Jälkijuhannusta vietettiin mökkösellä vielä alkuviikonkin ajan. Viihdykkeeksi otin kasan lehtiä, Maalla-lehden kotipostilaatikosta ja edullisen tarjouspaketin lehtihyllystä.
Sekä kasan tyynynpäälisiä, vanhaa varastoa. Tarkoituksenani oli viime reissulla mökille rahdatun sohvan ilmeenmuutos "naturalistisemmaksi", innoittajana oli
Suomen kaunein koti Rymättylässä. Ihastuttavia kallion ja hiekan sävyjä, hiesua, hietaa, savea, soraa, sepeliä, someroa, sipaisu sammalta ja heleitä heinänkorsia, jotain sellaista...
Ennen sohvapäivitystä heittäydyin selälleni selailemaan lehtipinoa, juutuin Maalla-lehden mökkiliitteeseen, Kalajoen mökkimessujen antiin. Kaikki, IHAN KAIKKI mökit oli sisustettu juurikin samaisilla luonnonväreillä!!!
Jaahas, se siitä sitten. Ei vaihdetakaan tyynynpäällisiä! En todellakaan halua massan jatkeeksi. Sitä paitsi jo seuraavana päivänä totesin, että vanhat ovat OIKEIN hyvät! Sohvaa ei kannata joka päivä koota, sille riittää mainiosti päälle roiskaistu jättikokoinen musta huopa (parvelta alas ajettu), johon raitatyynyt passaavat mitä mainioimmin!
Puulajien paljouden piilotus oli toinen tavoite. Lähdimme maalikaupoille Jämsään, keittiökaapistojen etusarja värimallina - sopivaa sadepäivän ajanvietettä. Veden vihmominen ei vaan laantunut koko mökkireissun aikana, sinne jäi pönikkä odottelemaan seuraavia visiittiä ja kuivempia kelejä. Toivottavasti ei sentään seuraavia kesiä...
Jämsän Partalan kylässä on viime vuosisadan alkukymmeninä ollut 7 huopatehdasta (1920-50 -luvut olivat huopatossujen kulta-aikaa), joista toiminnassa edelleen Alhon huopatehdas ja Huopaliike Lahtinen. Niihinhän piti tietty poiketa samalla vaivalla! Huopa taipuu nyttemmin uusiin muotoihin (Jonas Hakaniemi for Lahtiset -laukkumallisto) ja värikirjokin on huikaisevan houkutteleva!!
Olin ostaa Miehelle ja itselleni kumipohjaiset aamutossut (á 39 € pr), mutta kun en saanut muutamaa huopaperhosta (á 0,45 € kpl, jätemateriaalista) kaupantekijäisiksi, jäivät tossut tehtaanmyymälään. Kumma, ettei perheyrityksessä ymmärretä kaupanteon päälle!! (Samoin kävi aikoinaan tamperelaisessa laattaliikkeessä: myyjä ei suostunut pyöristämään loppusummaa 1016 eurosta tonniksi - sinne jäivät kylppärilaatat, kaupat tehtiin Kangasalla Vehoniemen Sorassa. Kyse ei ole niinkään niistä muutamista euroista kuin periaatteesta...).
No, niitä perhosia en kuitenkaan voinut vastustaa, niitä oli saatava mukaan! Tehdään jotain joskus. Ehkä.
Muuten, ne kaikki muut viihdykkeet jäivät lukematta. Ehkä joskus...
Muutamat tossukat on tullut tuolta ostettua. Ihan jees.
VastaaPoistaMutta en minäkään ymmärrä tuollaista kaupantekoa. Höh. Ihailen sinussa tuollaista "periaatteen naista" :)
Meissä on jotain samaa :) Paitsi että mää en osaa tinkiä .Häivyn aina kun kun Mies alottaa tinkimisen :D
VastaaPoistaOnneksi nuo lehdet ei käsiin vanhene :D
VastaaPoistaKummaa tää meikäläinen kaupankäynti! Mä inhoan kaikenlaista tinkimistä yli kaiken, mutta jos suomalainen kerrankin aukaisee suunsa ja jotain p i e n t ä alennusta/tavaraa pyytää, niin kyllä pikkuisen kehittyneempi "lukutaito" pitäis kauppiaalla olla!! Tai se todella voi olla menetetty kauppa. Ihan just periaatteen vuoksi :)
Minä taas tykkään tinkiä...ja aika usein myös onnistun siinä..:) Onneksi äänetitte jaloilla ja vaihdoitte kauppaa..)
VastaaPoistaKivasti sopii tyynyt ja peitto:)
VastaaPoistaEn osaa enkä tykkää tinkiä, mutta onneksi isäntä osaa sen taidon isoissa ostoksissa minun puolestani.
Äänestän myös usein jaloillani... Hyvää viikonloppua!
Minä olen huono tinkimään, varmaan pettymysten pelossa...
VastaaPoistaKiitos KahviKaneli, Sanna-Mari, Pepi, Irmastiina, Tilkkureppu ja Auli! :o)
VastaaPoistaMies se meilläkin perheen tinkaaja on, mutta osaan minäkin joskus suuni aukaista... ;o)
Kaupan alalla olen itsekin aikoinaan ollut 10 vuotta ja silloin sitä törmäsi tinkaanjaan jos toiseenkin. Usein ihan pienikin vastaantulo riittää, tärkeintähän on hyvä mieli - ja sillä taataan seuraavatkin kaupat! Ja todellakin, pahimmillaan varmistetaan se, ettei asiakas enää jalallaan kyseiseen kauppaan astu...