Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste nallet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nallet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Ikkunakyylä

Nallejahti on saavuttanut jo periferian, paikalllislehdessä on aukeaman juttu tämän kylän nallebongareista. Piti laittaa ihan kuva, mutta Mies onkin ottanut aviisin eväsreppuunsa aamulla töihin lähtiessään. Matkamurkina pitääkin nyt miettiä huolella, turha kuvitella saavansa lounasta tai kaffetta reissun varrelta, tämän Mies on karvaasti saanut kokea.

Meillä nalle on tiiraillut jo jonkin aikaa ohikulkijoita ruokasalin akkunalla - oikea ikkunakyylä. Palmusunnuntaista huolimatta nalle ei ole rekisteröinyt ensimmäistäkään trullia virpomisvarpuineen kylänraitilla. Toki sentään joku lenkkeilijä sille vilkuttaakin, nyt kanssaihmisten kyttäystä ei katsota pahalla.

Esteettömän näkymän varmistamiseksi sädekaihdin nostettiin ylös. Kevätaurinko paljastaa armotta likaiset ikkunat, pölyn tanssin, kosmisen koirankarvan määrän.

Eikä pölyn ja langanpätkien määrää vähennä lainkaan se, että pöyhin ruokasalin lattialla yli kymmenmetristä kangaskasaa - kevätaurinko toi muassaan inspiraation! Sakset louskuttavat, mittanauha heiluu ja nuppineulat sinkoilevat ilmassa, uutta ilmettä luomassa. Saapä nähdä, milloin on niin valmista, että pääsen täällä vilauttamaan...

Pupusen unikamarin nallekaapissa majailevat antiikkinallet eivät vielä toistaiseksi ole hievahtaneet näiltä sijoiltaan. Maire-Leinikki, August ja Armada, Lilja-Desiree, Donald, Kyösti, Taisto ja Kerttu sekä alahyllyllä majaa pitävät Miehen ja omat lapsuudenaikaiset nalleni järjestävät huoletta yli 10 nallen joukkokokoontumisia.

Paikallisen kotiseutuyhdistyksen aktiivi, nykyinen puheenjohtaja, oli samalla synnytysvalmennuskurssilla (Opiston Antiikkinalle-kurssi) toistakymmentä vuotta sitten kuin minäkin. Kantanallet August ja Armada kauhistuivat huomattuaan paikallislehdestä, että ikätoveri oli lähtenyt kampanjoimaan ulkosalle, kotipihaansa puunoksan hankaan. Johan siinä sisuskalut vettyvät - tosin meriheinäsuolistolle se ei taida olla ihan ylittämätön vaiva?

Lilja-Desireellä korvatkin valahtivat silkasta pelosta! Meillä nallet eivät uskalla tulla ulos kaapista edes ikkunoihin päivystämään. Pelko Koiran kiinnostuksesta on niin kova! Ja syystä, hätätilanteessa ei edes huuto (vatsan nallemörinälaite) auta, kun Mies ja minä olemme päivät töissä ja Pupunen koulussa. Meillä ei siis kukaan etäile. Paitsi Koira.

Vapaaehtoinen karanteeni.

Vaikka ei tämä mikään leikin asia ole! Kyllä huolettaa. Tässä kylässä on Pirkanmaan tihein koronaesiintymätaajuus, väestömäärään suhteutettuna Uudenmaan tasoa. Pysytään kotona, pidetään toisistamme huolta!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kansainvälinen nallepäivä

Tänään on kansainväinen nallepäivä. Sen kunniaksi nallekaapin sisarusparvi järjestää jälleen teekutsut. Paistelivat pipareita ja pikkuruisia leivoksia uunissaan ja tarjoilevat tsaikkaa Taika-mukeista, luonnollisestikin hunajan kera!

Juhlaväki poseeraa, esittelykierrosta odottavat!

Etuvasemmalla (ruskeasta huonekalukankaasta tehty) kurttukuonoinen Taisto, takanaan kutsujen emäntä, sisarusparven nuorin (vaaleasta huonekalukankaasta tehty, helmikorvakoristeinen) Lilja-Desiree. Hänen vieressään pienisilmäinen ja pörröinen Donald - serkkunsa Donna on esitelty täällä, Veljentyttö Nuorempi valmisti ensimmäisen nallensa 12-vuotiaana yhdessä kursseillemmamme.

Takana istuu nallekatraan kantakarhut, ensimmäisellä nallekurssillani valmistuneet Armada ja puolisonsa August pellavaisiin juhla-asuihin pukeutuneina. Heidän vieressään Maire-Leinikki, seurueen toiseksi nuorin sankari.

(Vahvasta ruutukankaasta valmistettu) Kerttu on toinen erimunaisista kaksosista, hänen (patjaraitainen) sisaruksensa Kyllikki on adoptoitu tuttavaperheeseen. Etuoikealla istuva Kyösti on Miehen nimikkonalle (Miehen valitsemasta huonekalukankaasta valmistettu).

Kaikki ovat tekemiäni antiikkinalleja, joko antiikkiteddystä (takimmaiset neljä) tai huonekalukankaista (etummaiset neljä) tehtyjä. Osa mörisee, osa ei. Osa on täytetty kutteripurulla ja meriheinällä, osa ei. Anturat ovat nahkaa, paitsi Lilja-Desireellä silkkiä ja Kertulla peruskangasta. Silmät ovat lasisilmiä, paitsi Kertulla napit. Kaikissa sama kaava, tietenkin, minähän periytän vain yhdenlaisia geenejä - ja silti kaikki ovat vain itsensä näköisiä!

 Hyvää nallepäivää!

PS. Pannu kuumana koko päivän!

PPS. Edelliseen postaukseen päivitetty kaikki sukkasottiisissa pyöritetyt.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pupusen unikamari

Yläkerrassa tehtiin loppuvuodesta pieniä järjestelyjä: työhuoneesta tuli unikamari, makuuhuoneesta yhdistetty makuu-/työhuone.

Tätäkin aiemmin työhuone kulki nimellä nallehuone (koska siellä asusti yksinomaan nalleja) ennen kuin otettiin "hyötykäyttöön" (ikään kuin nalleilu olisi hyödytöntä???) Miehen työhuoneeksi ja nyt se toimittaa Pupusen unikamarin virkaa. Nallet ovat asustaneet huoneessa kaiken aikaa: pakon edessä töitä tehden ja nyt siis unikavereina.

Unikamarin ainoakainen käyttötarkoitus on tuutilullaa - siellä ei leikitä, riehuta eikä pompita sängyllä tai tuolilla, sen sijaan unilaulut ja sadut ovat sallittuja ja oikein toivottujakin. Käyttöaste on tällä hetkellä liki 50% - päikkärit ja yöunoset nappaavat Pupusen ajasta vielä puolet.

Omankin makuuhuoneen käyttöaste on noussut! Ei tosin juurikaan sen työpisteen ansiosta. Nukuttaa vaan niin armottomasti päivän riennot, että omat yöunetkin ovat venähtäneet keskimäärin kuudesta tunnista liki yhdeksäntuntisiksi...

JUVI-Productionin Gripsholm-sänky löytyi edullisella osta heti -hinnalla huuto.netistä, eikä onneksi edes hakumatka Hämeenlinnaan ollut kovin pitkä. Matkaan lähdettiin liki samalta huutamalta, tulihan kalusteiden hankinnan kanssa pikkuinen kiire...

Edellisen nukkujan kummitäti oli maalannut sänkyyn nallen, muuten se oli käsitelty kaksiväriseksi Osmo Color -vahalla. Nalle oli yksinomaan positiivinen yllätys - sopii Pupusen kamarin teemaan.

Myös nalleverhot on hankittu jo vuosia sitten huuto.netistä. Nekin on joku omalle lapsoselleen ihan itse tehnyt. Muistaakseeni paketissa oli enemmänkin samaa kangasta (tai ainakin jotain väreihin passaavaa kangasta), mutten löydä sitä enää... Nallekasta pöytävalaisinta etsin yhä, jouluvalot taisivatkin jäädä ikkunaan pysyvästi.

Iltalauluja laulellaan yli 20 vuotta sitten Askosta hankitussa laiskanlinnassa, kissagobeliini-irtopäällisenkin tein jo noin 15 vuotta sitten. Jossain vaiheessa senkin voisi uusia - mutta ehkä nallekausi on siinä vaiheessa jo ohi, kun niin pitkälle pääsisin... Ikäneito nukkuu nykyisin yöunensa tässä tuolissa, Pupusen unta vahtien.

Omatekoiset nallet Maire-Leinikki, August ja Armada, Lilja-Desiree, Donald, Kyösti, Taisto ja Kerttu asustavat edelleen samassa vitriinissä kuin aiemminkin (lisäksi alahyllyllä Miehen ja omat lapsuusnallet). Kaupalliset nallet ovat karanneet pitkin huonetta...

Pyjamat ja petivaatteet löytyvät lipastosta, toistaiseksi nuket ovat saaneet olla piirongin päällä rauhassa. Monesti Pupunen kertaa iltaisin, sormella osoittaen: "Isi, Äiti, Xxxx (oma nimi)", mutta ei ole halunnut leikkiä niillä - kerran on poskea sormellaan silittänyt.

Sukkatrikoonuket olivat jonkinlainen "odotusriitti", jolla totuttelin ajatukseen pienestä perheestä. Nuket on esitelty jo aiemmin: Toivo, Tyyne ja Ilo-Onneli - Mies piti koko 7½-vuotisen odotuksen ajan TOIVOa yllä, itselläni prosessi kasvatti TYYNEyttä ja mielenmalttia kummasti.

Kauniita lastenkokoisia pussilakanoita on yllättävän vähän tarjolla! Finlaysonin tehtaanmyymälästä löysin tarjoushinnoin kivoja lasten pussilakanoita (120*160 cm). Apinat on ehdoton suosikki (kuva: Finlayson), mutta ihan yhtä makeat unet saa muidenkin elukoiden alla.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Pesti

Kuvassa Veljentyttö Nuoremman 12-vuotiaana tekemä antiikkinalle.
Muutaman vuorokauden mieluisa tehtävä
seuraneitinä.

Niin että ei tässä nyt jouda joutavia jorisemaan,
nautin ihanasta roolistani ja palaan linjoille tuonnempana.

Ihanaista loppuvikkoa!!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Teekutsut

Tea time clock by Matt Carr.

Kävin kampaajalla. Se on aina yhtä IHANAA! Kampaajani tekee hoitoaineen vaikuttaessa tainnuttavan päähieronnan - hiukset voisivat oikeastaan sojottaa vaikka mihin suuntaan, kunhan vaan saan sen hieronnan! Joskus olen ehdottanut, että koko varattu aika voitaisiin oikeastaan käyttää pelkkään päänahan pelmuuttamiseen, mutta niin vaan olen aina joutunut lähtemään kotiin kutrit kuosissa. Niin eilenkin.

Asiaan!!

Kävin  kampaajalla. Ja siinä kampaajan vieressä on kirpputori. Se kirpputori, mistä ei ikinä löydy mitään kiinnostavaa ja jossa myyjät pyytävät älyttömästä romusta älyttömiä hintoja. Ja jossa omakin kauppa on käynyt heikosti. Suorastaan surkeasti. En aio enää vuokrata pöytää, houkuttelevampi kirpputori pitää löytyä!! Oikeastaan vähän ihmettelen, mikä sai taas poikkeamaan, kun en tule siellä kuin pahalle tuulelle. Ja iloa kampaajalla käynnistä ei pitäisi tieten tahtoen pilata! Ei ainakaan kälyisellä kirpparilla!

ASIAAN!!

Kävin kampaajalla. Ja samalla reissulla kirpparillakin. Poikkesin myös Tiimarissa, kerrosta alempana. Tiimarikin on melkomoinen ylihinnoiteltu roinapesäke, mutta poistopöydästä saattaa tehdä oikein oivallisia löytöjä. Jos hyvä tuuri sattuu. Eilen sattui! Ajattelin katsastaa jotain nukkekotiin - siihen, joka odottaa pystytystalkoita. Sitten joskus. Toivottavasti aika pian, kun on se yksinhuoltajaäitikin odottamassa... Niin, nyt se mamma sitten hankki riesakseen vielä mutaman piskinkin. Rotukoiriksi olivat kyllä varsin edullisia, -70% (0,89 €/kpl). Ja ottipa vielä kissankin! Kissa oli halvempi, niin kuin kissat usein ovat (0,75 €). Eivät kyllä aina! Haaveilen bengalista, yhden sellaisen hinnalla saa 2 - 6 meikä-wipukkaa. Niin, niitä kissoja olisi ollut enemmänkin, mutta niillä oli niin paksut tassut. Jopa maatiaiskissoiksi paksut tassut. Ovat varmaan kömpelöitä, paksutassuiset?

ASIAAN!!

Kävin kampaajalla. Ja samalla reissulla kirpparillakin. Poikkesin Tiimarissakin, mutta tarkoitus oli siis kertoa kirpparista. Josta tein löydön! Ihan uskomatonta, mutta tein HYVÄN löydön!! LOISTOLÖYDÖN! Suunnattoman upean, mielettömän ihanan, valtavan hienon löydön!! Katselin samanlaista pari viikkoa sitten Hämeenlinnan Suurkirpputorilla, ja siellä se maksoin yli tuplasti enemmän ja siitä puuttui osiakin. En ottanut. ONNEKSI en ottanut. Nyt olisi harmittanut ihan hervottomasti. Enkä tiedä, mitä sillä kalliilla romulla sitten olisin tehnyt!?

ASIAAN!!

Juu, löysin kirpparilta samovaarin!! Söpön pienen samovaarin, jonka kylkeen on kirjoitettu jotain kyrillisillä aakkosilla. En ota tolkkua, mutta pitää kysyä Mieheltä, kun tulee töistä. Jaa, mutta tuleekin aamuyöstä, pitää kysyä huomenna. Sitten kun olen tullut töistä. Ellei sitten ole taas jo lähtenyt töihin, Mies siis. Voi olla, että onkin. Mies on hyvä kielissä, puhuu englantia ja ruotsia kuin vettä vaan, saksaa kuin simaa ja venäjääkin kuin virvoitusjuomaa - enkä tarkoita vodkaa... Päivämäärä on 27.09.78, siis siinä samovaarin kyljessä. Mitähän silloin on tapahtunut??

A-S-I-A-A-N !!!

Niin, juu. Nalleilla oli illalla teekutsut, Lilja-Desiree emännöi (synnytyskertomus luettavissa täältä).

Paisteli pipareita ja pikkuruisia leivoksia uunissaan ja tarjoili tsaikkaa Taika-mukeista, luonnollisestikin hunajan kera!

Hyvät kemut!!
Asiaa!

PS. Juhlaväki kello 7:stä eteenpäin: Taisto, illan emäntä Lilja-Desiree, Donald, Armada ja puolisonsa August, Maire-Leinikki, Kerttu ja Kyösti. Kaikki ovat tekemiäni antiikkinalleja, joko antiikkiteddystä tai huonekalukankaista. Kertun erimunainen kaksoissisar Kyllikki on adoptoitu ystäväperheeseen, eikä ehtinyt tällä kertaa teelle. Kyösti on tehty Miehen toiveesta Miehen valitsemasta kankaasta. Osa mörisee, osa ei. Osa on täytetty kutteripurulla ja meriheinällä, osa ei. Anturat ovat nahkaa, paitsi Lilja-Desireellä silkkiä. Silmät ovat lasisilmiä, paitsi Kertulla napit. Kaikissa sama kaava, tietenkin, minähän periytän vain yhdenlaisia geenejä!!

PPS. Tiimiläiseni olivat arvioineet JET-palautteissani, että olen puhelias ja eksyn joskus aiheesta. Ettäs julkeavat! Ei pidä paikkaansa niin alkuunkaan! Minä olen aina asiallinen ja pysyn tiukasti aiheessa, lipsumatta! Ehkä joskus ihan hivenen verran voin valottaa asiaa kertomalla vähän taustoja ja sen sellaista. Sisko sanoo, että kaiken selittämistä ei tarvitsisi aloittaa sadan vuoden takaa ja Mies sanoo, että kaikesta ei tarvitse tehdä yksityiskohtaisia piirustuksia, kun jotain selittää... Mutta sehän on ihan vaan tiukkaa, oleellisimpaan keskittyvää, täsmällisesti suodatettua asiaa!! Niin ettäs tiedätte!! Ehdottomasti pelkkää asiaa!