Lukijat

lauantai 26. tammikuuta 2019

Paljon on enemmän!

Olemme edelleen ilman ruokapöytää, sopivaa ei ole osunut kohdalle. Ei meillä ole kyllä enää ruokailuhuonettakaan, raahasin sinne sohvan. Ihan vaan koemielessä. Haaveilen rempasta, jossa ruokasali muutetaan telkkaritilaksi.

No, sohva ei tietenkään ole siinä, missä se sitten aikanaan telkkarihuoneessa, koska järjestys olisi pöljä ilman telkkaria. Tellua ei voinut siirtää, koska tilassa ei ole tv-pistoketta. Tosi pätevä kokeilu siis!?

Jotain katseltavaa huoneessa on kuitenkin kiva olla, joten sommittelin seinälle grafiikkaa ja muuta matkoilta muistoksi mukaan tarttunutta. Kellariin roudatun kirjahyllyn takaa paljastui kehnokuntoinen vanha tapetti, olin jo 13 vuodessa unohtanut seinän olevan täynnä naulanreikiä. Ehkä edellisillä asukkailla on ollut tässä myös taulukollaasi?

Isotätivainaan chippendale-vitriini oli asetelmalle hyvä kiinnekohta.

Sen ylle päätyi kolme Navitrollaa, kolme Maritta Lehtisen teosta, Paula Piiraisen työ, Hilkka Keräsen grafiikanlehti, pari Pekka Hokkasen mezzotintoa, Leena Tikkasen linopiirrospari, Tuula Lehtisen fotoetsaus/akvatintat ja Fiskarsista matkamuistoksi ostettu grafiikka "Nam!" (tietäisikö joku, kuka piiloutuu nimikirjainten EM taakse?) sekä kummipojan kämmen hiippalakkeineen.

 En ole ihan varma, onko tunnelma hillitön, vallaton vai rauhaton.

Työt ovat karttuneet vuosien varrella pikkuhiljaa "matkamuistoina". Taidelainaamoista eri puolilta armasta kotimaata ja tallinnalaisista gallerioista "vanhaan hyvään aikaan" (kun hintataso oli vielä edullinen) ja paikallisen taiteilijaseuran vuosinäyttelyistä (tosin tälle seinälle ei nyt osunut ainuttakaan täkäläistä taitajaa). Monia löytöjä olen tehnyt myös huuto.netistä, usein taiteilijan itsensä myymänä.

Monen monituista grafiikanlehteä odottaa yhä kehystystä. Kun olohuoneen remppa edelleen antaa odottaa itseään, ei töiden kehystyttäminenkään ole innostanut - ei ole paikkaa, mihin niitä ripustelisi. Ja tapettivalintakin vaikuttaa, mitä ja minne sitten aikanaan päätyykään. Lisäksi kehystys maksaa usein enemmän kuin itse taideteos, joten ihan vaan sivuvinttiin säilöttäviksi niitä ei kannata teettää.

Myös piirongilla päivystävät Itämaan tietäjät, vinttikoirapatsas ja samovaari ovat matkamuistoja - Saksasta, Aulangolta ja Venäjältä, 700 km Pietarista itään. Korurasian olen saanu Miehelta lahjaksi muinaisessa menneisyydessä - käytössä päivittäin, kun valitsen asuun sopivaa kalevalaista korua, nekin kaikki lahjoja Mieheltä vuosien varrelta. Olen joskus sanonut Kalevala-korun olevan aina varma valinta ja Mies on kuuliaisesti pitänyt linjan.

No, tänä jouluna sain lahjakortin rintaliiviliikkeeseen, kun vinkkasin rasian olevan jo liiankin täynnä...

  
PS. Tapetoijan kanssa on alustavasti sovittu, että varaa meille ensi syksyksi kalenteriaikaa olohuoneen ja ruokailuhuoneen telkkaritilan päivitykseen. Saas nährä ny.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Luettua 2018 & dekkarikirjasto

Sukkia - tai kässyjä ylipäätään - valmistui vuoden mittaan vähänlaisesti, vastaavasti luettujen lista on vähän aiempaa pidempi. Tuskin kuitenkaan monipuolisempi...
 
12/2018
Jo Nesbo: Pelastaja
Jo Nesbo: Aave
Dolores Redondo: Luualttari
11/2018
Thomas Rydahl: Erakko
Reijo Mäki: Tulivuori
10/2018
J.M. Ilves: Sorjonen - Nukkekoti
Kim van Alkemade: Lapsi nro 8
Daniel Ryden: Maailmassa on virhe - 101 historiallista kömmähdystä
Douglas Preston & Lincoln Child: Pimeyden pyörä
09/2018
Kristina Ohlsson: Tuhatkaunot
Denise Mina: Petojen kaupunki
Anders Roslund & Börge Hellström: Kolme minuuttia
08/2018
Karin Slaughter: Kahlittu
Kristina Ohlsson: Mion blues
Kristina Ohlsson: Lotus blues
07/2018
Emma Cline: Tytöt
Patricia Cornwell: Riistetty
Viveca Sten: Syvissä vesissä
06/2018
Kaari Utrio: Yksisarvinen
Reijo Mäki: Kolmijalkainen mies
Reijo Mäki: Enkelipölyä
05/2018
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
04/2018
Christian Rönnbacka: Julma
Cilla & Rolf Börjlind: Musta aamunkoitto
Pierre Lemaitre: Alex
03/2018
Mats Strandberg: Risteily
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Linn Ullmann: Rauhattomat
Jo Nesbo: Verta lumella II - Lisää verta
02/2018

Agatha Christie: Kaikki päättyy kuolemaan
Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

01/2018

Kjell Westö: Isän nimeen
J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi


*
Myös Mies on löytänyt lukuvireen muutaman vuoden lukuhaluttomuuden jälkeen.

Miehiseen makuun:
11/2018
Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö - pakoon Pohjois-Koreasta
Hese Hyvärinen: Läskiksi meni raavas mies
10/2018
Simppa: Jahvetti - Legenda jo eläessään
09/2018
Jouni Hokkanen: Pohjois-Korea - Siperiasta itään
08/2018
Kari Nars: Mauno - optimistinen pessimisti
Kauko Röyhkä & Juha Metso: "Et kuitenkaa usko..." - Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
07/2018
Petri Laukka: Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa
05/2018
Hannah Arendt: Eichmann Jerusalemissa - Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä
04/2018
Ilkka Kananen: Suomen huoltovarmuus - Riittääkö energia ja ruoka, toimiiko tiedonkulku?
03/2018
Katri Merikallio & Tapani Ruokanen: Matkalla - Martti Ahtisaaren tarina
.
 
Syksyllä vein taas hyllymetreittäin kirjoja kirpputorille ja kierrätyskeskukseen, kun purin kirjahyllyn ruokailuhuoneesta. Osa elementeistä ja dekkarit siirtyivät alakerran takkahuoneeseen, toinen puoli hyllyelementeistä ja "laatukirjallisuus" jäivät olohuoneeseen. Luokittelu on Miehen, ei omani - mutta se ei harmita ollenkaan, sainhan ihan ikioman "dekkarikirjaston". Tosin kirjastoni ei juuri kartu, viimeiset pari vuotta olen hankkinut vain pokkareita, hyllyyni haluan vain kovakantisia.
.
Takkahuone on kokenut täydellisen muodonmuutoksen romuvarastosta kirjastoksi, tosin vain maalisudilla toteutetun. Pistän kuvia joskus myöhemmin, listat nimittäin puuttuvat vielä...
 

lauantai 5. tammikuuta 2019

Pakkaspäivän pikasoppa

Taas se aika vuodesta, ettei Miestä viikonloppuisin juuri kotosalla näe.
Marras- ja joulukuun hirvellä, tammi- ja helmikuun peuralla.
Kotiutuessa koitan loihtia jotain nopeaa apetta tarjolle,
niin lämmikkeeksi kuin ruumiin ravinnoksikin.

Nyt on niin mukaansatempaava kirja viihdykkeenä, 
että yritin selvitä mahdollisimman helpolla ja nopeasti
- ja onnistui sen verran hyvin, että tullee tuikattua tulille toistekin.

PAKKASPÄIVÄN PIKASOPPA 
= CURRYINEN JAUHELIHAKEITTO

500 g (hirven) jauhelihaa
öljyä tai Oivariinia
suolaa
pannun huuhteluvettä
kasvisliemikuutio
pippuria sietokyvyn mukaan
1 pss peruna-sipulisekoitusta (500 g)
1 prk curry-valmisateriakastiketta (420 g)
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1-2 valkosipulinkynttä
1 prk ruokakermaa 15%
  • ruskista jauheliha oljyssä pannulla, mausta kevyesti suolalla
  • siirrä 4-5 litran kattilaan, lisää pannulle vettä ja kuumenna, kaada kattilaan
  • lisää currysoosi, huuhtele purkki vedellä ja roiskaise sekin kattilaan
  • lisää liemikuutio, pipurit ja perunasipuliseos
  • kuumenna, lisää suikaloidut paprikat ja valkosipuli
  • keittele tovi ja lisää ruokakerma
Lisukkeeksi paahdettua ruisleipää, juomana kivennäisvettä.
Jos kaipaa tulisempaa tujausta, suosittelen Valio Dippi&kastike paprika-chili jogurtti.

Oli niin hyvää, että Mies söi kolme lautasellista ja itsekin tupla-annoksen. Pupunen ei santsannut, kun jälkiruualle - jättikokoiselle suklaapukille - piti jättää myös vähän tilaa. Siltikin soppaa riittää vielä huomisellekin puolenkattilaa, todella riittoisaa.

Oi, ihana arki ja arkiruoka kaiken mässäilyn jälkeen!
Myös tipaton tammikuu tuntuu mielekkäältä juhlapyhien glögi-, olut- ja viinisammiollisten jälkeen.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Joululahjasukkia

Jouluksi intouduin taas villasukkapuuhiin!

Äiti tilasi kummitytölleen ja tämän kaksospojille joululahjasukat Englantiin. Poikain sukat Seiskaveikan Maamme-raitaa & valkeat kantapäät, koko 35/36 cm, yhteensä n. 120 g.
 
 
Kummitytön sukat Seiskan oranssi ja Adlibris Socki Neon city lights, koko 39/40, n. 140 g. Kiireessä unohdin punnita nämä ja edelliset, mutta Äiti oli käyttänyt vaa'alla postiin viedessään.

Veljentyttö Vanhempi perusti kodin Sulhon kanssa, sisustus musta-valkoinen. Piti siis tehdä sisustukseen sopivat kotoilusukat. Seiskaveikkaa, valkeat palmikolla koko 37/38, 102 g & mustat perussukat koko 43/44, 124 g.

Veljelle ja Veljenvaimolle Adlibriksen Socki Vintage Cottage Seiskaveikan yksiväristen kanssa. Ruskeat koko 41/42, 115 g ja marjapuuroiset koko 37/38, 99 g.

Isälle turkoosia, Mies nimesi nämä Mynthon-sukiksi. Koko 44/45, 117 g, Seiskaveikan turkoosi ja Adlibris Socki Mountain Grey. Oikeasti kivan kirkkaat heleät, kaikki kuvani ovat hämärän hailakoita.

Myös Äiti, Systeri ja Veljentyttö Nuorempi saivat villasukkaset aiemmasta tuotannosta.

Toissajouluksi tein kasan sydämenkuoria... Viimeinkin päättelin ja täytin pallokuituvanulla, virkkasin ripustuslenkit ja kiinnitin jouluisiin paketteihin. Lankana Nalle, 21 kpl * 15 g = 315 g.

Ilon ja onnen hetkiä uuteen vuoteen 2019, ystäväiset!!