Retkireferaatti

Päätän juttusarjani  kesälomareissun hehkutuksesta jonkinmoiseen yhteenvetoon - toivottavasti kovin moni ei ole vielä tympääntynyt aiheeseen...

 

Reissun mahdollisti Sisko yhteistyössä Touring Carsin kanssa (blogiyhteistyö).

Retken "peruskustannukset" muodostuivat seuraavasti:
VR: junaliput 300 €
TC: vakuutukset & turvaistuimen, kahvinkeittimen ja (turhan) SIMmin vuokra 277 €
diesel (arvio 250 l * arvio 1,48 €) 370 € *)
kaasupullon täyttäminen 35 €
wc-kemikaali 10 € (huoltoasemalta Norjasta)
leirintäaluemaksut (7 yötä * arvio 26 €) 182 €
petivaatteiden postitus (2 * 12 €) 24 €
Kulut yhteensä n. 1200 €
(Tietullimaksuja ei ole tätä kirjoittaessa vielä veloitettu luottotililtäni.)

*) Dieselin hinta syyskuussa 2015: Suomi 1,37 - Ruotsi 1,48 - Norja 1,53
Lähde: GlobalPetrolPrices.com

Siskon blogiyhteistyön ansiosta auton vuokra oli nimellinen, mutta jos/kun siitä olisi joutunut maksamaan listahinnan (syyskuussa Rovaniemeltä vuokrattuna Family-kokoluokan päivähinta on 138 € * 8 eli jokaiselta alkavalta päivältä menee maksu), kulu olisi ollut 1104 €.

Nelihenkinen seurueemme olisi tehnyt syyskuun äkkilähtöhinnoilla aika hulppean matkan 2300 eurolla, esim. viikoksi Espanjan Benidormiin viiden tähden Hotel Gran Baliin, yhteen Euroopan korkeimmista hotelleista. Ja olisihan tuolla toteutuneellakin budjetilla (1200) neljä henkeä äkkilähtömatkannut mukavasti, tosin silloin tarjolla olisi vain 4 tähteä Espanjan Costa Bravassa tai Bulgarian Sunny Beachilla (rantapallo.fi -valikoimasta etsien).

Hintavertailussa kannattaa huomioida, että parhaaseen sesonkiaikaan (7.7.-16.8.) vastaava 7 yön [so. 8 vuokrapäivän] reissu maksaisi Family-autolla Helsingistä vuokrattuna 1432 € tai Rovaniemeltä 1752 € + "valinnaiset sivukulut". Kun vertailukohtana on etelänlomien kesäsesonkihinnat, matkailuauto on varsin kilpailukykyinen vaihtoehto - varsinkin jos auton pakkaa täyteen kuudella hengellä!

Matkanteko oli mukavaa ja miellyttävää - jos tykkää istua autossa.

Aikoinaan reissasimme Miehen kanssa paljon omalla autolla Euroopassa, viikosta neljään viikkoon kerrallaan. Silloin totesimme, että Suomesta on pitkä matka joka paikkaan, autossa istumiseen menee matkanteosta ihan liian iso siivu. Sittemmin olemme lentäneet kohdemaahan tai naapuriin, vuokranneet auton paikan päältä ja ajelleet vain kohtuullisia päivämatkoja.

Henningsvær, kalastajakylä Austvågøyn saarella.

Kalanjalostuslaitoksen takapihalla Rambergissa, Flakstadøyan saarella.

Myös Lofooteille oli yllättävän pitkä matka! Lisäksi Lofooteilla liikkuminen oli odotettua hitaampaa pienten ja kiemuraisten teiden sekä alhaisten nopeusrajoitusten vuoksi. Maisemat kyllä korvasivat tämän haitan monin verroin!! Muutamaan kertaan Alpeilla ajelleena voi sanoa, että Pohjois-Norjan vuoristo on ihan eri kategoriassa!

Meren läheisyys, upeat vuonot ovat jotain ainutlaatuista - ja loistavin syysruska vain lisäsi retken tenhovoimaa.

Muksun kanssa reissaaminen oli yllättävän helppoa, epäilin autossa istumisen käyvän voimille. Kaikkien voimille! Ei kuitenkaan normaalia enempää... Kertaakaan ei kuulunut "Jokopianollaanperillä" - ei tosin ole kuulunut muulloinkaan. Nukahtaminenkin oli varsin helppoa elämyksellisen päivän päätteeksi kerrossängyn turvaverkon ja verhon taa.

Täytetty karhu (napapiirillä Övertorneåssa), täytetty susi (Arctic Wildlife Centre Bardussa), villisiat (viikinkimuseossa), muutama Ruotsin puolella tiellä harhailemassa nähty poro ja Joulupukki (Santa Claus Parkissa Rovaniemellä) riittivät tekemään Pupusen matkasta suuren seikkailun.

Arktinen villieläinpuisto olisi ollut kiinnostava kokemus, valitettavasti sekin sulki ovensa jo klo 16 - paikalle pöllähdimme ihan hetkeä ennen. Pihaan olisi voinut majoittua yöksi (sähkö 90 NOK), mutta pitkä ilta keskellä ei mitään ilman suihkua ei houkuttanut, vaikka aamun elämyskierros olisi ehkä ollutkin sen arvoinen. Melkein ainoa asia, mikä näin jälkikäteen jäi harmittamaan! Tuttavuuden hierominen pihapiirin pässin kanssa oli laiha lohtu.

Slettnes, Isovuono

Karavaanius taitaa olla ihan oma elämäntapa ja maailmankatsomus - reissu oli kiva kurkistus toiseen todellisuuteen! Tunnelma oli vähän sama kuin aikoinaan ekan poikaystävän kanssa moottoripyöräillessä - yhteisöllisyys oli vahvaa. Aina nostettiin käpälää vastaantuleville, aina löytyi juttuseuraa. Epäsosiaalisena luonteena en ehkä kuitenkaan sulautuisi joukkoon kovin pitkäkestoisesti, ma luulen.

Kokemuksena tämä oli kuitenkin vailla vertaa, ehdottomasti vaivan väärti! Eikä ole täysin poissuljettu vaihtoehto retkeillä samaan tapaan uudestaankin - matkanteko lyhyemmiksi päivämatkoiksi pätkittynä. Varauksettomasti voin suositella muillekin!

Kiitokset Sisarelle ja Touring Carsille lomaelämyksestä!

PS. En tykkää korkeista hotelleista, edes Benidormissa.

Elintasopatteja?

Norjalaiset harrastanevat paljon kotimaanmatkailua - tai niin ainakin voisi päätellä siitä, että jokaisen omakotitalon pihassa oli asuntovaunu tai matkailuauto tai asuntovaunu ja matkailuauto.

Vaan mitäs nämä ovat? Siirtolapuutarhamökkejäkö??

Lähempää tarkastelua:

Alueen hulppein "yksikkö":

 

Näistä saattaa jo aavistella, mistä on kyse:

 

Kolikon kääntöpuoli tai oikeammin se toinen kuvakulma:

Kyllä vaan, asuntovaunujen "etutelttoja" laudasta ja hirrestä toteutettuna! Jokaisessa oli iso terassi, ehkä useammassakin tasossa, useissa oli myös erillinen vierasmaja ja/tai varasto, paviljonkeja, muurattuja grillejä, kukkaistutuksia, aurinkopaneeleja... Yhtään kylpytynnyriä en bongannut, vaikka oletettavasti sellaisiakin olisi terassien varustuksista löytynyt.

Vaikka mikäs näissä maisemissa on "vaunuilla"!!??

Monilla oli merinäköala suoraan terassilta.

Etsimme viimeiseksi Norjan puolella vietettäväksi yöksi camping-paikkaa, kartasta bongasin Isovuonon rannalta (Storfjoden) Slettnes-nimisen leirintäalueen, jonka viereen oli merkitty näköalapaikka - maisemien siis saattoi olettaa olevan upeat.

Niin ne olivatkin!! Osuimme paikalle juuri punahehkuisen auringonlaskun aikaan, upea tunnelma! Mökit sen sijaan hämmensivät, onko tämä "oikea" leirintäalue vai jotain muuta??

Alueella ei ollut enää päivystystä, mutta "receptionin" seinässä oli iso kyltti puhelinnumeroineen, johon pyydettiin soittamaan. Jo kohta saapui omistaja paikalle sähkötolppaa aukomaan. Suihkut, sauna ja muut sosiaalitilat olivat auki, paikalla kun oli muutama vakikaravaanarikin.


Omistaja kertoi, että leirintäalueen asiakkaista 95% oli tromsalaisia "mökkeilijöitä" tunnin ajomatkan päästä. Kaikin puolin mieluista asiakaskuntaa, pitivät paikat kunnossa. Vaan mitähän sanoisi meikäläinen paloviranomainen näin tiiviistä mökkiyhdyskunnasta...?

Rintamamiestalojen elintasopatit puhuttivat aikoinaan kovasti - Norjassa pattikanta taitaa olla ihan omanlaistaan.

PS. Pahoittelen kuvien laatua, aamuinen sade sai kaiken suttuisen harmaaksi. Koko lopun kotimatkan sitten satoikin rapsakasti.

PPS. Kuulimme myös, että alue on hyvin suosittua ornitologiaa harrastavien keskuudessa, vuonolla  käy lintubongareita sankoin joukoin. Se selittikin sen, miksi näimme matkan varrella kulkijoita  kolmijalkojen ja massiivisten objektiivien kimpussa! 

Viikinkien jäljillä

Lofooteilla Vestvågøyn saaressa on viikinkimuseo Borgin kylässä, mistä löydettiin 1980-luvun alussa maailman suurimman viikinkitalon rauniot (kuvassa kuitenkin sikalan aita...).

Museo osui vähän kuin vahingossa reitille ja sattui sopivasti olemaan aukikin. Museo oli siirtynyt jo talviaikaan eli sisään pääsee keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 12-15 (juuh, norjalaiset työajat ovat todella lyhyitä...). Sisäänpääsymaksu 140 NOK (n. 15,5 €), lapset puoleen hintaan, alle 6-vuotiaat ilmaiseksi.

Kuvakaappaus viikinkimuseon sivuilta.

Perimätiedon mukaan Borgissa asuivat Pohjois-Norjan mahtavimmat viikingit. Nyt alueella sijaitsee kokonainen uudelleenrakennettu viikinkikylä. Alkuperäisten mittojen mukaan paikalle rakennetussa viikinkimuseossa on laaja näyttely löydetystä viikinkiesineistöstä. Yli 80 metriä pitkä, nurinpäin käännettyä venettä muistuttava muhkea päärakennus oli käytössä noin vuosina 500–1000.

Kiehtova kohde kaikenikäisille! Kierros tosin alkaa aika hurjalla viikinkielokuvalla, joka saattaa pienimpiä pelottaa...

Kuva googgeloitu.

Kesäaikaan viikinkitalossa voi aterioida kuten viikingit aikoinaan tuhat vuotta sitten. Kesäisin on myös työnäytöksiä, miten viikingit valmistivat tarvekaluja ja vaatteita. Nämä tietenkin jäivät nyt kokematta. 

Kuva googgeloitu.

Samoin kävi viikinkilaivan, joka sattumoisin juuri kyseisenä päivänä oli jossain muualla - ihan ei selvinnyt, missä. Jos museo on vain kahtena päivänä viikossa muutaman tunnin auki, olisi tietty kiva, jos paatti olisi silloin paikalla! Se kun se varsinainen vetonaula on, ainakin pienten ja isojen poikain kanssa matkatessa... Veneessä olisi siis päässyt oikein airoihin (kunhan ensin kävelee 1,4 km museolta järvelle - ja jaksaa vielä takaisinkin).

No, onneksi oli viihdykkeeksi kuitenkin ehta villisikaemakko riehakkaine pikkupossuineen.

Kunnolla kun remusi, niin unikin maittoi.

Kivaa museossa oli se, että kaikkeen sai koskea, kaikkea sai kokeilla.

Arvatkaapa vain, kuinka tuo kirves Pupusen käsissä heilui...

 

Itseäni kiinnosti erityisesti viikinkiaikainen kässyilynurkkaus materiaaleineen ja välineineen.

Voi kun olisi ollut niitä työnäytöksiä!!

Scrap'n Joy -lankaliikkeen fillari Bjerkvikissä. Huomaa myös pinnat!

Norjassa kun oltiin, tietty salaa mielessäni elättelin toivetta, että saan lähettää toisen XL-laatikon (petivaatteiden lisäksi) huippulaatuisia norjalaisia villalankoja pakettiautomaatilla kotiin. Pariin lankakaupaan (avoinna klo 10-16) matkan varrella poikkesinkin, valikoimat olivat molemmissa oikein hyvät.

Marketlankoihin tottuneelle hintataso tuntui vähän kovalta. Kotona googlailin hintoja (mm. Sandnes Garn, Viking Garn), niin samaa tasoa tai karvan hintavampia olivat kuin täkäläisissäkin erikoisliikkeissä. Että onneksi en ostanut! Mieleeni jäi Regia, 150 g kerä maksoi 129 NOK eli rapiat 14 €, täällä n. 15% edullisempaa.

Hyvitykseksi mukaan lähti kourallinen nappeja, 3 NOK/kpl.

Kai se hyvä tuliainen sekin on?