Lukijat

lauantai 26. tammikuuta 2019

Paljon on enemmän!

Olemme edelleen ilman ruokapöytää, sopivaa ei ole osunut kohdalle. Ei meillä ole kyllä enää ruokailuhuonettakaan, raahasin sinne sohvan. Ihan vaan koemielessä. Haaveilen rempasta, jossa ruokasali muutetaan telkkaritilaksi.

No, sohva ei tietenkään ole siinä, missä se sitten aikanaan telkkarihuoneessa, koska järjestys olisi pöljä ilman telkkaria. Tellua ei voinut siirtää, koska tilassa ei ole tv-pistoketta. Tosi pätevä kokeilu siis!?

Jotain katseltavaa huoneessa on kuitenkin kiva olla, joten sommittelin seinälle grafiikkaa ja muuta matkoilta muistoksi mukaan tarttunutta. Kellariin roudatun kirjahyllyn takaa paljastui kehnokuntoinen vanha tapetti, olin jo 13 vuodessa unohtanut seinän olevan täynnä naulanreikiä. Ehkä edellisillä asukkailla on ollut tässä myös taulukollaasi?

Isotätivainaan chippendale-vitriini oli asetelmalle hyvä kiinnekohta.

Sen ylle päätyi kolme Navitrollaa, kolme Maritta Lehtisen teosta, Paula Piiraisen työ, Hilkka Keräsen grafiikanlehti, pari Pekka Hokkasen mezzotintoa, Leena Tikkasen linopiirrospari, Tuula Lehtisen fotoetsaus/akvatintat ja Fiskarsista matkamuistoksi ostettu grafiikka "Nam!" (tietäisikö joku, kuka piiloutuu nimikirjainten EM taakse?) sekä kummipojan kämmen hiippalakkeineen.

 En ole ihan varma, onko tunnelma hillitön, vallaton vai rauhaton.

Työt ovat karttuneet vuosien varrella pikkuhiljaa "matkamuistoina". Taidelainaamoista eri puolilta armasta kotimaata ja tallinnalaisista gallerioista "vanhaan hyvään aikaan" (kun hintataso oli vielä edullinen) ja paikallisen taiteilijaseuran vuosinäyttelyistä (tosin tälle seinälle ei nyt osunut ainuttakaan täkäläistä taitajaa). Monia löytöjä olen tehnyt myös huuto.netistä, usein taiteilijan itsensä myymänä.

Monen monituista grafiikanlehteä odottaa yhä kehystystä. Kun olohuoneen remppa edelleen antaa odottaa itseään, ei töiden kehystyttäminenkään ole innostanut - ei ole paikkaa, mihin niitä ripustelisi. Ja tapettivalintakin vaikuttaa, mitä ja minne sitten aikanaan päätyykään. Lisäksi kehystys maksaa usein enemmän kuin itse taideteos, joten ihan vaan sivuvinttiin säilöttäviksi niitä ei kannata teettää.

Myös piirongilla päivystävät Itämaan tietäjät, vinttikoirapatsas ja samovaari ovat matkamuistoja - Saksasta, Aulangolta ja Venäjältä, 700 km Pietarista itään. Korurasian olen saanu Miehelta lahjaksi muinaisessa menneisyydessä - käytössä päivittäin, kun valitsen asuun sopivaa kalevalaista korua, nekin kaikki lahjoja Mieheltä vuosien varrelta. Olen joskus sanonut Kalevala-korun olevan aina varma valinta ja Mies on kuuliaisesti pitänyt linjan.

No, tänä jouluna sain lahjakortin rintaliiviliikkeeseen, kun vinkkasin rasian olevan jo liiankin täynnä...

  
PS. Tapetoijan kanssa on alustavasti sovittu, että varaa meille ensi syksyksi kalenteriaikaa olohuoneen ja ruokailuhuoneen telkkaritilan päivitykseen. Saas nährä ny.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Luettua 2018 & dekkarikirjasto

Sukkia - tai kässyjä ylipäätään - valmistui vuoden mittaan vähänlaisesti, vastaavasti luettujen lista on vähän aiempaa pidempi. Tuskin kuitenkaan monipuolisempi...
 
12/2018
Jo Nesbo: Pelastaja
Jo Nesbo: Aave
Dolores Redondo: Luualttari
11/2018
Thomas Rydahl: Erakko
Reijo Mäki: Tulivuori
10/2018
J.M. Ilves: Sorjonen - Nukkekoti
Kim van Alkemade: Lapsi nro 8
Daniel Ryden: Maailmassa on virhe - 101 historiallista kömmähdystä
Douglas Preston & Lincoln Child: Pimeyden pyörä
09/2018
Kristina Ohlsson: Tuhatkaunot
Denise Mina: Petojen kaupunki
Anders Roslund & Börge Hellström: Kolme minuuttia
08/2018
Karin Slaughter: Kahlittu
Kristina Ohlsson: Mion blues
Kristina Ohlsson: Lotus blues
07/2018
Emma Cline: Tytöt
Patricia Cornwell: Riistetty
Viveca Sten: Syvissä vesissä
06/2018
Kaari Utrio: Yksisarvinen
Reijo Mäki: Kolmijalkainen mies
Reijo Mäki: Enkelipölyä
05/2018
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
04/2018
Christian Rönnbacka: Julma
Cilla & Rolf Börjlind: Musta aamunkoitto
Pierre Lemaitre: Alex
03/2018
Mats Strandberg: Risteily
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Linn Ullmann: Rauhattomat
Jo Nesbo: Verta lumella II - Lisää verta
02/2018

Agatha Christie: Kaikki päättyy kuolemaan
Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

01/2018

Kjell Westö: Isän nimeen
J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi


*
Myös Mies on löytänyt lukuvireen muutaman vuoden lukuhaluttomuuden jälkeen.

Miehiseen makuun:
11/2018
Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö - pakoon Pohjois-Koreasta
Hese Hyvärinen: Läskiksi meni raavas mies
10/2018
Simppa: Jahvetti - Legenda jo eläessään
09/2018
Jouni Hokkanen: Pohjois-Korea - Siperiasta itään
08/2018
Kari Nars: Mauno - optimistinen pessimisti
Kauko Röyhkä & Juha Metso: "Et kuitenkaa usko..." - Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä
07/2018
Petri Laukka: Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa
05/2018
Hannah Arendt: Eichmann Jerusalemissa - Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä
04/2018
Ilkka Kananen: Suomen huoltovarmuus - Riittääkö energia ja ruoka, toimiiko tiedonkulku?
03/2018
Katri Merikallio & Tapani Ruokanen: Matkalla - Martti Ahtisaaren tarina
.
 
Syksyllä vein taas hyllymetreittäin kirjoja kirpputorille ja kierrätyskeskukseen, kun purin kirjahyllyn ruokailuhuoneesta. Osa elementeistä ja dekkarit siirtyivät alakerran takkahuoneeseen, toinen puoli hyllyelementeistä ja "laatukirjallisuus" jäivät olohuoneeseen. Luokittelu on Miehen, ei omani - mutta se ei harmita ollenkaan, sainhan ihan ikioman "dekkarikirjaston". Tosin kirjastoni ei juuri kartu, viimeiset pari vuotta olen hankkinut vain pokkareita, hyllyyni haluan vain kovakantisia.
.
Takkahuone on kokenut täydellisen muodonmuutoksen romuvarastosta kirjastoksi, tosin vain maalisudilla toteutetun. Pistän kuvia joskus myöhemmin, listat nimittäin puuttuvat vielä...
 

lauantai 5. tammikuuta 2019

Pakkaspäivän pikasoppa

Taas se aika vuodesta, ettei Miestä viikonloppuisin juuri kotosalla näe.
Marras- ja joulukuun hirvellä, tammi- ja helmikuun peuralla.
Kotiutuessa koitan loihtia jotain nopeaa apetta tarjolle,
niin lämmikkeeksi kuin ruumiin ravinnoksikin.

Nyt on niin mukaansatempaava kirja viihdykkeenä, 
että yritin selvitä mahdollisimman helpolla ja nopeasti
- ja onnistui sen verran hyvin, että tullee tuikattua tulille toistekin.

PAKKASPÄIVÄN PIKASOPPA 
= CURRYINEN JAUHELIHAKEITTO

500 g (hirven) jauhelihaa
öljyä tai Oivariinia
suolaa
pannun huuhteluvettä
kasvisliemikuutio
pippuria sietokyvyn mukaan
1 pss peruna-sipulisekoitusta (500 g)
1 prk curry-valmisateriakastiketta (420 g)
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1-2 valkosipulinkynttä
1 prk ruokakermaa 15%
  • ruskista jauheliha oljyssä pannulla, mausta kevyesti suolalla
  • siirrä 4-5 litran kattilaan, lisää pannulle vettä ja kuumenna, kaada kattilaan
  • lisää currysoosi, huuhtele purkki vedellä ja roiskaise sekin kattilaan
  • lisää liemikuutio, pipurit ja perunasipuliseos
  • kuumenna, lisää suikaloidut paprikat ja valkosipuli
  • keittele tovi ja lisää ruokakerma
Lisukkeeksi paahdettua ruisleipää, juomana kivennäisvettä.
Jos kaipaa tulisempaa tujausta, suosittelen Valio Dippi&kastike paprika-chili jogurtti.

Oli niin hyvää, että Mies söi kolme lautasellista ja itsekin tupla-annoksen. Pupunen ei santsannut, kun jälkiruualle - jättikokoiselle suklaapukille - piti jättää myös vähän tilaa. Siltikin soppaa riittää vielä huomisellekin puolenkattilaa, todella riittoisaa.

Oi, ihana arki ja arkiruoka kaiken mässäilyn jälkeen!
Myös tipaton tammikuu tuntuu mielekkäältä juhlapyhien glögi-, olut- ja viinisammiollisten jälkeen.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Joululahjasukkia

Jouluksi intouduin taas villasukkapuuhiin!

Äiti tilasi kummitytölleen ja tämän kaksospojille joululahjasukat Englantiin. Poikain sukat Seiskaveikan Maamme-raitaa & valkeat kantapäät, koko 35/36 cm, yhteensä n. 120 g.
 
 
Kummitytön sukat Seiskan oranssi ja Adlibris Socki Neon city lights, koko 39/40, n. 140 g. Kiireessä unohdin punnita nämä ja edelliset, mutta Äiti oli käyttänyt vaa'alla postiin viedessään.

Veljentyttö Vanhempi perusti kodin Sulhon kanssa, sisustus musta-valkoinen. Piti siis tehdä sisustukseen sopivat kotoilusukat. Seiskaveikkaa, valkeat palmikolla koko 37/38, 102 g & mustat perussukat koko 43/44, 124 g.

Veljelle ja Veljenvaimolle Adlibriksen Socki Vintage Cottage Seiskaveikan yksiväristen kanssa. Ruskeat koko 41/42, 115 g ja marjapuuroiset koko 37/38, 99 g.

Isälle turkoosia, Mies nimesi nämä Mynthon-sukiksi. Koko 44/45, 117 g, Seiskaveikan turkoosi ja Adlibris Socki Mountain Grey. Oikeasti kivan kirkkaat heleät, kaikki kuvani ovat hämärän hailakoita.

Myös Äiti, Systeri ja Veljentyttö Nuorempi saivat villasukkaset aiemmasta tuotannosta.

Toissajouluksi tein kasan sydämenkuoria... Viimeinkin päättelin ja täytin pallokuituvanulla, virkkasin ripustuslenkit ja kiinnitin jouluisiin paketteihin. Lankana Nalle, 21 kpl * 15 g = 315 g.

Ilon ja onnen hetkiä uuteen vuoteen 2019, ystäväiset!!

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Stressitön joulu

Aika vaativa vuosi takana. Takki tyhjä, niin sanoakseni. Päätin sitten panna myös hanskat naulaan joulun osalta, ettei pipo kiristäisi yhtään enempää.

Toki Pupusen kanssa koristeltiin kuusi, mutta vain puolella runsaudella.
Pipareitakin leivottiin, mutta ei jaksettu tursotella,
vaikka kaikki tuubit ja tilpehöörit oli hankittuna.
Perinteiset Villeroyn jouluserviisit virittelin,
mutta joulumakeiset syötiin silti suoraan boxeista.
Joulukorttiväkerrykset kuittasin hyväntekeväisyysjärjestöjen tarjonnalla.
Joulusiivous jäi tekemättä, joulusauna pesemättä, jouluruuat hankkimatta.
Joulumielikin oli vähän hukassa.

Aatonaatonaattona, lauantaiaamuna anivarhain pakkasimme autoon kersan, koiran, kimpsut, kampsut sekä tietenkin joulukalenterit, niiden osalta ei perinteistä lipsuttu.
Ja jo puolilta päivin olimme perillä Imatran kylpylässä, jossa jouluista menoa oli luvassa Tapaninpäivään asti.

Majoitumme paritalon puolikkaaseen ja loppu olikin huoletonta oloa! Keittiötä käytimme vain koiran ruokintaan ja glögin lämmitykseen; aamiaiset, lounaat ja päivälliset söimme hotellissa. Hyödynsimme kylpylän vapaa-ajan tarjonnan kahvakuulasta kuusenkoristeluun, keilailusta piparitalkoisiin ja tietenkin kelluimme kylpylässä sydämen kyllyydestä. No, joulukaraoken sentään jätimme väliin ja orkesteritanssitkin. Joulupukki muoreineen vieraili kylpyläkadulla ja jakoi lapsille lahjoja, olipa vielä jättänyt lahjasäkin mökköseemmekin.

Keli oli mitä jouluisin, kevyttä pakkaslunta satoi yötä päivää, kahlasimme kinoksissa. Sieltä se joulumielikin löytyi. Nukuimme paljon ja pitkään, nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta, levollisuudesta. Jos Miehellä ei olisi ollut työvuoroja välipäivinä, olisimme kernaasti lomailleet viittä päivää pidempäänkin. Runsaan ohjelmatarjonnan vuoksi kaikki muut Imatran seudun viihdykkeet jäivät nyt näkemättä ja kokematta. Kotiin lähtiessä ajoimme Imatrankosken kautta - yllätykseksemme se olikin aivan kuiva, kivinen ja luminen. No, katuvalotolpat riittivät tällä erää visuaaliseksi viihdykkeeksi...

Ei tästä ehkä jouluperinnettä muodostu, joulureissusta. Mutta nyt tuli tarpeeseen; jaksan suunnata uuteen vuoteen uusin voimin, virkistyneenä ja levänneenä.

 
Leppoisaa loppuvuotta, ystävät kalliit!
 .

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulua kohti...

Herttileijaa, vasta odoteltiin koulun aloitusta, nyt jo joulu kurkkii nurkan takana!
Pukkiparaatia, pikkujouluja, kuusijuhlaa, yhtä ja toista jouluista tapahtumaa, askartelutuokiota, -puurohetkeä, -konserttia, -vaellusta, -myyjäistä ja -markkinoita alkaa olla kalenteri väärällään!

Tänään avattiin kalenterin ekat luukut, jokainen omasta kalenteristaan.
Jouluni on pelastettu - tämä ja tulevat - naapurin Juho on nykyisin partiolainen!
Lupasin ostaa häneltä kalenterin joka ikinen joulu hamaan hautaan asti! 

Pupunen seurasi telkkarista silmä kovana Maukkaa ja Väykkää (TV2),
itseäni ilahdutti Månssonin perheen jouluvalmistelut (TV1) 
- ihastutti ja kauhistutti, onko "Aikuisen naisen joulukalenteri" toisinto alter egostani...

Tänään pöhisi glögipannu ensimmäisen kerran - joulun odotus on virallisesti alkanut!

 
Pupusen kanssa olimme seuraamassa pukkiparaatia, 
kuulin Pupusen kommentit supisten käydystä keskustelusta:

Tyttö: xxxxx
Pupunen: Mitä, etkö sinä muka usko Joulupukkiin?
Tyttö: xxxx
Pupunen: KANNATTAISI ehkä uskoa, muuten voi Pukki jättää käymättä sitten Jouluna...

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Koululaisen huone

Pupunen on jo iso koululainen, ihan kohta tokaluokkalainen.

Koulun alkua on jo odotettukin innolla - koko kesän Pupunen on toivonut vain syksyn koittavan... Lomalla on kivaa, mutta koulussa vielä kivempaa!

Eikä voi sanoa, että lomallakaan tekemisestä olisi ollut pulaa!! Kesäkuussa Pupunen osallistui kahden viikon ajan srk:n järjestämään puuhakerhoon, viikko vierähti Välimeren rannoilla ja toinen Suomen eteläisimmässä kärjessä, välissä ehdittiin vielä mökkeilläkin. Heinäkuussa ohjelmassa oli Nappulaliigan fudisleiri, teatterilaisten järjestämä näytelmäkerho ja MLL:n organisoima puistokerho sekä lisää mökkeilyä.
Muutaman viikon taukoa lukuunottamatta jalkapalloharkoissa käytiin 1-3 kertaa viikossa.

Työssäkäyvillä vanhemmilla on vaikka mitä vaihtoehtoja tarjolla hoitojärjestelyiksi kesäkuussa, mutta heinäkuu onkin jo työläämpi organisoitava. Onneksi Miehellä heinäkuun vapaapäivät osuivat viikolle viikonloppujen sijaan ja itsekin saatoin laihduttaa turvonneen liukumasaldoni miinuksen puolelle - näin ne vähäisetkin yksin kotona vietetyt päivät jäivät kohtuullisen lyhyiksi.

Enää muutama päivä koulun alkuun! Pupusta ei isommin tarvinnut houkutella siivoustalkoisiin, kun ehdotin että laitetaan huone kuntoon koulun aloitusta varten.

Leikkihuone päivitettiin koululaisen kamariksi ekan luokan alkaessa, mitään isompia muutoksia ei nyt tehty. Leluja karsittiin jo keväällä kirpputorikuormaan.

Nyt seinälle lisättiin Ikean tappirivistö.

Seinän täyttäneet piirustukset vaihdettiin pariin kehystettyyn t-paitaan ja liigakuvaan.

MLL:n puistokerhossa kynsilakkamaalattu muki täytettiin tusseilla.

 Tärkeät valokuvat lisääntyvät vuosi vuodelta.



Suosiollisella suklaanruskealla avullanne venähtänyt päiväpeite antaa viimesilauksen huoneeseen.

Patjaa ostaessa en enää muistanut sohvasängyn leveyttä ja 10 centtiähän sitä sitten tuli liikaa. Ketään se ei ole häirinnyt - ei ainakaan leveämmin makaavia yövieraita - mutta omaa silmääni se yhä kirvelee.

Vielä nopea pyörähdys huoneessa:

Eiköhän täällä läksyt tule tehdyiksi...

 Reppu ja jumppakassi odottavat jo koulutielle lähtöä.

PS. Pupusen mielestä lomassa parasta oli hotellin uima-allas vesiliukumäkineen ja uiminen avomerellä - äitiä kyllä enempi hirvitti, molemmat. Muttei kai muussakaan kesäohjelmassa valittamista ollut...


keskiviikko 1. elokuuta 2018

Vammalan Chippendale


Ruokailuhuoneessa pyörin edelleen...

Miehen Isotätivainaan perintökalusto siirtyi olohuoneen perusteellisen puunauksen alta väliaikaisesti tyhjenneeseen ruokailutilaan. Lopullinen sijoituspaikka tämä ei kuitenkaan tule olemaan.

Ja se ruokapöytä tuoleineen, jota NYT ETSIN - sen pitäisi olla tätä samaa sarjaa, Vammalan Chippendalea. Kerran jo näin ihan just oikeanlaisen tori.fi:ssa, mutta joku muu onnekas ehti ensin. Hitsipilli, ja pullakin vielä!

Jos jollakulla on vinkata kohtuuhintaisesta 4-6 henkilön Chippendale-ruokailukalustosta, olen ERITTÄIN kiinnostunut! Tummaksi petsattu kalusto on kuitenkin pois pelistä, koska Isotätivainaan settiin kuuluu vaaleahko nätti kirjakaappi ja pari pikkutuolia - kaikkien pitäisi tietty matchata sävyiltään yhteen.

Eikä muuten se ruokapöytäkään - jos löytyy - sijoitu tähän tilaan...

Kunhan takkahuoneen uusi ovi karmeineen on hankittu (vanhat karmithan paloiteltiin sisutusvimman iskettyä, kun muinainen garderobi ei mahtunut ovesta ulos), ja takka, seinät ja katto maalattu, myös kuvan kirjahyllyt häipyvät ruokailuhuoneesta. Tai ainakin osa niistä, sen verran kuin mukavasti mahtuu. Laatikkokaupalla seulottu jo kirjoja kierrätykseen vietäviksi.

Ihan jotain muuta suunnitteilla...