Lukijat

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Tanssia ja soittoa...

Koostan tähän kesän kivoimmat karkelot - ihan vaan itselleni muistiin.

Pupusella oli useampiakin musiikki- & tanssiesityksiä:

Juuri Vapun alla olivat sekä lyömäsoittajien Vappukonsertit paikallisessa kauppakeskuksessa (3 esitystä) että valtakunnallisen Tanssin Juhlan paikallinen toteutus Kaupunginteatterilla, missä Pupunen tanssi parinsa kanssa.


Konsertointi jatkui, kun Musiikkiopisto ja Valkeakosken Soittokunta yhdistivät voimansa Maisemakuvia Koskista -suurkonsertissa, jossa Pupunen paukutti ksylofonia. Konsertissa kuultiin paikkakunnalta lähtöisin olevien suomalaisten säveltäjien musiikkia, niin kansanmusiikkia kuin klassista taidemusiikkiakin, taustalla pyöri vaikuttavaa kuvamateriaalia ja myös Tanssiopisto esiintyi. Jo kenraalissa Liikuntahalli raikui ja varsinainen konsertti oli oikea spektaakkeli, vaikkei sali konsertointiin akustiikaltaan oikein sopinutkaan.

Pupusen ja tanssiparin kevään ohjelmistoon kuuluivat Maija Poppanen "Kohtaaminen kirsikkatiellä" -baletti (Musiikki: Mary Poppins, Robert B. Sherman & Richard M. Sherman) ja Onkiretki-nykytanssiesitys (Musiikki: The Fishin, Earle Hagen). (Linkeistä kuulet musiikkinäytteet-)


Esitykset nähtiin myös Musiikkiopiston päätösjuhlassa Voipaalan Taidekeskuksessa, kahdesti Tanssiopiston Kevätnäytöksissä sekä Tanssiopiston Pälkäneen osaston kevätjuhlassa "vierailevina tähtinä" Nuijantalolla. Viime viikolla pari tanssi myös Myllysaaressa Taiteiden Polku -tapahtumassa (paikallinen sovellus taiteiden yöstä).


No, ihan oman tuotannon varassa ei sentään koko kesää oltu! Systeri kutsui Pupusen UIT:n (Uusi Iloinen Teatteri) Kiurusta kesään! -kutsuvierasensi-iltaan Peacockiin ja siinä siivellä pääsin itsekin mukaan. Jean S takasi tahdit ja Jukka Rasila on aina hyvä.


Kesäteatterianti rajoittui Valkeakosken Kesäteatterin Aira-musikaaliin. Se oli ehdottomasti parasta kesäteatteria mitä kuunaan olen nähnyt ja kokenut: nauratti, laulatti, itketti, tanssitti - KOSKETTI. Niin kokonaisvaltainen kokovartalovaikutus, että mitään muuta ei oikeastaan enää (koskaan?) kannata katsoakaan, samalle tasolle on muiden vaikea yltää.

Mäntyharjun kirkossa Liisamaija Laaksosen 60-vuotistaiteilijajuhlassa esiintyivät diivan lisäksi tytär Katariina Kaitue, Samuli Edelman ja Vesa-Matti Loiria korvaamaan tullut Esko Salminen, säestäjänä Matti Paatelma. Tänne hankin liput ensisijaisesti Edelmanin ja Loirin vuoksi, mutta ihan hyvä näinkin. Helle oli hirmuinen, koko esityksen ajan pelkäsin, kuka kuukahtaa ensimmäisenä. No, jaksoivat kyllä tulla vielä konsertin jälkeen järjestetyille taiteilijajuhlan jatkoillekin Rla Kesäheinään, mutta - toisin kuin luulin - siellä ei enää juuri esityksiä kuultu, Taidekeskus Salmelan johtajan saksofonisooloa lukuunottamatta. Pienoinen pettymys.

Lisäksi erinäinen  määrä katusoittajia osui kesäretkien varrelle...

 

torstai 14. heinäkuuta 2022

Katoavaiset kommentit

Olen aika ärsyyntynyt, enemmän ehkä kuitenkin vain kummissani.

Minne kommenttini katoavat??? 

Siis ne kommentit, joita jätän muiden blogeihin?

Tätä on tapahtunut koko alkuvuoden. En ole asiaa aiemmin seurannut mitenkään systemaattisesti - olen vaan kuvitellut, että löpinäni ovat olleet jotenkin ärsyttäviä ja blogin haltija on ne poistanut, jos/kun olen myöhemmin palannut katsomaan, olenko saanut vastakommentin. Kaikki kommentit eivät nimittäin ole hävinneet, osa on ihan OK ja niihin on usein ystävällisesti jotain vastattukin.

Alkuviikon lomatunnelmissa luin kuitenkin kaikkien blogilistaani poimittujen tuoreimpia kuulumisia, valtaosaa useammankin postauksen verran ja kirjoitelin ahkerasti kommentteja, osin pitkiä horinoita. Ja nyt en löydä niistä ensimmäistäkään. Ei kai nyt ihan jokainen ole voinut pahastua pajatuksistani??

Äsken kommentoin muutamia blogeja - vain lyhyesti. Toistaiseksi ne näkyvät - vaan miten mahtaa olla muutaman tunnin päästä tai huomenna...? Pitäisikö Blogger päivittää? Miten ja mistä? Muutenkin Blogger on mielestäni mennyt huonompaan suuntaan, useat aiemmin toimineet muotoiluasetukset ovat varsin puutteellisia, epäjohdonmukaisia tai täysin kelvottomia. Ärsyttävää.


Olen toista viikkoa kesälomalla, taistelen täysin rikkaruohottuneen pihan kanssa.  Tilaisin nuppikuorman mursketta, mutta Miehellä ei ole aikaa levitellä sitä. Lisäksi odotamme palotikkaiden uudelleenasennusta (talvisten lumituhojen jäljiltä), eikä pihaa voi tukkia sorakasoilla, että asentajat pääsevät pihaan nostokoriautolla. Muutenkin piha vaatisi vähän perusteellisempia siistimistoimia: Mies tarkisti juuri jyrsijän ja raivaussahan toimivuuden, Iittalan Outletistä hain eilen järeimmät Fiskarsin oksasakset. Silti olo on jo nyt nujertunut, taistelu kotiloita ja rikkakasveja vastaan tuntuu täysin toivottomalta.



Shirley Temple kuitenkin on ilahduttanut jälleen runsaalla kukinnallaan juhannuksesta alkaen, tänä suvena täysin puhtaanvalkeana (sadekesinä Shirley vienosti punertaa).

Huomasin muuten, että viime kesän pioniloistosta en ollut laittanut tänne ensimmäistäkään kuvaan, korjataanpa vahinko - samalla tulee sävyerokin todennettua:






Edelliskesien merkkihetket:
16.6.2021
19.6.2020
?
12.6.2018
1.7.2017
14.6.2016
5.7.2015
30.6.2014
17.6.2013
30.6.2012 
17.6.2011
19.6.2010

Ekalla kesälomaviikolla pääsin ihailemaan Taidekeskus Salmelaan Asta Caplanin pioneja (Puuteria ja silkkiä III, öljy kankaalle, 2022). Siitä reissusta myöhemmin lisää...

Jaahas, taidan lähteä perkaamaan orapihlaja-aidan alustoilta parimetrisiä nokkospuskia, että Mies pääsee viikonloppuna aidanleikkaushommiin...

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Joululahjapostaus, himppasen myöhässä

No juu, myönnän ettei postaukseni ole ihan ajankohtainen...

Joulunalusaika 2021 oli aika hektinen, aikaa ei jäänyt omakätisten joululahjojen tekoon. Niinpä teinkin niitä vasta joulunpyhinä Imatralla: siellä oli aikaa, rauhaa, lepoa, inspiraatiota - sekä sukkapuikot & villalankaa.


Kollegalle lapaset.


Projektipomolle villasukat.

Perusduunin pomon voimakasvi on auringonkukka. Meillä kotona -sivustolta löysin ohjeen AURINGONKUKKA-sukkiin. 

Nappasin ohjeesta vain auringonkukkaosuuden, muilta osin suunnittelin sukat oman pään mukaan.  Niistä tuli NIIIIIN hienot - mutta unohdin kuvata. Tai ehkä kuvasin, mutta olen poistanut kuvat koneelta? Niin tai näin, kuvaa ei nyt vaan löydy.


Auringonkukista innostuin sen verran, että kun Pupusen luokkakaverin äiti toivoi pitkävartisia sukkia, rohkenin napata Kotiliedestä (26/2021) löytyneen kuvioneulemallin työstettäväksi. Koko 36, nämäkin väkästin välipäivinä.

Kaikista näistä kirjasin kyllä langanmenekin talteen, en vaan muista, minne... Mutta sanotaan, että suurinpiirtein 600 grammaa, niin saan viime vuotisen listan pois roikkumasta:

Langanmenekki 2021
0,086 kg - tammikuu
0,511 kg - helmikuu
0,338 kg - maaliskuu
1,662 kg - huhtikuu
0,427 kg - toukokuu
0,217 kg - kesäkuu
1,231 kg - heinäkuu
1,375 kg - elokuu
1,380 kg - syyskuu
0,862 kg - lokakuu
0,906 kg - marraskuu
0,600 kg - joulukuu
yht. 9,595 kg

Ehkä tämän vuoden joululahjavalmistelut kannattaisi aloittaa jo nyt...?


perjantai 27. toukokuuta 2022

Luettua 2021


Hertsimusleijaa, miten aika rientää! Kohta jo Suvivirsi soi ja viime vuoden lukulista vielä kirjaamatta muistiin! Yleensä tämä postaus on tehty heti vuoden ekoina päivinä...

Kaikenlaista kiirettä on ollut, töitä ja kotitöitä ja Pupusen harrastuksia. Tekisi mieli kirjoittaa, että myös opiskelukiireitä, mutta opinnäytetyöni ei ole juurikaan edennyt. Kaikki kurssit on kuitenkin jo suoritettu, vain loppurutistus uupuu. Ehkä dekkareiden sijasta olisi kannattanut lukea jotain vähän tieteellisempää...

12/2021
Alex Michaelides: Hiljainen potilas
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
11/2021
Jaakko Melentjeff: Papin kosto
10/2021
David Lagercrantz: Tyttö joka eli kahdesti
Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset
09/2021
Leena Lehtolainen: Valapatto
Lauri Johansson & Jarkko Sipilä (toim.): Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina
Jessie Burton: Nukkekaappi
08/2021
Jan-Erik Fjell: Kostaja
Eva Frantz: Kahdeksas neito
Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat
Liane Moriarty: Hyvä aviomies
07/2021
Jussi Adler-Olsen: Selfiet
Olli Lindholm & Ilpo Rantanen: Yhden Yön tarina
Kristina Ohlsson: Sairaat sielut
06/2021
Leena Lehtolainen: Viimeinen kesäyö ja muita kertomuksia
Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa
Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää
05/2021
Louise Penny: Kylmän kosketus
Eva Frantz: Sininen huvila
04/2021
Timo Kalevi Forss: Göstä Sundqvist, Leevi and the Leavingsin dynamo
03/2021
Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä
Kaari Utrio: Ruma kreivitär
Paula Havaste: Vierashuoneet
02/2021
Miika Nousiainen: Metsäjätti
Grebe & Leander: Moskovan mies
01/2021
Jonas Jonasson: Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä

Miehiseen makuun:
12/2021
Ilkka Sysimetsä & Tommi Pietarinen: Harva meistä on Frederik
Grebe & Leander: Omskin kauppias
11/2021
Jari Korkki & Kalervo Kummola: Kale - Rautakansleri
Auli Irjala: Meren selkä taittuu - Kertomuksia Kristiinan purjehdukselta
10/2021
Simo Heininen: Ihmistä suurempi - Paaviuden historia
09/2021
Harri Gustafsberg & Heidi Holmavuo (toim.): Karhuryhmä
08/2021
Kimmo Laakso & Sakari Markkanen: Rikolliseksi kasvatettu - Volvo-Markkasen pojan tarina
Lauri Johansson & Jarkko Sipilä (toim.): Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina
Harri Nykänen: Arvokuljetusryöstäjä - Matti Sarenin mafiaelämä
07/2021
Jarkko Sipilä (toim.): Immu
Petri Pietiläinen & Juha Metso: Junnu Vainio - Sellaista elämä on
05/2021
Miika Nousiainen: Metsäjätti
04/2021
Ilkka Karisto: Vankina Venäjällä - Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina
Olli Lindholm & Ilpo Rantanen: Yhden Yön tarina
03/2021
Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist, Leevi and the Leavingsin dynamo
Hannu Lauerma & Kari Häkkinen (toim.): Hannu Lauerma, psykiatrin päänavaus
02/2021
Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää
01/2021
Raimo Jokisalmi: Ihmisiä Iijoki-sarjassa


Kuvat näpsin takkahuoneesta. Kannoin kovapuutuolit ulos, kansituolille ei vaan pihalta edelleenkään löydy paikkaa - ei kyllä käyttöäkään. Tässä huushollissa kukaan kun ei erityisemmin nauti auringonpaahteessa köllimisestä - ei edes kirjan kanssa.


Sivuvintistä toin vanhan korituolin tilalle. Ei sille kyllä isommin ole käyttöä, koska saunavilvoittelut ovat jo siirtyneet takkahuoneesta kuistille, ihan pian jo pihalle (kunhan saan kaikki pihakalusteet pestyä...).



Tuoleja kanniskellessa ja vielä kuvia näpsiessäkin ihmettelin, kun koira pyöri aika hermostuneena jaloissa...



... kunnes sitten tajusin, että oli vissiin vartioimassa ja suojelemassa tunturipöllön hyökkäykseltä! Pöllöhän pölähti tähän huusholliin vähän yllättäen (siitä ja vähän muistakin oudoista "tuliaisista" kerroin täällä), eikä koira ilmeisestikään ole vieläkään tottunut moiseen petoon. Pöllö sen sijaan on sopeutunut  hyvin Muumien ja suurmiesten seuraan.



Suurmiehistä puheen ollen, Mies lukee Kekkos-historiikkeja ja kerää Kekkos-kamaa (aika outoa sekin kyllä on, täytyy sanoa...). Pupusen kanssa poikettiin taannoin leivoskahville paikalliseen museoon, jonka varastoissa oli juuri suursiivousluuta heilunut ja seinänvieret olivat täynnä museokäytöstä poistettuja isoja kovalevylle painettuja valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Ihan vitsinä ostin eurolla suurennoksen kuohuviiniä kohottelevasta Kekkosesta tajuamatta, että Mies tietty haluaa sen seinälle! Hirvitys ja kauhistus! No, olen melkein onnistunut piilottamaan sen takan (eli leivinuunin) takanurkkaan...



Grillikatos pitäisi saada lettukestikuntoon, siitä ehkä seuraavaksi...

VIRKISTÄVÄÄ VIIKONLOPPUA!


perjantai 15. huhtikuuta 2022

Pitkäperjantai 2022


Se on sitten Pitkäperjantai!
.

Aika ottaa rennosti!
Kevät on ollut aika raskas, monella tavalla.
Neljän päivän vapaa tulee ihan tarpeeseen.
.

Tarkoitus oli mennä pääsiäiseksi mökille,
mutta lunta on niillä seuduin vielä ihan ylenmäärin.
.


Ollaan siis kotosalla.
Sopii meitsille oikein hyvin!
Kevyitä kotipuuhia: 
pyykkäystä & silitystä,
kevyttä kevätsiivoilua,
sisutuslehtien silmäilyä,
villasukkakudin,
illalla peiton alla hyvä dekkari.
.


Pääsiäissomisteiksi riittävät kivimunat,
niitä on tarttunut mukaan Virosta, Latviasta, Unkarista, Portugalista...
Munakynttilöitä ostin Tiimarin loppuunmyynnistä muovikassillisen.
Nyt viimeisiä viedään, 
pesiytyivät Iittalan pieniin Harald-sarviin.
.


Toki pääsiäisenä on omat ruokarituaalinsa!
Pashan pistän kohta muottiin,
Miehellä on peuranviulu marinoitumassa.
Ensimmäinen kerta, katsotaan mitä tulee...
.


Pääsiäisiloa, 
rauhaa ja rakkautta!
.

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Kuka joulua muistaa??

Hanget korkeat nietokset ovat kohta muisto vain,
vähänkö postaukseni laahaavat jälkijunassa...
.

Koti koristeltiin asianmukaisesti jouluun, ekasta adventista Nuutin päivään.
.

Lahjoja en ehtinyt tehdä, kauppoihin kerkisin. 
.

Joulun alla glögiä nautittiin litroittain, konvehteja laatikoittain.
.

Jouluruokia ei tehty ensinkään, ei niin mitään. Paitsi piparkakkutalo.
(Jyrsitty rauniotalo näkyy todistettavasti hyllyn päällä...)
.

Pupunen ei ehtinyt kuusijuhlaan
(jos näissä koronaoloissa sellaista nyt olisi ollutkaan).
.

Koko jouluviikko vietettiin reissussa, Imatralla karjalaisten pitopöytien äärellä.
.

Uitiin, syötiin, lueskeltiin, syötiin, ulkoiltiin, syötiin, nukuttiin.
.

Nukuttiin paljon.
.

Ihana, ihana joulu - kiireetön, rentouttava, rauhoittava. Levollinen.
.

Voisin oikein hyvin viettää joulua aina näin...

***


Kevät tulee rytisten - ihan kirjaimellisesti.

Muutama viikko sitten heräsimme yöllä kauheaan jyminään, talokin tärähteli.
Aamulla selvisi syy:
katon pohjoislappeelta lumet olivat tulleet alas - 
siinä sivussa myös kiviseinältä tikapuut ja tiilikatolta lapetikkaat. 
Rytäkässä tikkaat tietty katkesivat,
uudet pitää tilata ja asentaa.

Vakuutusyhtiö ei korvaa:
vahinko ei ole arvaamaton, koska talvella sataa lunta.
Jos katolle olisi kiivennyt humaltunut hirvi,
jonka mellastuksen seurauksena lumet ja tikkaat olisivat tulleet alas,
tilanne ehkä olisi toinen.

Kevät kukkii kuistilla,
perunanarsisseja ja valkeita helmihyasintteja.

KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA!


sunnuntai 2. tammikuuta 2022

4. adventti

Levittelin joulukorttitarpeeni ruokailuhuoneen pöydälle jo Itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Mies oli joulun alla kolme viikkoa työmatkalla Saksassa, joten sain täysin pidäkkeettömästi pipertää yötä myöden, ei häirinnyt hillitön paperisilppukaaos kenenkään mielen- tai unirauhaa. Kotiin palasi sitten juuri sopivasti, että saatiin allekirjoitukset joulutervehdyksiin!


Töissä Mies oli silloinkin, kun marraskuun lopulla Tampere-talossa järjestettiin viidennet valtakunnalliset musiikkikasvatuspäivät, jotka huipentuivat lähes sadan esityksen Musiikki soi! -festaripäivään. Lyömäsoittajat esiintyivät Sorsapuisto-salissa, lavalle asteli soittajia kaikista Pirkanmaan 7:stä Musiikkiopistosta. Pupunen soitteli kellopeliä Niko Ronimuksen kuudelle lyömäsoittajalle säveltämässä Xylotech-biisissä (muut soittimet ovat ksylofoni, vibrafoni, 2 * marimba ja rummut). 

Jottei Mies jäisi osattomaksi, kuvasin esityksen puhelimella. Video on valitettavan heikkotasoinen, mutta tärkeintähän oli kuulla, miten kellopeli soi. Pupunen vaihtoi instrumentin pianosta lyömäsoittimiin vasta 3 kuukautta aiemmin, maallikon korvaan kuulosti oikein hyvältä.

Onnekseen Mies pääsi juuri 4. adventin alla näkemään esityksen livenä oman Musiikkiopiston joulukonsertissa. Ei ihan yhtä juhlava kuin Tampere-talolla, miljöönä oli lukion aulan estradi ja Pupusen vaihtoi puvunkin vain huppariin ja farkkuihin... Hyvältä kuulosti silti edelleen.

Konsertin jälkeen piti vielä kiiruhtaa toimittamaan Hope-hyväntekeväisyyspaketit, lappuset olin nyppäisyt mukaan lähikaupan joulukuusesta.

Tästä olikin sitten tulla melkein ongelma. Ymmärrän toki, että lapsen vanhempi voi olla nonbinäärinen - mutta entä lapsi?? En oikein jaksa uskoa, että alle murrosikäinen lapsi määrittelee vielä itse binäärisyyttään. Alusvaatteiden kyseessä ollen on kyllä merkitystä ihan niiden istuvuudella, eli tässä olisi auttanut selkeä tyttö/poika jaottelu...

No, päätin sitten ihan itse, että 2-vuotias on kalsarimiehen taimen ja 12-vuotias haluaa naiselliset bokserit, molempia tuplasti. Lisäksi tietty villasukat ja pikkukaverille dinosaurus. Haloo, kuka lapsi OIKEASTI haluaa alushousuja joululahjaksi? Vetosi kuitenkin meikäläiseen...

Neljäs adventti oli pikkujoulun aikaa, ystäväperheen glögittelystä on muodostunut jo perinne. Jouluinen menu oli tällä kertaa jouluinen raglette. Harmi, etten huomannut kuvata - mutta oli niin mainio setti, että saattaakin olla seuraavan joulun pääateria!! Kuka kaipaa lanttulaatikkoa ja rosollia? 

Perunalaatikon korvasivat perunanoisetit, rosollin virkaa toimittivat minisuolakurkut ja hillosipulit, karjalanpaistin sijasta riistalihapullia ja tietty ehtaa joulukinkkua - sinappihuntuna tuhti juustokuorrutus kaiken yllä. Jouluinen salaatti kylkeen ja voilá!

Iloa ja onnea uuteen vuoteen!

Seuraavassa postauksessa pääsen ehkä jo joulunviettoon asti...