Lukijat

perjantai 27. tammikuuta 2023

Luettua 2022

Perinteiseen tapaan kirjaan muistiin edellisvuoden lukulistan. Täytyy sanoa, että tästä tavasta on ollut useasti iloa ja hyötyä - muuten ostaisin samoja dekkareita alesta kerta toisensa jälkeen...

Luen iltaisin vain nukahtaakseni. Lopetan lukemisen, kun tajuan, etten enää tajua lukemaani. Seuraavana iltana palaan aina muutaman sivun verran taaksepäin ja luen edellisiltaiset loppuluritukset uudelleen ja jatkan pätkän eteenpäin. Pitkäveteisimmät kirjat on siis luettu jopa kahteen kertaan!? Silti usein tuntuu, etten muista mitään lukemaani - varsinkin silloin, kun kaupan pokkarihyllyllä lueskelen kirjojen takakansitekstejä ja ajattelen, että tämä voisikin olla hyvä dekkari...

Useamman tupla-/triplaostoksen jälkeen olen jo oppinut tarkistamaan saman tien puhelimella blogista, löytyykö kirja joltain aiemmalta lukulistalta. Aika usein löytyy. Sama koskee myös Miehen lukulistoja, usein ale-hyllystä kun hamstraan lukemista myös Miehelle.

Pupunen lukee vielä harmillisen vähän. Paitsi nyt hän on kyllä innostunut joululahjaksi saamastani Elisabet II -elämäkerrasta. Voittaa jopa Aku Ankan. 

Ehkä kiinnostukseen vaikuttaa syksyinen reissumme, näimmehän Buckinghamin palatsin puolitankoon lasketun lipun. 

Edellisen kuvan Lego-Ellu piti audienssiaan postuumisti Hamleysilla, yhdessä maailman suurimmista leluliikkeistä. Hamleys on perustettu jo vuonna 1760, Lontoon Regents Streetillä se on toiminut vuodesta 1881 lähtien. Nykyisin Hamleys-ketjun omistaa Intian rikkaimman miehen Mukesh Ambanin yritys Reliance Brands Limited. Lontoon liike ei muuten ole enää Hamleys-ketjun suurin, vaan 11/2022 alkaen sellainen löytyy Albaniasta!!

Lontoon Hamleysilla leluja on seitsemässä kerroksessa yli 5000 m2 verran. Aika uuvuttava shoppailureissu... Onneksi matkalaukun koko rajoitti tuliaisten hankintaa! Nukkekotiosasto oli todellinen pettymys, ei mitään "oikeita" nukkekotitarvikkeita, vain Sylvanian Families -tyyppistä muovikrääsää. Ja sama juttu myös Harrods'n leluosastolla (joka oli kutistunut kooltaan murto-osaa aiemmasta) - ei nukkekoteja!!! Olin kyllä NIIIIIIIIIN pettynyt!! vrt. Harrods'n nukkekotikuvia 10 vuoden takaiselta reissulta löytyy täältä, samaa kokoluokkaa olevia doll houseja oli osastolla silloin USEITA. 

Kirjoja en ostanut tuliaisiksi, mutta lentokentältä muovipussintäyden sisustuslehtiä. Valtaosin ne ovat vielä lukematta...

Luettua 2022

12/2022
David Lagercrantz: Mies pimeästä
11/2022
Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen
Tove Jansson: Aurinkokaupunki
10/2022
Max Seeck: Uskollinen lukija
Leena Lehtolainen: Jälkikaiku
Hans Rosenfeldt: Surman susi
09/2022
Maria Adolfsson: Meren ja pirun välissä
Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
08/2022
Jussi Adler-Olsen: Uhri 2117
Sofie Sarenbrant: Syntipukki
07/2022
Camilla Grebe: Varjokuvat
B.A. Paris: Suljettujen ovien takana
Christian Rönnbacka: Ruska
06/2022
Lisa Jewell: Löysin sinut
Camilla Läckberg: Saarnaaja
Ruth Wade: Lukitut ovet
05/2022
Camilla Läckberg: Kultahäkki
Erik Axl Sund: Nukkemestari
Jan-Erik Fjell: Onnenonkija
04/2022
Ruth Wade: Valhepeli
Virpi Hämeen-Anttila: Juhannusyön painajainen
Virpi Hämeen-Anttila: Kalman kevät
03/2022
Katrine Engberg: Lasisiivet
Arne Dahl: Äkkisyvä
Anna Jansson: Musta perhonen
02/2022
Yrsa Sigurdardottir: Synninpäästö
Tess Gerritsen: Hahmot yössä
Anna Karhunen & Tiia Rantanen: Kaverin puolesta kyselen
01/2022
Camilla Grebe: Lemmikki
Camilla Grebe: Horros
Hannu Lauerma & Kari Häkkinen (toim.): Psykiatrin päänavaus

Miehiseen makuun:
10-11/2022
Marko Lempinen & Jussi Niemi: Elämä oli laiffii - Matti Nykänen 1963-2019
09/2022
Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz
08/2022
Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
07/2022
Risto Siilasmaa: Paranoidi optimisti - Näin johdin Nokiaa murroksessa
05-06/2022
Matti Rönkä: Mies rajan takaa: kolme Viktor Kärppä -dekkaria
04/2022
Mikko Gustafsson & Janne Huuskonen: Kultainen vasikka - järjestäytynyt rikollisuus Suomessa
02-03/2022
Mark Galeotti: Voima ja valta - Venäjän mafia Kremlin suojeluksessa
01/2022
Jo Nesbö: Jano

Loppuun vielä kuva reissuseurasta, Pupunen Kummitätinsä kanssa: 


Uusi lukulista on jo sivupalkissa aluillaan, se ehkä jää aiempia lyhyemmäksi nukkumisen parantuessa. Suuntaus on kenties jo nähtävissä marras-joulukuun osalta - ainakin toivon niin!


maanantai 23. tammikuuta 2023

Viimeinkin...

 Kesällä 2019 alkoi olohuone-ruokailuhuoneen pintarempan suunnittelu.

Jokaisella rautakauppareissulla tarttui aina läjäpäin uusia tapettimalleja mukaan.

Kuukausien tapetinmetsästyksen jälkeen teemme
lokakuussa 2019 toivioretken Tallinnaan.
Jo löytyi mieleisiä: pääväriksi vaalea, 
efektiseinä tehtäisiin keltaisella tai sinisellä.

Päädyimme siniseen.
.
Jo viikon, parin päästä totean valinnan epäonnistuneeksi.
INHOAN sinistä tapettia!
Ylipäätään INHOAN sinistä väriä - miten ihmeessä tulin edes valinneeksi??

Syksylle sovittiin maalarin kanssa yläkerran rapun maalauksesta.
Käytin tilaisuutta hyväksi ja sovin myös olohuoneen uusinnasta.
Oli ilo repiä epäkelpo alas!

Uuden tapetin valinnassa luotin Pupusen makuun.
Keltaista tilalle, mitä lie huiskuheinää somisteena.
(Sorry epätarkka hailakkuus!)

Keltaistahan on myös ruokailuhuoneen päätyseinässä
(juurikin ne Tallinnasta mukaan tarttuneet
vaihtoehtoiset efektirullat),
matchaavat uuden kanssa oikein kivasti yhteen.

Joulusiivotessa ripustelin taulut seinälle.

ENNEN:

JÄLKEEN:

Uuteen ripustukseen pääsivät vain Päivi Sompin Pienen valkokukkapuun vartijat (2014), Kevätkukkapuu (2009) ja Syyspeite (2002) sekä Kirsi Neuvosen Amerikkalainen labyrintti (1993).

Sompit on ostettu huushollin kulloisenkin wipukkamäärän mukaisesti: Syyspeitteen alla loikovat ihkaensimmäiset urokseni, Kevätkukkapuun juurella edesmennyt narttukolmikko. Taannoin sähköpostittelin taiteilijan kanssa, kyselin teosta jossa olisi vain yksi koira, nykyiselle Koiralle. Sellaisia on taiteilijan mukaan ihan muutamia joskus tehtykin, mutta ei nyt tarjolla - koira on laumaeläin, siksi Sompin grafiikassa on yleensä useampia koiruuksia. 

No, en kyllä malttanut odottaa, että milloin mahdollisesti olisi taas yksinäisiä valioyksilöitä tarjolla, kipaisin Taidekeskus Mältinrantaan syynäämään taidelainaamon tarjontaa. Valkokukkapuun vartijoita on kaksin kappalein - Mies koittaa nyt sillä verukkeella kiivaasti perustella, että huusholliin pitää hankkia koiralle kaveri.

En ole heltynyt.

. . .

Vielä ainakaan...     
        

Ehkä se koira vielä tiensä meille löytää, kuin amerikkalaisessa labyrintista konsanaan... Tämä Neuvonen tarttui mukaan joltain Imatran reissuistamme, Kaakon Taidelainaamon Lappeenrannan välivarastosta. Ihan vaan värien vuoksi ihastuin, vihreää ja oranssia. Ja tykkään kyllä Mikki Hiirestäkin, ei sen puoleen... Mies ei tykkää tästä ensinkään.


Myös Sinikka Hurskainen ja Mari Leinonen ovat samasta lappeenrantalaisesta taidelainaamosta kotiin päätyneitä.

Loput taulut odottavat uudelleensijoitusta, seinät vaan tuppaavat loppumaan kesken. Paitsi se rempan alla oleva yläkerran rappu on vielä lähes tyhjillään...

Mutta tv-nurkkaus on VIIMEINKIN valmis!!!
.
Tai ainakin hetken aikaa olen tähän tyytyväinen näin...
.


keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Uniapnea

Olen nukkunut huonosti siitä alkaen, kun aloin järjestää Isälle paikkaa hoivakodista, keväästä 2019. Stressasin isän tilannetta, sisarusten ikäviä kommentteja, töitä, Pupusen asioita. Nukuin 2-6 tuntia yössä, puolen - puolentoista tunnin pätkissä. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Sain työterveyslääkäriltä nukahtamispillereitä, hyvin mietoja ja niitäkin otin vain ½ tablettia iltaisin. Alkuyön uni parani, nukuin kolmisen tuntia yhtäjaksoisesti ja loppuyön valvoin, luin kirjaa ja torkahtelin. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Isä kuihtui pois joulupäivänä 2 vuotta sitten. Nukuin edelleen huonosti. Mies valitti, että hänkin heräilee ihan yhtenään joko yölliseen valveheittelehtimiseeni, lukulampun valoon ja/tai kuolonkorinaani. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Sinnittelin. Aloin nukahdella töiden jälkeen sohvalle. Nukuin yöt entistä huonommin. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.
.

Viime kesänä meinasin ajaa mummon kumoon suojatiellä. Seuraavalla viikolla kolaroin - tai ainakin jotain sinnepäin. Vanhempi herrasmies ajoi autoni kylkeen, kun ei suonenvedon vuoksi kyennyt jarruttamaan (ja kun olin pysäköinyt autoni kolaripaikalle, tössäytti vielä autoni peräänkin). Olen vakuuttunut siitä, että jos olisin ollut virkeämpi ja selväjärkisempi, olisin voinut välttää tilanteen, koukannut isommin ja kauempaa (nyt vain pienesti, sekin toki vähensi törmäyksen voimaa).

Herran vakuutusyhtiön konttuuri oli just viereisessä rakennuksessa, joten lähdimme sinne yksissä tuumin asiaa selvittämään. Heti sieltä päästyäni soitin työterveyteen saadakseni lähetteen uniapneatutkimuksiin. Onnistuin saamaan ajan lääkärille heti seuraavalle päivälle ja rekisteröintilaitteetkin vielä samalle viikolle. Tulos: nukuin yön aikana viitisen tuntia, hengityskatkoksia keskimäärin 21 kpl/h, kestoltaan 15-31 s. Ei ihme, että aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Eikä vain väsyttänyt: ajatus pätki, unohtelin asioita, koko kroppaa kivisti, ilo katosi, elo oli pelkkää puurtamista ja sinnittelyä. En jaksanut mitään ylimääräistä: harrastaa, siivota, tehdä pihatöitä tai monimutkaisia ruokavirityksiä, pitää yhteyttä ystäviin ja tuttaviin, saati blogata. Lopetin yöasujen, kalsareiden ja t-paitojen silittämisen. Onneksi huusholli pysyi asuttavassa kunnossa, koska Mies imuroi ja Pupunen tyhjentää astianpesukoneen päivittäin - pelastukseni! Mielikuvitus. luovuus ja huumori olivat täydellisesti hukassa.
.

Elokuussa sain CPAP-laitteen. Ekana yönä meinasin tukehtua, mutta sain heti seuraavana päivänä vaihdettua nenäviikset kokomaskiin.

Käytän edelleen nukahtamispillereitä, niitä samoja mietoja, mutta nyt otan kokonaisen iltaisin. Nukahdan hyvin ja nukunkin varsin hyvin, mutta herään suu kuivana aamuyöstä, luen hetken, mutta nukahdan vielä uudestaan. Aamuisin herätessä suu on kuin beduiinin sandaali aavikolla, rutikuiva, mutta maski täynnä kuolaa. Ällöä. CPAP laite rekisteröi 0-10 hengityskatkosta KOKO yön aikana.

Pieni hinta siitä, että Miehen mielestä naamarissani näytän alienilta tai että Koira pelkää. Meni pitkään, ennen kuin suostui palaamaan sänkyni vierelle lampaantaljalle nukkumaan. Koira siis, Mies nukkuu ihan patjalla - vaikka monesti näiden unihäiriövuosien aikana olen peittoineni siirtynyt yöksi sohvalle, että edes toinen saisi nukkua kunnolla.

Väsymyksen vuoksi opintoni ovat venyneet, lopputyö vaatisi ihan liikaa uurastusta. Siksi Joulut on vietetty valmiiden pöytien ääressä, lomat suunniteltu vain levon kannalta. Siksi olen kutonut loputtomasti vain raitasukkia, äly ei riitä enempään.

Mutta.

Joulukuussa pidin kaikki pitämättömät vuosilomat, 3 viikkoa. Nukuin paljon: aamulla ja päivällä ja illalla ja yöllä. En stressannut pikkujouluista (en järjestänyt pikkujoulua työyhteisölleni), ystävien glögikutsuista (en kutsunut ystäviä perinteisille glögikemuille) tai Joulusta (varasin aatoksi pöydän Vaihmalanhovista enkä juuri hankkinut joululahjojakaan). Joulusiivosin, antaumuksella, nauttien. Ekan kerran moneen vuoteen nauratti. Ja nauroinkin, ihan ääneen.

Mieleeni on monasti tullut Äidin sanat yllätyshäissämme: "Tältä pariskunnalta ei ainakaan naurua tule puuttumaan." Melkein oli käydä niin. 

Edelleen väsyttää, vuosien (vuosikymmenten??) univelkaa ei ihan hetkessä kuitata, vaan pikkuhiljaa jaksan taas jo suunnitella tulevaakin! Hain Kelan uniapnea-kuntoutukseen Kuopioon (touko- ja marraskuussa), ilmoittauduin Mäntyharjun tilkkuleirille (heinäkuussa) ja lomasuunnitelmiakin on jo tehty. Aloittelen lopputyöni kehitysseminaarin valmistelua. Opinnäytetyön ohjaaja ehti eläköityä tässä välissä, joten saan aloittaa alusta, mutta ei harmita. Tavoitteena on valmistua viimeistään alkusyksystä.
.


Unen laadun parantamiseksi tilasin Silkkivillan KIPUAPU-silkkivillaa, aion kutaista tervehdyttävät unisukat. Lanka kuulemma lievittää särkyjä, auttaa unettomuuteen, hikoiluun ja stressiin ja sillä on rauhoittava vaikutus. En hikoile, muuten kuulostaa mainiolta. Tuli sen verran reilusti, että taidan tehdä myös polvipakotuksenpoistajat, lonkkaklonksotuksenlievittäjän, hartiaharminhuojentajan ja selkäsärynsurmaajan. Oikeastaan tarvitsisin sellaisen kokovartalotuubin.

Mutta ensin langat pitäisi vaan jaksaa keriä. Hoh-hoijaa, väsyttää...


sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Hyvää loppuvuotta!

Ihanaa, iloista & innostavaa
UUTTA VUOTTA 2023!

Koira on kuolettavan paukkuarka, uudenvuodenjuhlinta on yhtä painajaista. Siksipä tarkoitus olikin lähteä uudeksivuodeksi mökille, keskelle ei mitään. Mökkösellä ei pauku! Eikä ole kyllä mitään muitakaan virikkeitä, ei sen puoleen.

Kuva googgeloitu.

Keli oli mitä oli: vettä satoi ja pihat kaljamina - lähtö ei houkuttanut niin pätkän vertaa. Mökin olisi toki saanut lämpimäksi (Appiukko oli luvannut käydä edellispäivänä lämmittämässä takkaa ja laittamassa sähköpatterit päälle), mutta vedet ovat poikki. Käyttövesi toki kulkee kanisterissa ja juomaksi käy vaikka pelkkä kuohuviini, mutta rantasauna on umpijäässä (eli lämmitys veisi tuntikausia) ja peseytyä voisi vain lumessa pyörimällä tai avannon tekemällä. Nukkumista varten tarvittaisiin makuupussit mukaan (peitot ja petauspatjat roikkuvat mökin orsilla, kosteina ja jääkylminä) ja kaapit ovat typötyhjiä, edes suolaa tai pippuria ei jätetty talven yli. Ikävintä on kuitenkin se, että syksyllä mökistä oli häädetty HIIRIÄ! Mies, Koira ja Appiukko kävivät syksyllä useasti halkotalkoissa ja olivat viritelleet aina hiirenloukkkuja. Ja minähän en hiirien kanssa samassa pehkussa yövy, öyk!! Niin että sade ei harmittanut lainkaan, ei niin ensinkään - päinvastoin!

Systeri suositteli Clarionin lentokenttähotellia (Clarion Hotel Aviapolis), siellä olisi äänieristetyt huoneet ja uunnavuonna koko hotelli onkin juuri siksi täynnä koirailijoita. No, laitoin korvan taakse, vielä en tästä innostunut. Illan mittaan ajatus alkoi kuitenkin tuntua yhä houkuttelevammalta, siis tulevia vuosia silmällä pitäen...

Oltiin siis kotona, sattumoisin ei hankittu raketteja. Tai edes tähtisädetikkuja.

Ruokailu yritettiin järjestää ennen paukuttelun alkua - ja onnistuttiinkin!
Tarjoomuksissa yritin selvitä kuten Jouluna, mahdollisimman helpolla!



Menu
Kruunu Herkku Blinit, (2 pkt suoraan lähikaupan einestiskistä,
voitelin voilla ja lykkäsin 200 asteiseen uuniin toviksi - ihania!!)
Katkarapuskagen (lähikaupan palvelutiskiltä) + tilliä
Felix Amerikkalainen kurkkusalaatti (purkista)
Rainbow  kokonaisia pikkukurkkuja (purkista)
Yrttimarinoidut valkosipulinkynnet (purkista)
Juustoportin pehmeä smetana 20% (purkista)
Mikrossa juoksevaksi lämmitetty kotimainen hunaja (purkista)
Marinoidut artisokansydämet (purkista)
Pupusen tekemä sienisalaatti
(= Sauvon sekasieniä purkista, iso sipuli kuutioituna,
ranskankermaa, suolaa ja mustapippuria)
*
Puolikuiva Deep Roots Riesling
Pupuselle omenamehu

Jälkkäriäkin oli, mutta ei jaksettu!
Ihan käsittämättömän täyttävää, yksi pkt blinejä olisi riittänyt oikein hyvin.
Ja riittikin, Koira sai maistiaiset ja loput jäivät aamiaiselle.

Kaikki hyvin tähän asti.
Klo 18 alkoi paukutus.
Koira istui läähättäen sylissäni sohvan nurkassa.

Saunoessa Koiran peti vietiin pesuhuoneen nurkkaan,
missä odotti löylyjen ajan, tutisten.
Vilvoitellessa litistyi tuolini alle takkahuoneessa. 
Voi kärsimys!

IIlan TV-viihde oli taas lähinnä ala-arvoista.
Koira istui kerällä vieressäni, koko sohva tutisi.
Pipa päässä, 
etteivät korvat nousisi ihan joka paukahdukseen.

En tiedä, oliko siitä apua...
Nukahdin nimittäin sohvalle.
Mieskin nukahti sohvalle.
Pupusella sentään oli älliä kiivetä yläkertaan omaan vuoteeseensa.
Koira ehkä valvoi...

Vuosi vaihtui ihan huomaamatta.

Kypärämyssy Seiskaveikasta, Novitan ohjetta soveltaen,
isommalla silmukkamäärällä ja pidemmällä resorilla.
Langanmenekki 87 g.
Tupsuna suikale lampaantaljaa.
.


Räiskeet on räiskitty, 
mutta Koira makaa edelleen pipa päässä sohvalla,
tyynenä ja rauhallisena.
Pipa tuntuu mieleiseltä, ehkä se on uusi turvantuoja.
.


Uudenvuodenlupauksia?
En tehnyt.


lauantai 31. joulukuuta 2022

Joulusukat

 Tuttuun tapaan sukkia pujahti joulupaketteihin:

Pupusen Mummolle ja Systerille (kuvien kanssa).
.

Pupusen Kummitädeille kumppaneineen (kuvien kanssa myös).
.

Työkavereille, viidet samanlaiset, kulkusilla.
.

Ja työkontakteihin nämäkin liittyvät, postitettiin Mikkeliin.
.

Kesällä muuan vanhempi herrasmies ajoi autoni kylkeen,
kun ei kyennyt suonenvedoltaan jarruttamaan.
Vakuutusyhtiöstä (joka sopivasti oli ihan just kolaripaikalla) palatessamme
suosittelin herralle villasukkia ennaltaehkäisyksi.
.

Varmemmaksi vakuudeksi toimitin sitten sellaiset Jouluksi.
.

Mies sai toiselta vanhemmalta herrasmieheltä
pellontäyden tuulenkaatoja raivattavaksi, parasta koivuklapilaatua.
Jouluksi toimitettiin lahjakortti ja lämmikkeeksi villasukat,
kun ei rahaa halunnut, siistin pellon vainen.
Meille riittää takkapuita moneksi talveksi.
.

Appivanhempien naapurissa asuu intohimoinen marjastaja,
liki kasikymppinen herrahenkilö.
Lähetti meille 2 purkkia puolukkahilloa,
pyysi palauttamaan purkit niiden tyhjettyä.
.

Palautuivat sukkien kera, herralle ja vaimolle myös.
.

Maalarille lupasin syksyllä turkoosit sukat.
(Kuvia maalarin hommista sitten joskus myöhemmin...)
.

Timpurille sukat myös, vaikka timpuroinnit ovat vielä kesken
(yläkerran rapussa, siitäkin sitten joskus valmistuttua).
.

Pupusen kaveri kyseli taannoin, voisinko joskus tehdä sukat hänellekin.
Lupasin tietty, lempivärejä varmistelin:
sinistä ja vihreää, joulupakettiin nämäkin.
.

Syksyn aikana on hiljaksiin valmistunut enemmänkin raitasukkia.

Kuvasta puuttuvat musta-harmaat raidat, sujahtivat Hope-pakettiin.
Tänäkin Jouluna nappasin S-marketin Hope-kuusesta 2 toivetta:
10-vuotias poika toivoi mustaa kaulahuivia
- sellaisen sai ja pipon (ihan kaupan tavaraa) ja tietty ne villasukatkin
&
17-vuotias tyttö toivoi ihonhoitotuotteita
- pussintäysi Lumenea, sukkia en kuitenkaan mukaan tunkenut.
.

Pupusen jalka on jo omani kokoinen.
Käytiin ostamassa Joulukonserttiin maiharit puvun kanssa,
valittiin sellaiset, jotka otan omaan käyttööni pieniksi käytyä.
Maiharit, koska pikkuisen lyhyiksi käyneet puvunhousun puntit
pystyi tunkemaan maiharinvarteen - tyylikästä!??
Nämä sukat kuitenkin Pupusen luistimiin.
.

Lankaa näihin sain käytettyä 3,5 kg.
Muutamat ehkä lähteneet eteenpäin vaa'an ja kameran kiertäen.
.

perjantai 30. joulukuuta 2022

Joulu joutuvi...

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.
Vaan kuusi se ei vaan luonut loistoaan tähän pirttihin pienoisehen...

Kuva: Imitsi

Kuusi on perinteisesti koristeltu kuistille jo Itsenäisyyspäivänä,
vaan nyt olimme Itsenäisyyspäivän tienoon lomailemassa Imatralla.
Jäi kuusi koristelematta ja linnan juhlatkin katsomatta,
sen sijaan näimme Imatrankosken kuohuvan Finlandia-hymnin kajahdellessa.
Vaikuttavaa!

Kuusenkoristeita ripoteltiin silti vähäisessä määrin esiin ihan aaton kynnyksellä.

Taivaallinen enkeliorkesteri Juhani Palmun "Pyhä perhe" -työn äärelle.

Sirkusväkeä Erkki Mikkolan "Minä poika!" -kukon viihdykkeeksi.

Keittiöön virittelin jouluisen köynnöksen jo ekan adventin aikoihin.

Kolmantena adventtina valokranssit ikkunoihin.

Ja siinä kaikki!
Sivuvintin 8 metrin pituinen joukukoristevarasto
jäi kyllä tänä vuonna aika vähälle huomiolle...

Vain yksi uusi joulukoriste aiempien lisäksi:
kattokruunusta roikkuva Harrods'n nalle-pallo.
Syksyisellä Lontoon visiitillä (Pupusen ja systerin kanssa)
en aavistanut, että Joulun kanssa niukkailisin tänä vuonna...

Kynttlöitä sentään poltettiin ja glögiä latkittiin koko joulukuu.

Jouluruokia en tehnyt ensinkään!
Aattona kävimme syömässä Vaihmalanhovissa.
Joulupäivänä kutsuimme appivanhemmat aterioimaan,
tarjolla ei kuitenkaan koko joulukimaraa:

Kokkikartanon perunalaatikkoa jalostettuna
(2 ltk + purkki kermaa + 2 rkl hunajaa uunivuokaan)
2 pss Apetit bataatti-juuresgratiinia pakastealtaasta suoraan uuniin
Karjalanpaisti
Vuohenjuusto-saksanpähkinäsalaatti
Sienisalaatti 
(prk Sauvon keltavahveroita, sipulia & ranskankermaa)
Jälkkäriksi:
juustotarjotin
Pupusen leipomat piparit & kahvi

Tapaninpäivänä syötiin Pupusen toiveesta katkarapuruukkua
(Valion ohjetta muokattiin 
runsaammalla valkosipulin määrällä + 
lisäämällä mustapippurirouhetta ja vihreää Tabascoa)
& valkosipulivoipatonkia

Tuli se joulu vähän vähemmälläkin vaivalla!
Ja menikin jo...

Pupunen toivoi, että seuraava Joulu vietettäisiin laivalla.
Saapa nähdä, miten käy.