Puuhamaa, tai parikin...

Aina vaan samasta aiheesta, mutta kun...
.

Terhi ja Rva Kivitikka sen sanoivat: meikäläisen ei TO-dellakaan kannata satsata istutuksiin!!! Tai niin siis on alunalkaen sanonut Mies istutuspöydästä, mutta rouvat olivat samaa mieltä: toinen tasanne huitsilaan, tuo vasen, istutuspöydälle ajateltu. No mikäs minä olen vastaan väittämään, kitukasvuisella viherpeukalolla varustettu... ;o)

Laatat, kaksi lisäriviä, siirtyivät grillitasanteen jatkoksi.
.

Jotain vissiin tarttis tilalle, kunhan nuo viimeisetkin kaivelen maasta ylös...

Myös grillikatoksen ovenedustan koristekivisysteemi sai lähtöpassit. Ensinnäkin alkoi olla aika sekavan näköinen grillikatoksen ympäristö monensorttisine kivineen. Toisekseen joka helkkarin sadekuuron jälkeen kiveyksen välistä alkaa tursuta rikkaruohoja. Tovin jos toisenkin olen konttinut nyppimässä - myrkyttää ei voi, kun koirat ravaavat grillikatoksessa aina kun ovi auki. Rikkaruohojen määrästä voineekin päätellä, että grillikatos on toiminut lähinnä vain koirankoppina - ahkerammalla astunnalla niitä ei kai niin tulisikaan?

Vaan enpä ole ainoa, jolla hommat vaiheessa! Pahasti vaiheessa!!

Mies alkoi rakentaa pihan perimmäiseen nurkkaan omaa puuhamaataan. Haki Veljen varaston takaa kummia kennostoja ja paikallisrautakaupan viimeiset havut: vuorimäntyjä, sinikatajaa, sinilaakakatajaa. Ehkä tämä valmistuu ennen omaa "projektiani", vaikka nyt aika hurjalta näyttääkin...

Pihassa kukkii.

(Todistusaineistoa viherpeukaloni laadusta ja kunnosta...)

 Syysleimut sinnittelevät edelleen ämpäreissä...

Lilja Black Landini ei ole karvan vertaa nimensä mukainen.

Kukkii riippapurppuraomenapuun vierellä, joten sallin tämän värihäiriön.

 Taitaa kuitenkin kaivata valkeaa liljaa lomaansa, väriä korostamaan?

 Paljastan, että pihasta löytyy myös limen värinen yritelmä:
limeraitaiset tulppaanit Spring green eivät ole nousseet kertaakaan lisäistutuksista huolimatta,
onneksi sentään syreenihortensia Limelight aloittelee juuri kukintaansa.

Penkin reunamilla kasvaa puolen tusinaa White Feather kuunliljaa.
Toivoisin vaan niiden kasvavan jo röyheämmin 4 pitkän vuoden jälkeen (istutettu 2010).

Kuunlilja ´White Feather´ on ainutlaatuinen värityksensä puolesta. Keväällä lehdet nousevat täysin valkoisina ja kasvukauden edetessä ne vihertyvät ja niihin muodostuu vihreitä juovia. ´White Feather´ sopii istutettavaksi niin aurinkoon kuin varjoonkin. Kukinta-aika heinä-elokuussa. ´White Feather´ kasvaa noin 45 cm korkeaksi ja on talvenkestävä. (Lähde: Viherpeukalot)

 Männävuosina maahan lykätty äitienpäiväruusu on piristynyt!

Aiemmat kesät ulkosalla viihtynyt kliivia taitaa puolestaan olla mennyttä kalua.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...