Lukijat

perjantai 27. toukokuuta 2022

Luettua 2021


Hertsimusleijaa, miten aika rientää! Kohta jo Suvivirsi soi ja viime vuoden lukulista vielä kirjaamatta muistiin! Yleensä tämä postaus on tehty heti vuoden ekoina päivinä...

Kaikenlaista kiirettä on ollut, töitä ja kotitöitä ja Pupusen harrastuksia. Tekisi mieli kirjoittaa, että myös opiskelukiireitä, mutta opinnäytetyöni ei ole juurikaan edennyt. Kaikki kurssit on kuitenkin jo suoritettu, vain loppurutistus uupuu. Ehkä dekkareiden sijasta olisi kannattanut lukea jotain vähän tieteellisempää...

12/2021
Alex Michaelides: Hiljainen potilas
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
11/2021
Jaakko Melentjeff: Papin kosto
10/2021
David Lagercrantz: Tyttö joka eli kahdesti
Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset
09/2021
Leena Lehtolainen: Valapatto
Lauri Johansson & Jarkko Sipilä (toim.): Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina
Jessie Burton: Nukkekaappi
08/2021
Jan-Erik Fjell: Kostaja
Eva Frantz: Kahdeksas neito
Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat
Liane Moriarty: Hyvä aviomies
07/2021
Jussi Adler-Olsen: Selfiet
Olli Lindholm & Ilpo Rantanen: Yhden Yön tarina
Kristina Ohlsson: Sairaat sielut
06/2021
Leena Lehtolainen: Viimeinen kesäyö ja muita kertomuksia
Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa
Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää
05/2021
Louise Penny: Kylmän kosketus
Eva Frantz: Sininen huvila
04/2021
Timo Kalevi Forss: Göstä Sundqvist, Leevi and the Leavingsin dynamo
03/2021
Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä
Kaari Utrio: Ruma kreivitär
Paula Havaste: Vierashuoneet
02/2021
Miika Nousiainen: Metsäjätti
Grebe & Leander: Moskovan mies
01/2021
Jonas Jonasson: Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä

Miehiseen makuun:
12/2021
Ilkka Sysimetsä & Tommi Pietarinen: Harva meistä on Frederik
Grebe & Leander: Omskin kauppias
11/2021
Jari Korkki & Kalervo Kummola: Kale - Rautakansleri
Auli Irjala: Meren selkä taittuu - Kertomuksia Kristiinan purjehdukselta
10/2021
Simo Heininen: Ihmistä suurempi - Paaviuden historia
09/2021
Harri Gustafsberg & Heidi Holmavuo (toim.): Karhuryhmä
08/2021
Kimmo Laakso & Sakari Markkanen: Rikolliseksi kasvatettu - Volvo-Markkasen pojan tarina
Lauri Johansson & Jarkko Sipilä (toim.): Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina
Harri Nykänen: Arvokuljetusryöstäjä - Matti Sarenin mafiaelämä
07/2021
Jarkko Sipilä (toim.): Immu
Petri Pietiläinen & Juha Metso: Junnu Vainio - Sellaista elämä on
05/2021
Miika Nousiainen: Metsäjätti
04/2021
Ilkka Karisto: Vankina Venäjällä - Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina
Olli Lindholm & Ilpo Rantanen: Yhden Yön tarina
03/2021
Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist, Leevi and the Leavingsin dynamo
Hannu Lauerma & Kari Häkkinen (toim.): Hannu Lauerma, psykiatrin päänavaus
02/2021
Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää
01/2021
Raimo Jokisalmi: Ihmisiä Iijoki-sarjassa


Kuvat näpsin takkahuoneesta. Kannoin kovapuutuolit ulos, kansituolille ei vaan pihalta edelleenkään löydy paikkaa - ei kyllä käyttöäkään. Tässä huushollissa kukaan kun ei erityisemmin nauti auringonpaahteessa köllimisestä - ei edes kirjan kanssa.


Sivuvintistä toin vanhan korituolin tilalle. Ei sille kyllä isommin ole käyttöä, koska saunavilvoittelut ovat jo siirtyneet takkahuoneesta kuistille, ihan pian jo pihalle (kunhan saan kaikki pihakalusteet pestyä...).



Tuoleja kanniskellessa ja vielä kuvia näpsiessäkin ihmettelin, kun koira pyöri aika hermostuneena jaloissa...



... kunnes sitten tajusin, että oli vissiin vartioimassa ja suojelemassa tunturipöllön hyökkäykseltä! Pöllöhän pölähti tähän huusholliin vähän yllättäen (siitä ja vähän muistakin oudoista "tuliaisista" kerroin täällä), eikä koira ilmeisestikään ole vieläkään tottunut moiseen petoon. Pöllö sen sijaan on sopeutunut  hyvin Muumien ja suurmiesten seuraan.



Suurmiehistä puheen ollen, Mies lukee Kekkos-historiikkeja ja kerää Kekkos-kamaa (aika outoa sekin kyllä on, täytyy sanoa...). Pupusen kanssa poikettiin taannoin leivoskahville paikalliseen museoon, jonka varastoissa oli juuri suursiivousluuta heilunut ja seinänvieret olivat täynnä museokäytöstä poistettuja isoja kovalevylle painettuja valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Ihan vitsinä ostin eurolla suurennoksen kuohuviiniä kohottelevasta Kekkosesta tajuamatta, että Mies tietty haluaa sen seinälle! Hirvitys ja kauhistus! No, olen melkein onnistunut piilottamaan sen takan (eli leivinuunin) takanurkkaan...



Grillikatos pitäisi saada lettukestikuntoon, siitä ehkä seuraavaksi...

VIRKISTÄVÄÄ VIIKONLOPPUA!


perjantai 15. huhtikuuta 2022

Pitkäperjantai 2022


Se on sitten Pitkäperjantai!
.

Aika ottaa rennosti!
Kevät on ollut aika raskas, monella tavalla.
Neljän päivän vapaa tulee ihan tarpeeseen.
.

Tarkoitus oli mennä pääsiäiseksi mökille,
mutta lunta on niillä seuduin vielä ihan ylenmäärin.
.


Ollaan siis kotosalla.
Sopii meitsille oikein hyvin!
Kevyitä kotipuuhia: 
pyykkäystä & silitystä,
kevyttä kevätsiivoilua,
sisutuslehtien silmäilyä,
villasukkakudin,
illalla peiton alla hyvä dekkari.
.


Pääsiäissomisteiksi riittävät kivimunat,
niitä on tarttunut mukaan Virosta, Latviasta, Unkarista, Portugalista...
Munakynttilöitä ostin Tiimarin loppuunmyynnistä muovikassillisen.
Nyt viimeisiä viedään, 
pesiytyivät Iittalan pieniin Harald-sarviin.
.


Toki pääsiäisenä on omat ruokarituaalinsa!
Pashan pistän kohta muottiin,
Miehellä on peuranviulu marinoitumassa.
Ensimmäinen kerta, katsotaan mitä tulee...
.


Pääsiäisiloa, 
rauhaa ja rakkautta!
.

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Kuka joulua muistaa??

Hanget korkeat nietokset ovat kohta muisto vain,
vähänkö postaukseni laahaavat jälkijunassa...
.

Koti koristeltiin asianmukaisesti jouluun, ekasta adventista Nuutin päivään.
.

Lahjoja en ehtinyt tehdä, kauppoihin kerkisin. 
.

Joulun alla glögiä nautittiin litroittain, konvehteja laatikoittain.
.

Jouluruokia ei tehty ensinkään, ei niin mitään. Paitsi piparkakkutalo.
(Jyrsitty rauniotalo näkyy todistettavasti hyllyn päällä...)
.

Pupunen ei ehtinyt kuusijuhlaan
(jos näissä koronaoloissa sellaista nyt olisi ollutkaan).
.

Koko jouluviikko vietettiin reissussa, Imatralla karjalaisten pitopöytien äärellä.
.

Uitiin, syötiin, lueskeltiin, syötiin, ulkoiltiin, syötiin, nukuttiin.
.

Nukuttiin paljon.
.

Ihana, ihana joulu - kiireetön, rentouttava, rauhoittava. Levollinen.
.

Voisin oikein hyvin viettää joulua aina näin...

***


Kevät tulee rytisten - ihan kirjaimellisesti.

Muutama viikko sitten heräsimme yöllä kauheaan jyminään, talokin tärähteli.
Aamulla selvisi syy:
katon pohjoislappeelta lumet olivat tulleet alas - 
siinä sivussa myös kiviseinältä tikapuut ja tiilikatolta lapetikkaat. 
Rytäkässä tikkaat tietty katkesivat,
uudet pitää tilata ja asentaa.

Vakuutusyhtiö ei korvaa:
vahinko ei ole arvaamaton, koska talvella sataa lunta.
Jos katolle olisi kiivennyt humaltunut hirvi,
jonka mellastuksen seurauksena lumet ja tikkaat olisivat tulleet alas,
tilanne ehkä olisi toinen.

Kevät kukkii kuistilla,
perunanarsisseja ja valkeita helmihyasintteja.

KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA!


sunnuntai 2. tammikuuta 2022

4. adventti

Levittelin joulukorttitarpeeni ruokailuhuoneen pöydälle jo Itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Mies oli joulun alla kolme viikkoa työmatkalla Saksassa, joten sain täysin pidäkkeettömästi pipertää yötä myöden, ei häirinnyt hillitön paperisilppukaaos kenenkään mielen- tai unirauhaa. Kotiin palasi sitten juuri sopivasti, että saatiin allekirjoitukset joulutervehdyksiin!


Töissä Mies oli silloinkin, kun marraskuun lopulla Tampere-talossa järjestettiin viidennet valtakunnalliset musiikkikasvatuspäivät, jotka huipentuivat lähes sadan esityksen Musiikki soi! -festaripäivään. Lyömäsoittajat esiintyivät Sorsapuisto-salissa, lavalle asteli soittajia kaikista Pirkanmaan 7:stä Musiikkiopistosta. Pupunen soitteli kellopeliä Niko Ronimuksen kuudelle lyömäsoittajalle säveltämässä Xylotech-biisissä (muut soittimet ovat ksylofoni, vibrafoni, 2 * marimba ja rummut). 

Jottei Mies jäisi osattomaksi, kuvasin esityksen puhelimella. Video on valitettavan heikkotasoinen, mutta tärkeintähän oli kuulla, miten kellopeli soi. Pupunen vaihtoi instrumentin pianosta lyömäsoittimiin vasta 3 kuukautta aiemmin, maallikon korvaan kuulosti oikein hyvältä.

Onnekseen Mies pääsi juuri 4. adventin alla näkemään esityksen livenä oman Musiikkiopiston joulukonsertissa. Ei ihan yhtä juhlava kuin Tampere-talolla, miljöönä oli lukion aulan estradi ja Pupusen vaihtoi puvunkin vain huppariin ja farkkuihin... Hyvältä kuulosti silti edelleen.

Konsertin jälkeen piti vielä kiiruhtaa toimittamaan Hope-hyväntekeväisyyspaketit, lappuset olin nyppäisyt mukaan lähikaupan joulukuusesta.

Tästä olikin sitten tulla melkein ongelma. Ymmärrän toki, että lapsen vanhempi voi olla nonbinäärinen - mutta entä lapsi?? En oikein jaksa uskoa, että alle murrosikäinen lapsi määrittelee vielä itse binäärisyyttään. Alusvaatteiden kyseessä ollen on kyllä merkitystä ihan niiden istuvuudella, eli tässä olisi auttanut selkeä tyttö/poika jaottelu...

No, päätin sitten ihan itse, että 2-vuotias on kalsarimiehen taimen ja 12-vuotias haluaa naiselliset bokserit, molempia tuplasti. Lisäksi tietty villasukat ja pikkukaverille dinosaurus. Haloo, kuka lapsi OIKEASTI haluaa alushousuja joululahjaksi? Vetosi kuitenkin meikäläiseen...

Neljäs adventti oli pikkujoulun aikaa, ystäväperheen glögittelystä on muodostunut jo perinne. Jouluinen menu oli tällä kertaa jouluinen raglette. Harmi, etten huomannut kuvata - mutta oli niin mainio setti, että saattaakin olla seuraavan joulun pääateria!! Kuka kaipaa lanttulaatikkoa ja rosollia? 

Perunalaatikon korvasivat perunanoisetit, rosollin virkaa toimittivat minisuolakurkut ja hillosipulit, karjalanpaistin sijasta riistalihapullia ja tietty ehtaa joulukinkkua - sinappihuntuna tuhti juustokuorrutus kaiken yllä. Jouluinen salaatti kylkeen ja voilá!

Iloa ja onnea uuteen vuoteen!

Seuraavassa postauksessa pääsen ehkä jo joulunviettoon asti...

sunnuntai 26. joulukuuta 2021

3. adventti

Kolmantena adventtisunnuntaina oli Tanssiopiston Joulumatinea. Kiristyneen koronatilanteen vuoksi oli hilkulla, ettei koko tapahtumaa peruttu! Onneksi opistolla oli lopulta tehty päätös useammasta näytöksestä, jotta yleisömäärä pysyi sallitun rajoissa, lisäksi yleisöltä edellytettiin koronapassit.

Pähkinänsärkijä on Pjotr Tšaikovskin säveltämä balettiteos, joka perustuu Alexandre Dumas vanhemman mukaelmaan E. T. A. Hoffmannin vuonna 1816 kirjoittamasta Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -sadusta. Pähkinänsärkijän tapahtumat sijoittuvat jouluyöhön ja siksi sitä esitetään erityisesti joulunajan ohjelmistossa.

Kuva: Johanna Rajanen

Niin myös Tanssiopistossa. 
Pupunen tanssi nimiroolin.
Äiti ja isä istuivat ylpeinä katsomossa.
Ja taputtivat kätensä rakoille.

Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti
Edellisviikolla kävimme katsomassa Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -baletin Kansallisbaletissa, vähän kuin hengen nostattamiseksi. Pupusella tietenkin tanssahteluun, itse kaipasin muuten vaan piristystä...

Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti 
Baletti kertoo pienestä Klaara-tytöstä ja tämän unesta. Klaara saa joululahjaksi herra Drosselmeieriltä puisen pähkinänsärkijänuken, josta hän näkee unta.


Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti
Yöllä hän herää ja joutuu suurten hiirien hyökkäyksen kohteeksi, jolloin Pähkinänsärkijä herää eloon ja puolustaa Klaaraa. Hiirikuningas tappaa Pähkinänsärkijän, mutta Klaaran kyyneleet herättävät sen henkiin.


Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti
Pähkinänsärkijä muuttuu prinssiksi, joka vie Klaaran Makeishaltijattaren maahan. 


Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti
Makeishaltijattaren maan asukkaat esittävät vieraille erilaisia tansseja, kunnes Klaara herää joulukuusen alla pähkinänsärkijä sylissään. (Juonen tiivistelmä: Wikipedia)


Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti
Kerrassaan LOISTELIAS esitys. Tietysti itse roolisuoritukset (koreografia Wayne Eagling), mutta yhtä lailla valaistus (Steen Bjarke), puvut ja lavasteet (Toer van Schayk) sekä  Tšaikovskin musiikki Sasha Mäkilän johtamana.

Kuva: Suomen Kansallisbaletti ja -ooppera



Esityksestä vaikuttuneena Pupunen toivoi Joulupukilta mm. Pähkinänsärkijää.

Onneksi sellaisen sitten löysinkin!
Siis sellaisen, joka miellyttää omaakin silmää... (kamala äiti!)
Tästä jää kiva muisto Pupuselle!

Seuraavaksi mennään kuulemma katsomaan Joutsenlampi.
Hmmm, pitää ehkä alkaa etsiskellä jo Odetteakin...



Levollista loppuvuotta!!

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

2. adventti

Joulupuu on rakennettu.
.


Vaatimattomampana kuin koskaan!
Kuusenkoristeista ei päätynyt oksille puoliakaan.
.


Tänä Jouluna vähemmän on enemmän.
Pääosassa ovat vuosien varrella kerätyt
taivaallisen enkeliorkesterin musikantit ja sirkushahmot.
Lisukkeena jokusia lasipalloja, lasikyyneliä ja "jouluruusuja".
.


Mies oli työmatkalla Saksassa,
pyysin tuomaan jotain joulukoristeita.
No, ihan nuo punahöyheniset ilolinnut eivät ole mieleeni,
mutta koska ovat Miehen valinta, saavat toki paikan kuusesta...
.

 
Tänä jouluna kuistin tekstiilit vihreän sävyissä.
Paitsi verhot, niitä en juuri vaihtele.
Tai mattoakaan...
Mutta vihreää silti!
.


Ikeasta hain ison paperikassillisen kynttiöitä.
Juu-juu, mieluummin polttelisin Havia, Desicoa ja Finnmaria,
mutta kauden korkeasesonki liekehtii metsäpalon lailla,
talous ei kestäisi sulavien steariinipötkylöihin määrää.
.

Tonttuset ovat tuoneet kuusen alle jo pikkupaketteja.
Vähän isompia päätynee myöhemmin koriinkin...
.


Osa kuusenpalloista sai sijan telluhuoneen soffapöydältä.
Koirakin kuuntelee joululauluja.

LEVOLLISTA ADVENTTIA!