Lukijat

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Ahneella kakkainen loppu?

Vanha kansa väittää, että ahneella olisi kakkainen loppu.
Kävin rohmeltamassa tarjouslankaa vielä pari tusinaa kerää eilisten lisäksi...

Mutta ajatelkaas nyt, 30% alennuksella keskimäärin kolmannes langoista on ihan ILMAISIA. Ja kuka voisi vastustaa jotain ilmaista, varsinkin jos on ihan laatutavaraa? Ja pehmeää ja nättiä, kivan väristäkin? Ja tarpeeseen? KUKA MUKA? Pöh, en usko!

No, myönnän etten tarvitse ensi talveksi yli 30 uutta sukkaparia itselleni. Mutta Pupunen oli mukana valitsemassa värejä omiin sukkiinsa, jalka kasvaa silmissä, jos pidemmäksi ajaksi jää tuijottamaan (vaikka viikoksi). Ja osan valmistuneista vien hyväntekeväisyyteen ja jakelen vähän sinnetänne...

Ahneudessani en ole kitsas, keventääkö se yhtään kohtalon kouraa?

Näistä nyt ahnehditusta 36 kerästä tusina yksiväristä on siis (meikäläisen logiikalla) IHAN oikeasti IHAN ilmaisia! Koko varastoa en sentään kehtaa esitellä, jemmassa taitaa olla melkein samanmoinen läjä entuudestaan.

Mutta hei, ILOITSEN ja INSPIROIDUN suuresti lankavarastostani! No, kriittisempi voisi kyllä kyseenalaistaa tuon inspiroitumisen, kun samalla mallilla tulee sukkia satamäärin. Ensi talven postausten aihepiiri lieneekin jo selvillä: sukkia, sukkia ja vielä vähän sukkia...

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Se IHANA aika vuodesta

On taas SE IHANA AIKA VUODESTA, kun Novita julkaisee uudet lankavärit - VIELÄ ihanampaa on se, että samalla selviävät poistovärit... Tällaiselle maaniselle sukanvääntäjälle on iloinen hetki, kun huomaa lähikaupassa Veikkoihin ilmestyneet "Huomioi päiväys" -tarjouslaput!

Töissä kollega sanoi lähtevänsä vähän etuajassa kotiin kaupan kautta, tekisi ehtoommalla vaimolle katkarapukasaria. Siinä samassa alkoi kuola valua suupielistä, olin kuin mikäkin sylkirauhastulehduksesta kärsivä molossi. Samalla ratkesi illan tarjoomusongelma - Mies olisi yötä Kotkassa, illaksi oli jo sovittu kahdenkeskinen herkkuhetki Pupusen kanssa. Katkat ovat Pupusen lempiruokaa sushin ja etanoiden lisäksi.

Kurvailin kaupan vihantahyllyn ja pakastealtaan välimaastossa, kun näin kutkuttavan laatikkopinon lankahyllyjen tuntumassa. Puolijuoksua tarkistamaan tilanne! Ei, ei ollut alelappuja. Keräsin kärryyn juustot ja paseeratut tomaatit, paistopisteeltä patonki. Uusi toivioretki lankahyllylle ennen kassalle kaartamista...

Tomeran näköinen myyjä lähestyi, mutta jäi järjestelemään viereistä hyllyä.
- Ööööö, mahtaisivatkohan nämä olla alehintaisia, taitavat olla syksyn poistovärejä?
- Jaa, ehkä. Lupasin tulla tähän toista myyjää auttelemaan, jotain oli tarkoitus alentaa.

Muina miehinä tutustuin desilitramittojen ja perunankuorimaveitsien valikoimaan, hyvä etten vihellellyt. Toinen silmä tiukasti suunnattuna äskeiseen myyjään, ettei vaan katoa paikalta.
- Hei, tuolta [myyjän nimi] nyt tulee. Hei [nimi], asiakas kysyy, alennetaanko lankoja.
- Juu, kaikki laatikoissa olevat ovat poistovärejä, siitä vaan valitsemaan.

Touhukkaana nostelin laatikoita toistensa päältä, äimistyneenä ihmettelin:
- Nämä kaikkiko? Ihan kaikki väritkö aiotte alentaa?

En kehdannut rohmuta tusinaa enempää. Kotona tsekkasin Novitan sivuilta, jatkossa Seiskaa paalataan vain 100 g kerille. Ilmeisesti kaikki 150 grammaiset poistotavaraa? Jos niin on, lähden huomenna heti aamusta HIRMUISELLE HAMSTRAUSKIERROKSELLE! Satagrammaisissa kerissä tuppaa olemaan sellainen kiusallinen vika, että niissä on just muutama metri liian vähän lankaa, aina loppuvat Eerot, Juhanit ja Simeonit hintsusti kesken!!!

Myyjää nauratti, kun kassaa kohti suunnatessani totesin, ettei nyt tarvitsekaan ostaa viinipulloa, kun paljon parempaa oli tarjolla...

Pupunen sai kuin saikin sapuskansa (ja hain sitten kuitenkin sen viininkin itselleni, ruokajuomaksi).

KATKARAPURUUKKU KAHDELLE (Valion ohjetta mukaellen)
1 iso sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
3 kesäsipulia varsineen
1 rkl kirnuvoita
½ prk (n. 200 g) paseerattua tomaattia
½ dl omenatäysmehua
½ kalaliemikuutio
1 rasia Valio Viola paprika-chili -tuorejuustoa
n. 200 g MSC-sertifioituja isoja katkarapuja
nippu tuoretta tilliä
½ pussia juustoraastetta (taisi olla Valio Emmental)
  • Kuullota hienonnetut sipulit ja valkosipuli voissa kasarissa. Lisää tomaattimuska, mehu ja liemikuutio. Anna kiehua hiljalleen 3 min.
  • Lisää tuorejuusto, kesäsipulisilppu ja sulatetut, valutetut katkaravut, kuumenna sekoittaen. Lisää hienonnettu tilli (jätä hieman koristeeksi).
  • Jaa seos kahteen isoon annoskulhoon. Ripota juusto pinnalle. Kuumenna uunin yläosassa 250 asteessa kunnes juusto saa kauniin värin, n. 6 min.
  • Ripota päälle loppu tilli. Tarjoa lisäksi rouheista maalaispatonkia.
.
Hopsan, hain lankakopan esiin, kerien välistä pilkisti sukanvarsi. Ja toinekin, eri kokoinen. Löytyipä sitten sammaleiset ketut, taisin tehdä nämä ihan kesäkuun alkupäivinä. Seiskaa hujahtanut  107 g (koko 38/40) + 135 g (koko 44/46). Eli ei tule satagrammaiset riittämään mihinkään!!! Kettu vieköön, mikä uudistus!

SULOISTA KESÄVIIKONLOPPUA!

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Avoimet puutarhat 5.7.

Sunnuntaina vietettiin valtakunnallista Avoimet puutarhat -päivää. Olin merkinnyt sen kalenteriini jo jokunen kuukausi aiemmin ja jos vaan keli suosisi, lähtisimme jälleen tutustumaan muutamaan kivaan kohteeseen. Ja vaikka sataisi taivaalta vanhoja akkoja, menisin siltikin ja vaikka sitten yksin - näin olin päättänyt.

Koko loppukevään ja alkukesän olin seurannut Tulihan tehtyä -Terhin ja Miähen pihapuuhia, kovasti kiinnosti nähdä kaikki se blogiin dokumentoitu livenä. Ei ollut vaikeaa puhua Miestä mukaan, joten auton nokka suunnattiin Hämeenkyrön suuntaan. Koira pakattiin takapenkille, olisihan senkin kiva päästä nuuskimaan uusia nurkkia. Pupusen Kummitäti-loma pääkaupungissa jatkui edelleen, joten lapsenviihdykeongelmaakaan ei ollut.

Auto starttasi jo kohta 10 jälkeen, matkalla poikkesimme Bauhausiin (puutarhatarpeita, niistä myöhemmin) ja brunssille. Hämeenkyröön saavuttua suuntasimme ensin Pinsiön taimistolle. Valtavat valikoimat, puhelimen muistiin tallentui kuva monesta kiinnostavasta perennasta ja pensaasta (kuva yllä). Takakontti oli jo täynnä, joten mitään ei nyt tällä kertaa lähtenyt mukaan - mutta kohde on ehdottomasti uuden visiitin väärti!

Seuraavana kohteena oli Tiinan  kivi- ja kukkatarha.
 
Varsinainen kivikkopuutarha tämä ei ollut, mutta kaikki perennapenkit oli kivasti rajattu luonnonkiveyksin. Istutukset olivat hyvin hoidettuja ja kasvusto oli monipuolista.

Pensaita ja havuja oli käytetty kivasti istutusryhmissä.

Tästä ei ollut enää pitkä matka Terhin tiluksille, kohteena siis Saksan tila. Kasvusto oli runsasta, kierrätysideat kunniassaan!! Terhin käsityöläis- & lasitaiteilijan kyvyt ja visuaalinen osaaminen sekä Hannun kädentaidot niin puun kuin metallin työstäjäni ilmenivät mitä moninaisimmin tavoin.

Katsottavaa ja ihailtavaa löytyi joka nurkalta. Niin paljon, että norkoilimme pihapiirissä 1½ tuntia! Luhtikahvilan antimista nautimme myös, toivon että mehevän raparperipiirakan ohje ilmestyy vielä Terhin blogiin...

Terhin luvalla kuvailin omaa silmää hiveleviä yksityiskohtia.

Kierrätysmateriaaleista täysin (valokatetta lukuunottamatta) toteutettu KASVIHUONE on selkeästi Terhin ja Hannun suosikkikohde, niin paljon aikaa, vaivaa ja ajatusta oli sen toteutukseen ja somistukseen käytetty - ja satoakin näytti olevan tulossa runsain mitoin!

 
Muutamia yksityiskohtia vielä kasvarilta:
 
 
 
 
Matka jatkui Sastamalan ja Punkalaitumen kautta kohti Urjalaa. Molemmissa oli yksi kohde, jossa olimme suunnitelleet käyvämme, mutta yliviihtyminen Saksan tilalla ja Häijäässä nautittu ateria saivat aikataulut sekaisin ja jatkoimme suoraan Urjalaan Pölkinvuoren Kasvimaailmaan, joka Avoimet puutarhat -sivuston mukaan olisi auki klo 20 asti.

Pöllähdimme pihaan pari minuuttia yli 18, viimeinen vieras teki juuri portilla lähtöä isännän saattelemana. Selvisi, että AP-sivustolla oli väärää tietoa - mutta saimme vielä yksityisen kierroksen. Ihan mielettömän hieno paikka - TÄNNE MENEMME EHDOTTOMASTI UUDELLEEN AJAN KANSSA, Pupunen mukanamme.

Raportoin Pölkinvuoresta sitten enemmän,
nyt nautitaan vielä hetki Saksan pihasta:
 
 
  
 
 
Kierrokseen meni kaikkineen 9 tuntia. Kotiin palatessa takapuoli oli kipeä autossa istumisesta, eikä edes sukanvarsi edennyt (se olisikin ollut vähän vaarallista, olin kuskina). UPEA PÄIVÄ! Miestäkään ei harmittanut yhtään, vaikka orapihlaja-aita jäi leikkaamatta - oli kuulemma kesän ihan parhaita reissupäiviä!

Kiitos puutarhansa portit avanneille!
 
PS. Ideoita hiekkalaatikon vehreyttämiseksi en visiitiltä saanut (muistanut koko asiaa, kun uppouduin vain näkemääni) - saa esittää ideoita edelleen! Lodjun koko on 1,7 * 1,7 m.
 
Tämäkin kuva on vielä Terhin puutarhasta, tuon molleroisen tyyppiset kukat (pionien lisäksi) viehättävät minua suuresti. Kyseessä lienee jokin laukka, mutta olen kuvitellut niiden olevan aika pitkänhuiskeita varreltaan? Lyhytkasvuinen kanta, kääpiömutaatio?

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Pihahommia

Juhannusviikolla puuhattiin pihalla, sen mitä auringolta jaksoi.
Rikkaruohoja, kesäkukkia, kalusteiden fixausta.

Ruusujuuret silloin ennen...
Viime syksynä teetettiin salaojituksia. Siinä yhteydessä urakoitsija kaapaisi kaivinkoneella pääsisäänkäynnin luonnonkivikukkapenkin kivet ja muhkeat ruusujuurikasvustot kuorma-auton lavalle ja maankaatopaikalle. Itkin verikyyneliä töistä kotiin tullessani!

50 vuotta rönsynneet ruusujuuret olivat kauneinta pahaisessa pihassamme! Olin toki antanut puhelimessa luvan purkuun, mutta kuvittelin, että kasvit siirretään vain toisaalle. Ei pitäisi KOSKAAN kuvitella MITÄÄN miesten kanssa, ainakaan MIHINKÄÄN remonttiin liittyen!!

No, kaikki kaunistukset siis katosivat, mutta liuskekivetty osuus oli jätetty. Just sen olisi voinut poistaa!! Olisimme voineet rakennuttaa uuden terassin tilalle, nyt siis pihan parhaalla paikalla keskentekoinen purkutyömaa! Herra tietää, miten monta vuotta vielä...

Yritimme naamioida lakoavaa laitaa ruukkuistutuksin. Öljysäiliön tarkastusaukon suojaavaa betonirengasta oli vähän hankalampi naamioida. Onneksi bongasin Terhin blogista idean ja luvalla aion ryöstää sen omaan pihaan vähän muokattuna...

Kesäkukkia paahteeseen. Juhannusviikolla valikoimat olivat jo aika rajalliset ja osin aika ränsiäkin. Suosimiani valkoisia kukkia ei ollut enää niin missään, paitsi markettaa. Sen lisäksi hankin sitten värillisempää pelakuuta ja neilikkaa, lisukkeeksi hopealankaa ja -lehteä sekä muutaman natan.

Lisäksi pari hortensiaa, lankaköynnöstä ja murattia paviljongin ruukkuihin.

Ruukkuihin pohjalle ruukkusoraa, pala Marimekon raitapaitaa, pari lapiollista poltettua hevosenlantaa, kompostimultaa, kesäkukkamultaa ja kukat, tietty. Hankin myös suodatinkangasta ja valkoista koristekiveä, mutta kangas on vielä rullalla ja koristekivet avaamattomassa säkissä... Tuli sen verran kiire maalausten kanssa, että kukat jäivät viimeistelemättä.

Istutusten ajoitus ei ollut ihan optimaalinen... Kukat ruukutin juhannusaatonaattona, seuraavana päivänä lähdettiin 4 päiväksi mökille, sitten pari päivää kotinurkissa ja 5 päiväksi Itä-Suomeen. Hellelukemat heiluivat kaiken aikaa 30:n hujakoilla, aurinko porottaa pääsisäänkäynnille aamupäivästä alkuiltaan. Kukat olivat täysin omillaan, ei vedentippaa mistään...

Pihakalusteet öljysin mustalla ValttiColorilla, osin peittävällä mustalla Futura 40:llä. Sutiminen ei ole lempipuuhiani ja rapatessa roiskuu, näytin itsekin ihan dalmatialaiselta... Illalla (juhannusaaton aatto) hain kesäkurpitsaa ja lammasmakkaraa grilliin, kaupassa kauheat jonot - jostain syystä KUKAAN ei tullut taakseni jonottamaan. Luulivat ehkä tarttuvaksi taudiksi?

Paviljongin mustat tuolit hankin jo edelliskesäksi, pöytä sai lisävuosia uudella värillä.

Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. En tykkää mustasta, mutta nyt se tuntuu kovin PIRTEÄLTÄ värivalinnalta!

Viime kesänä viritimme paviljongin "seiniksi" Bauhausin muovipinnoitettua metalliverkkoa, jota pitkin kärhöt pääsevät luikertamaan.

No, Madame Le Coultrea lukuunottamatta kärhöt kyllä kuolivat. Ja Madame ei suostu kasvamaan korkeutta, ainoastaan leveyttä. Mutta verkkoidea on kyllä muuten ihan hyvä, myöntäkää pois!

Paviljongin ja grillikatoksen väliin  jää "kesäolohuone". Vähän turha, koska aika harvoin tässä istuksitaan. Mutta näyttää kivalta ja se on minulle riittävä peruste (mitä Mies ei ymmärrä lainkaan...). Istuintyynyt ja muut "somisteet" uupuvat vielä, joten kuvassa vaikutelma on vähän ankea.

ValttiColoroin hiekkalaatikonkin, vanha penkki sai myös peittävää pintaan (kuvan otin tänään, en huomannut pyyhkiä siitepölyjä - ihan pikimusta penkki on).

Pupunen ei ole leikkinyt boxissaan vuosiin. Eikä silloin ekana kesänäkään kuin siihen asti, kun näki ensimmäisen ampiaisen. Olen siis jo useamman vuoden voinut suunnitella, mitä turhakkeeseen istuttaisin. Enkä ole keksinyt.

Loota on kyökin akkunan alla, joten suunnittelin siihen "hyötytarhaa": yrttejä, valkosipulia, sipulia, salaattia, keskelle tönöttämään "ruusuportti" (tai mikä onkaan sellaisen metallihärvelin nimi?), siihen papua köynnöstämään, tomaattiamppeleita roikkumaan. Kunnes Mies muistutti, että naapuruston kissat käyvät yöllisillä vierailuillaan pissimässä basilikaröyhyt ja persiljapuskat...

Sen jälkeen onkin lanttu lyönyt vain tyhjää! Mitä voisi istuttaa pihan paahteisimpaan kohtaan?? Saa (mielellään!) esittää puutarhasuunnitelmia, kiitos! Ruusuportilla tai ilman (sellaista ei tosin ole, ainakaan toistaiseksi).

Öljypurkkien loput sudin havuaskiin, tämä vaatii vielä vähän virittelyä eli kivet ympärilleen. Kehikko oli aiemmin liiterin takana, ensin mansikkamaana, sittemmin sipulipenkkinä. Mies oli jo pistämässä moottorisahalla paloiksi, kun raahasin sen tontin takareunaa rajaamaan. Tykkään lodjusta, Mies tykkää havuista.

Huomenna haetaan lisää ideoita Avoimet puutarhat -tapahtumasta!

Kesäkuun saldoon lisätään vielä juhannusviikolla valmistuneet sukat, kahta Seiskaveikan Multiraitaa vuorovedoin, lisukkeena ruskeaa. Omaan jalkaan jäävät, tykkään eniten tällaisista "sekosukista", missä raidat eivät ole ihan jetsulleen. Langanmenekki 115 g, koko 38-40.