Lukijat

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Hyvän Mielen Sukat


Maalla melkein kaupungissa - blogin  Katjainkeri innosti taas puikkojen pariin (kerron joskus myöhemmin, mikä tikuttelussa on viime aikoina tökkinyt...)

Hyvän Mielen Sukka -haaste! (<= linkki kampanjan blogiiin)

"Neulotaan yhdessä Hyvän Mielen Sukkia nuorille, jotka joutuvat olemaan sairaalassa mielenterveysongelmien takia. Sukilla ei ole laatuvaatimuksia: riittää, että ne ovat iloisen värisiä ja hyvällä tahdolla neulottuja."

Haaste on voimassa marraskuun 2012 loppuun. Valmistuneet sukat lahjoitetaan joululahjaksi mielenterveysongelmien vuoksi sairaalan pitkäaikaisosastolla oleville nuorille (kohde tarkentuu myöhemmin, kun osanottajien määrä on selvillä). 

"Tarkoitus olisi siis neuloa naisten sukkia n. 36-40 -kokoisille jaloille ja miesten sukkia n. 39-47 -kokoisille jaloille. Väri, malli jne. ovat tekijän vapaasti valittavissa eikä laadun tarvitse olla tehtaassa tehdyn näköistä. Vain yksi kaino toivomus olisi: kokomustat ja -harmaat sukat ovat sellaisenaan hieman synkkiä hyvän mielen sukiksi, joten värit ovat erittäin sallittuja. "

Kampanjan on organsoinut silja.uusikangas @ hotmail.com - laita suoran hänelle viestiä, jos haluat tietää enemmän tai - vielä parempaa - jos haluat osallistua kampanjaan ja lahjoittaa jollekulle  nuorelle Hyvän Mielen Sukat.

Kävin viikonloppuna päiväseltään pääkaupungissa (siitäkin kertoilen tuonnempana...), nappasin matkalle mukaan muutaman kerän ja puikot. Ennenkin todennut, että matka EB:lla kotoa Kamppiin on 37/38-perussukan kokoinen ja paluumatka toisen mokoman.

Nämä ovat huhtikuun Hyvän Mielen Sukat!!

Tavoitteenani on neuloa sukkapari/kk ja tasapuolisuuden nimissä vuorotellen tyttö- ja poikakokoa. Marraskuun loppuun mennessä pitäisi siis olla 8 sukkaparia koossa!!

Nyt jatkamaan grillikatoksen raivausta!! (Ja vielä siitäkin meinaan saada joskus juttua aikaiseksi...)

VETREÄÄ VAPPUMIELTÄ!
Selkä onkin ihan jumissa eilisestä puuhastelusta...

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kauhea probleemi!

Löysin paikalliselta kirpparilta 5 litraisen Karhulan keittiötölkin, jossa oli vielä kansikin tallessa. Eikä hintakaan ollut paha!

 
IHANA!! Juuri passeli tuikkukynttilöille, niitä kun saa talven aikana olla jatkuvasti tankkaamassa.

Mutta, voi hirveää, nyt olen jo pari viikkoa nostellut tölkkiä paikasta toiseen! Se ei sovi minnekään!! Ei kokonsa puolesta eikä tyylinsäkään!

Pistä nyt sitten keittiötölkki salonkiin kristallivaasin viereen batistiliinallle, kruusatun kruunun alle, tupsujen katveeseen Bachin Branderburgilaisten konserttojen soidessa! Jaa, mutta pitäisi vissiin ensin ostaa se levy. Ja batistiliinakin...

Kyökkiin tämä olisi tyylillisesti täydellinen, mutta siellä ei ole tilaa! Paitsi katon rajassa kaapin päällä, josta sen takuulla onnistuisin pudottamaan - pönttöähän pöyhitään tämän tästä sesonkiaikana...

Olikos tämä nyt sitten ihan turha hankinta?? Kauhea probleemi ainakin!

Taidan ratkaista ongelman viemällä purnukan kellarin hyllylle! Vastahan sitä syksyllä seuraavan kerran tuikkuillaan. Voi kyllä olla, että meikäläisen muistivärkillä SE syksy on noin 5 vuoden kuluttua...

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Amsterdam

Etsiessäni Maritta Laitisen enkelitaulua ruokailuhuoneen seinälle, löytyi muutama muukin .. Tuplaten Amsterdamia - koukeroinen fasadi on tehnyt vaikutuksen, ihan ilmiselvästi!

Liki kaikki taulumme on kehystetty shampanjanvärisellä kehyslistalla - miksi ihmeessä näihin olen valinnut kuparinruskean?? No, sopii tietty toisen vedoksen sävyyn, mutta sopivatko itse taulut kämpässä minnekään??

Nuppineulasin nyt VÄLIAIKAISESTI seinälle kuitenkin, etteivät toista kertaa unohdu (mitähän kaikkea kaapeistani löytyisikään, jos oikein kunnolla pöyhisin...?), mietitään lopullinen paikka myöhemmin...

Amsterdamissa taitaa olla nyt tulppaanisesonki parhaimmillaan? (Kuva: Saga Matkat)

Odottelen jo kovasti omien kukkaan puhkeamista! Niitä näyttäisi nousevan esiin oikein mukavasti, tässä ja muissakin penkeissä.

Jokohan viikonloppuna ehtisin haravoida?

KEVÄTPUUHAISTA VIIKONLOPPUA!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Takkiostoksilla

Menin töiden jälkeen ostamaan kevättakkia.

Mies ei ollut ihan tyytyväinen valintaani...
(Kuva: Clas Ohlson)

torstai 26. huhtikuuta 2012

Operaatio

Ennen näytti tältä..
 Siivoilin sitten vähän olkkarissakin. Tai oikeastaan vähän enemmänkin...

Aikaisemmin olin kovin innokas vaihtamaan huonekalujen, tavaran ja tilpehöörin paikkaa. Muutettuamme tähän taloon (6 vuotta ja 3 kuukautta ja 1 päivä sitten) vimma kummallisesti katosi jonnekin. Hälveni. Hiipui. Haihtui. Hävisi!! Tavarat ikään kuin vain löysivät paikkansa, eikä mitään isompaa säätöä ole tarvinnut tehdä.

... ja tältä.
Mutta varsin voimakas se vietti on ollut! Siinä määrin, että edelleenkin, kun sanon Miehelle "vähän järjestelleeni paikkoja", hän kysyy kauhua katseessaan, onko parivuode yhä paikallaan vai siirretty alakerran pikkuvessaan tai eihän hänen työpöytänsä vain löydy saunan pukuhuoneetsa. Tai jotain muuta yhtä älykästä.

Olen keskustellut aiheesta feng-shuita harrastavan kampaajani kanssa. Sanoi, että kun elämä on tasapainossa, ei ole tarvetta hakea tasapainoa kodin järjestystä muuttamalla. No, tässä talossa on kyllä ihan alusta asti ollut "hyvä henki". Vanhassa blogissani kirjoitin 2/2010:
Ostimme tammikuussa 2006 itsellemme häälahjaksi 60-luvun täyskivitalon. Taloa ja puutarhaa oli rakkaudella pidetty, huollettu ja remontoitu, siellä oli näytössä tyhjänäkin viihtyisä ja rauhoittava tunnelma - hyvä karma, sanoisi ehkä joku. Talo tuntui heti omalta.

Onko siis tasapaino hukassa, kun viikonloppuna olohuonetta siivotessani sohva kiersi joka seinällä ja päätyi lopulta tänne??

No juu, ruokailuhuoneen kappa tosiaankin järkytti balanssia! Totesin, että olohuoneelle on PAKKO tehdä jotain. Maalata ainakin tiiliseinä!!

Olohuone/ruokailuhuone on alkuperäisessä kuosissaan. Se on ihan  perussiisti, ei ole ollut mitään pakottavaa tarvetta päivittää. Taulutkin on lätkitty sinne, missä naulat ovat valmiiksi tapittaneet.

Mutta ruokailuhuoneen kevätsiivouksen jälkeen Mies sanoi, ettei ruokailun uusi verhokangas pääse oikeuksiinsa nykyisen tapetin kanssa!! Siis Mies sanoi! Mies!?

Joten sunnuntaina, Miehen lähdettyä töihin, alkoi OPERAATIO!!

Alkuperäinen ajatukseni oli paljastaa tiiliseinä, vauhdittaakseni maalausurakkaan ryhtymistä.

Taka-ajatuksena oli myös, että kun taso siirretään ikkunan alta pois, on helpompi tsekata mahdollisen patterinvaihdon aiheuttamat muut toimenpiteet. Elättelen siis toivoa, että Appiukko innostuisi patterinvaihtoon ennen kesämökkikautensa alkua (sen alettua ei mitään niin mielenkiintoista tapahdukaan, että tulisi mökiltä ihmisten ilmoille. Ja jopa minä myönnän, ettei patterinvaihto kuulosta ihan kaikkein kiinnostavimmalta ohjelmanumerolta...).

Mutta, juu, TIILISEINÄN MAALAUKSELLA ainakin aloitetaan!!

Ja jos homma tehdään kunnolla, pitäisi VERHOLAUDAT poistaa.

Mikä tarkoittaa KATON MAALAUSTA samassa yhteydessä.

Ja jos katto maalataan, kannattaisi uusia myös KATTOLISTAT.

Ja yhtenäisyyden vuoksi myös LATTIALISTAT.

Ja jos listat uusitaan, kannattaisi myös TAPETOIDA olohuone ja ruokailutila.

Ja jos tapetit uusitaan, pitää ensin VAIHTAA LÄMPÖPATTERIT (3 kpl).

Ja jos lämpöpatterit vaihdetaan, pitää ikkunaseinät LEVYTTÄÄ (3 kpl)!!

Talossa on jonkin muinaisen lämmönsäästökampanjan lopputulemana oudot styrox-levyt ulkoseinissä, siis huoneiden sisäseinien puolella tietenkin. Josta johtuen seiniin ei voi kiinnittää oikein mitään paitsi nuppineuloilla. Ja esim. verhotangot eivät pysy kiinni nuppineuloilla...

Tietäisittepä kuinka monta perkelettä Mies on päästellyt poratessaan seiniin reikiä n. 40 cm pitkällä poranterällä, jonka jälkeen reiät pitää täyttää jollain komposiittiliimalla ja muilla oudoilla täyteaineilla, jotta n. 20 cm pitkät ruuvitulpat pysyisivät seinissä. Ja loppujen lopuksi kaiken työn, vaivan, hien, kirosanojen, liimapurskeiden ja lisäliimailujen jälkeen kiinnitys vaikuttaa erittäin epäluotettavalta. Huteralta. Eikä verhotangossa roikkuvaa verhoa ainakaan uskalla liikutella, ettei koko systeemi rojahda alas...

On silti mukavaa, että talossa on lämmintä!

Joten ensimmäisten kokeilujen jälkeen (ylä- ja keskikerran työhuoneet) olemme remontin edistyessä levyttäneet seinät (ompelu- ja makuuhuone).

Mutta joo, jos seinät levytetään, kannattaisi myös lattialle tehdä jotain! Parketti on hyvässä kunnossa, mutta muutama sauva on omituisesti läpikuivunut, tikkuuntunut, suorastaan kelottunut. Olisiko lattia vielä pelastettavissa HIONNALLA?

Jos lattian hioo, se pitää tietenkin LAKATA tai VAHATA tai jotain. Samalla se kannattaisi SÄVYTTÄÄ...

Ja jos tiiliseinä, katto, patterit, seinät ja lattiakin uusitaan, kannattaisi samalla VAIHTAA TAKKA lämpötehokkaampaan (ja nätimpään!)...

Edellisessä asunnossa ENSIN remontoimme olohuoneen ja SITTEN teetätimme takkaremontin. En kyllä suosittelisi tätä järjestystä enää toistamiseen ...

Ja jos operaatio vedetään läpi näin laajamittaisena, pitäisi ruokailuhuoneen komerot purkaa ja rakentaa tilalle haaveilemani LASIVITRIINI (siis sinne seinän sisään)! Ihana, iso, lasiovinen, lasihyllyinen, peiliseinäinen ja kristallikruunulla valaistu lasivitriini! Voisi sinne yhden tiffany-lampunkin hankkia, sinne kaappiin....

Mitä, riistäytyvätkö suunnitelmani taas käsistä??

Saisinkohan syötettyä Miehelle ajatuksen EDES tiiliseinän maalaamisesta? Minähän sitä en maalaa... Olen LUVANNUT maalata eteisrapun seinät kolmanteen kertaan, ja sitä on nyt odotetettu jo 3 vuotta. Jokohan maali on kuivunut purkkiin? Maalaus ei vaan ole minun juttuni!

Mutta juu, olohuonetta tuli siis siivoiltua ja huonekalujakin siirreltyä. Aika kamalalta näyttää!! Kaikkein kamalinta olisi, jos Mies olisikin tyytyväinen tähän järjestykseen ja mitään ei tapahtuisi!!

Koirat eivät ole tyytyväisiä!! Olisittepa nähneet ne epäluuloiset alta kulmain heitetyt katseet, joilla koirat koko illan seurasivat puuhasteluani! Olisittepa kuulleet sen huokailun ja tuhahtelun, kun totesivat ikkunakyyläyksensä vaikeutuneen! Vanhapiika taisi siirtyä pysyvästi kuistille, sieltä kun on näköalat kolmeen suuntaan.

Muuan probleemi tässä nykyisessä VÄLIAIKAISESSA järjestyksessä on! Ei paikan paikkaa kukkaruukuille! Enhän voi niitä koko kesää saunan pesuhuoneen kylpyammeessakaan pitää!

Tai miksen voisi??

Mitään uutta en tähän hätään tehnyt. Miksi olisinkaan, kun homma on täysin vaiheessa? Tai siis ei ole vielä alkanutkaan!!

Sohvan koirasuojat sentään vaihdoin, punainen alkoi olla jo liian joulua. Fleecet ovat Jyskistä, taisivat maksaa vitosen kappale. Tyynyliinakankaat odottavat ompelua. Verhot mietin vasta syksyksi.

Huutokauppatarjottimelleni suunnittelin hankkivani erilaisia lasisia karkkikippoja. Niitä markkeeraamaan keräsin nurkista sekalaisen kokoelman - ja totesinkin tarjottimen täyttyvän jo näillä. Jotenkin vaan näyttää silmääni "kylpyhuoneasetelmalta" - sieluni silmin näen purkeissa vanupalloja, topsyja, suteja...

Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, nämä täyttyvät aika nopeasti - ja ihan huomaamatta - pienillä lankakerillä, virkkuukoukuilla, ompelulangoilla sun muilla käsityötarpeilla... Enkä kylppärifiilis sen myötä kaikkoaa?

Raportoin operaation etenemisestä myöhemmin. Jos siis jotain ylipäätään tapahtuu...

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kevätkursseja

Opiston kevätkurssien sarja on alkamassa, tällä viikolla aloitan Pieniä mosaiikkitöitä ja Helmat hulmuten -kesävaateompelun, toukokuussa kesäkassit.

Mosaiikkitöitä olen kokeillut yhden lyhytkurssin verran (2004), Ikean ovaalin mallisen maljakon kyljessä uiskentelee mielikuvituskala. Ei järin taidokas työ, piilotettuna mökille - mutta kipinä jäi itämään...

Tällä kertaa aion tehdä vähän kunnianhimoisemman projektin: pari pöytää!! Tai saattaa niistä hyväs vähän huonommassa lykyssä jakkaroitakin tulla...

Kasvivärjäyskursseilta on karttunut jokusia bourette-silkin paloja, ne olisi kiva hyödyntää jossain. Ihan jossain hyödyllisessä siis. Mieleni tekisi muutamaa kesäistä tunikaa!

Näillä jos pääsisin taas tekemisen alkuun...

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Vihdoinkin!!!

 

Toista viikkoa olen seurannut pihassa värjötteleviä krookuksia, pelännyt niiden paleltuvan hengiltä. Ja sitten, yhtenä aamuna, ne paistattelevat päivää ihan sisälmykset selällään!!

Myös ensimmäiset etupihan helmihyasintit ovat nousseet. Yllätyksekseni myös penkin kaikissa lamoherukoissa on toooosi paljon silmuja. Siis IHAN KAIKISSA! Tällä paikalla en ole aiemmin saanut mitään menestymään!! Paitsi nuo pirun helmihyasintit, joista haluaisin päästä eroon!!

Tulppaanilehtiä pukkaa, paljon ja joka puolella!

Ruusujuuret pullauttavat kohta ensimmäiset palleronsa päivänvaloon!

Ja takametsikkö on sinisenään vuokkoja!!

Miten tämä näin nopeasti tapahtui??? La-su välisenä yönä pakkasta oli -3 astetta ja kaikki nämä puhkesivat heti seuraavana aamuna!!

Muitakin kevään merkkejä on havaittavissa:

Uskollinen hevonpaskakauppias kävi kyläilemässä, tällä kertaa tyydyin VAIN 6 säkkiin.

Haravaan en vielä tarttunut, mutta kovasti jo tepastelimme Miehen kanssa pihassa: Mies suunnitteli istuttavansa puita, minä mietin karhunvatukkakasvattajaksi ryhtymistä...

Siitä kuulette vielä!

PS. Taina pyysi lähikuvaa ruokailuhuoneen "navitrolloista" (Heiki Trolla, s. 1970). Pahoittelen heikkoa värintoistoa, otin kuvat illalla hehku- ja energiansäästölampun sekavalossa, heijastusten välttämiseseksi ilman salamaa.

Navitrolla: Ka sina, tigu (1996), kuva 10 * 12,5 cm, kehystettynä 36 * 38 cm

Navitrolla: Seenevihm (1996), kuva 19,5 * 21 cm, kehystettynä 40 * 44 cm.

Kaapin perukoilta löytyy vielä yksi Navitrolla: Burgerlehm (1997), kuvakoko 4 * 4 cm.

Olen ostanut nämä joskus viime vuosituhannen puolella muutamalla kympillä (markoissa!), ennen kuin nousivat hintoihinsa. Kehystys Suomessa maksoi moninkertaisesti. Siksipä viimeisin, burgerilehmä, onkin ilman passepartout-pahvia, kehyksen kooksi on jäänyt edulliset 15*16 cm.

Ruskean pahvin lisäksi ottaa päähän taulujen erikokoisuus. Kehystysliikkeen tytsä oli tajunnut kommenttini samankokoisuudesta niin, että passepartout-pahvien pitää olla samanlevyisiä - kun tarkoitin kehyksien ulkomittojen yhteneväisyyttä.  Pitäisi siis kehystyttää uudelleen kaikki kolme. Joskus.

PPS. Navitrollan töitä on esillä Äänekosken kaupunginkirjastossa 25.7.–10.8.2012.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ruokailuhuoneen kevätilme

Niinhän siinä kävi, että talvilomaviikollani ehdin suursiivota vain eteisen ja keittiön - hidas vai tehoton vai muuten vaan huithapeli?? No, viikonloppuna meni ruokailuhuone uuteen uskoon, joten kyllä siivousprojektikin etenee...

Ajatuksen antoi uusi, upea valaisimeni! Olin suunnitellut sitä makuuhuoneeseen, mutta eihän siellä käydä kuin nukuumassa - ja tahdon KAIKKIEN näkevän aikaansaannokseni, sen verran ylpeä siitä olen! :o)

Ongelmaksi muodostui, ettei valaisimelle oikein ollut paikkaa, jossa se olisi edukseen. Viimein muistin Appiukon antaman pesukomuutin, sehän on ollut jo pitkään lähdössä kunnostettavaksi. En ikinä saanut oppilaitoksesta vastausta, minne ja koska kaapin voisin toimittaa, joten se on tarkoitus viedä kunnostettavaksi työttömien työllistämispajaan. Vain väri on ollut hakusessa, pitkään...

Vaan nyt sen siis raahasin sisälle, possu lähti evakkoon työhuoneeseen. Samalla löysi koirien juoma-astiakin paikkansa, kipoksi kivi- ja marmorimunille.

Ja siitä se ajatus sitten lähti... Koska varjostimen kangasta oli vielä jonkinmoinen pätkä, tein ikkunaan kapean kapan ja komuutin päälle pikkuliinan. Ja koska Karnaluksin helminauhaakin oli pieni pätkä, piti sekin hyödyntää pikkuliinan kulmissa ja kapan vekkien somisteena. Liinaa ei voi ikinäkoskaanmilloinkaan pestä, mutta kapan pompulaniput on kiinnitetty kaksipuolisella tarranauhalla. Niin se ajatus jalostuu tekemisen myötä...

Äidin Ystävättären Tyttären tekemään tiffanylasiseen lyhtyyn lisäsin myös hilputtimia. Alkaakohan näitä olla jo liikaakin?

No, kattokruunun tekokristallit sentään poistin! Barokkikruunu on ihkaensimmäinen huuto.net -huutoni - ja todennäköisesti myös kaikkien aikojen paras, jugend-lipaston lisäksi. Molemmat myytiin remontin alta murto-osalla oikeasta arvostaan. Matkat Poriin ja Haagaan olivat vaivan arvoisia! :o)

Talon rakennuttajat olivat innokkaita pilkkijöitä. Liekö ruokailuhuoneen ikkunaseinällä, nimenomaan ikkunan vasemmalla puolella, pidetty pilkkipalkinnot esillä? Seinä on nimittäin aivan täynnä naulanreikiä!! Verho on siis PAKOLLINEN ainakin pintaremonttiin asti.

Kätköistäni löytyi 3,5 metrin pala tanakkaa Sandersonin Moonflower -kangasta, Eurokankaan kilolaarista mukaan tarttunutta. Alunperin siitä piti tulla grillikatoksen patjanpäälliset, mutta silloiseen mielentilaani kangas alkoi tuntua liian hempeältä ja päädyinkin tuolloin patjaraitaan. Mutta ei tämäkään siis hukkaostos ollut, lopulta.

Kun verho oli ripustettu, alkoi asetelma näyttää muotopuolelta, jotain vielä tarvitaan tasapainottajaksi!! Muistui mieleen kaapin kätköissä lojuva espoolaisen Maritta Laitisen Tunsitko siipien kosketuksen (tplá 1/1, valotus + chine collé, 2006). Lopultakin se löysi paikkansa!!

Muut ruokailuhuoneen teokset ovat Tuula Lehtisen fotoetsausakvatintat (2004) Beauty Box -sarjasta (kuvassa) ja jugend-lipaston molemmin puolin Navitrollan Ka sina, tigu (1996) ja Seenevihm (1996). Navitollat pitäisi kehystyttää uudestaan, kyllästynyt tummaan passepartout-pahviin.

Kun apteekkipullot siirtyivät jugend-lipaston päälle, päätyi samovaari pöydän päähän. Samovaarin olen saanut lahjaksi n. 25 vuotta sitten, se lienee pisimpään mukanani kulkenut sisustusesine. Ja yhä vaan tykkään siitä!!

Lipastolle jäivät (eivätkä siitä koskaan minnekään siirrykään!) Villeroy & Bochin Botanica-sarjan makeisrasiat. En ole enää pitkään aikaan bongaillut näitä huuto.netistä - pitäisi miettiä uusi säilytyspaikka, koska enempää niitä ei lipaston päälle mahdu. Jokin sentään touhujani rajoittaa!! :o)

Ruokailuhuoneen matto on - kuten eteisenkin matto - Miehen Isotätinsä kaatopaikkakuormasta pelastama. Koko on muhkea 2,4 * 3 metriä. Koska ikinä ei olisi varaa yhtä isoon uuteen, olen suunnitellut sen uudelleenkanttauttamista, reuna kun on alkanut kääntyä rullalle kulkuväylällä vaatehuoneeseen.

Juu, tällainen kasvojenkohtus. Vähään aikaan täällä ei sitten syödäkään, ettei heti sotketa paikkoja!! Ja maalikartat pitää kaivaa uudestaan esiin ja miettiä pesukomuutille passeli väri. Ruokailuhuoneeseen se nyt jää!!

PS. Lisäsin vielä Pepin pyynnöstä kuvan jugend-kaapista. Tykkään tästä I-H-A-N hirmuisesti!! Pikkuisen se vaan alkaa käydä pieneksi lasistoillemme - Miehen huutokauppalöytölasien sisääntunkeminen meinasi käydä ihan voimille...

PPS. Vasta kuvatessa huomasin, että olen jälleen onnistunut toheltamaan!! Kappa on tehty kahdesta kangaspalasta, ovat SEKÄ väärinpäin ETTÄ nurinperin toisiinsa nähden!! Miten onnistuinkin??? En kuitenkaan ala korjata!! Jos kesällä pintaremontoimme olohuoneen ja ruokailutilan, saa kammottava verholauta huutia ja verhot uusitaan silloin kuitenkin.

Kärsin siihen asti!!