Sain jo viime vuoden viimeisillä hetkiltä Intsulta tämän kauniin tunnustuksen
- KIITOS Intsu!
Homman juoni on kertoa 8 asiaa itsestään ja jakaa tunnustus edelleen 8:lle blogille.
Intsu kertoi jouluisia juttuja - ja niin oli minunkin tarkoitus - vaan sen verran on jo joulusta aikaa, että taitaa olla parempi jättää se aihe tällä kertaa sikseen (vaikka kiusaus onkin suuri!) - ja keskittyä vaikka liikunnallisiin asioihin. Tai pikemminkin liikkumattomuuteen...
1. Olen ollut liikunnanvihaaja varmaan ekaluokalta alkaen.
2. Vihasin erityisesti Tantan tamburiinia.
3. Luistelu tekee kuitenkin poikkeuksen, talvisin luistelin ihan joka ilta, ihan omasta halustani, vaikka yksin.
4. ... niin kauan, että sormet ja varpaat olivat jäässä, luistimia ei saanut jalasta ja oli pakko kävellä luistimet jalassa kotiin, istua kerrostalon porraskäytävässä selkä patteria vasten kunnes sormet liikkuivat sen verran, että pääsi nauhoja availemaan.
5. Jostain käsittämättömästä syystä tykkäsin myös telinevoimistelusta, sen kerran tai kaksi, kun sitä vuosittain liikuntatunnilla harjoitettiin.
6. Yläasteella pelattiin varmaan joka liikuntatunnilla pesäpalloa - tai muut pelasivat, minä seisoin räpylät suorina takakentällä ja väistelin palloa... Tympeä laji.
7. Vihasin hiihtoa, suksissa ei ollut koskaan voitelu kohdallaan. Kerran kävelin koulusta kotiin 40 senttiset lumipatjat suksien pohjiin jämähtäneinä.
8. Erityisesti vihasin koulun urheilu- ja hiihtokisoja! Ysillä tein hiljaisen jurputtuja koston: kävelin koko 100 metrin pikajuoksumatkan - hitaasti.
Että kiitos vaan Tantta (kansakoulussa) ja Ellu (yläasteella) - vihani ei laannu...
Olen lukenut viime päivinä monista blogeista, että hiihtelemässä on käyty! Tästä sitten tyrkylle tunnustus kaikille, jotka ovat hiihtäneet viimeisen 3 päivän aikana enemmän kuin yhden kilometrin (1 km)! Vinkkaa, jos otat haasteen vastaan!
Luistelijat (luistimilla luistelijat, suksia ei lasketa) saavat tuplatunnustuksen!! :o)
(Kuvat googlaamalla)
Voi kuinka tutulta kuulostaakaan :D
VastaaPoistaSillä erotuksella että sitten kun pelattiin koripalloa, olin AINA toinen joukkuetta valitsemassa.
Mä olen luistellut viimeksi kun oma lapsi oli kahden - perjantaina hän täyttää 34!
viimeksi hiihtänyt -71..,,,jos ei lasketa sitä että aikuisiällä erehdyin ostamaan suksipaketin. Hiihdin Lapissa varmaan kymmenen kilsaa :D
Tulin kotiin ja myin setin pois!
Onpas sinulla huonoja kokemuksia liikunnasta.Menneeseen aikaan välineetkin taisi olla sitä sorttia,että jäi väkisinkin huonot muistot.Muistan ainakin omat sukset,jossa kulki siteenä vaan remmi kengän päällä ja ne ei pysyneet yhtään jalassa ja hiihto oli aika tökkivää.
VastaaPoistaOmat koululiikuntakokemukset ovat aika positiivisia,johtuen varmaan osaltaan siitä että sekä ala-että yläluokilla jumppaope oli ihan mahtava.Ainut mitä vihasin oli suksien raahaaminen yläkouluun kun matkaan oli lähes viisi kilometriä.Se nippu ei pysynyt yhtään kasassa.Kerran muistan että eräs ystävällinen vanha mies otti minut ja ystäväni auton kyytiin kaikkine suksineen ja vei kouluun.Ilmeisesti oltiin aika kärsivä näky.
Itse olen hiihtänyt tänä talvena jo yhteensä n.70 kilometriä.Tykkään ihan valtavasti hiihtämisestä.Tuosta ihan kulmalta lähtee latu moneen suuntaan,joten hiihtämään lähteminen on yksinkertaista.Viimeisen kolmen päivän aikana en kuitenkaan ole käynyt hiihtämässä,joten haasteita kammoavana ei tarvitse sitä ottaa vastaan =).Joku vaan näissä haasteissa ei natsaa meikäläisellä,vaikka mukava niitä on lueskella.
Mukavaa päivää sinne.
Voi kurjuus mitä traumoja, vaikka olet kuitenkin täysin erilainen ja pidät telinevoimistelusta, joka taitaa olla se monen ihokki.
VastaaPoistaJumppa oli koulussa lempilajini, varsinkin tuo pesäpallo!! Syöttäjänä oli bestikseni ja minä ykkösellä, yhteistyö oli saumatonta!! Ja ne luokkien väliset matsit, niissä tapahtuneita tuomioita (pallo sisällä vai ulkona) kerrattiin sentään moneen kertaan vuodessa. Ah, niitä aikoja!!
Ja jos luistelukin on vain kiinni oikeista välineistä, niin kyllä se siitä !!!
Ihanan rohkeita paljastuksia.
Täällä ilmoittautuu myös koululiikunnan ja VARSINKIN hiihdon vihaaja!
VastaaPoistaViimeksi olen hiihtänyt 13 vuotiaana, kun oli pakko...silloinkin jo muutaman sadan metrin jälkeen molemmissa kantapäissä oli hirmuinen rakko (jotka isäni mukaan olin omalla pahalla sisulla ja väärällä asenteella saanut aikaan).
Jääkiekkoa tykkäsin pelata ja olen edelleen katkera siitä, ettei yläasteella tytöt saaneet pelata kiakkoo, siksipä yläasteen liikuntatunneilla lähinnä en tehnyt mitään - protesti nääs!
Useilla käsityön- ja liikunnanopettajilla on omituinen taito pilata lajeistaan ilo!
Kiitos kun otit haasteen vastaan! Olin jo unohtanut koko jutun. Ainahan mä käyn täällä kurkkimassa. Joka päivä,vaikka aina ei tule kommentoitua. Mikä kun minäkään en liikunnasta piittaa.. ai huomaako sen....:D Paitsi uiminen on mukavaa.
VastaaPoistaJo pelkkä sana tamburiini... tuo mieleeni Salmen......uuuuuh!
VastaaPoistaHauskoja tunnustuksia.
VastaaPoistaMä kuulun samaan sarjaan, eli koululiikunta tehokkaasti tappoi sekä innon että uskon itseeni vuosikausiksi, jopa -kymmeniksi. Nyt olen viimeisten vuosien aikana alkanut uudelleen liikkua ja etsiä sitä liikunnan iloa. Hiihto oikeilla välineillä on yksi parhaista kokemuksista. Samoin pyöräily. Mä näen töissäni niin paljon niitä liikkumattomia ihmisiä ja sen mitä se ihmiselle tekee ennen pitkää, ja teen mitä vaan, etten joutuisi koskaan laskemaan itseäni siihen joukkoon. Varsinkin kun omatkin paikat rupee pikkuhiljaa kremppaantumaan, niin se muistutus kulkee koko ajan mukana.
Vaatisin varmaan vähän samanlaisen konkreettisen herätyksen saadakseni itseni liikkeelle...
PoistaVoi, ihan ku mie! Vihasin sitä tamburiinia ja sitä nöyryytystä, kun piti laittaa jumppatunneille vartaloa myötäilevä jumppapuku, yäk! Vihasin hiihtoa ja juoksemista, kun tuntui aina, että keuhkot tulee pihalle. Inhosin pesistä, koska olin siinä keskiverto, vihasin koripalloa, koska meidän luokalla oli Namikan pelaajia....voisin jatkaa vaikka kuinkia pitkälle. Luistelu oli kivaa, samoin jääkiekko: olin hyvä maalivahti, kuten jalkapallossakin sekä lentopallosta tykkäsin. Mutta meillä pelattiin aina koripalloa, pesäpalloa tai hiihdettiin järkyttävän pitkiä matkoja.
VastaaPoistaVoi mitä muistoja ;)
VastaaPoistaMinäkin muistan, kun luisteltiin aikanaan koulun kentällä ja sitten käveltiin luistimet jalassa kotiin varpaat ihan jäässä. Silloin kentällä oli lämmitettävä koppi, jossa oli vahtimestari pistämässä kaminaan pökköjä. Koppi oli tiettyinä päivinä auki... Minulla on sukset edelleen odottamassa tuosssa ovenpielessä sopivaa Inspiraatiota...
Minä taas tykkäsin liikunnasta, kun sai olla pihalla ja hyppiä ja pomppia ja mulla on ollut kaikki liikuntaopet tosi kivoja.
VastaaPoistaNykyään tästä ei huomaa mitään, toimintaa ei ole muuta kun pakolliset kuviot. Mun juttuni oli luistelu ja ensimmäiset luistimet olivat poikien hokkarit, seuraavat olivat kaunot jotka mulla on vieläkin ja mahtuvat jalkaankin, siihen aikaan ostettiin kaikki kasvuvaralla. Kakarana saadut monotkin on vielä tallella, ovat nahkaiset mustavalkoiset! Eipä ole tullut luisteltua kun viimeksi kun tytär oli alaasteella, hiihtänyt olen viimeksi n. kymmenisen vuotta sitten. Meiltä pääsee ladulle suoraan talon sivustalta, joten ei olisi kovin vaikeaakaan lähteä. Tykkäsin lapsena kaikesta liikunnasta sisä ja ulko. Voi kun se olisi yhtä helppoa kun silloin tuo liikkuminen!
Kiitos Pepi, JaanaElina, Rva Kivitikka, Katjainkeri, Intsu, Tiina, Mirka, Sirutuuli, Eija ja Tilkkureppu! :o)
VastaaPoistaOih, jumppapuvut olin jo unohtanut!! Lukioliikunnasta ei ole kummoisiakaan muistoja, mutta siellä mulla olikin jo hieno, kiiltäväpintainen, vaaleanvioletti Arenan jumppapuku. :o)
*
Opettaja on kyllä aika ratkaisevassa asemassa, he herättivät intohomon mm. äidinkieleen, biologiaan ja maantietoon!
Korjaus tuohon miun edelliseen kommenttiin. En siis vihannut koripalloa siksi, että oli namikan pelaajia, vaan siksi, että olin siinä huono. Sekä siksi, että näiden namikan pelaajien takia sitä aina pelattiin, eikä annettu muille mahdollisuutta loistaa esim. lentopallossa (siinä mie olin hyvä).
VastaaPoistaJooo, ja ne jumppapuvut oli ihan hirveät, kyllä hävetti killimahan päälle vetäistä sellainen, kun toiset oli hoikkia ja itse pieni pyöreä pallomaha.
Tuo kuulostaa niin tutulta! Meidän ylä-asteen jumppamaikka oli ihan järkyttävä. Tuntui,että hän piti enemmän nuorten nöyryyttämisestä kuin liikunnan ilon jakamisesta. Ala-asteella tykkäsin liikunnasta,ihan sama mitä liikuntaa oli,kunhan sai liikkua,mutta tosiaan tuo ylä-asteen opettaja sai kyllä kaiken liikunnan ilon häviämään. Eikä todellakaan halunnut mitään uutta kokeilla :( Monta vuotta meni ylä-asteen jälkeen ennekuin sain mentyä mihinkään jumppatunnille tai muutenkaan harrastettua liikuntaa. Nyt olen onneksi pikkuhiljaa löytänyt liikunnan ilon uudestaan. Ja uskallan kokeilla uusiakin asioita,vaikka en niissä olisikaan kauhean hyvä,kun ei tarvi koko aikaa pelätä,että joku suuren ääneen kailottaa mitä kaikkea teet väärin ja käskee vielä muiden katsoa,että älkää sitten tehkö näin.Sama opettaja muuten oli minun siskoilla,ovat 10-vuotta ja 12-vuotta nuorempia kuin minä ja ihan samanlainen oli ollut heillä.
VastaaPoistaVoi nousipa minullakin monia muistoja mieleen koulun liikuntatunneilta. Samansuuntaisia tuntuu olevankin aika monella. Jumpasta en tykännyt, hiihto ja luistelu ja pesis OK, mutta ei mitään himohommia. Varttuneella iällä jumppa on tullut mieleiseksi, varsinkin pilates. Hiihto sen sijaan ei kiinnosta, luistimeni lahjoitin serkkutytöille kai pian 50v sitten. Keskikouluaikainen jumppamaikka oli tosi inhottava, Piikiksi häntä sanottiinkin. ;)
VastaaPoistaUusi iloinen lukija ilmoittautuu :). Löysin tänne Rouva Kivitikan blogista ja heti tuntui kotoisalta, joten jään samantien.
VastaaPoistaTosin taisi mennä yöunet, kun aloin miettimään säälittävää sinistä, serkkujen vanhaa jumppapukuani, joka oli niin vanunut, ettei pysynyt päällä. Ja luistimista on myös trauma kansakouluajoilta, koska kaikilla muilla oli kaunot (siihen aikaan punaiset oli pop, ja sinivalkoiset huipputyylikkäät), mutta minulla tietenkin serkkupoikien vanhat hokkarit, joita piilottelin takin (varmaan sekin serkkujen perua..) alla naulakossa.
Hiphei, täällä hiihtäjä! Olen kerran hiihtänyt läheisen pellon ympäri. Kilometrejä kertyi ainakin kellon mukaan muutama ja olen ylpeä, että sain revittyä sukkanuket käsistäni täksi ajaksi. Kyllä hiihtäminen raikkaassa aamuilmassa on upeeta.
VastaaPoistaKiitos Sirutuuli, Kisa, Matleena, Annukka ja Vekki! :o)
VastaaPoistaTervetuloa Annukka!! :oD
Koululiikuntamuistot ovat (monilla) todella traumatisoivia!! Ei ihme, että Suomen kansa on niin selkävaivaista ja ylipainoista (juu, sieltä se minunkun vaivojen alkujuuri löytyy, Tantasta!).