli silloin jo 75 täyttänyt - mahtava mamma!
Kerttua leikillisempi Kerttuli juontui mieleeni vissiin koiramuisteloista?

POJAN NIMI
Konsta - se nyt tuli vaan mieleen.
Rimmaa Kerttuliin.

Sinisyydestä ja turkispeitteestä päätellen kotipihalla on kylmempää...
Vitonen, Nelonen ja Kolmonen.

AMMATTI
Kirjailija - ilman heitä tuskin nukkuisin. Uneen tarvitaan villasukat (tai kahdet [tai kolmet]) ja dekkari. Luen niin kauan, että tajuan etten tajua lukemaani, silloin sammuu valo, myös valaisimesta.
Kirjoittamista sivusivat omatkin urahaaveet: lukiossa kuvittelin, että minusta tulee tiukkanutturainen äidinkielenopettaja tai tutkiva journalististi. Ei tullut.

KUVAUS HENKILÖSTÄ
Kunnioittava, kunnioitettava, kunniallinen, kunniakas, ihan täsmällistä k-sanaa en keksi.
Avioliittomme kulmakivet ovat keskinäinen kunnioitus, luja luottamus ja nauru. Nauramme myös toistemme toilailuille, mutta emme arvostele tai vähättele toistemme tekemisiä (tai tekemättömyyttä) tai mielipiteitä.
Noin ylipäätään kanssaihmisten kunnioitus tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä, itseä kohotetaan muita alentamalla.

JOKA KODISSA
Kattila - omat kattilani olen hankkinut noin 30 vuotta sitten. Sijoitus kannatti, Hackman Elegiat ovat yhä kuin uusia. Paitsi että paremmat kuin uudet! Käytössä ihan päivittäin, hah, uudenveroisuus kotikokin toimettomuudesta johdu...

Täytyy sanoa, että tämä oli paljon helpompaa Miehen sukunimellä!
En silti vaihda nimeäni, en enää!

Nelonen, Kolmonen ja Vitonen mökkisohvalla.

PS. Kaikki koiramme ovat todellakin olleet sohvaperunoita, sanan varsinaisessa merkityksessä. Sisätiloissa käyttäytyvät kuin kissat, makoilevat kerällä milloin missäkin, mieluiten aurinkoläikässä tai takan hehkussa. Ulkona sitten on sen enemmän virtaa ja vauhtia, varsinkin hiekkakentillä ja jäällä. Kaikki aiemmat koirat pysyivät kotipihassa vapaina, Kutonen ei ole vielä riittävän luotettava tässä suhteessa, mökillä sekin saa  viipottaa vapaana (ei lintujen pesimäaikaan).

Ykkönen ja Kakkonen elivät ennen digikamera-aikaa, en alkanut skannailla paperikuvia tähän hätään.

Kutonen kotisohvalla.

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

Haaste: Sukunimen 1. kirjain M

Varjoista valoon -blogista nappasin hauskan haasteen: "Tehtävänä on kirjoitella käyttämällä oman sukunimen ensimmäistä kirjainta otsikkosanojen alle, mitä ne tuovat mieleen. Ensin siis vain yksi sana ja perustelujakin voi esittää."

Näin lähtee ämmästä:

Pupunen testaa sytomyssyjä kesällä 2016.

VAATE
Onko mitään muuta M-kirjaimella alkavaa vaatekappaletta kuin myssy? Ja oikeasti sekin on kyllä pipa.

Oman pihan onnea!

JUOMA
Marjamehu - tyhjennän (juomalla) juuri viime vuotista satoa pakastimesta, herukkamehua. Pensasmustikkarahkaa on myös ollut aika usein tarjolla viime aikoina...

Mökkösen kevättuuletus.

PAIKKA
Mökki - mökille olisi jo mieli, mutta kelit ovat olleet niin kalseat, että ehdoin tahdoin en lähde palelemaan! Vallankin kun mökillä on ulkohuussi ja saunaan pitkä matka, varsinainen vaellus ylämökiltä rantaan.

Hirvenkaatajan bonus: kieli, sydän ja maksa.

RUOKA
Mikään mieliruuistani ei ala M-kirjaimella! Makaronilaatikko tylsää, munakas tylsää, metwursti ällöä, metrilaku ällöä, merikrottia en ole maistanut... Maksakastike yltiöpäisen sipulimäärän ja runsaan kermakastikkeen kera on kyllä varsin maukasta. Pitäisikin ehkä tehdä lähiaikoina...

Pupunen talloo muurahaisia...

... Saarenmaan Kuressaaressa kesällä 2016.

ELÄIN
Muurahainen - pihassa niitä riittää! Haluan muurahaiskarhun! Ne söisivät myös termiittejä, mutta niitä täällä onneksi ei ole. Nisäkäsnimistötoimikunta on muuten ehdottanut muurahaiskarhuille uutta suomenkielistä nimeä jurumit. Kuulostaapa suomalaiselta.

TYTÖN NIMI
Mirjam - lukioaikaisen englanninopettajani nimi. En erityisemmin tykännyt englannin opiskelusta, en opettajastakaan, mutta nimi on kiva.

POJAN NIMI
Mauno - sen nimisen kissan tapasin melkein 40 vuotta sitten Vilppulassa. Sopii myös presidentin nimeksi.

Kuistin ikkunaremppa alkamassa kesällä 2015.

AMMATTI
Muurari - itseoikeutetusti, koska talon, jossa asustamme, on muurari muurannut omalle perheelleen vuonna 1962. Olisi voinut olla myös maalari, koska sellaista täällä nyt kaivattaisiin! Oma ammattini alkaa T:llä, Miehen ammatti L:llä.

KUVAUS HENKILÖSTÄ
Mahtipontinen? Ööö, ehkä ei (vaikka se ekana mieleeni tulikin...)
Mielipidevaikuttaja - viehätyn ihmisistä, joilla on luovia ja omaperäisiä ideoita ja ajatuksia ja jotka uskaltavat aatoksensa myös ääneen lausua, poislukien änkyrät vastarannankiisket ja kaikensorttiset fanaatikot.

Mökin lattialla makaavat hämeenkyröläinen Hertta ja brasilialainen sonni.

Olohuoneen uusi matto on lehmäntaljasuikaleista valmistettu.

JOKA KODISSA
Matto - kai kaikilla on edes kynnysmatto? Olen aika heikkona mattoihin, jotka tehty aidoista materiaaleista: villasta, silkistä, juutista tms. Myös taljat lattioilla (ja sängyilla ja tuoleilla ja missä vaan) ovat ihan ylimaallisen ihania. Jostain kumman syystä meille kuitenkin tuppaa kulkeutumaan kaikenkarvaisia tekokuituhirvityksiä, jotka sitten päätyvät yleensä aika nopeasti kirpputorille...

Kiitos Beate56,
ei muuten ollut ihan helppo haaste!

Kaikki kuvat ovat aiemmin blogissa julkaistuja, uusia nyt tähän väliin ehtinyt...

LEVOLLISTA HELATORSTAITA!

Edessä pitkä viikonloppu, perjantain otin vuosilomavapaana.

Vielä kun jaksaa viikon rutistaa, alkaa OIKEA kesäloma!!
💥

Lisää pöllötystä

Hui-hirviää, justiinsa hoksasin vielä yhden etiäisen edelliseen pöllöpostaukseen liittyen! Piti oikein tarkistaa asia, kuvat löytyivät vielä puhelimelta...

Reilu kuukausi sitten kävimme Miehen kanssa Naivistit Iittalassa -taidelainaamossa, muistattehan Esa Leppäsen Hei! Kolme litraa sitä vapaanlehmän maitoa -teoksen?

 

Samalla reissulla pitkään pyörimme Margit Hakasen keramiikkaveistoksen Hälläväliämuuttohaukka (2018) ympärillä.

 

Mikäkö siinä viehätti?

KATSE!

Täsmälleen samanlainen ilme on usein Koirallamme.

Kulmat vähän kurtussa,

epäluuloinen mulkaisu kulmain alta heitettynä...

 

 Pyörittiin ja hyörittiin, väänettiin ja käännettiin.

Ostetaanko vai eikö osteta?

Tai siis lainataanko vai eikö lainata?

Jos kyllä, minne sijoitetaan?

  

Välillä käytiin katsomassa muita teoksia

ja palattiin taas muuttohaukan luo.

Uudestaan.

Ja uudestaan.

 

Jos muuttuhaukka muuttaisi meille,

mihin se asettuisi?

 

Pasi-Kyösti kotikolossaan
(Eino Viikilä: Hämmästyttää, kummastuttaa)

Eteisen lipasto oli ykkösvaihtoehto.

Tai rulokaapin päälle tv-huoneeseen

(mikä olisi tiennyt Pasi-Kyöstille lähtöä toisaalle).

  

Takkahuone ei käväissyt mielessäkään!

  

 Mies epäili, että siivotessani kuitenkin rikon teoksen.

Imurinvarrella huitaisen siivekkään lentoon,

keramiikkaelikko kun vaan lepäsi pöllin päällä,

ei ollut kiinnitettynä alustaansa mitenkään.

No, niin on käynyt imuroidessa ennenkin...
 
Luovutin.
  

 Muuttohaukan sijasta hankimme sitten Pupuselle ekan ihkaoman työn

Matti Laine: Latu auki (2014)

- kunnianosoituksena Pupusen hiihtoharrastukselle

(joka jäänee tähän yhteen talveen).
  

Tykkään Matti Laineen töistä, aina tykännyt.
Ehkä niitä voisi tulevina vuosina hankkia muutaman lisääkin,
Pupuselle.

   

 Ilman Lainetta Mies ei ehkä olisi saanut minua

muuttohaukan kimpusta Iittalan puukoululta kotiin...

 MUTTA KATSOKAA NYT SITÄ, muuttohaukkaa!!

Sillähän on täsmälleen samanlaiset keltaiset silmät...

 

… kuin tunturipöllöllä!!

 

Onko Hälläväliämuuttohaukka tunturipöllön reinkarnaatio?
Pitäisikö muuttohaukka käydä vielä lunastamassa

(jos ylipäätään vielä on vapaana eikä rengastettu)??
Jos Hälläväliämuuttohaukka olisi hankittu taidelainaamosta,
olisimmeko tunturipöllöä silloin saaneetkaan?

Voinko enää edes katsoa pöllöä muuttohaukkaa muistelematta?
 

 Ja minä sentään inhoan lintuja!