Päiväretki Pölkinvuoreen

 Käytiin työkavereiden kanssa pari viikkoa sitten kevätretkellä Pölkinvuorella.

Pölkinvuoren 6 hehtaarin alueella on noin 200.000 sipulikukkaa, valitettavasti just edeltävä lämmin jakso oli saanut osan jo lakastumaan. Ihailtavaa riitti siltikin!!
.

Alppiruusujakin taitaa Pölkinvuorella olla satoja. 

Vain valkoiset olivat kukassa, punasävyiset eivät olleet vielä auenneet.
.

Täytyy sanoa, että omat valkeat kukkapenkit alkoivat tuntua vähän tylsiltä!

Pitäisiköhän syksyllä väliin tuuppia vähän värikkäämpien sipuleita.

Jos ei muuten, niin myyrien iloksi...

*

Tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö.

Pölkinvuori sijaitsee Urjalassa, Ikaalantie 105.

www.polkinvuori.com

Iltapäiväkaffeet

Kaffittelin tänään itseäni korkea-arvoisemmassa seurassa.
.

Itsensä Prinssin kanssa!

Valitettavasti en vaan ole kuvan Prinsessa...

.

Korjaussarja

Olin Vappuviikon Kuopion kupeessa Kelan uniapnea-kuntoutuksessa, OIKEIN onnistunut toteutus! Viikossa sai hirrrvittävän paljon uutta tietoa unesta, uniapneasta ja CPAP-laitteesta, lääkärin, sairaanhoitajan ja ravitsemusterapeutin henkilökohtaisen konsultaation, fysioterapeutin vetämiä liikuntatuokioita, vesijumppaa, vertaistukea ja - tietenkin - errrrinomaisen maukasta ruokaa. Myös vuode oli tosi hyvä, mikä ei TODELLAKAAN ole mikään itsestäänselvyys meikäläisen vipuvarrelle.

Jos joku vähänkään harkitsee vastaavaan osallistumista, SUOSITTELEN lämpimästi! Itse odotan jo kuntoutuksen toista jaksoa, ajoittuu loppuvuoteen.
.

Jos oltiin unen laatua korjaamassa, niin samaan syssyyn tein reissuiltapuhteena Joukahaisistakin korjatun version (vrt. edellinen postaus). Kuva kertoo kokoeron - tosin oikeasti se olisi vieläkin enemmän, Nalle-varteen lisäsin yhden kuviokerran verran silmukoita lisää (6 s).
.

Tällä kertaa kuviotkin onnistuivat ihan ohjeen mukaisesti, molemmissa varsissa samanmoiset. Ruokapöytään naamioituva ruskea lanka on Nallea, keltainen Gjestal Maijaa, menekki kaikkineen 104 g.

Reissatessa löytyy aina kaikenmoista kivaa kotiintuomista, niin nytkin. Pandan tehtaanmyymälästä toin ison kassillisen lempiherkkuani, lakua. Aina - ihan aina - Jyväskylän ohi ajettaessa on poikettava paikalliseen Taidelainaamoon, ja koskaan ei varmaankaan ole ihan tyhjin käsin kotiin lähdetty. Ei nytkään. 

Päivi Hintsasen Ancienne noblesse -sarjan Pihlajanmarjakeisarinna (2022) ja Mustikkakuningatar (2022) saivat sydämen sykkimään. Laitoin Miehelle WA-viestinä kuvan saatesanalla "Tykkäätkö?". Kun vastaukseksi tuli "Joo", teokset pakattiin tuotapikaa kuplamuoviin ja auton kyytiin. Kotona kysyin, mikä teoksissa viehätti. Mies sanoi, että pääsi helpoimmalla vastaamalla myöntävästi - kotiin minä toisin ne joka tapauksessa... No, tykkäsi kyllä ihan oikeastikin, kuulemma.

Hintsanen kuvaa tekniikkaansa (napattu kotisivulta):

Useimmiten sarjalliset vedokseni ovat valokuvapohjaista grafikkaa, jossa yhdistetään valokuvaa, skannattuja elementtejä, piirrosta ja maalausta sekä digitaalisesti että manuaalisesti. Uudemmissa teoksissani olen käyttänyt aiempaa enemmän maalauksellisuutta ja kollaasitekniikoita: kuvissa on edelleen pohjana valokuva, mutta skannattujen pintojen ja materiaalien lisäksi tekniikkana on ollut myös vesivärillä maalatut pinnat ja itse otettujen kuvien sekaan on poimittu materiaalia myös vanhoista arkistovalokuvista. 

.

Kotona alkaa seinillä olla jo vähän tungosta... Töpselipianon päältä löytyi passeli paikka, pitäisi vaan löytää uusi seinänpätkä väistyneillekin. Onneksi Jyväskylä on sen verran kaukana, että ihan kamalan usein ei tule poikettua!

.

*

Hyvää Äitienviikonloppua!

*

Joukahainen

 

Maaliskuun #sukkalaatikko2023 -haasteena oli ohjeen mukaan tehdyt sukat. Myönnän, että tämä on aika vaikea rasti! Ei siis sukan teko tai ohjeen lukutaito sinänsä - vaan se, että harvoin teen mitään täsmälleen ohjeen mukaisesti, väkisinkin alan aina soveltaa. Ihan. Aina. Kaikessa.
.

No, päätin yrittää! Alkuvuodesta hankin Kalevalaisen neulekirjan, siinä oli tosi kaunis sukkamalli Joukahainen. Ohjesssa sanottiin, että mallin voi toteuttaa myös Novitan Seitsemän veljestä langoilla.

Sanottiin, sanottiin. Juu.

Aloitin varren ohjeen mukaisesti. Aikas isolta näytti. No mutta, jospa on kovin korkeavartinen malli, on hyvä etteivät langanjuoksut kiristä! Jatkoin. Kuvio oli todella kaunis. Kuvioissa vältin yli 3 silmukan yli meneviä langanjuoksuja eli tarvittaessa kiersin langat takapuolella. Oikein kaunis!

Kun kuvio ja ohjeen mukaiset 8 sileää kerrosta oli tehty, oli vuorossa muutaman silmukan kavennus. Tarkkaan ottaen 6 silmukan. Eli teräosa neulotaan 60 silmukalla, 15 per puikko!!??

Haloo? 12 silmukalla tulee napakka teräosa, 13 on jo aika lötkö jalassa.  

Tässä kohtaa sitten erkanin jo ohjeesta. Päätin tyytyä lötköön ja kavensin 6 sijasta 14 silmukkaa, eli 13 per puikkonen. Toista sukkaa tehdessä loppui pääväri kesken. Lisää ei kotona ollut ja koronassa en voinut kauppaankaan lähteä. Purin ensin valmistuneesta kärjen ja sommittelin sitten vähän kuviota lapaankin (ohjetta taas soveltaen), ettei tulisi niin tiukka värinvaiho.

Että eipä tullut taaskaan ihan ohjeen mukaan tehtyä... Mallista kuitenkin, voitaneen hyväksyä?

No, tietty on ihan hyvä sukkien jo valmistuttua tarkistaa, millainen ohje annettiin neuletiheydestä...

22 s * 28 krs = 10 * 10 cm.

Aika tiukkaa kuviota saa kyllä neuloa, että Seiskaveikan 18 s * 26 krs osuisi tähän ohjeeseen!!

Novita Nallen neuletiheyssuositus on 22 s * 32 krs, mikä on aika hyvä matchi. Olisi ehkä pitänyt tarkastaa hivenen aikaisemmin? Noin yhtä sukkaparia aikaisemmin??

Mies katseli sukkia, kun olin saanut ne pääteltyä:
        "Jättiläisen sukat!! Kenelle teit??"

No, itselle jäävät. Ovat nimittäin kuitenkin aika mukavat jalassa!! Vähän lötköt, mutta mukavat. Ja kuvio on edelleenkin kaunis! Mökkisukiksi. Seiskaveikkaa (jos ei lankavalinta vielä käynyt selväksi...), 159 g.

Kunhan tästä tokenen, saatanpa tehdä vielä toisetkin. Ehkä kuitenkin Nallesta...
.

Huhtikuun #sukkalaatikko2023 -haasteena on jämäsukat. Koska just sain jämäpurkin tyhjäksi ja koska puliveivari-pipot ja jämäsukat valmistuivat huhtikuussa, kuittaan tämän haasteen vähän tylsästi jo aiemmin postatulla:

Kerroin näissä sukissa pörrääväni huu-haa -kurssille. Niin teinkin! Nyt en ollutkaan Päivölässä Tilkkukurssilla vaan Tarot-kurssilla! Ei siitä sen enempää, mutta LYSTIÄ OLI!

HAUSKAA VAPPUA!
Näillä keleillä villasukat ovatkin ihan tarpeen! Tai kahdetkin...

*

PS. Yli kolme vuotta onnistuin uhmaamaan koronaa, vaan nyt nappasi kiinni. Otin rokotukset, liikuin rajoituksetta ja töissä asiakastapaamisia järjestettiin ihan "normaalisti" läpi kiivaimmankin korona-ajan (paitsi jos asiakas vaati Teams-tapaamista, aika harvoin kuitenkin). Massatapahtumia ja ulkomaanmatkoja toki kartoin, eikä vieläkään tee mieli reissata tasavallan rajojen tuolle puolen.

Onneksi tautini oli aika mieto versio! Yhden illan olin kovassa kuumeessa, vajaan viikon verran pakotti päätä aika ikävästi. Toivotaan, ettei tule enää uusintakierroksia, vaikka aika pysyvästi pöpö taisi kiertoon jäädäkin...

*

Voi jeskamandeeraa, sukissa on virhe! Postauksen tehtyä katsoin vielä kuvat ja heti tuosta ekasta iski silmille kuin märkä tiskirätti! Mutta hei, katsokaapa noita "Kalevalainen neulekirjan" kuvassa olevia sukkia, niissä on täsmälleen sama virhe myös! Siis toisessa sukassa, samoin kuin omissanikin...

Nakkinippu & crissinit

Pupunen tahtoi kynsikkäät, mustat punaisin sormin - päätin ottaa työn alle pääsiäisen autoreissulle.

Eipä ollutkaan Nalle-kopassa mustaa. Grafiitinharmaakin kelpasi, hyvä niin. Punaista oli, mutta ajatus kymmenestä punakasta sormesta ei kuulostanut ihan kauhean innostavalta, varmaan puoletkin riittäisi? Tai vähän allekin, peukalokiilan jatke punaisena ei mielestäni näyttäisi hyvältä.

Tällaiset niistä sitten tuli. Nallea, 52 g.

Testailtiin Pupusen kanssa,

toinen tunki tumppuun nakkinipun, toinen crissinit.

Arvaatko kumpi on kumman käpälä?

Reissussa ei saatu täydennystä lankavarastoihin, Korian Novita Outletin halppiskori ammotti tyhjyyttään. Paluumatkalle tyrkylle vain kynsikäslanganjämät, otin sukat puikoille.

Tällaiset niistä sitten tuli. Nallea, 90 g.

Ritarisukat.

Lankapaaston puliveivarit

Osallistuin Olifantin pääsiäiseen johdattavaan leikkimieliseen lankapaastoon.

Paaston kantava idea oli:

ei uusia lankoja - kuluta mahdollisimman paljon varastossa olevia lankoja.

Säännöt kuuluivat seuraavasti:

• paastoaika 22.2.-6.4.2023
• ei lankaostoksia edes viikonloppuna
• sallittua on ottaa lahjoja vastaan
• joten sallittua on myös pyytää ystävää tai kylänmiestä hankkimaan tarvittavia lankoja
• jo tilatut langat on tietenkin ok eli vielä tänään ehtii tilailla
  
• maksut, esim ystävien ja kylänmiesten kanssa, voi hoitaa miten vain, koska euroista ei nyt paastota
• lankavarastoja olisi myös tarkoitus kuluttaa eli mielellään lopussa raportti kulutetusta lankamäärästä
• jokainen saa itse asettaa tavoitteensa ja itse päättää, miten tavoitteet on saavutettu
• arvontaan osallistuu jokainen mukaan ilmoittautunut ja jonkinlaisen loppuraportin antanut

 Osallistuin, lankaahan riittää...

Viiden litran Ilves-purkki oli kukkuroillaan jämien jämiä, niitä kaikkein pikkuruisimpia lankakeränloppuja, kaikki Seiskaveikkaa (saattoi mukana olla vielä jonkun verran Adlibriksen sukkalankojakin, totesin sitten neuloskellessani). Rippuset olivat niin onnettoman pieniä, ettei niistä oikein enää edes sukkaparien raitaväreiksi riittäisi.

Pipatalkoot!

Ekaa pipaa päähän sovitellessani Mies totesi, että näytän "suloiselta Kassi-Almalta". Jaahas. Tekele ja kaikki seuraavatkin saivat työnimen PULIVEIVARI-PIPA. 

16 puliveivaria, yhteensä 918 g.

Muutama päätynee mökkikäyttöön, loput laitan syksymmällä johonkin keräykseen tai hyväntekeväisyystempaukseen.

Paasto alkoi kuitenkin sukkasilla. Keräsin purkista keväisimmät sävyt. Tuli niin ihastuttavan iloiset, että pujotan nämä käpäliin ensi viikonloppuna kurssille suunnatessa. Tuplapiristys, sukat & huu-haa-kurssi. 116 g Seiskaveikkaa.

Paaston kokonaissaldoksi tuli 1,034 kg kulutettua, uutta lankaa ei paastoaikana tullut hankittua ensinkään. Enkä saanut lahjaksikaan. Tyystin siis voiton puolella! Alkuvuoden on ollutkin varsin hiljaista puikkopuolella, tulipa mukavaa vauhditusta - KIITOS Tikusta asiaa -blogin Olifantti!

Taas on purkissa tilaa uusille jämille!

Maata näkyvissä!

Pääsiäinen alkaa olla jo paremmalla puolella, toivotan silti (melkein myöhässä)

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Palmusunnuntaina poikkesi trulleja enemmän kuin koskaan. Sillä tietty saattaa olla osuutensa, että Mies oli pihalla puuhailemassa ja huuteli kaikki raitilla rallattavat virpomaan. Tikkareita jäi, kaikki muut namuset huiskahtivat kuparipannuihin ja pikkuruisiin pärekoppiin. Nyt on tuoretta ja tervettä!!

"Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu hulauttaa", väittää vanha kansa. Pitää ihan paikkansa, vaikka kelit ovatkin olleet varsin vaihtelevat viimeviikkoina: lunta, rakeita, vettä ja räntää, pakkasta ja lämpöasteita melkein vuoropäivinä.

Pihassa kulkuväylät ovat sulana, ja ehkä näillä lämpöasteilla kohta jo hulahtaakin. Lumien kadotessa tulee kaikenlaista yllättävää esiin. Esimerkiksi se, että kili-kalimaali ei kestä talven rasituksia...

Törröttävät pelargonivarret eivät ole kunniaksi nekään - syksyiset callunat kuivahtivat autotallissa, koskaan eivät ehtineet ruukkuihin asti.

Onneksi vielä pimenevä ilta piilottaa armollisesti roisit ruukut. Hämärä kuitenkin paljastaa kukkapenkkiin unohtuneet aurinkolamput, näyttävät todella korneilta iltapimeällä lumihangessa helottaessaan. 

Kumpi näky sitten lienee vähemmän nolottava... 

*

Pääsiäistä vietämme Imatralla. Täällä lunta on runsaammin kuin kotinurkissa vaikka varsin paljon etelämmässä ollaankin. Mies ja Pupunen humputtelevat kylpylässä, keilaradalla ja biljardipöydän äärellä, minä väännän huoneessa opinnäytetytötäni. Työrauha on taattu, toisin kuin jos pyörisimme pitkät pyhät kotinurkissa.

Iloa ja valoa päin!