Joskus jo kesällä, kun kuvittelin työsuhteeni päättyvän vuoden vaihtuessa, varasin loman heti vuoden ekalle viikolle. Pupunen ei pääsyt lumilautailemaan edellistalvena, joten kohteeksi valittiin Åre. Skandinavian suurimman ja tunnetuimman laskettelukeskuksen mutkamäkiä on viiletetty alas jo vuodesta 1910 alkaen, uskoin sieltä löytyvän lunta tulevanakin talvena.
Matkaan lähdettiin omalla autolla, koska Koira lomaili kanssamme. Peruin vuodenvaihteen Clarion Happy Dog -varauksen, kun tajusin, ettei merelläkään voi lähettää uudenvuodenraketteja! Samalla saataisiin mukavasti pari ylimääristä lomapäivää lähtöä aikaistamalla.
Kun aloin varailla laivapaikkoja, totesin viihdelaivojen soveltavan säkenöivää uudenvuodenhinnoittelua! Helsinki-Tukholma -väli auton ja koiran kanssa kustantaisi 180 € + hytti 200 € + ateriat. Naantali-Kapellskär väli oli hytin kera vain 180 €, ilman aterioita - eikä niin myöhäisellä lähdöllä kannataisi buffettia mähkiäkään. Valinta ei ollut vaikea! Finnlines oli siisti ja lähes tyhjä. Puoliltaöin koko sakki veteli sikeitä hytissä, ei ollut rakettien räiskettä eikä muutakaan juhlahumua.
Tukholmassa olimme anivarhain, kiertelimme autolla saaristossa ennen hotelliin asettumista. Enpä etukäteen osannut edes aavistella, että Ruotsissa kaikki liikkeet ja jopa ravintolatkin ovat uudenvuodenpäivänä kiinni! Ei siis alennusmyyntishoppailua, ja melkein jäätiin vaille ruokaakin. Googlaamalla etsimme etnisiä ravintoloita, josko ne eivät noudattaisi paikallisia juhlaperinteitä yhtä orjallisesti.
Iltasella suuntasimme Mongolia Djingis Khan Barbecue -ravintolaan. Mikä onni, että oli juhlapyhä, muuten olisimme jääneet tätä elämystä paitsi!!
Ihanat pöperöt! Buffetissa oli raakaa lammasta, possua, entrecótea, kanaa, katkoja, raputikkuja, simpukoita, mustekalaa ja...
... kahden buffetpöydän verran rapsakan tuoreita kasviksia.
Lautaselle poimittiin oman maun mukaiset valinnat...
... sen jälkeen tiskille, jossa rouvashenkilö kauhoi päälle toiveiden mukaiset öljyt...
... ja seuraavaksi koko satsi kaadettiin grillilevylle, käänneltiin ja nostettiin uudelle lautaselle ja sitten vain syömään. H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A!!! Tänne suuntaamme ehdottomasti seuraavillakin reissuilla!
Aamulla matka jatkuin. Pyrytti, sakeasti! Mies ei muistanut moista Miesmuistiin. Onneksi olin varannut väliyöpymisen Bollnäsistä, muuten olisi ollut uuvuttava rupeamana. Lumisade jatkui edelleen seuraavanakin päivänä, mutta liikenne veti ja yhtään tieltäsuistumista tai muita vaaratilanteita ei ollut. Ruotsalaiset pitivät reilua turvaväliä eikä meikämoista pölhötystä ja turhia ohituksia ilmennyt ensinkään.
Åressa käyttöömme varattu huoneisto oli kiva ja ohjelmatarjontaakin oli riittämiin (kylpylä, hoidot, keilaus, minigolf jne.), mutta pakkanen huiteli 25 asteen tuntumassa koko viikon. Pupunen ei päässyt rinteeseen kertaakaan!
Loppiaisena lähdimme ajankuluksi Trondheimiin, vuorilla mittari näytti -32 pakkasastetta!
Toki sitten vuonon rannalla oli lauhempaa, vain kymmenisen astetta. Alkuperäinen ajatus oli yöpyä Trondheimissa, mutta kovan pakkasen vuoksi emme uskaltaneet ottaa Koiraa mukaan - se jäätyisi hengiltä, jos auto pettäisi ja jäisimme tien päälle. Siis illaksi takaisin, saldona ale-shoppailut ja parkkisakko 900 NOK. Norjassa ei vietetä Loppiaista ja Parkki-Pirkot kiersivät normaaliin tapaan...
Sääennusteet lupasivat melkoista lumimyräkkää myös paluupäivälle, niinpä päätimme lähteä matkaan jo päivää suunniteltua aiemmin ja yöpyä toistamiseen Bollnäsissä tulomatkan hotellissa. Voi vihta, mikä keli! Lunta tuli taivaan täydeltä, näkyvyyttä ei ollut lainkaan, edessä olevan auton takasumuvalo vilkahteli satunnaisesti. Lumisade jäätyi tuulilasiin, Mies nousi noin 10 min välein rassaamaan ikkunaa puhtaaksi - kuten niin moni muutkin penkkoihin painunut. Tietä ei näkynyt eikä aurauskeppejä ollut, satunnaisesti pilkotti sillankaide, mistä saatoimme päätellä olevamme vielä tiellä. Olin varma, että tältä reissulta ei ole paluuta. Reilussa kahdessa tunnissa matka oli edennyt vain 50 kilometriä - siinä vaiheessa piti päättää, jatkuuko matka Storsjön itä- vai länsirantaa. Valitsimme lännen, koska matka silloin 100 km lyhyempi - mutta jo noin 100 metrin jälkeen teimme rohkeasti u-käännöksen, näkyvyyttä ei ollut sitäkään vähää kuin tähän asti. U-käännös pelotti, koska a) ei ollut varmuutta tien leveydestä tai edes sijainnista, b) ei mitään tietoa, tuleeko jommasta kummasta suunnasta auto ja millä vauhdilla...
Järven länsipuolella keli oli tyystin toisenlainen! Edelleen pyrytti, mutta lumi ei jäätynyt tuulilasiin. Matkavauhti ei päätä huimannut, mutta jono sentään eteni. Loppumatkasta tiellä näkyi jo aurauskalustoakin. Åre-Bollnäs -väli (437 km) vei koko pitkän päivän - mikä helpotus päästä hengissä hotelliin, syödä hyvin ja kellahtaa sänkyyn painajaismaisen taipaleen päätteeksi.
Bollnäs-Kapellskär -väli ei ollut enää kuin 290 km, mikä taittui jo sutjakammin. Ennen satamaan menoa jäi aikaa, poikkesimme Norrtäljen ICAan ostamaan kärryllisen Kallen mätitahnaa, Felix-sooseja, Wasa-näkkileipää ja välipalaksi skagen-kolmioleipiä. Falukorvia ei ostettu, eikä surströmmingiä.
Ihan kiva reissu, vaikka mikään suunniteltu ei toteutunutkaan. Åre oli kuitenkin kiva, seuraavalla kerralla lentäen tai Vaasasta yli Uumajaan (tämä oli nytkin alkuperäinen suunnitelma, mutta uuden vuoden aikaan Wasaline ei liikennöinyt). Kaikenkaikkiaan kilometrejä mittariin kertyi noin 2.200.
Mitäkö jäi reissusta mieleen? Siis kelikauhun lisäksi? Ensisijaisesti BENSAN HINNAT! Lähtiessä tankattiin Naantalissa, hinta 1,86 €/l.
Ruotsissa litrahinta pysyi koko viikon alle 15 kruunun (n. 1,40 €/l) ja...
Norjassa menomatkalla 22,55 NOK (1,96 €/l), paluumatkalla hinta pompsahti liki 27 kruunuun (2,35 €/l). Ja Norja on sentään öljymaa...
Reissuun lähteissä kaapaisin muutaman Seiskaveikka-kerän mukaan, ajattelin tarpeen tullen ostaa sitten lisää paikanpäältä. Pupunen toivoi pinkkejä villasukkia. Sellaiset sitten sai. Malli omasta päästä, nilkan takaresori kuroo kivasti leveähköä vartta, toki siinä myös vähän kaventelinkin. Lanka oli vanhaa varastoa, 150 grammainen kerä, joka harmillisesti loppui himppasen kesken. Kärjen sai siis vasta kotiin palattua, siitä sävyero. Koko 41/42, 146 g.
Okran värisestä ajattelin kaulahuivia, mallina sovelsin Novitan Alpaca Woolille tehtyä ohjetta. Seiskalla neuloksesta tuli niin tanakkaa, että pitkää kiedottavaa huivia ei kannattanut havitella.
Jossain vaiheessa siirsin silmukat sukkapuikoille odottamaan ja kutaisin pipan, sen jälkeen jatkoin huivin loppuun niillä langoilla kuin jäljelle jäi. Langanmenekki yht, 372 g. Kotona huomasin, että lankaa olisi ollut enemmänkin, mutta tällä "systeemilla" juuri passeli pituus.
"Systeemi" = "innovatiivinen kiinnitysmekanismi".
Siis reikä. 😉
Pupunen suostui mallinukeksi demonstroimaan kiinnityssysteemin visuaalista ilmettä. Väri on kummallinen, neuleiden siis. Oikea sävy on jossain aiempien hailakoiden ja yllä olevan oranssin välistä. Ihan kaunis sävy. Olisi pitänyt kuvata ulkona...
Norjassa kävin parissakin lankaliikkeessä, mutta en löytänyt mieleistäni sukkalankaa, vain toooodella ohuita laatuja tarjolla. No, enpä olisi paluumatkalla tohtinut neuloakaan - niin tarkkaan koitin etsiä näkymätöntä penkanreunaa tai edes jonkinmoista uraa tienpinnasta, mitä seurata...
Yhtään ei tee enää mieli valittaa kylmyydestä eikä lumisateesta eikä jäätyneen auton jynssäämisestä. Iloitsen, että olemme kaikki - Mies, Pupunen, Koira, minä ja autokin - yhä hengissä ja ehjinä. Iloitsen myös yläkerran lapsosten luomuksesta - nyt jo vähän nuhjaantuneesta - joka oli vastaanottamassa kotiin palatessa!
