Sivut

Lukijat

perjantai 30. marraskuuta 2012

Magneettineulatyyny

Tiinatei taannoin pyysi, että kertoisin käyttökokemuksia magneettineulatyynystä kunhan olemme tehneet lähempää tuttavuutta.

Minäpä kerron! Se on hyvä! Se on mainio! Se on kätevä! Se on IHAN ehdoton! Toimii kuin tauti!! Aion hankkia vielä toisenkin, pitkille ja litteille tilkkutyöneuloille. Hetkeäkään epäröimättä lämpimästi suosittelen!!

Rva Kivitikka kommentoi edelliseen postaukseen: "Sinä kun saat inspiksen, niin tulosta syntyy aina monikossa ;-D"

Täytyy myöntää olevani sillä tavalla ahne, että ajattelen aina samalla vaivalla tekeväni toisenkin. Tai tusinan. Ja onhan siinä se vinha perä, että kun oikein monta tekee, se viimeinen on yleensä jo aika onnistunut!

Aaaah, ihanaa, viikonloppu häämöttää!! Kotiiiiiiiin....


torstai 29. marraskuuta 2012

Iltatunnelmia

 Höyryävä glögimuki...

 
... ja pikkuisen kaahailua ompelukoneen kyydissä.

Joulu, ah, JOULU!!
 Se lähenee, ihan kohta pääsen ekalle luukulle...

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Valmista tuli!

Ei ehkä eilisen postauksen perusteella uskoisi, mutta aivotoimintani on ihan selvästi vilkastunut!! Näen nimittäin ihan mielettömästi - ja mielettömiä!! - unia. Mutta ei niistä enempää... Sitäpaitsi onnistuin ihan liian monen tovin jälkeen pienentämään kuvia kelvolliseen kokoon! Todennäköisesti en enää muista metodiani huomenna, mutta voin yrittää...

Vanhassa kamerassa (siinä, jonka hukkasin) pystyi kuvat jo kuvatessa ottamaan web-koossa. Todennäköisesti tällä nykyiselläkin pystyisi, mutta manuaalien lukeminen tekee ryppyjä sieluni kuorikerrokseen. Mies joutuu tutkimaan saa tutkia kameraa viikonloppuna...

 
Konekin lauloi, sain mukimatot valmiiksi. 

Yhdeksän erilaista kuvioaihetta. 
Oli kiva tehdä!!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Silityslauta

Että voi - pirulauta - olla silityslaudan hankkiminen vaikeaa!!

Ensin ajattelin ostaa kotiin uuden silitysraudan & -laudan ja tuoda vanhat opiskelijaboxiin. Raudan löysinkin (söpön punajohtoisen), vaan sitten pälkähti päähäni, että takuulla boxin varusteisiin lauta kuuluu, jos sellaisella paikalle lentäisin (kuormaan se nimittäin ei olisi mahtunutkaan, auto oli täynnä kuin Turusen pyssy). (Kuva: verkkokauppa.com)

Ei kuulunut.

Ihan vissiin jo toisena iltana lähdin paikalliseen tehtaanmyymälään verhoja/verhokankaita katsomaan. Löysinkin nätit, laadukkaat ja edulliset pöytäliiinat (pituus 250 cm), jotka olisivat sopineet tarkoitukseen mainiosti. En ostanut, kun ajattelin pöyhästä kotona kangaskasan pohjia, josko sieltä kuitenkin... Samalla poikkeisin viereiseen supermarkettiin, olin jo tarttumassa lautaan, kun pälkähti päähäni, että takuulla löytäisin laudan lähempääkin boxia.

En löytänyt.

Pari iltaa myöhemmin nimittäin kiersin kaikki lähimarketit. Ei laudan lautaa!! Pälkähti päähäni, että samalla reissulla voisin sitten kävellä uudestaan sinne supermarkettiin, kun jossain sillä suunnalla takuulla jo olenkin.

En ollut. Eksyin.

Rahjustin pitkin, poikin ja lopulta käännyin uupuneena takaisin. Lähellä boxia pälkähti päähäni oikaista omakotialueen halki, takuulla säästäisin monta askelta.

En säästänyt. Eksyin uudestaan.

Viikonloppuna en uhrannut ajatustakaan verhokankaille. Enkä paljon muullekaan. Väsytti.

Eilen sitten päätin lähteä uudelleen tehtaanmyymälään ja supermarkettiin, ihan oikein kartalle merkittyä reittiä, verhopöytäliinoja hakemaan ja sitä silityslautaakin.

En hakenut. Verhoja. Olivat loppuneet.

Mutta - pirulauta - viimein sain sen silityslaudan!! Kannoin sen riemastuneena boxiin, ihan eksymättä löysin takaisinkin!

Riivin laudan paketista ja sovittelin siivouskaappiin. Ei mahtunut. Sovittelin vaatekaappiin. Ei mahtunut. Niin että nyt se sitten tönöttää olohuoneen nurkassa, jonne se ei myöskään oikein mahdu.

En edes yritä testailla sitä. En ainakaan tällä viikolla. Takuulla rojahtaisi kasaan.

Olen sitäpaitsi ihan varma, että kun seuraavan kerran poikkean johonkin lähimarketeista hakemaan Saarioisten eineskeittoja, siellä takuulla myydään silityslautoja tarjoushintaan...

PS. En ole edelleenkään perehtynyt kuva-asiaan! Viikonloppuna kotona kuvien pienentäminen onnistui kikkailemalla, mutta tässä vanhemmassa läpyskässä näyttää olevan erilaiset systeemit. Mutta eipä se silityslauta niin järin kuvauksellinen olekaan...

maanantai 26. marraskuuta 2012

Mukimatto (mug rug)

Viime joulun alla ihastelin mukimattoja - ja harmittelin, kun en silloin ehtinyt tehdä glögimukien kaveriksi. Sellaista piti nyt päästä kokeilemaan!

Tilkkutyötä näissä ei ole kuin kankaat! Pohjakangas on niin kirjavaa, ettei meinaa applikoitu kuva kunnolla edes erottua. Pohjakankaana on punainen fleece.

Vähän taas innostuin, riittää puuhaa vielä toisellekin illalle...

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Onko vinkkejä??

Ensimmäinen adventtisunnuntai (Adventus humiliationis), nöyrtymisen adventti, symboloi odotusta.

En ole valmistellut mitään kivaa adventtikynttelikkösysteemiä tälle joululle. Ajattelin vain valita olemassaolevista kynttilänjaloista, vaihdellen, mitä nyt sattuu löytymään 1, 2, 3 ja 4 samanlaista.

Niin että tässä nyt vin odottelen, että Mies kiillottaisi Anja-tädin kynttilänjalan!! Taisi luvata kiilloittaa sen jo edellisjouluksi, mutta aika himmeältähän tuo yhä näyttää... Ehkäpä se illan hämärtyessä vielä kirkastuu?

Käytiin pitkästä aikaa kulttuuririennoissakin, Tuhkaa ja Teräviä Tampereen teatterissa. "Ihastuttavan hienostunut komedia, jota vauhdittavat hullunkuriset väärinkäsitykset ja täpärät tilanteet." (Kuva: Tampereen Teatteri)

No jaa, tähän mennessä vain Kuopion kaupunginteatterin Tšehovin Kirsikkapuisto on ollut tylsempi...

Tylsyys antoi lisäpotkua vähän pirteämmän esityksen etsiskelyyn... Olemme pyrkineet tekemään kerran vuodessa "talviretken" teatterireissun merkeissä. Perinne alkoi jo ekana seurusteluvuonnamme, kun kävimme Turussa katsomassa Eurooppa Neljää. Sillä reissulla söin muuten ekan kerran etanoita, ja siitäkin on tullut perinne, kesäiset etanaretket - useimmiten Porvooseen...

Juu-juu, tiedetään, se se vasta tylsää on, olla tapojensa orja!! Mutta kai kivoista perinteistä kannattaa pitää kiinni??  Niin kuin noista adventtikynttilöistä...

Niin, juu, Varkauden Teatterissa menisi pari oikein kiintoisaa esitystä: Tähdet, tähdet ja (vallankin) POKKA PITÄÄ. Ongelma on siinä, että Varkaudessa ei ole kerrassaan MITÄÄN muita aktiviteetteja!! Ja kyllä  samalla reissulla pitäisi poiketa myös jossain kivassa näyttelyssä, museossa ja/tai tapahtumassa, hyvässä ravintolassa ja mielellään myös tehtaanmyymälässä! 600 km vain Hyachinin nähdäkseen ei TIETENKÄÄN ole TÄYSIN kohtuutonta, mutta silti...

Olisiko vinkkejä maanmainioista ohjelmistoista - sellaisilla paikkakunnilla, jossa on jotain elämääkin?? Kiitollisuudella vastaanotetaan!!

lauantai 24. marraskuuta 2012

8 kuvaa kesään

Tasan 1 kuukausi jouluun - eipä uskoisi!  Maisema ei ole pätkääkään jouluisampi kuin kuukausi sitten otettu - pimeämpi vain. Jouluköynnökset näyttävät lähinnnä säälittäviltä syksyisen ikävänharmaan keskellä. Olisi pitänyt ottaa kuva vasta iltahämärissä... Lyhdytkin erottuisivat...

No eipä hätää, ensi viikollehan on luvattu kylmenevää!!

Tänä vuonna olin fiksumpi kuin parina edeltävänä - tarkistin netistä partiolaisten adventtikalenterien myyntipisteet ja velvoitin Miehen hakemaan sellaisen tiettynä kellonlyömänä tietystä myyntipisteestä. 

JOULU ON KUIN ONKIN PELASTETTU!!!

Toissavuonna pettymyksen tuotti Muumi-kalenteri, missä suklaanappi oli lentokoneen mallinen. Lentokone! Muumit lentävät Hemulin mekolla!! (Muumipeikko ja pyrstötähti -leffassa) Kovin montaa lisäpettymystä ei ehtinyt tulla, kun koirat huolehtivat lopusta...
Fiksusti olin huolehtinut siitä, etteivät koirat pääse nousemaan keittiön tuoleille kalenteria kuolatatessaan. Fiksummat koirat olivat avanneet keittiön "kierrätyskeskusvetolaatikon", nousset kannellisten ämpäreiden päälle, pudotelleet siinä mennessään tavarat hyllyltä, nousu tiskipöydälle, mistä venytellen pääsi kalenterin kimppuun, kalenterin kanssa loikka ruokapöydälle (ensimmäiset pahvinsuikaleet siinä) ja sieltä lattialle jakamaan saalista. (8.12.2010)
Ja viimejouluinen kalenteri oli saksalainen huijauskalenteri! Päältä pelkkää kullankikerrystä, saksankielistä silkkoa sisältä... * click*

Enää en luota kuin partiolaisiin!

RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!

perjantai 23. marraskuuta 2012

8 kaunista - vai kamalaako se oli?

IIIIIH - ihanaa, yksi pieni kuva mahtui jonnekin Picasan poimuun...

Pitkäaikainen blogiystäväiseni Katjainkeri Maalla melkein kaupungissa -blogista muisti fiiliksiä nostattavalla tunnustuksella - KAUNIS KIITOS!!

Tunnustukseen kuuluu kiittää tunnustuksen antajaa, paljastaa 8 asiaa itsestäni ja jakaa tunnustus 8:lle blogille.

Vielä hölisemättä jääneiden paljastusten tekeminen on melkein vaikeaa ihan hillittömän hirmuisenkarmaisevan hankalaa!

Yrittänyttä ei laiteta!!

1. Tykkään numeroista, taulukoista ja tilastoista!
2. En tykkää äyriäisistä (katkarapuja ei kuitenkaan lasketa!)
3. Olen todella huono pitämään yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin.
4. Olen aika hyvä piirtäjä - tai joskus olin (enpä ole juuri piirrellyt viimeiseen 30 vuoteen!).
5. En koskaan oppinut kunnolla allatiiveja, ablatiiveja, illatiiveja, translatiiveja sun muita...
6. En välittänyt opetella ulkoa montaa muutakaan kouluaikaista pakkopullaa (esim. Suomen joet ja järvet).
7. Olen todella taitava pakkaamaan matkalaukkuja.
8. Matkaan tekisi taas mieli...

Pahoittelen, etten jaksa jakaa tunnustusta eteenpäin!! Olen ihan uskomattoman uupunut ekasta opiskelijaboxiviikosta. Juu, ei ole vietetty riehakasta opiskelijaelämää, ei ole jumalattomasti juhlittu ja julkeasti juopoteltu!! Harmaa, hyhmäinen aivomassani on sekaisin ihan muista syistä...

Samasta syystä on lisäkuvatilan hankkiminen tai muut kuvakokokikkailut kokeilematta. Jos oikein ymmärsin, Picasasta menee nykyisin kuukausimaksu?? En HALUA mitään kestoriesaa, könttäsummalla kuittaisin!! Perehdyn, kun neutronit ja gliasolut ovat toipuneet viikon rasituksista...

torstai 22. marraskuuta 2012

Kuvatila loppui...

Jahas, lysti loppui sitten tähän!
Ilmainen kuvatila nimittäin.

Ei MILLÄÄN jaksaisi perehtyä lisätilan hankkimisen kiemuroihin!
Albumit on jo putsailtu, sieltäkään ei enempää heru.
Pläääääh.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Yhteishuoltajuus

 
Sanna kyseli, ovatko koiratkin opiskelemassa. Juu, eivät ole. Olivat kuitenkin tutustumassa opiskelijaboxiin, että tietävät, missä Äippä (... Purkinavaajaksi kutsuttu...) aikaansa viettää.

 
Yhteishuoltajuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että koirat asuvat Miehen luona ja minä asun myös Miehen luona ajoittain ja (Miehen työvuorojen kannalta) hankalimpina viikkoina saatan ottaa mötkäleet mukaani (enkä siis tarkoita Miestä...).

Onneksi Veljenvaimo on lupautunut auttamaan, poikkeaa työmatkoillaan ulkoiluttamassa. Siis koiria, ei Miestä!

* * * * *

Ostin extra-tujakoita kalanmaksaöljykapseleita, josko niiden voimalla jaksaisin jatkaa bloggailuakin satunNaisen säännöllisesti. Jo heti ekan pillerin nappaamisen jälkeen on pirteämpi olo kuin aikoihin...

 
 
Pikkuisen otin jo tuntumaa iltakäsitöintiinkin...

tiistai 20. marraskuuta 2012

Opiskelijaboxielämää

 Tänne se roinakuorma päätyi...

Ei ollut remontista kysymys!

Ei myöskään avioerosta.

Jonkinmoisesta asumuserosta kumminkin...

Aloitin joku aika sitten täydennyskoulutuksen, jonka yhteydessä teen projektityön. Hanke on vaatinut himppusen järjestelyjä, erinäisen määrän paperisotaa ja mm. 5 työhaastattelua kolmessa päivässä, joista tosin yhden peruin. Neljästä jäljellejääneestä en tullut valituksi siihen, joka kiinnosti ennakkoon eniten, mutta kolmeen muuhun kyllä. Valitsin - tietenkin?? - sen hankalimman matkan takana olevan...Miksikö? Intuition johdattamana!! 

Onnistuin saamaan projektityöpaikkakunnalta kalustetun asunnon, vuokrasopimuksen tein asuntoa näkemättä. Ja kohtuullisen kamalahan se on, kuten kuvista saattaa todeta...

Eka ilta meni paikkoja puunatessa (erittäin palkitsevaa hommaa, edellisestä putsauksesta lienee kulunut tovi jos toinenkin...), luonnollisestikin myös huonekalut tuli raahattua uusiin asemiin...

Toistetaanpa yllä oleva kuvasarja! Järkyttävät ikkunaverhot saivat välittömän lähtötuomion! Sohva ja työpöytä vaihtoivat paikkaa - ankea koulupöytä oli ihan liian hallitsevalla paikalla. Aika apea on sohvakin, mutta josko saisin sen vielä vaikka fleecellä naamioitua...

Verhojakin nopeammin lähtivät seinään tintatut kertakäyttölautaset!! Ehkä joku oli pitänyt asetelmaa perin taiteellisena installaationa - minä en. Pöytävalaisin pitää uusia, tämä on ryhtinsä menettänyt yksilö, joka rojahtaa kasaan välittömästi oman jalkansa varaan joutuessaan... Mattokin on karsea, mutta vielä kalseampi olisi paljas muovimatto.

Vuode sentään pysyi paikallaan, mutta juliste ja taulu häipyivät. Musta hirvitys kallistuu, lämpenee ja antaa kahdeksat erilaiset tutinat. En uskaltanut luottaa siihen, että kämpässä olisi valmiiksi ollut kutimuksille ja läppäröintiin passeli tuoli (pitää saada kintut ylös, ettei selkä ala krempata).

Kyökkiin piti tuoda omat sähkövemputtimet, ne haettiin kaikessa kiireessä mökiltä, uusia ei kannata vajaan 9 kuukauden vuoksi hankkia. Kaupanpäällisinä tuli yksi ihana ilta ja yö hämärähyssyä! Kaapit ovat aika herkullisen väriset... Ikkunaverho täytyy täältäkin uusia, maton onneksi äkkäsin ottaa kotoa mukaan.

Toiveikkaana otin kässytarpeita mukaan. Nähtäväksi jää, ehdinkö kässyttelemään - Tampereen kädentaitomessuillekaan en kerinnyt muuttokiireiden vuoksi.

Nähtäväksi jää sekin, ehdinkö edes bloggaamaan - ainakin ekan päivän jälkeen olin aivan kanttuvei!! Ehkäpä kuitenkin edes satunNaisesti...

maanantai 19. marraskuuta 2012

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Salaisuuden verho raottuu...

 Tai ei mikään varsinainen salaisuus!

 Viime aikojen kiireiden syy alkanee pikkuhiljaa paljastua...

lauantai 17. marraskuuta 2012

Slow Plus

Kiireitäni valitellut (syykin selviää lähiaikoina...),
mutta tänään otan 6 tuntia
tooooooooooooosi hiiiiiitaaaaaaaasti...

Opistolla Slow Puls -fyysisen voimaantumisen rentoutuskurssi!!
Mannaa kireille lihaksille, piukealle pinnalle, väsähtäneelle olemukselle!!
Toivottavasti jaksan, 6 tuntia on aika pitkä aika hitailla...

"Sammuta stressi, katkaise kiire ja etsi kadonnut rentous kehoosi! Slowpuls® on aktiivinen liike- ja rentoutusohjelma. Tavoitteena on palauttaa kehon luonnollisia toimintamalleja ja voimavaroja sekä saavuttaa kehon, mielen ja sisimmän sopusointu. Keinoina rentouden tavoittamisessa käytetään hengityksen tiedostamista ja vapaata liikettä. Harjoituksen liikkeet tehdään rauhallisesti, omaa kehoa kuunnellen musiikkia ja rytmiä hyväksikäyttäen.

RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!

PS. Kummitädille lähti toinen satsi rannekkeita.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Joulutyynyt

Mallailin eilen mainitun liinasetin neljättä soffapöydälle, pituus vallan mainio!

Samalla vaihdoin jo jouluisemmat (pari vuotta sitten tehdyt) sohvatyynytkin esiin, joulunpunaisten sohvansuojusten pariksi. Parin päivän takaiset hirvenluukalaasit eivät nimittäin menneet ihan ongelmitta, koirat yrjösivat kolmesti sohvalle!! Pistin taas kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että olin suojannut sohvan!!

Sohvalle (tai muuallekaan) on ihan turha laittaa mitään söpöstelytyynyjä, näin niille aina käy. Välittömästi, kun olen saanut tyynyt aseteltua, koirat muokkaavat ne uuteen kuosiin, heittelevät osan lattialle ja kiskovat loput pinoille...

Soffapöydän tarjottimelle lisäsin vähän väri-iloa: kiviä ja skooleja tuikuille, pentikin (tikkuaskeille) ja nuutajärven (sytkäreille) kannelliset kulhot - vaikka makeisrasioita ne kai oikeammin olisivat...

Pitäisikö jo kaivella jouluvalojakin esille...?

torstai 15. marraskuuta 2012

Kaitaliinat

Joku kenties muistaa pääsiäiseksi tekemäni kaitaliinat?

Nyt tein samalla idealla jouluisempaa, pikkuisen jalostaen.

1. Pääsiäispötkylässä samat kankaat toistuivat rytmisesti,
nyt yhdistelin kangassoiroja täysin sattumanvaraisesti,
mikä sattui kasasta seuraavaksi käteen osumaan.

2. Väliin laitoin vanun sijasta fleeceä.
Näyttää paremmalta, vähemmän keinutuolimatolta.

3. Jätin vinonauhan pois, ompelin liinat pussiin.
Vinonauhareuna aaltoilee pesun jälkeen,
näiden uskon pysyvän suorempina, kunhan asettuvat.

 Leikkelemäni kangassoirot riittivät 5 metriseen liinaan.

Mies tokaisi liinaa levitellessäni:: 
"Ristus, notta on hanitoon tyyki!
Meinaakko, notta sille ilikiää panna komiammat trahteerit ku grannis?"
(Nuoruusvuosi Kauhavan Yrittäjäopistossa on jättänyt jälkensä...)

Olisihan se komea!
Pätkin kuitenkin 4 osaan, 125 cm kukin.
Käyvät vaikka kateliinoiksi.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Rannekeriehaa...

Pienen pieni rannekearvonta on suoritettu,
on JUHLALLINEN voittajien julkistamisen aika!!

Tähän väliin pienet fanfaarit, ki-toooooos!

 
50.000:s kävijä Eisku ilmottautui ja saa siitä ilosta ekat rannekkeet.
Toivevärinä oli harmaa tai musta - pistänpä pakettiin grafiitinharmaat,
niin on vähän kuin sekoitus molemmista.

Miehen karvaisella kädellä nostussa PÄÄPALKINTO-arpalipukkeessa lukee Tarutikki!
Tarutikki toivoi punaisia TAI mustia rannekkeita, mutta matkaan lähtee punaiset JA mustat
(koska en osannut tehdä päätöstä...)

Tarutikki, kumpi on mieluisampi:
nämä heleän punaiset vai alareunan arpajaiskuvassa olevat verenpunaiset?

LOHTURANNEKKEET saa Tilkkureppu,
väritoive oli selkeä 549 eli lämmin (joulun?) punainen.

Lisäksi päätin jakaa 2 ERIKOISPALKINTOA samanaikaisesti sekä heleimmät naurut että suurimmat myötätunnon tutinat aiheuttaneille muisteloille:

Titta toivoi pinkkejä lämmittimiä, mutta mahtaisiko vaaleanpunaiset kelvata (pinkki ei enää tuotannossa)? Vai olisiko yhtä iso pettymys kuin "Kamalin joululahjamuisto sijoittuu myös lapsuuteen, kun mummolta sain paketissa hänen vanhan yöpaitansa....haloo!!!"??

Saatan aavistaa Tiitulin tunteet, jonka "Järkyttävin lahja on muutama vuosi sitten saatu joulukinkku. Ei kai kinkussa sinänsä mitään vikaa olisi, jos en olisi kasvissyöjä." Anteeksi, että nauroin, isosti!

Ilmoitathan toivevärisi, kiitos! Yllä olevat saan heti toimitukseen, muissa väreissä (katso värikartta) menee jokunen päivä pidempään.

Tulisipa PIAN-PIAN lunta!!

ONNEA voittajille
- Eisku, Tarutikki, Tilkkureppu, Titta & Tiituli -
sekä
KIITOS kaikille osallistuneille
mukavista joulutoiveista ja -muisteloista!!

PS. Ilmoitattehan toimitusosoitteet sähköpostitse, kiitos!! Osoite sivupalkissa.