Kun väsymykseni oli syvimmillään, Mies kannusti uusiin ympyröihin latautumaan - yksin tai hyvässä seurassa, mutta erossa arkisista ympyröistä ja velvoitteista. No, en nähnyt kyllä niin mitään mieltä mennä viikonlopuksi yksin hotelliin tai kylpylään, en jaksaisi kuitenkaan kuin nukkua. Kokeilin nimittäin jo kerran - syksyllä 2020 olin kolme yötä Raumalla, yksin. Hirveä ajomatka (170 km, mutta tuntui pidemmältä), enkä jaksanut käppäillä edes Vanhassa Raumassa, muutamaa horteesta herättävää kahvilakäyntiä lukuun ottamatta.
Kokeilin kääntää tilanteen toisin päin: ilmoittauduin Opistolle Sanna Parankon syksyn 2021 tilkkuviikonloppuun, Mies ja Pupunen lähtivät jaloista mökille. Ilmoittauduin sillä idealla, että menen jos jaksan ja jos en jaksa, en mene enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa, kurssin hinta kun oli vain vaivaiset 39 euroa. Aika paljon halvempaa kuin hotellissa goisiminen...
 |
| Valokuvatapetti, googgeloitu. |
Perjantai-iltana raahauduin paikalle työpäivän päätteeksi. Haukottelin kuin virtahepo, toljotin eteeni zombiena. Kun kaikki muut kerääntyivät pöydän ympärille seuraamaan opettajan esittelyä viikonlopun ohjeista ja mallitöistä, en jaksanut edes nousta paikaltani, kuuntelin sentään toisella korvalla. Olotila oli otollinen unimaskin tekoon - ei kuulunut viikonlopun repertuaariin, mutta oli Miehen unimaski mukana malliksi. Olikin sitten melkein ainoa asia, jonka olin mukaani kahmaissut, lähes kaikki tarvikkeetkin olivat unohtuneet kotiin. Pääsin kuitenkin alkuun, tein kaavan.
Lauantaina ehdin paikalle reilusti myöhässä, mutta menin kuitenkin. Sen verran oli jo vierähtänyt edellisistä treffeistä ompelukoneen kanssa, että kuulosti kovin vieraalta, klonksottavalta. Huikkasin Sannan hätiin öljyruutan kanssa, mutta drinksut jäivät väliin, koneeni on kuulemma itsevoitelevaa mallia. On vai?? Ehkä päässyt vähän kuivahtamaan...?
Unimaskit valmistuivat (kokeilin kolmea erilaista toteutustapaa) ja aloin päästä vireeseen, joten uskalsin valita seuraavaksi vähän vaativamman työn.
Mikä on unimaskia asteen haastavampi tekele? Tietenkin patalappu! Kaivelin tilkkukangaslooraani, sommittelin, leikkasin, ompelin, purin, ompelin, silitin, leikkasin, purin, ompelin, ihan ekstaasissa. Ompelukoneen ääni pehmeni, muuttui sulosäveliksi. Patalappu tosin muuttui ennemminkin pannunalustaksi, kuumankestävä vanu ja moninkertaiset tikkaukset tekivät siitä aika tönkön. Sivuseikka, tunne ratkaisee...
Koska kurssiviikonloppua oli vielä jäljellä, viimeiseksi työksi jotain helppoa ja nopeaa - en halunnut viedä kotiin yhtään keskeneräistä työtä! Jotain jouluista? Tohvelit vaikuttivat sopivan vaivattomilta, tekaisin sellaiset Anopille joulupakettiin. Älkää nyt vaan kysykö, että mitä pehmusteena tai pohjakovikkeena - ei mitään muistikuvaa! Ulkopohjat kuitenkin Finlaysonin kerniplussaa - pilkoin suosikkijoululiinani, kun en muutakaan löytänyt.
Perjantai-ilta meni horkassa, mutta lauantaina ja sunnuntaina saavutin niin ekstaattisen syvän flow-tilan, että olin koko seuraavan viikon kuin uudestisyntynyt. Voimaantunut. Piristynyt. Melkein iloinen.
* * *
Opiston keväälle 2022 oli allokoitu toinen Sannan tilkkuviikonloppu. Nyt ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, menenkö. Menin tietenkin! Tavoitteena oli nytkin tehdä vain sen verran, että saan varmasti valmista.
Sannalla oli kiva kassimalli mukana, jonka kaikki kurssilaiset taisivat tehdä. Niin minäkin, tykkäsin ylöspäin aukeavasta "torikassityylistä". Helppo ja nopea tehdä, tosin tein tuumaohjeen centtimitoilla, joten jossain kohdassa jouduin vähän säätämään. En kyllä enää muista, mitä.
Kassi on minulle sopiva ja mieleinen! Paksuhko tukihuopa pitää sen tanakasti pystyssä. Ja mikä parasta, sinne mahtuu hurrrrrjan paljon ompelutarvikkeita kurssiviikonloppuun suunnatessa...
Puuroisilla aivoilla silitysalustakassin kuljetuskuntoon napittaminen oli varsin vaivalloinen tehtävä. Päätin kuitenkin tehdä alustan, voisinhan sitten taitella sen toiseen kassiin raudan kanssa, jos en muuten pärjää. Neuvokas ompelija, kerrassaan...
Olin taas koko viikonlopun ihan fiiliksissä!
* * *
No sitähän se sitten tiesi, että oli ihan pakko ilmoittautua Sannan Mäntyharjun kesäkurssille 2022!! Ajankohta vaati vähän säätöä, mutta lopulta sain järjestettyä niin, että pääsin jo edellisenä viikonloppuna Mäntyharjun Tilkkumessuille ja Samuli Edelmanin keikalle (= Liisa-Maija Laaksosen taiteilijajuhla Mäntyharjun kirkossa).
Appiukko vei Pupusen Hauhon kesäleirille tilkkuviikon ajaksi, edeltävän ja jälkeisen viikonlopun vietti Appivanhempien kanssa mökillä. Täydellinen lomaviikko Pupusellakin!
Itse majoituin viikonlopun ajan B&B Pinuksen viihtyisässä aitassa. Aamiainen oli ihana! Molempina iltoina puusaunoin pitkän kaavan mukaan, saunan jälkeen latauduin pari tuntia aitanpäädyssä auringonlaskua ihaillen. Meditatiivista!
Mies oli töissä. Oli kuulemma ÄÄRIMMÄISEN rentouttava viikko Koiran kanssa hänelläkin.
Sannalla oli jokaiselle kurssipäivälle muutama erilainen malli ohjeineen, valinnanvaraa siis yllin kyllin. En ole koskaan ommellut kaarevia tilkkuja, päätin rohkeasti yrittää, koska olisi kokonainen viikko aikaa tapella työn kanssa. No, ei mikään ylenpalttisen riemastuttava kokemus, mutta olen silti ylpeä lopputuloksesta, kuviot melkein matchaavat. Ehkä seuraaviin kaarteisiin menee kuitenkin tovi jos toinenkin...
Ihan kiva syksynsävyinen pikkuliina - kutsun tätä raglette-liinaksi (keskelle sopii hyvin raglette-grilli ja muut tarjoomukset ripotellaan pitkin poikin hetuloita), koska syksyn mittaan tuli juustoiltua useampaankin otteeseen. Huomasin muuten vasta nyt kuvasta, että olen unohtanut joulukoristeet kattokruunuun...
Kaarteista karautin suoraan toiseen uuteen tekniikkaan, foundation paper piercing -menetelmällä tehtävä kompassimalli houkutteli kovasti. Kun kompassiin lisättiin kettunen keskelle, siitä tulikin pikkuliina kuistin pöydälle. Idea on, että jatkossa tekisin myös muutaman tyynyn kuistin penkille ainakin osittain samoissa sävyissä, valkoista vältellen. Koirataloudessa vaaleat tyynyt ja peitteet ovat aika työllistävä valinta...
Paper piercing olikin niin kivaa, että kolmanneksi työksi otin Sannan Päivänkakkara-mallin ilman mykeröä.
Neljä värivarianttia. Pinnan sain valmiiksi, mutta käyttötarkoitus ei ihan vielä kirkastunut. Jättityyny? Pöytäliina? Jotain muuta? Toivottavasti ideantynkä alkaa itää, liian nätti kaappiin jätettäväksi. Koko on noin 58*58 cm, jos joku keksii tähän jonkun jatkojalostusidean...?
Viikko meni kuin siivillä!! Olin saanut jo uniapneadiagnoosin, mutta en vielä CPAP-laitetta. Heräilin öisin moneen otteeseen, mutta en tuntenut erityisempää väsymystä, tilkkuilu vei mennessään. Kovin seurallinen en ollut, energiavarannot siltä osin hyvin rajalliset.
* * *
Opiston viimesyksyinen tilkkuviikonloppu oli tässä vaiheessa jo itsestäänselvyys - varsinkin kun tilkkuiltiin joulu-teemalla! Tein kopan, ison. Liian ison, tällaiselle on vaikea keksiä järkevää käyttöä - paitsi sivuvintissä joulukoristeiden säilyttimenä. Pohjan koko 23*23 cm, korkeus 19 cm.
Ihastuin ylenpalttisesti kivaan kuusi-malliin. No, tein sitten blokkejakin ylenpalttisesti...
En vaan tiedä, mitä näistä tekisin, miten yhdistelisin. 16 blokkia (n. 19*31 cm), jotain pitää kehitellä... Työstö jatkunee ensi joulun alla.
Kesäkurssin kompassiliinan jatkiksena on siis tarkoitus tehdä kuistille tyynyjä samoissa sävyissä. Jouluisista malleista nappasin tähtiblokin ja toteutin pikkuliinan väreissä. Hyvä alku (n. 27*27 cm), jatkuu toivottavasti joskus jotenkin...
* * *
Opiston kevään tilkkuviikonloppu oli heti kohta jo perään tammikuun alkupuolella, tietenkin osallistuin! Kaikki kurssilaiset valmistivat kivan haitaripussin magneettikiinnityksellä.
En ole ihan kauhean tyytyväineen omaani, taskujen tukihuopa on vähän turhan tanakkaa laatua. Käyttöön tullee siitä huolimatta...
Sannan kranssimallia sovelsin taas vähän oman maun mukaiseksi. Ohjeen tumma-vaalea -väriparin vaihdoin päinvastaiseksi ja lisäsin kuviota myös kranssin "reikiin". Keskellä ketun alla on tuplavanu (kuviolappusen ja taustan väliin lisätty toinen vanukerros).
Nyt kun katson näitä kuvassa, eivät niin "samalta sarjalta" isommin vaikuta. Tykkään silti. Ja jos jatkossa tulee vielä muutamia tyynyjä lisää, niin kyllä ne sitten toisensa löytävät, vähän eriparisetkin.
* * *
Tilkkukurssit ovat olleet todella innostavia, piristäviä, palauttavia! Kotona en jaksa yksinäni tilkkujen kanssa vielä puuhailla, mutta ohjatusti hyvässä seurassa homma luistaa! Ja koska keskeneräisiäkin näkyy jo karttuneen, suuntaan Mäntyharjulle myös tulevana suvena...
