Olen haaveillut jo vuosia ökypröystäilevästä tapetista kuistille, esim.
 |
| Gucci 460 €/rll |
 |
| Versace 187 €/rll |
 |
| Ralph Lauren 291 €/rll |
Kun tapetointiin riittää yksi ainokainen rulla, ei hinnalla ole niin kamalasti väliä. Toki pohdin sitäkin, että missä määrin sitten harmittaisi, kun aurinko auttamatta haalistaa värit...
 |
| Poistorulla 8 € |
 |
| 2015 |
 |
| 2020 |
 |
| 2023 |
 |
| 2023 |
Tyrkytän Miehelle tekemättömiä villasukkia tämän tästä. EI HALUA! Villasukkia on kuulemma yllin kyllin, niin paljon ettei niitä ehdi kaikkia edes pitää, muka.
Siksipä oli vallan yllättävää, että Mies itse ihan ja oma-aloitteisesti PYYSI villasukkia, ohuita.
Tilasin jokunen aika sitten Lankapirtti-verkkokaupasta KipuApu-silkkivillalankaa.
KipuApusilkkivilla on aito luonnontuote, jossa on yhdistetty käsin pesty lampaanvilla ja käsittelemätön luonnonsilkki. Näin villassa on jäljellä lanoliini ja silkissä silkkiliima eli serisiini. Lanoliini hoitaa ja suojelee ihoa ulkoisesti ja serisiini kiihdyttää aineenvaihduntaa ja lievittää särkyjä.
Olin muutamastakin blogista lukenut kommentteja langasta, ja ajattelin kokeilla - jo yksinomaan langan "luonnonmukaisuuden" vuoksi (70% lampaanvillaa + 30% luonnonsilkkiä). Eikä TODELLAKAAN ole haitaksi, jos annetut lupauksetkin pitäisivät paikkansa:
KipuApusilkkivillan on todettu auttavan mm. seuraavissa vaivoissa: unettomuus, kylmät jalat ja kädet, suonenvedot, jännetupin tulehdukset (myös krooniset), puutuminen, levottomat jalat, jalkojen turvotus, katkokävely, diabeetikkojen jalkasäryt, polvien ja nivelten kolotus, murtumien jälkisäryt, ”haamusäryt”, niska- ja olkakivut, reumaattiset säryt, säärihaava, migreeni, lasten kasvusäryt, vauvojen koliikki.
Lankojen mukana tuli neuleohjeita, mutta omat tekeleet tempaisin kyllä ihan omasta päästä. Hartiahautoja 3½ puikoilla, langanmenekki 180 g. Niin kiire oli päästä kokeilemaan, että päättelynkin tein vasta nyt, useamman yön nukkumisen jälkeen. Unisukat kolmosen puikoilla, langanmenekki 80 g.
Ohjeessa luki myös:
Aluksi lanka voi kutittaa ja "poltella", koska tuotteita pidetään paljaalla iholla, mutta se on merkki hiusverisuonten lisääntyneestä toiminnasta. Käytä tällöin tuotetta aluksi vain muutama minuutti kerrallaan ja anna ihon tottua siihen. Kysymys ei ole villa-allergiasta!
No, ehkei meikäläisellä ole pintaverenkiertoa ensinkään, vetäisin nimittäin pelleriinin ihan kylmiltään yökkärin alle ja nukuin yön läpeensä kutinoitta, kipunoitta, kertaakaan heräämättä.
Mutta oliko siitä apua vaivaiseen vipuvarteeni??
Vasen olkapääni oli kipuillut jo viikkoja. Pujottauduin villakääryleeseen kahtena peräkkäisenä iltana, sen jälkeen kipu ei ole vaivannut. Muutaman viikon kuluttua oikea käsi oikutteli, puutui ikävästi iltaisin. Pari ehtoota handua hemputettuani muistin KipuAvun ja kiskaisin sen taas yöksi yökkärin alle - eipä sen koommin ole ollut tassuni tunnoton!
Pelleriiniä en käytä joka yö, mutta juuri puikoilta pudonneet unisukat otan jo ensi yöksi käyttöön. Nukun aina villasukat jalassa, raportoin myöhemmin mahdollisista vaikutuksista yöelämään...
Vaikuttaa kuitenkin jo näillä näytteillä siltä, että uskallan ottaa puikoille kynsikkäät reumaiselle Appiukolle - mitään humpuukilankaa en hänelle kehtaisi taikakaluna tyrkyttääkään.
HUOM. Tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö, vaan omakohtainen kokemus ja ihan jopa suositus. 👍
Shampoot riittävät ainakin vuodeksi, eivätkä pesunesteetkään ihan heti lopu! Havin, Finnmarin ja Desicon kynttilöitä oli kaupan 50 centillä/kpl. Olin niin huumaantunut halvasta hinnasta, että hain Havia vielä seuraavana päivänä kassillisen lisää...
Viihdytän itseäni usein ja oivallisesti S-mobiilisovelluksella. Sieltä on muun muassa helposti tarkistettavissa, että sain kuvan 187 euron ostokset 44 eurolla, alennukset 60-90%. Lähikaupan valikoimat uudistuvat, mikä ilo tällaiselle vileninsulottajalle...
Siivosin sivupalkkia, onnistuin vahingossa poistamaan lukulistani. Oli jokseenkin työläs homma saada näkymään blogit uudelleen haluamallani tavalla: tuoreusjärjestyksessä ja linkki suoraan viimeisimpään tekstiin. Kuvat puuttuvat edelleen - jumppaan niiden kanssa myöhemmin lisää.
Viime vuonna sivupalkin kuukausittainen langanmenekkiseuranta jäi täysin tekemättä. Toki raitasukkaa valui puikoilta pitkin vuotta, mutta en niin jaksanut seurailla valmistuneiden ajankohtia kuin isommin punnitakaan, saati kuvata.
Kun nyt syynäsin viimevuoden vähäiset postaukset, olen raportoinut sukista vain joulukuussa, kolmisenkymmentä paria. Kuulostaa kyllä varsin vähäiseltä... Toisaalta saattaa kyllä pitää paikkansakin, sukkakutimet ovat olleet pitkiä pätkiä koskemattomina. Puhelimestakaan ei löydy sukkakuvia. Joulun sukkiin arvelin menneen 3,5 kg Seiskaveikkaa. Ehkä se sitten on vuoden sukkasaldo.
Lankojen määrä ei ole samassa suhteessa vähentynyt, aina Imatralla käydessä poikkesimme Novitan Outletiin Korialla. Myös Työkaveri maksoi aiempia sukkatilauksiaan langoin. Kivat värit yläkerran aulassa korissa...
... ankeammat yläkerran aulan hyllyllä. Novita Outletin kilotavara myydään vyötteettömänä = epämääräinen kasa ylähyllyllä.
Lisäksi vuodelle 2022 kirjataan koiran hiippalakki, 87 g.
Raportoimatta näkyy jääneen myös Pupusen pipa, jonka tein Tanssiopiston joulunäytöksiin, esiintymisasun jouluneulepaitaan matchaava. Novita Nallea 68 g.
Kirjaan vuoden 2022 kokonaislanganmenekiksi pyöristetyn arvion 3,7 kg.
Uusi sukkavuosi on alkanut, vuoden ensimmäiset tammikuulta. Sovelsin Novitan kässäkoulun palmikkosukan ohjetta, langanmenekki 142 g. Mielestäni aika nätit, jäävät omaan käyttöön.
Olen pitkään päässäni pyöritellyt - muiden blogeista innoitusta saaneena - Novitan Sukkamestarin boxien tilaamista. Hinta 29,90 kirveltää, jos sillä saa 3-4 kerää sukkalankaa, ohjeen, josta välttämättä edes pidä ja turhanaikaista tilpehööriä, jonka hankkimista ylipäätään yritän välttää. Onko hintansa väärti?
Sitä paitsi sain Systeriltä jo vuosia sitten Tallinnan-tuliaisina sukkaboksin, joka edelleenkin odottaa inspiraatiota. Josko aloittaisin sillä, ihan ilmaiseksi...
Novitan uusia Fazer-sukkalehtiä en sen sijaan voinut vastustaa! Teen harvoin mitään neuletta aivan ohjeen mukaisesti, mutta Fazer-malleista moni saa veden kielelle, lankaakin löytyisi... Ehkä saan taas sukankudonnankin vauhtiin kesää kohti mentäessä.
Jotain tavoitteellisuutta ja uutta ilmettä haluaisin sukkailuunkin asettaa... Muutamasta blogista bongasin Johanna Walliuksen Sukkalaatikko 2023 -haasteen. En ole Instagramissa (enkä ole ajatellut mennäkään...), mutta ei kai se estä haasteeseen osallistumista...? Sitäpaitsi punaisilla palmikoilla voisin jo kuitata tammikuun haasteen...?
Kun väsymykseni oli syvimmillään, Mies kannusti uusiin ympyröihin latautumaan - yksin tai hyvässä seurassa, mutta erossa arkisista ympyröistä ja velvoitteista. No, en nähnyt kyllä niin mitään mieltä mennä viikonlopuksi yksin hotelliin tai kylpylään, en jaksaisi kuitenkaan kuin nukkua. Kokeilin nimittäin jo kerran - syksyllä 2020 olin kolme yötä Raumalla, yksin. Hirveä ajomatka (170 km, mutta tuntui pidemmältä), enkä jaksanut käppäillä edes Vanhassa Raumassa, muutamaa horteesta herättävää kahvilakäyntiä lukuun ottamatta.
Kokeilin kääntää tilanteen toisin päin: ilmoittauduin Opistolle Sanna Parankon syksyn 2021 tilkkuviikonloppuun, Mies ja Pupunen lähtivät jaloista mökille. Ilmoittauduin sillä idealla, että menen jos jaksan ja jos en jaksa, en mene enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa, kurssin hinta kun oli vain vaivaiset 39 euroa. Aika paljon halvempaa kuin hotellissa goisiminen...
 |
| Valokuvatapetti, googgeloitu. |
Perjantai-iltana raahauduin paikalle työpäivän päätteeksi. Haukottelin kuin virtahepo, toljotin eteeni zombiena. Kun kaikki muut kerääntyivät pöydän ympärille seuraamaan opettajan esittelyä viikonlopun ohjeista ja mallitöistä, en jaksanut edes nousta paikaltani, kuuntelin sentään toisella korvalla. Olotila oli otollinen unimaskin tekoon - ei kuulunut viikonlopun repertuaariin, mutta oli Miehen unimaski mukana malliksi. Olikin sitten melkein ainoa asia, jonka olin mukaani kahmaissut, lähes kaikki tarvikkeetkin olivat unohtuneet kotiin. Pääsin kuitenkin alkuun, tein kaavan.
Lauantaina ehdin paikalle reilusti myöhässä, mutta menin kuitenkin. Sen verran oli jo vierähtänyt edellisistä treffeistä ompelukoneen kanssa, että kuulosti kovin vieraalta, klonksottavalta. Huikkasin Sannan hätiin öljyruutan kanssa, mutta drinksut jäivät väliin, koneeni on kuulemma itsevoitelevaa mallia. On vai?? Ehkä päässyt vähän kuivahtamaan...?
Unimaskit valmistuivat (kokeilin kolmea erilaista toteutustapaa) ja aloin päästä vireeseen, joten uskalsin valita seuraavaksi vähän vaativamman työn.
Mikä on unimaskia asteen haastavampi tekele? Tietenkin patalappu! Kaivelin tilkkukangaslooraani, sommittelin, leikkasin, ompelin, purin, ompelin, silitin, leikkasin, purin, ompelin, ihan ekstaasissa. Ompelukoneen ääni pehmeni, muuttui sulosäveliksi. Patalappu tosin muuttui ennemminkin pannunalustaksi, kuumankestävä vanu ja moninkertaiset tikkaukset tekivät siitä aika tönkön. Sivuseikka, tunne ratkaisee...
Koska kurssiviikonloppua oli vielä jäljellä, viimeiseksi työksi jotain helppoa ja nopeaa - en halunnut viedä kotiin yhtään keskeneräistä työtä! Jotain jouluista? Tohvelit vaikuttivat sopivan vaivattomilta, tekaisin sellaiset Anopille joulupakettiin. Älkää nyt vaan kysykö, että mitä pehmusteena tai pohjakovikkeena - ei mitään muistikuvaa! Ulkopohjat kuitenkin Finlaysonin kerniplussaa - pilkoin suosikkijoululiinani, kun en muutakaan löytänyt.
Perjantai-ilta meni horkassa, mutta lauantaina ja sunnuntaina saavutin niin ekstaattisen syvän flow-tilan, että olin koko seuraavan viikon kuin uudestisyntynyt. Voimaantunut. Piristynyt. Melkein iloinen.
* * *
Opiston keväälle 2022 oli allokoitu toinen Sannan tilkkuviikonloppu. Nyt ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, menenkö. Menin tietenkin! Tavoitteena oli nytkin tehdä vain sen verran, että saan varmasti valmista.
Sannalla oli kiva kassimalli mukana, jonka kaikki kurssilaiset taisivat tehdä. Niin minäkin, tykkäsin ylöspäin aukeavasta "torikassityylistä". Helppo ja nopea tehdä, tosin tein tuumaohjeen centtimitoilla, joten jossain kohdassa jouduin vähän säätämään. En kyllä enää muista, mitä.
Kassi on minulle sopiva ja mieleinen! Paksuhko tukihuopa pitää sen tanakasti pystyssä. Ja mikä parasta, sinne mahtuu hurrrrrjan paljon ompelutarvikkeita kurssiviikonloppuun suunnatessa...
Puuroisilla aivoilla silitysalustakassin kuljetuskuntoon napittaminen oli varsin vaivalloinen tehtävä. Päätin kuitenkin tehdä alustan, voisinhan sitten taitella sen toiseen kassiin raudan kanssa, jos en muuten pärjää. Neuvokas ompelija, kerrassaan...
Olin taas koko viikonlopun ihan fiiliksissä!
* * *
No sitähän se sitten tiesi, että oli ihan pakko ilmoittautua Sannan Mäntyharjun kesäkurssille 2022!! Ajankohta vaati vähän säätöä, mutta lopulta sain järjestettyä niin, että pääsin jo edellisenä viikonloppuna Mäntyharjun Tilkkumessuille ja Samuli Edelmanin keikalle (= Liisa-Maija Laaksosen taiteilijajuhla Mäntyharjun kirkossa).
Appiukko vei Pupusen Hauhon kesäleirille tilkkuviikon ajaksi, edeltävän ja jälkeisen viikonlopun vietti Appivanhempien kanssa mökillä. Täydellinen lomaviikko Pupusellakin!
Itse majoituin viikonlopun ajan B&B Pinuksen viihtyisässä aitassa. Aamiainen oli ihana! Molempina iltoina puusaunoin pitkän kaavan mukaan, saunan jälkeen latauduin pari tuntia aitanpäädyssä auringonlaskua ihaillen. Meditatiivista!
Mies oli töissä. Oli kuulemma ÄÄRIMMÄISEN rentouttava viikko Koiran kanssa hänelläkin.
Sannalla oli jokaiselle kurssipäivälle muutama erilainen malli ohjeineen, valinnanvaraa siis yllin kyllin. En ole koskaan ommellut kaarevia tilkkuja, päätin rohkeasti yrittää, koska olisi kokonainen viikko aikaa tapella työn kanssa. No, ei mikään ylenpalttisen riemastuttava kokemus, mutta olen silti ylpeä lopputuloksesta, kuviot melkein matchaavat. Ehkä seuraaviin kaarteisiin menee kuitenkin tovi jos toinenkin...
Ihan kiva syksynsävyinen pikkuliina - kutsun tätä raglette-liinaksi (keskelle sopii hyvin raglette-grilli ja muut tarjoomukset ripotellaan pitkin poikin hetuloita), koska syksyn mittaan tuli juustoiltua useampaankin otteeseen. Huomasin muuten vasta nyt kuvasta, että olen unohtanut joulukoristeet kattokruunuun...
Kaarteista karautin suoraan toiseen uuteen tekniikkaan, foundation paper piercing -menetelmällä tehtävä kompassimalli houkutteli kovasti. Kun kompassiin lisättiin kettunen keskelle, siitä tulikin pikkuliina kuistin pöydälle. Idea on, että jatkossa tekisin myös muutaman tyynyn kuistin penkille ainakin osittain samoissa sävyissä, valkoista vältellen. Koirataloudessa vaaleat tyynyt ja peitteet ovat aika työllistävä valinta...
Paper piercing olikin niin kivaa, että kolmanneksi työksi otin Sannan Päivänkakkara-mallin ilman mykeröä.
Neljä värivarianttia. Pinnan sain valmiiksi, mutta käyttötarkoitus ei ihan vielä kirkastunut. Jättityyny? Pöytäliina? Jotain muuta? Toivottavasti ideantynkä alkaa itää, liian nätti kaappiin jätettäväksi. Koko on noin 58*58 cm, jos joku keksii tähän jonkun jatkojalostusidean...?
Viikko meni kuin siivillä!! Olin saanut jo uniapneadiagnoosin, mutta en vielä CPAP-laitetta. Heräilin öisin moneen otteeseen, mutta en tuntenut erityisempää väsymystä, tilkkuilu vei mennessään. Kovin seurallinen en ollut, energiavarannot siltä osin hyvin rajalliset.
* * *
Opiston viimesyksyinen tilkkuviikonloppu oli tässä vaiheessa jo itsestäänselvyys - varsinkin kun tilkkuiltiin joulu-teemalla! Tein kopan, ison. Liian ison, tällaiselle on vaikea keksiä järkevää käyttöä - paitsi sivuvintissä joulukoristeiden säilyttimenä. Pohjan koko 23*23 cm, korkeus 19 cm.
Ihastuin ylenpalttisesti kivaan kuusi-malliin. No, tein sitten blokkejakin ylenpalttisesti...
En vaan tiedä, mitä näistä tekisin, miten yhdistelisin. 16 blokkia (n. 19*31 cm), jotain pitää kehitellä... Työstö jatkunee ensi joulun alla.
Kesäkurssin kompassiliinan jatkiksena on siis tarkoitus tehdä kuistille tyynyjä samoissa sävyissä. Jouluisista malleista nappasin tähtiblokin ja toteutin pikkuliinan väreissä. Hyvä alku (n. 27*27 cm), jatkuu toivottavasti joskus jotenkin...
* * *
Opiston kevään tilkkuviikonloppu oli heti kohta jo perään tammikuun alkupuolella, tietenkin osallistuin! Kaikki kurssilaiset valmistivat kivan haitaripussin magneettikiinnityksellä.
En ole ihan kauhean tyytyväineen omaani, taskujen tukihuopa on vähän turhan tanakkaa laatua. Käyttöön tullee siitä huolimatta...
Sannan kranssimallia sovelsin taas vähän oman maun mukaiseksi. Ohjeen tumma-vaalea -väriparin vaihdoin päinvastaiseksi ja lisäsin kuviota myös kranssin "reikiin". Keskellä ketun alla on tuplavanu (kuviolappusen ja taustan väliin lisätty toinen vanukerros).
Nyt kun katson näitä kuvassa, eivät niin "samalta sarjalta" isommin vaikuta. Tykkään silti. Ja jos jatkossa tulee vielä muutamia tyynyjä lisää, niin kyllä ne sitten toisensa löytävät, vähän eriparisetkin.
* * *
Tilkkukurssit ovat olleet todella innostavia, piristäviä, palauttavia! Kotona en jaksa yksinäni tilkkujen kanssa vielä puuhailla, mutta ohjatusti hyvässä seurassa homma luistaa! Ja koska keskeneräisiäkin näkyy jo karttuneen, suuntaan Mäntyharjulle myös tulevana suvena...
