Kirppiskuulumisia

Kuva: Hilman Kirppis Facebook

Perinteeksi on muodostunut kirpparipöydän varaaminen koulujen aloittamisen aikoihin, niin nytkin. Kylällä on käynyt kirpputorien kato, yhtä lukuun ottamatta kaikki keikahtivat vuoden mittaan. Elokuun alussa aloitti uusi Hilman kirppis, sisustusmyymälän yhteydessä - pääsinkin testaamaan ihan tuoreeltaan!

Kuva: Hilman Kirppis Facebook

Meillä on kirppismyynti aina vetänyt (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) hyvin tai todella hyvin. Ja tällä kertaa vielä paremmin!! Ei niinkään rahallisesti vaan ensimmäisen kerran piti oikein miettiä, mistä raapaistaan lisää romua kirpparipöytään, niin vauhdikkaasti se tyhjeni.

Kuva: Hilman Kirppis Facebook

Osin syynä saattaa olla kyllä sekin, että roinaa, rompetta ja rytkyä oli nurkissa aiempaa vähemmän! Viime syksynä Pupusen tuloon valmistautuessamme kirppistelimme KOLMESTI, yhteensä useamman kuukauden ajan, kahdella kirpparilla. Miehen Isotädin "kuolinpesätyhjennysherätyksen" jälkeen olen systemaattisesti pyrkinyt tavarapaljouden selättämiseen, kaiken tilpehöörin karsimiseen. KERTAAKAAN en ole sortunut impulssiostoksiin, MITÄÄN "turhaa" ei ole hankittu, ainoastaan TODELLISEEN tarpeeseen - ja niitä tarpeitakin on ollut yllättävän vähän!

Yleensä olen pöytävuokra-ajan päätyttyä kirppiksenpitäjän luvalla jättänyt lähes kaikki loput tavarat kassalle kärryyn "OTA TÄSTÄ, OLE HYVÄ!" -lapun kera. Tällä kertaa kirppistila oli kuitenkin sen verran pienen puoleinen, etten kehdannut edes kysyä.

Myymätöntä tavaraa jäi yksi Ikea-kassillinen, josta puolet täytti Miehen 47-numeroiset kahluusaappaat. Kumma, ettei niille löytynyt ottajaa - luulisi nyt joka taloudessa edullisille kahluusaappaille olevan tarvetta!? ;o)

Kuva: Hilman Kirppis Facebook

Myymättä jääneet kirjat roudaan aina Opiston kirjakierrätyspisteeseen ja muutaman tavaran saatan ottaa "siemenperunaksi" seuraavaa kertaa varten. Tarkoitushan on päästä kirppikselle asti raijatusta tavarasta EROON, ei sitä kannata enää kotiin kuskata.

Sitä paitsi olen ihan varma, että tavarat, jotka on taloudesta jo kerran heivattu, keräävät kotiin palattuaan negatiivista energiaa - kodin harmonia rikkoutuu. Enkä halua ottaa turhia riskejä!!

Jämäsukista noin puolet palautui, kun ihan viimeiseen alehuipennukseen en niitä halunnut jättää. No, joulun alla päätyvät todellisille tarvitsijoille, hyväntekeväisyyteen - niihin ei negatiivisuus tartu!!

Kunhan kesäloma koittaa, iloisesti törsään kaikki kirppisvoittoni johonkin ei-materiaan - hemmotteluun, hyvinvointiin ja/tai herkutteluun! Miestä naurattaa, kun puhun "kirppisvoitosta", hänen mielestään jokainen turha tavara on tappio! Paitsi ehkä heille, jotka koittavat saada käytetyistä Ikean GLIS-rasioista 2€/kpl, kun ne uutena maksavat kolmen seteissä vähän vähemmän (niitä on kaupan käsittämättömän monissa pöydissä samaan hintaan, joten ehkä joku niitä ostaakin?). Onkohan yli 200% tuotto-odotus kuitenkaan ihan realistinen, kirppiksellä...

Minä muuten ostin omat GLISini uusina, halvemmalla hinnalla. Tykkään niistä kovasti, toivat elämääni kaivattua ryhtiä, kun älysin keskittää ympäri pirttiä ajelehtivat kynät: siniseen kuulakärkikynät, neonkeltaiseen tussit, valkoinen lyijytäytekynille. Melkein elämäni paras ostos, melkein! ;o)

Kotibyroo ruokailuhuoneen komerossa.

Muutoksia?

Tänään viimeistä päivää vanhempainvapaalla.

Kylläpä 8 kuukautta hujahti hetkessä!

Isoja muutoksia arkeen tulossa?

Toivottavasti EI!

Toivon pystyväni venymään kotona mahdollisimman pitkään!

Mieluiten esikoulun alkuun asti, mutta käytännössä se ei liene mahdollista.

Ihana arki jatkukoon!

Syksyn myötä eloon ja oloon on tullut taas rytmiä ja säännöllisyyttä:

maanantaisin liikunnalliset temppukerhot (1h + 1h),

tiistaiaamuisin pienten aamukerho (2 h),

keskiviikkoisin alle kouluikäisten kuoro (30 min),

torstaiaamuisin perhekerho (3,5 h),

perjantaiaamuisin muskari (45 min).

Yhtä paljon kuin Pupusen sosiaalistamista ja taitojen kartuttamista,

myös meikäläisen pään koossapitämiseksi...

Ja päikkäreistä ei luovuta!

 
Kuvissa syreenihortensia Limelight.

Näpersin

Mies teki "oikeita remppahommia", minä vaan näpertelin.

Mies maalasi kellarissa ovet ja ovenkarmit, minä tein ovikyltit.

Kaksi ovea, kaksi kylttiä:
Kukkaruukkuvarasto

Koiranruokakellari

Oikeasti kukkaruukut ovat nykyisin toisaalla, mutta ehtivät olla kyseisen oven takana 7 vuotta: parvekelaatikot perunalaarissa, ruukut hillopurkkihyllyillä. Nyt siellä on Miehen remppatarvikkeita, mutta vanha nimi on säilynyt.

Koiraruokakellarissa säilytetään tietty koiranruokaa. Ja ihmisruokaa! Pakastimessa enin osa, täydet hillopurkit hyllyllä sulassa sovussa Royal Canin ja Eucanuba -pussien kanssa. Mutta dogifood on siis se pääasia - koirienkin mielestä (vaikkeivat kyltistä niin perustakaan).

Eikö tämä ikinä lopu???

Voi kissuksen perskeles, etten paremmin sano!!

Menin alakertaan nautinnollisiin pyykkäyspuuhiin, kun silmiini osui tyhjä sähkökaappi, seinään kiinnitetty. Mitä pirua??? Mieliala laski välittömästi, mitään hyvää moinen hökötys ei tiedä!

Selvisi, että jo kertaalleen tehdyt kellarin sähkötyöt tehdään osin uusiksi!! Se halvatun pannu on joku ihmemasiina, jota sutarikin kävi jo taivastelemassa, hyvä ettei pesään pätkähtänyt. "Koskaan nähnyt tällaista!", tarkoittaen Keski-Euroopan tiukkojen hiukkaspäästörajojen mukaista rakennetta, jonkinmoista kaksoispolttosysteemiä.

Koska pömpelillä voi lämmittää niin puilla, öljyllä kuin sähkölläkin (ja myös aurinkoenergialla, jos vaan sattuisi olemaan paneelit katolla), aktivoidaan sähkövarauskin. Ja varustus on sen verran tömäkkää tekoa, että tarvitsee oman sähkökaapin, vanhoissa ei potku riitä. Ikään kuin tätä tölliä joskus alettaisiin läpi talven sähköllä lämmittämään!! Voisiko turhempaa investointia ollakaan!!??

Ensinnä ottaa päähän, että hökötys on jo kolmas - alkuperäisen lisäksi olemme jo yhden uuden sähkökaapin alakerran sähköille laitattaneet. Vaan vallankin se, että pönttö on sijoitettu just siihen, mihin piti kiinnittää pyykkärinnaulakkoni. Pirulauta! Miehistä priorisointikyvyn puutetta!

Todennäköisesti kaappi merkitsee myös sitä, että keskikerran pintaremppa jää edelleenkin odottamaan vuoroaan. Ilmankos asiasta ei meitsille etukäteen mainittukaan...

Että kuulkaa ketuttaa!

.

Sukkasato alkaa...

Sukkasato alkaa, kaikki tasajakaa

hyppikää, pomppikaa, riemuiten!

Sukkasato, sukkasato, maailman paras sato!

(Sleepyjen Metsäratioo mukaellen)

Ei vaan voi jättää tänäkään syksynä väiin!!

Sukkasadon ilmoittautumisohjeet -linkki.
Ilmottautuminen päättyy lauantaina 30.8. puoliltaöin.

Päättelin elokuun jämikset alta pois,

Seiskaveikan loppuja yht. 198 g, koot 24-30.
Tosijämiä, kun  raidoituksetkaan eivät matchaa.

PS. Olikohan eilinen otsikko jotenkin pornahtava? Tuli kaikkien aikojen kävijäpiikki, kun postaus oli päivittynyt Blogilistan etusivulle...
.

Pupunen patjailee

ENNEN:

NYT:

Wii tuli, sohva läks.

Koirat ovat onnellisia, saivat sohvan takaisin makuuhuoneeseen.
 .

Ei Pupunenkaan muutosta pahakseen pistänyt, nyt on leikeille enemmän lattia-alaa.

Sohvan lähdettyä toinen katoksista pitäisi siirtää patjan ylle, mutta...
- hommaan tarvitaan Mies ja porakone
- tähtivalojen kiinnitys oli melkoista jumpulointia, taitaa olla irrotuskin
- siirretty katos ei saa uutta valoköynnöstä (ei pistorasiaa sopivasti).
.
Lisäksi katos kahdella seinällä taitaa olla aika tyhmän näköinen ratkaisu.
- Ehkä poistan sen kokonaan...??


Patjat ovat appivanhempien mökkilaverin vanhat patjat, aika kamalan väriset.
Ihan hetkeen en kuitenkaan taida uusiakaan päällisiä tehdä, inspis puuttuu.

Liukuesteverkko patjan alla pitää sen aika hyvin paikoillaan.
Mietinnässä kuitenkin myös toisenlaisia vaihtoehtoja:
- penkki, jossa korit alla (penkki olisi, korit puuttuvat)??

Wiille piti hankkia taso ja telkkari.
Tietenkään Ikeassa ei ollut enää oranssia Billyä, mikä lie special edition.
Löytäisinköhän jostain oransseja koreja hyllyille, tylsyyden tainnuttamiseksi?

Jotenkin tämä on nyt vaiheessa, ajatus kateissa...

Kulmassa kaappi

Vihdoin ja viimein edellisviikonloppuna mökkeilykelit suosivat maalauspuuhia!

Mies kantoi kulmakaapin ulos, irrotti lasin, hioi, suti ja rissasi.

 

Poistetun 1970-luvun öklönkeltaisen kuviolasin tilalle vaihdetaan toisenmoinen - kunhan keritään. Tai oikeammin: jos taitava ja tarmokas Terhi kerkiää talven mittaan kiireiltään tekemään.

Tarkoitus oli vaihtaa vetimetkin, hartaasti olimme tutkineet yhdessä nuppinarikkaani, josta löytyi oikein oivallinen vaihtoehto. Molempien pettymykseksi nykyiset puuvetimet eivät kuitenkaan olleet ruuvattavaa mallia. Eikä ollut lehtisahaa mukana (epäilen, ettei meillä sellaista olekaan - Mies on enempi moottorisahamiehiä!).

MÖKILLE MENTÄESSÄ:

MÖKILTÄ LÄHDETTÄESSÄ:

Kotona on taas vähän järjestelty nurkkia, vanha pesukomuutti jäi vaille sijaa ja ronttasin sen mökille.

Nyt vissiin pitäisi sitten valkaista sekin - maalia ei vaan ollut riittämiin, kun ei tästäkään suunnitelmasta ollut tietoa vasta kuin mökille lähdettäessä (maalithan hankittiin jo pari mökkireissua sitten). Tosin homma pitänee aloittaa vanhan maalin poistolla, jota tuntuu olevan aika vahvalti, joten ensi kesään jää kuitenkin. Tai seuraavaan... Pesukomuutti maalikerroksen alla on alkuperäistä Pitkäniemen mielisairaalan kalustoa.

Historiaa on kulmakaapillakin, maaliskuulta 1978! Appiukko pysähtyi huoltoasemalle matkallaan huonekalukaupasta mökille, kaappi peräkärryllä pressun alla. Muut tankkaajat olivat epäilleet Appiukkoa Chaplinin haudanryöstäjäksi, luulivat kuormaa ruumisarkuksi...

* * * * *

Chaplinin kuoli nukkuessaan kotonaan Sveitsissä 25.12.1977 ja hänet haudattiin kahden päivän kuluttua pienimuotoisessa yksityisessä tilaisuudessa Corsier-sur-Veveyn hautausmaalle. Maaliskuussa 1978 Chaplinin ruumis ryöstettiin ja ryöstäjät vaativat leskeltä, Oona Chaplinilta, lunnaita. Kiristäjät pidätettiin toukokuussa 1978 ja oikeudessa työttömät itäeurooppalaiset maahanmuuttajat Roman Wardas tuomittiin ehdottomaan ja Gantscho Ganev ehdolliseen vankeuteen. Chaplinin arkku löytyi läheisestä Novillen kylästä peltoon kaivettuna, ja se haudattiin uudelleen betonikerroksen alle. (Tiivistelmä Wikipediasta)

Konezone

Jos ken on ihmetellyt alkukuun hiljaiseloa, se ei johtunut yksinomaan uuvuttavista helteistä. Ei, pikemminkin koneongelmista...

Meitsillä on pyörinyt aktiivikäytössä 4 masiinaa:
- vanha (9 v)
- keskivanha (6 v)
- "uusi" (kohta 3 v)
- pilleri (½ v pienokainen)

(Hah, te epäuskoiset, 15 vuotias pöytäkoneeni ja sen edeltäjät ovat sentään jo haudassa! Että ollaan tässä ihan nykyajassa kiinni, jos kohta ei kovin tehokkaasti...)

Vanha on suosikkini, hidas mutta luotettava, siinä on myös erinomainen kuvankäsittelyohjelma (jota tosin en käytä kuin kuvien pienentämiseen Picasaan siirtäessäni). ONGELMA: Kone ei enää jaksa avata nettiyhteyttä ja on jo useamman kerran läväyttänyt kiusakseni blue screenin.

Keskivanha on äärimmäisen nopea ja siinä on monipuoliset ohjelmat, kovalevy täynnä valokuvia. ONGELMA: Koneen palomuuriohjelman lisenssi lienee umpeutunut, kysyy salauskoodeja, joista meitsillä ei ole hajuakaan! Kone ei siis enää aukene (ja kuvatkin lienee sitä myöden menetetty).

Uusimmassa on alusta asti ollut ONGELMIA: Kirjoittaessa kursori hyppii holtittomasti ja teksti on sitten sen mukaista... Lisäksi se ei jostain syystä löydä verkkoa kuin letkun päässä ollessaan - ja siinä kieltämättä kannettavan idea jokseenkin kärsii!! Kone on iso ja painava (kun halusin ison näytön, ihan turhaan), eikä siihen ole asennettu MS Office -pakettia, joten koko masiina on aika mitääntekemätön.

Pilleriä on kiva käyttää blogeja ja sähköposteja lueskellessa ja kirjoittaessakin, mutta ONGELMAkseni en osaa siirtää sillä kuvia.

Että jäi sitten bloggailu vähän vähemmälle...

Uusimmassa on vielä huoltosopimus voimassa ja kun kaksi vanhinta laukesivat, sain viimein soitettua Dellin huoltoon. Korjaaja tulikin kotiin heti seuraavana aamuna, vaihtoi näppiksen ja verkkokortin. Nyt löytää langattoman verkon, mutta kirjoitushäiriöt vaivaavat edelleen... Koneessa ei myöskään ole kuvankäsittelyohjelmaa, pitäisi varmaan netistä etsiskellä - onko suosituksia?

No, tässä välissä jo ehdin muuttaa langattoman laajakaistayhteyteni hitaammaksi, mitäs minä nopealla verkolla teen, kun ei koneetkaan toimi!? Ja kieltämättä yli satasen kuukausittaiset puhelin- ja verkkolaskutkin alkoivat nyppiä... Vaikka ei siinä kauheasti säästöä tullutkaan! Pöh, jos laajakaistan nopeus putoaa kymmenekseen aiemmasta (100 Mt =» 10 Mt), eikö myös hinnan pitäisi pudota 90%, mitä??? Ei halventunut edes puolella, räyh. Mutta loppulasku jää jatkossa alle satasen, mikä sentään ihan pikkuisen lohduttaa.

Tosin kannattaako sitäkään vähää maksaa, jos se hidas yhteys ei pelitä?? Kuvia kun siirtelin, piti kaivaa mökki-mokkula esiin!! Miksi, oi miksi, miksi juuri minulle käy AINA näin?? Riemukseni nettitikku on kuitenkin ollut viimeajat kotona eikä mökillä.

Onneksi sentään pillerissä on supernopea 4G-SIM, eli ei tässä ihan takasuoralle jäädä!

Seli-seli! Mutta koitan taas jatkossa päivitellä vähän tiuhempaan tahtiin! Kunhan vielä soitan uudestaan Dellin huoltoon, ja Sonerallekin...

VIRTAVIIVAISTA VIIKONLOPPUA!

Hempukkamuorin Hepsankeikkatyttäret

Kaivelin hempukkamuorin esiin vaatekomeron kätköistä,

hepsankeikkatyttäret pääsivät vierihoitoon!

Syntymäpaino yht. 95 g, isänä Seitsemän veljestä.
Partum-välineistö: 3½ sukkispuikot + 4 virkkuukoukku.

Muori ja tyttäret lähtivät yhdessä maailmalle...
 

Riistäjä-äiti?

Oih, voih! Citymarketista mukaan tarttui IIIIIIHANA peltinen Piltti-salkku!!

Lapsirukka oli kyllä aika pettynyt, kun sai vain salkun sisällön, 6 purkkia Piltti Rahkaisia - poloisen äiti riisti salkun itselleen!!

 

Facebookin Pilttipiirin mukaan salkkuja on kolme erilaista. Missä, missä, MISSÄ?? Meidän lähi-Cittarissa on vain tätä samaa mallia, joka Pilttipiirissäkin kuvattuna (kuva napattu sieltä). Tai sitten en vaan älynnyt katsoa tarkemmin, saatoin hurmaantua ekasta käsiin osuvasta...

Sanna-blogista bongasin kyllä toisenmoisenkin - pakko lähteä tarkastamaan tilanne! Vaikka eipä taida Pupuselle olla iloa useammistakaan salkuista purkkiruokaa enempää...

Ristiäislahjoja

Palaan vielä Pupusen ristiäisiin - kivoja lahjoja ei malta jättää vilauttamatta!



 Pupusen innostus Muumeihin oli näemmä liki kaikkien tiedossa! :o)

Perinteitä, tinaa ja hopeaa.

Uudempaa aaltoa.

Kunnon vehkeet pihaleikkeihin.
.

Lisäksi valokuvaus kirkossa,

näissä kemuissa kun en ehtinyt kameraan tarttua. :o)

Upeita kukkalahjoja unohtamatta!

Kiitokset juhlaväelle!!
.

* * * * *
.

Ystäväperhe muisti muuten vaan, olivat siivonneet remonttia varten Pupunen mielessään.

Kassillinen dvd:itä.

K3-pätkistä ehdoton suosikki on Ali Baba

("Siinä on henkeli, jolla on napa ja kivat nännit", sanoo Pupunen)

[henkeli = henki, naispuolinen, suom.huom.]

K7:t ovat vielä toistaiseksi jemmassa.

 Stokke Tripp Trapp,

värikin sopii just eikä melkein ruokailuhuoneeseen!
.

Erittäin tuottoisa vierailu! :o)

Kiitos ystäväiset!

* * * * *

Kiitoskortit (A4-kokoa) on toki lähetetty,
kummeille ja isovanhemmille kiitosalbumit.
(Ylistetty olkoon Ifolor!)
Kuvien tausta, valtaisa amppeli, myös kastelahjaksi saatu.
.
Juhlakalu osaa poseerata, se tuli todettua. :o)
.

Kyläilyä

Käytiin vähän kyläilemässä!

Pupuselle ei etukäteen paljastettu kyläilykohdetta.

- Ooooh, oletko sinä Nuuskamuikkunen?

- Äiti-äiti, täällä on Nuuskamuikkunen! Mutta ei huuliharppua.

(Ensimmäinen muumihahmo, johon Muumilaaksossa törmäsi.)

- Nipsu! Halataan!

 - Ooooh, oletko sinä Niiskuneiti?

 - Muumipeikko! Halataan!

- Katso, Edward! Edward itkee, missä on merenneito?

 - Oletko sinä Tuutikki?

- Onko tämä uimahuone?

- Muumimamma! Onko sinulla uusi käsilaukku?

- Niisku! Miksi silmälaseissa ei ole laseja??

- Hemuli! Iso suu!

 Valitettavasti tässä käytyä keskustelua en kuullut!!

 Kotimatkalla:

- Oliko kiva päivä?

- Iiiiiiihana!

- Kuka oli mukavin Muumilaaksossa?

- Niisku ja Niiskuneiti, Hemuli, Nipsu, Muumimamma ja Muumipappa, Poliisimestari...

- Mutta kuka oli kaikkein kivoin?

- Pikku-Myy!

- Miksi?

- Pikku-Myy jutteli paljon minun kanssa!

Seuraavana aamuna:

- Äiti, Nipsu ja muumit karvaisia, ei karvoja telkkarissa!!??

(Pupusen suosikkihahmot dvd:illä ovat:

Nuuskamuikkunen, Pikku-Myy, teatterirotta Emma sekä Edward.)