Joulukorttitalkoot

Niin kuin aina, niin nytkin, Itsenäisyyspäivän iltaa vietettiin joulukorttitalkoissa. Jos siis yksin nykertämistä voidaan kutsua talkoiksi? Ilman talkooglögiä, pipareita ja homejuustoja?
.

Joulukortteilu alkaa aina alkufiilistelyllä, siihen kuuluu olemassa olevan jouluisen korttimateriaalin läpikäynti. Kierrätyskeskuksesta löysin jo syksyllä Ikean Moppe-laatikoston 7 eurolla. Lähti heti mukaani, käyttötarkoituskin oli itsestäänselvä: lokeroihin saisin joulukorttitarpeet siististi yhteen paikkaan! Korttipohjat, skräppipaperit, leimasimet, tarrat, koristekuviot, teipit, jokaiselle oma laatikkonsa. Ah, ihanuutta!

Jos haluaisin toisen (tilkkutyötarvikkeille?), niin nyt kannattaisi olla ripeä, Moppe nimittäin poistuu mallistosta! Huomasin just, kun kävin tarkistamassa tuotenimeä... Mielestäni tämä on yksi Ikean parhaista klassikoista, jota jokaisella shoppailureissulla ihastelen (Olen joku ihme laatikkofriikki! Arvatkaa vaan, minkä määrän myin kirpparilla erilaisia koreja, rasioita ja laatikoita: kartongista, muovista, kankaasta, (teko)nahasta, lasista, metallista, pajusta, puusta, pläkkipellistä tehtyjä, kannellisia ja kannettomia - niillehän ei ole enää käyttöä, kun sisältökin myytiin kirppiksellä. Kymmeniä! Mutta ehkä kuitenkin hieman vähemmän kuin tyynynpäällisiä...),...

... vaan en ole ostanut, kun olen ajatellut että käsittelemätön vaneriboxi pitää käsitellä jollain ja sutihommat eivät ole millään muotoa suosikkipuuhaani. Vaan miksi pitäisi? Sutia? Ostamani lokerikko saattaa olla ties miten vanhaa perua, mutta ihan siistiltä näyttää edelleen, sisältä ja ulkoa.
.

Toinen joulukortteiluun lataava asia ovat ihanaisen Terhin aiempina vuosina lähettämät joulutervehdykset. Kun kortteilu alkaa, otan nämä esiin, ihastelen, ihmettelen ja pistän näytille - seurakseen ne saavat muiden lähettämät joulutervehdykset, päivittäin aina muutaman lisää (paitsi ettei postia taideta enää jakaa päivittäin edes joulun alla...).

.

Mistä meinasikin tulla ongelma! Kaikki joulukortit (ja joulujen välissä vuoden varrella saadut onnittelukortit ja muut tervehdykset) olivat aiemmin keittiön ison astiakaapin ristikoissa (aiemmasta "korttitelinekaapista" kuva täällä, joskaan ei joulun aikaan) ja senhän myin tori.fi:ssä muuton alla. OLINPA AJATTELEMATON! Nyt koitin tunkea kortteja jugend-kaapin ikkunakoristeiden lomaan, mutta ei onnistunut. Pitää miettiä uusi ratkaisu. Uusi astiakaappi? Mies olisi mielissään, vihaa tätä rohjaketta...

.

Kortteja tein ja lähetin aiempia vuosia maltillisemmin, vain 32. Pääosin taitekortteja. Eilen illalla kirjoittelin kuoret ja puolen yön jälkeen kipaisin lähimmälle laatikolle. Piti kuvata, unohdin! Muutama yksiosainen jäi äkillisiin tarpeisiin, mikä kuvalla todennettakoon. Ja jos enemmälle tarve, tarvikkeet ovatkin nyt Mopesta helposti uudelleen esiin otettavissa!

.

Nämä ovat ainoat "sarjatuotantokortit", muuten tykkään tehdä sekasoppaa. Lähimmille kollegoille.

.

Pikkuhiljaa Joulu hiipii esiin...

Talo laitettiin myyntiin vuosi sitten marraskuussa ja myin - sopivasti Joulun alla - laatikkokaupalla joulukoristeita kirpputorilla. Sivuvintissä oli noin 8 hyllymetriä joulukoristeita ja -tekstiilejä, joten myytävää piisasi. Tänne sallin tuoda vain kolme isoa muovilaatikollista joulua + pari kranssia. Melkein itseänikin jännittää tutkia, mitkä säästin. Ja mitä jään kaipaamaan...

TUNNELMALLISIA JOULUVALMISTELUJA!

4. adventti

Levittelin joulukorttitarpeeni ruokailuhuoneen pöydälle jo Itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Mies oli joulun alla kolme viikkoa työmatkalla Saksassa, joten sain täysin pidäkkeettömästi pipertää yötä myöden, ei häirinnyt hillitön paperisilppukaaos kenenkään mielen- tai unirauhaa. Kotiin palasi sitten juuri sopivasti, että saatiin allekirjoitukset joulutervehdyksiin!

Töissä Mies oli silloinkin, kun marraskuun lopulla Tampere-talossa järjestettiin viidennet valtakunnalliset musiikkikasvatuspäivät, jotka huipentuivat lähes sadan esityksen Musiikki soi! -festaripäivään. Lyömäsoittajat esiintyivät Sorsapuisto-salissa, lavalle asteli soittajia kaikista Pirkanmaan 7:stä Musiikkiopistosta. Pupunen soitteli kellopeliä Niko Ronimuksen kuudelle lyömäsoittajalle säveltämässä Xylotech-biisissä (muut soittimet ovat ksylofoni, vibrafoni, 2 * marimba ja rummut). 

Jottei Mies jäisi osattomaksi, kuvasin esityksen puhelimella. Video on valitettavan heikkotasoinen, mutta tärkeintähän oli kuulla, miten kellopeli soi. Pupunen vaihtoi instrumentin pianosta lyömäsoittimiin vasta 3 kuukautta aiemmin, maallikon korvaan kuulosti oikein hyvältä.

Onnekseen Mies pääsi juuri 4. adventin alla näkemään esityksen livenä oman Musiikkiopiston joulukonsertissa. Ei ihan yhtä juhlava kuin Tampere-talolla, miljöönä oli lukion aulan estradi ja Pupusen vaihtoi puvunkin vain huppariin ja farkkuihin... Hyvältä kuulosti silti edelleen.

Konsertin jälkeen piti vielä kiiruhtaa toimittamaan Hope-hyväntekeväisyyspaketit, lappuset olin nyppäisyt mukaan lähikaupan joulukuusesta.

Tästä olikin sitten tulla melkein ongelma. Ymmärrän toki, että lapsen vanhempi voi olla nonbinäärinen - mutta entä lapsi?? En oikein jaksa uskoa, että alle murrosikäinen lapsi määrittelee vielä itse binäärisyyttään. Alusvaatteiden kyseessä ollen on kyllä merkitystä ihan niiden istuvuudella, eli tässä olisi auttanut selkeä tyttö/poika jaottelu...

No, päätin sitten ihan itse, että 2-vuotias on kalsarimiehen taimen ja 12-vuotias haluaa naiselliset bokserit, molempia tuplasti. Lisäksi tietty villasukat ja pikkukaverille dinosaurus. Haloo, kuka lapsi OIKEASTI haluaa alushousuja joululahjaksi? Vetosi kuitenkin meikäläiseen...

Neljäs adventti oli pikkujoulun aikaa, ystäväperheen glögittelystä on muodostunut jo perinne. Jouluinen menu oli tällä kertaa jouluinen raglette. Harmi, etten huomannut kuvata - mutta oli niin mainio setti, että saattaakin olla seuraavan joulun pääateria!! Kuka kaipaa lanttulaatikkoa ja rosollia? 

Perunalaatikon korvasivat perunanoisetit, rosollin virkaa toimittivat minisuolakurkut ja hillosipulit, karjalanpaistin sijasta riistalihapullia ja tietty ehtaa joulukinkkua - sinappihuntuna tuhti juustokuorrutus kaiken yllä. Jouluinen salaatti kylkeen ja voilá!

Iloa ja onnea uuteen vuoteen!

Seuraavassa postauksessa pääsen ehkä jo joulunviettoon asti...

Joulukortit

Hertsimaleijaa,

ei ole viimehetken yömyöhä ja 

joulukortit on tehty, kirjoiteltu ja postitettu!! 

Onpa perin outo, kerrassaan kummallisen levollinen joulufiilis!!

Olenkohan tulossa vanhaksi?

Teinpä sitten valkopohjaisia...

... ja ruskeita...

... kaikenkirjavaa ja...

... sekalaista sorttia.

Kaikki kortit ovat taitettavia ja
"koristeltu" myös sisälehdeltään.

Neljä punaista koontikuorta piti hakea postista lisää,
kuoritettuina olivatkin aika paksukaisia.

Sain viikko sitten pomolta kukkapuskan. 

On niin terhakkaa tekoa, että takuulla kestää vuodenvaihteeseen asti!

Ai miksikö sain?

Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinto valmistui

(proaktiivnen kehittäminen, palvelumuotoilu, tuotteistaminen).

Ettei aika kävisi pitkäksi, on taas jo uudet opinnot työn alla...

Levollista Joulun taikaa!

2. adventtina

Perinteisesti Itsenäisyyspäivän tienoon ohjelmaan on kuulunut Linnan juhlien lisäksi kuusenkoristelua, joulukorttien tekoa ja/tai joululeivontaa, tilanteen ja aikataulun mukaan. Aktiviteettien määrän määrittelee montako vapaapäivää Itsenäisyyspäivään on pakattuna. Pitkänä viikonloppuna ehtii hoitaa kaiken, juhlapäivä keskellä viikkoa mahdollistaa vain yhden puuhan. Noin niin kuin lähtökohtaisesti - joskushan ei viitsi vaan tehdä niin yhtään mitään...

Kuvat: JonnaM

Tänä vuonna poikkeusjärjestelyin saatiin koko setti vedettyä läpi!

Kuva: JonnaM

Ulkoistin piparoinnin!

Pupunen oli koko viikonlopun yökylässä Mummolla, missä myös Kummitäti (Systeri) visiteeraamassa.  Reissusta tuli kuvamateriaalia ja myös vähän maistiaisiakin kotiin. Herkkua!

Pupunen & Mummo

Kuva: JonnaM

Ilmeisen hauskaa oli ollut! Kotiin palattua kysyin, tulisiko Pupunen koristelemaan kanssani kuusen, olin häntä vähän odotellut avukseni... "On ollut aika puuhakas viikonloppu ja olen varsin rasittunut. Jos nyt kuitenkin vaan koristelisit sen ihan itseksesi, jos sopii..." totesi Pupunen.

No, minähän sitten koristelin.

Kuusemme näyttää vuodesta toiseen aika samanlaiselta, että sikäli perinnemuistojälkien aarreaittaan ei muodostunut varsinaista tyhjiötä. Pari hirveä talsi uutuuksina kuuseen täksi jouluksi, metsäkauriit väistyivät loikkimaan kuistin ikkunoille. 

Kuisti sentään on eri näköinen kuin aiemmin - mitäänsanomaton värittömyys syrjäytti aiempien joulujen vihreä-punaisen tilkkutyynyttelyn.

Yhden naisen joulukorttitalkoot.

Itsenäisyyspäivän illallinen (savulohta ja avokadoa, mainio yhdistelmä) nautittiin keittiönpäydän kulmalta - ruokailuhuoneeseen ei sattuneesta syystä mahtunut... Ilta kului rattoisasti Linnan juhlia seuraten ja kortteillen. Glögi ehti jäähtyä moneen kertaan, ei vaan malttanut hörppiä.

Kaksiosaisia läpysköitä väkersin rapiat 30.

Toinen iltapuhde mennee niitä kirjoitellessa.

Ihanaa Joulunaikaa!

Tahdon viettää juhlapäivää (jälleen huomenna)

Keväällä tuli kutsu rippijuhliin, sitten koronarajoitusten vuoksi peruutus. Ylioppilaitakaan ei koronarajoitusten vuoksi juhlittu.

Eilen vietettiin tuplajuhlaa.

Nuorille miehille lahjaksi rahaa, mutta siitäpä oli tulla ongelma:

• piti käydä hakemassa Ärrältä ladattavat MasterCardit molemmille - kioskilla selvisi, että ne on EU:n laajuisesti kielletty ja vedetty markkinoilta muutama kuukausi sitten (alunperinkin kyllä ihmettelin koko systeemiä, oiva väline esim. rahanpesuun tai perintöveron kiertoon)
• viikonloppuna pankit kiinni, ei mahdollisuutta käydä lunastamassa lahjashekkiä (ja missä niitä enää saaja voi käydä vaihtamassa rahaksikaan, pankkipalvelut kun ovat mitä ovat - jos pankkikonttorin vielä jostain löytääkin, aukioloajat ovat supistuneet muutamaan tuntiin päivässä!)
• kaupan rahataskullisten korttien valikoima oli hyvin rajallinen ja ne vähäisetkin vaihtoehdot ylirumia - enkä muutama muukin oli törmännyt samanlaatuisin ongelmiin, tarjolla taisi olla pelkät rippeet.

Askartelin sitten kortit itse! Sellaiset tuli, mihin nyt sattui kaapista tarpeet löytymään.

Tuore ylioppilas on Miehen Kummipoika, nyt varusmies ja vuoden päästä tietojenkäsittelytieteen ylioppilas, pikkuveli rippilapsi.

Ruusujenkin kanssa oli tulla ongelma, perinteisiä pitkävartisia löytyi vasta kolmannesta liikkeestä. Viikonlopun yo-juhlat olivat yllättäneet kukkakauppiaat...?

Kummipojalle rahalahjan kylkiäisiksi kehystetty joulukortti ajalta kun pikkuveli ei ollut vielä syntynytkään. Jo kehystettäessä päätin, että jonain sopivana juhlapäivänä taulu palautuu tonttukäden haltijalle - nyt se hetki oli KÄSILLÄ!!

Puoli vuotta jouluun!

En ottanut korttitarpeita juhannukseksi mökille mukaan, vaikka olinkin ennakkoon suunnitellut tekeväni joulukortit jo juhannuksenpyhinä. Sääennuste lupasi sellaisia lukemia, etten uskonut kovin pitkiä rupeamia mökissä viihtyväni. Oikeassapa olin, kuten ennustekin.

Pistänpä silti kuvat viime vuoden tekeleistä, ovat aiemmin jääneet vilauttamatta...

Sinistä...

... ja punaista...

... ruskeaa ja vihreää...

Jouluun tasan puoli vuotta, onpa ihanaa!

Uskomaton suoritus

 Olen ihan järkyttynyt, melkein tolaltani! 

Joulukortit on askarreltu, kuorissa osoitteet ja joulumerkit. Nyt ne on levitetty pöydälle ja odottavat enää Miehen ja Pupusen allekirjoituksia. Onpa outoa, melkein pelottavaa. Taidan ehtiä viedä ne postiin jo ennen sen sulkeutumista. Hurjaa!

Normaalisti viimeisiä kortteja rustataan yön pimeinä tunteina ja kipitän punaisten koontikuorieni kanssa aamuyöstä oranssille postilaatikolle lähi-Siwan nurkalle. Hetkeäkään en epäile, etteikö postimies uskoisi niiden ilmestyneen sinne säälliseen aikaan, edullisempien joulupostimerkkien voimassaoloaikana...

No, ihan kaikki tietenkään ei voi onnistua! Kuvat ovat epätarkkoja. En kuitenkaan halua kuvata uudelleen - olen varma, että tämä taika särkyy ja myöhästyn jälleen...

Kaksiosaiset.

Rusehtavan eri sävyt, yksiosaisia.

Kirjavampi sortimentti, yksiosaisia.
.

Vielä kuva kolmesta mielestäni onnistuneimmasta kortista: 

Koska tämäkin kuva on epätarkka, voisin päätelläni kamerani pudonneen yhden kerran liikaa...

Järjestelmäkameran linssit kieltämättä voisivat ottaa itseensä, kun kamera on lukuisia kertoja pudonnut metrin korkeudesta lattialle, autonpenkiltä kadulle, remmissä heiluessaan kolahdellut seiniin, se on unohtunut matkatavaroissa alimmaiseksi hirveiden painolastien alle jne.

Toisikohan Pukki uuden vekottimen, iskunkestävän?

No, suosikeissa huomionarvoista on, että kaikissa on lahjapaketteja, 

samaisesta arkista leikeltyjä ja 3D-tarroin tehostettuja. 

Että lahjoja kai mielin, antaa ja saada?

Muutaman kortin tein vielä näiden lisäksi kuvanoton jälkeen.

Kortteja lähetän nyt vähän vähemmän kuin aiempina vuosina.

No juu. Tässä huushollissa ei ole vähään aikaan ommeltu. Asia konkretisoitui, kun hain joulukorttitarpeet levälleen ruokailuhuoneen pöydälle, ne olivat jo valmiina odottamassa ompeluhuoneen kankaanleikkauspöydällä - edellisestä joulusta jääneinä...

Joulukorttitalkoot

Itsenäisyyspäivän perinneohjelmisto-osuuden olennaisin osa, joulukorttitalkoot, vietettiin lähes totutuin menoin. Kortteilua on harjoitettu Veljentyttöjen lapsuudesta alkaen. Joulukuun alkupuolella Veli Vaimoineen reissaavat, ja olin vuosien ajan viikon, parin ajan "kotihengettärärenä". Aina itsenäisyyspäivänä Sisko tuli hoitelemaan korttitalkoiden tarjoilun. Myöhemmin Mummokin lyöttäytyi joukkoon innostuttuaan kortinteosta.

Niin nytkin. Veli Vaimoineen reissussa - tosin täysi-ikäistyneet neidot eivät enää kaipaa vierihoitoa ja viime vuodet kortteilukin on järjestetty tässä pirtissä. Paitsi, että tänä vuonna Systeri oli ylitöissä eikä hoitelemassa tarjoilupuolta. Mistä johtuen tarjoomukset olivatkin vähän  mitä sattuu...

Kutsussa luki: TERVETULOA korttiaskartelemaan! Tarjolla glögiä, mehua, kahvia, pipareita ja homejuustoja, pähkinöitä ja hedelmiä, illalla hirvipiirakkaa.

Juu, kaikkea sitä tuleekin luvattua! Hedelmät unohdin nostaa pöytään (muistin vasta vieraiden lähdettyä) ja hirvipiirakkaan olin unohtanut ostaa rukiisen piirakkapohjataikinan! Syötiin sitten piirakan täytteet joululimpun päällä, tosin ilman kermaviilimunasotkua...

 Veljentyttö Nuoremman luovuuden tulokset.

 Veljentyttö Vanhemman korttitaidetta.

Omia kortteja ei montaa valmistunut, korttitarpeet odottavat ruokailuhuoneen pöydän päässä äkillistä inspiraation ilmiliekkiä. Vielä on muutama ilta aikaa antaumukselliselle askarteluhuumalle. Muussa tapauksessa tulee kiire kirjakaupan korttihyllyille...

Pupunen toki talkoissa mukana, mutta jottei yllätys laimenisi, niitä ei nyt täällä esitellä.

Joulukorttitalkoot mallia 2015

Sunnuntaina fiilisteltiin perinteiset joulukorttitalkoot, lajissaan ties monennet peräjälkeen.

Ensimmäiset talkoot pidettiin vuosia sitten Veljen perheen piiitkän keittiönpöydän äärellä kun Veljentytöt Nuorempi ja Vanhempi tarvitsivat vielä seuraneitiä vanhempien lomaillessa. Näin mentiin monta vuotta, vasta viime vuosina kortteilu on siirtynyt oman ruokapöydän ääreen.
Porukka on kuitenkin sama: Veljentytöt, Mummo ja meikäläinen, Sisko tarjoilee glögiä ja  homejuustolla höystettyjä pipareita. Tosin tänä vuonna mukana hyöri myös Pupunen, hän teki omin pikku kätösin mehevän kinkkupiirakan - Sisko auttoi vain uunin kanssa.

Tarjolla oli (-si voinut olla) Veljentyttöjen Muumilaakso-pipareita. Toivat ison pussillisen - jotka sitten unohdin laittaa pöytään!! Vaikken ehkä olisi raaskinut syödäkään, ovat niin upeita!! Säilyvätköhän Jouluun?

Jotain muutakin unohtui... Muistikortti kamerasta! Upea korttisato jäi kuvaamatta!! Tai siis toki kuvattiin, mutta ei mitään tallentunut. Kyllä harmittaa!! Miten onnistunkin AINA toheltamaan...??

Tagitehtailua

Omatekemiin tekeleisiin on kiva laittaa lappu, jossa materiaalitiedot ja pesuohjeet. Joskus askartelin tageja aimo kasan kullanvärisestä kartongista, mutta ne tuli käytettyä jo aikapäiviä sitten. Pitsireunus oli muuten todella älytön keksintö, hetulat tarttuivat neuleisiin ja repeilivät helposti...

Sittemmin käytin Tigerin etikettejä, mieluummin tosin niitä voimapaperinvärisiä pahvilätkiä kuin näitä värikkäitä. Ihan jo senkin vuoksi, että karheapintaiseen ekoversioon kuulakärkikynä ja tussi tarttuvat paremmin kuin kiiltäväpintaisiin läpysköihin. Eikä tarvitse miettiä sukkalangan ja lapun sointuisuutta, näitä kun ei millään muotoa ole Seiskaveikan värikartalle sävytetty...

Ikeasta mukaan tarttui joululahjapakettikortteja, joita aion seuraavaksi muokata tähän tarkoitukseen. Mukavasti eri kokoja erikokoisiin neuleisiin!

Nyttemmin säästän seiskan ja nallen vyötteet, laiskuuttani leikkelen niistä oleellisimmat tiedot ja teippaan tageihin, vältyn kirjoittelun vaivalta. Jonkunmoista tuotekehitystä tässäkin puuhassa...

Taustapuolelle voi halutessaan kirjoittaa vaikka aforismin tai onnentoivotukset.

Että nyt olisi sitten lappuja, kun vaan saisi keskeneräiset valmiiksi... 

Systeri pyöreitä täyttää...

... kiva on muillekin korttia näyttää!

 Tänään sait sä varmaan

hiuksiin ensi harmaan?

Ikäneito sust on tullut,

vietä juhlat oikein hullut!

Puolen vuosisadan iän saavutit

ja meidät kaikki sillä yllätit!

Intoa riittää moneenkin menoon,

jalka se nousee jos johonkin kenoon.

Elo nyt maistuu tosi hyvälle,

kun olet päässyt siitä jyvälle.

Kun juhlapäivänäs otit hatkat

niin pidentyi nämä halausmatkat - 

niinpä onnittelut runon tään myötä,

pitäkää hauskaa vaikka pitkin yötä!

Kortti on hedelmällisen yhteistyön tulos:

Veljenvaimo otti kuvan ja käsitteli sopivasti,

Veljentyttö Vanhempi etsi värssyt,

minä tein kortin,

Veljentyttö Nuorempi muisti perhosen Siskon "voimaeläimeksi",
Äiti ja Isä hengessä mukana.

Lahjaksi järjestelmäkamera tarvikelaukkuineen,
bloggailuun ja muutenkin.

"Jalka se nousee jos johonkin kenoon"

Veljenvaimon ja Veljentyttö Nuoremman kanssa,

"pitävät hauskaa pitkin yötä" Australiassa

- toivotukset siis näin etänä:

ONNEA JONNA! 
* * * * *

PS. Taannoinen terapiakorttini inspiroi tähänkin toteutukseen...