Uskomaton suoritus

 Olen ihan järkyttynyt, melkein tolaltani! 

Joulukortit on askarreltu, kuorissa osoitteet ja joulumerkit. Nyt ne on levitetty pöydälle ja odottavat enää Miehen ja Pupusen allekirjoituksia. Onpa outoa, melkein pelottavaa. Taidan ehtiä viedä ne postiin jo ennen sen sulkeutumista. Hurjaa!

Normaalisti viimeisiä kortteja rustataan yön pimeinä tunteina ja kipitän punaisten koontikuorieni kanssa aamuyöstä oranssille postilaatikolle lähi-Siwan nurkalle. Hetkeäkään en epäile, etteikö postimies uskoisi niiden ilmestyneen sinne säälliseen aikaan, edullisempien joulupostimerkkien voimassaoloaikana...

No, ihan kaikki tietenkään ei voi onnistua! Kuvat ovat epätarkkoja. En kuitenkaan halua kuvata uudelleen - olen varma, että tämä taika särkyy ja myöhästyn jälleen...

Kaksiosaiset.

Rusehtavan eri sävyt, yksiosaisia.

Kirjavampi sortimentti, yksiosaisia.
.

Vielä kuva kolmesta mielestäni onnistuneimmasta kortista: 

Koska tämäkin kuva on epätarkka, voisin päätelläni kamerani pudonneen yhden kerran liikaa...

Järjestelmäkameran linssit kieltämättä voisivat ottaa itseensä, kun kamera on lukuisia kertoja pudonnut metrin korkeudesta lattialle, autonpenkiltä kadulle, remmissä heiluessaan kolahdellut seiniin, se on unohtunut matkatavaroissa alimmaiseksi hirveiden painolastien alle jne.

Toisikohan Pukki uuden vekottimen, iskunkestävän?

No, suosikeissa huomionarvoista on, että kaikissa on lahjapaketteja, 

samaisesta arkista leikeltyjä ja 3D-tarroin tehostettuja. 

Että lahjoja kai mielin, antaa ja saada?

Muutaman kortin tein vielä näiden lisäksi kuvanoton jälkeen.

Kortteja lähetän nyt vähän vähemmän kuin aiempina vuosina.

No juu. Tässä huushollissa ei ole vähään aikaan ommeltu. Asia konkretisoitui, kun hain joulukorttitarpeet levälleen ruokailuhuoneen pöydälle, ne olivat jo valmiina odottamassa ompeluhuoneen kankaanleikkauspöydällä - edellisestä joulusta jääneinä...