Loppukesän mökkireissulle en ottanut kudinta mukaan (koko kesänä en kuljettanut kudinta mukana missään koskaan), tuli ihan orpo ja onneton olo. Onneksi mökillä oli muutamia nöttösiä jemmassa, ja puikotkin - ensiapupakkaus! Isoimmat keränloput olivat pinkkiä ja harmaata, niitä sitten puikoille...
.
.
Kumisaapaskelit lähenevät. Kaivelin Nalle-korista keränloppuja, Kummitytön esikoiselle (1,5 vuotta) muutamat sukat väkersin töllötellessäni "Unelma-asunto auringon alta" -pätkiä - oman unelman ylläpito-ohjelma. Langanmenekki kaikkiaan 143 g, kirjataan syyskuulle.
Elämäni ensimmäiset junasukat. Iänkaiken olen pitänyt mallia ÄÄÄÄÄÄRIMMÄISEN rumana ja olen ollut vakaasti sitä mieltä, etten IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN tekisi NIIN rumia sukkia (monia muita rumia sukkia olen kyllä tehnyt, mutta sitähän en ole tiennyt vielä sukkaa aloittaessani). No, näitä oli kuitenkin kiva neuloa; makkaralle vaihdoin aina raitalangan värin vaihtuessa. EHKÄ voisin JOSKUS hyödyntää makkaroita jossain jotenkin...
Tajusin muuten juuri, tätä kirjoittaessani, että inho makkaroita kohtaan voi johtua (jälleen) kouluaikaisista kokemuksistani... Koulun kässätunneilla tein pipon, jossa oli ruskeat makkarat ja valkoinen pohja - molemmat värejä, joita silloin inhosin. Pipoa en käyttänyt koskaan missään, mutta edelleenkin näen sen ihan elävästi muistikuvissani: varsin siisti työn jälki, mutta toivottoman RUMA tekele.
.
Nyt kun taas pääsin sukkien makuun, voisinkin tehdä muutamat isot saapassukat Asunnottomien yön (17.10.) keräykseen, Seiskaveikkajämien hyötykäyttötalkoot.
Minustakin junasukat ovat tylsän näköiset, mutta pieneen jalkaan ne ovat mitä parhaimmat.
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta. Asunnottomien yöhön minäkin tapaan lahjoittaa kutomiani sukkia.