Lukijat

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

1. adventtina

 Herttileijaa, kohtahan on jo joulu!!

Neljä viikonloppua!
Jokaiselle kerrokselle oma siivousviikonloppu
ja viimeinen viimehetkenvalmisteluihin?

Aloitin olohuoneesta, sopiva ikkunoidenpesukeli.
Olohuoneen päätyikkunan välistä löytyi Kuolleiden laakso,
puolensataa kärpäsruumista.

Kaivoin vanhoja tilkkutöitä esiin,
heti tuli jouluinen olo.

Vadelmarusinoita, espressopähkinöitä, salmiakkimanteleita, jugurttikookosta,
valkosuklaamansikoita, suklaakanelimanteleita, paahdettuja hunajapähkinöitä...

Toistaiseksi V&B-purkit tyhjinä kuitenkin
- neljässä viikossa saisin täyttää ne kohtuullisen usein...


Lupasin Pupuselle pienen joulukuusen ensi viikonlopuksi leikkihuoneeseen,
enkeleitä makuukamariin.

Pupusen päiväkotiaskartelu oli kesähelteilläkin esillä,
nyt lumiukkonen pääsi kuusien katveeseen.

Sataahan ulkonakin lunta!!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Perussukkaa...

  Voi Pupusen ihmetystä...

... kymmenen karvanaamaa kerralla!
Ja pienet tonttusetkin vielä!!
Kyllä ne nyt jo kiertävät kyyläämässä...

Pukkiparaati kylällä,
ja joulun avajaiset.

(Anteeksi heikkolaatuiset kuvat, puhelin on puheluita eikä kuvaamista varten!)

Partiolaisia ei löytynyt mistään,
ostettiin joulukalenteri silti.
"Ryhmä Hau" - voi itku!

Sukkiakin valmistuu taas. 
Veljentyttö Vanhemman Kummitytölle parit pötkylät lemppariväreistä
(keltainen, violetti ja pinkit mieluisimpia). 
Seiskaa ja 7-Raitaa (73 g) ja Seiskaa ja 7-Jenkkaa (71 g), koko n. 33/34.

Tekopalkaksi sain (edellisistä ja aiemmista) kassintäyden Seiskan Eeroa. 
Hetihän sitäkin piti päästä kokeilemaan!
7-Eero & 7-Polkka (134 g), koko n. 42/43.

Huomenna on 1. adventti! Nyt jo?

perjantai 18. marraskuuta 2016

Jokseenkin kyseenalaista...

Mies tilasi villasukat, naiselle.

Samaan lahjapussukkaan tunki myös käsin tehtyjä konvehteja.
Luin kortin, kiitteli persauksille potkimisesta.
Hmmmm?

Seiskaveikkaa, 122 g.
Itsellenikin kelpaisi tämä väriyhdistelmä,
vaan toisaalle siis menivät...

perjantai 11. marraskuuta 2016

Sydän syrjällään

 Halusin kokeilla neulesydäntä ohuemmasta langasta, Nallella.
Tuli nätimpi, oli mukavampi tehdä.

Taitaa vaan olla niin, että kun jotain aloitan, en osaa lopettaa...
Näistä tullee jotain kivaa jouluksi.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Merirosvobileet

Sen verran masentavaa luettavaa ovat edelliset tekstini, että väliin jotain riemastuttavampaa!!

Elokuussa vietettiin Serkkuplikan kaksosten 4-vuotissynttäreitä....

 ... MERIROSVOBILEIDEN merkeissä.

Oikean tunnelman takaamiseksi piraateille oli varattu rekillinen merirosvovaatteita
ja maskeeraaja loihti vielä kippuraiset viikset, parransänget ja arvet kaikille halukkaille.

[Pupunen tosin halusi enemmänkin keikarin viikset ja kieltäytyi puvustuksesta, 
"Minullahan on jo oma merirosvopaita!"]

Merirosvoladyjen eleganssia, 
historian kuuluisimpien naismerirosvojen Anne Bonnyn ja Mary Readin hengessä.

 Ohjelman suunnittelussa oli nähty vaivaa!
Tässä serkukset autiolla saarella.

 
Hui hirveää!!

Matkaa tehtiin merirosvolaivan kyydissä laulaen ja leikkien.

 "Ho-hoi, maata näkyvissä!"

Välillä tietenkin taisteltiin miekoin ja sapelein.

 Häviäjät joutuivat kävelemään lankulta haikaloja vilisevään mereen!

 
Maissa etsittiin aarretta ...

 
... vinkkien perusteella.

Löytyneestä aarrearkusta riitti ryöstösaalista jokaiselle kotiin vietäväksi.

 Lopuksi tietenkin nautittiin kermakakkua
- ei merirosvojenkaan suu tuohesta ole!

 
 Ja hyvää se olikin!

Pupusen sanoin: 
"Parhaat juhlat, joissa ikinä olen ollut!"

* * *

 Äiti tilasi kummityttönsä lapsille pipat nimikirjaimin varustettuna.
Lankana Novita Joki, 100% villaa (yht. menekki 84 g). 
 
Itse halusin antaa lapsosille lahjaksi jotain ehdottoman suomalaiskansallista ja lämmintä Englannin kylmänkosteaan syksyyn ja talveen.                                                                                       Ja mikä voisikaan olla aidompaa Suomea kuin vuodesta 1932 valmistetut Reinot?? Niissä olikin muuten etsimistä, joulusesonkituotteita ei isommin kaupan hyllyiltä kesähelteillä löytynyt - eikä aikatauluihini mahtunut visiitti Reinokauppaan. Onneksi päästivät rymeltämään paikallisen Citymarketin varastoon...

[PS. Iiiiik, ihan valtavasti oli nähty vaivaa juhlien järjestelyissä ja rekvisiitan rakentelussa!! Kauhulla jo odotan, koska Pupunen keksii ruveta vaatimaan teemajuhlia. Meikäläisellä ei olisi osaamista eikä kärsivällisyyttä ohjelman kehittelyyn, kymmenien metrien lippusiimojen tekoon tai kokonaisen laivan varusteluun, kun jo omin kätösin leipaistun kakunkin tekeminen on melkein ylivoimainen haaste. L & A voivat olla ylpeitä aikaansaavista vanhemmistaan!!]

Kiitokset kivoista kemuista!

maanantai 7. marraskuuta 2016

Jumittaa

Vallan vaivaiseksi valitukseksi yltyy tämä bloggailuni, yhtä sun toista kremppaa tuntuu olevan jatkuvasti.

Kävin pienessä leikkausoperaatiossa liki 2 kk sitten, ja haava ei ottanut millään parantuakseen. Ravasin viikkotolkulla 2-3 krt vkossa haavahoitajalla. Rinnassa ammottavaan syvään onkaloon tungettiin pitkät pätkät hopeanauhaa, joka kuivatti holen viimein umpeen. Ei ole kunnossa vieläkään, mutta ei vaadi enää terveydenhoitajan toimenpiteitä. Kuvakin olisi hurjimmasta vaiheesta, vaan en julkaise.

Keväinen anafylaktinen reaktio aiheutti sen verran päänvaivaa leikkauksen yhteydessä niin puudutuksen kuin jälkilääkinnänkin suhteen, että sain lähetteen TAYS:n allergiakeskukseen. Verikokeissa jo kävin, mutta varsinaiset testit vasta ensi vuoden puolella.

Näistä kun selvisin, niin uutta pukkaa.

Yskin kolmatta viikkoa kuin henkihieverissä, ääni jo toista viikkoa kateissa, niska jämähti täysin liikkumattomaksi. Vaihdoin tuloksettomat terveyskeskuskäynnit yksityislääkäriin, joka totesi  keuhkoputkentulehduksen ja akuutin kurkunpääntulehduksen - tropit ovat sen verran tömäkät, että tehoavat myös kuulemma kaikkiin muihinkin mahdollisiin vähän eksoottisempiin tauteihin keuhkoklamydiasta mykoplasmaan.

Tai siis pitäisi tehota. Tänään sain viikon pidennystä sairauslomaan, yskin edelleen (tosin vähemmän), ääni yhä kateissa, pilleistä kuuluu uloshengittäessä kauheaa vinkunaa ja pihinää aina makuulla ollessani. Ja paljon muuta en teekään kuin lötkötän sohvan pohjalla, pieninkin ponnistus saa tuskan hien otsalle. Viimein pääsin labrakokeisiinkin. Hoito-ohjeeksi sain saunontaa päivittäin. Apteekkiin en enää kehtaisi mennäkään, edelliskerralla putosin jakkaralta yskänkohtauksen saadessani...

No, oma yskintäni on vähäistä sen rinnalla, että Pupunen on köhinyt jo 2 kuukautta. Lääkäri ei löytänyt vikaa, suositteli astma-kokeisiin hakeutumista. Viikonloppuna tuskastuin ja menimme eri lääkärin ja eri lääkäriaseman tutkittavaksi: korvatulehdus molemmissa rööreissä.

Eilen alkoi Mies aivastella, kurkku kipeä...

Eikä siinä vielä kaikki. Autokin sairastui! Olin menossa lääkäriin, moottorivian merkkivalo syttyi, tehot katosivat ja auto simahti ylämäkeen jurnuttaessani. Valuin takaperin alamäkeen bussipysäkille. Eipä näkynyt onnikoita, soitin taksin. No, eipä sitä taksiakaan vaan kuulunut! Onneksi naapuri huristeli ohi, heitti u-käännöksen ja nappasi kyytiin - myöhästyin tietenkin, mutta pääsinpä perille.

Kauhulla odotan auton huomista diagnoosia. Tai ehkä enemmänkin kustannuksia...

Pupusen vakuutuksesta on korvavaivat rajattu korvauksen ulkopuolelle ja Ikäneidon vakuutus (jota maksettiin 11 vuotta eikä käytetty kertaakaan) oli vastikään lopetettu korkean iän vuoksi. Miehellä onneksi on hyvät työterveyspalvelut, omaani sisältyi vain työhöntulotarkastus. Parin viikon sisään lääkärikulut ovat olleet jo satoja euroja, lääkkeet melkein saman verran, eläinsairaalakin veloitti viimeisistä palveluksista 300 euroa. Että mitähän seuraavaksi...? Alkaako laukeavien kodinkoneiden kierre...?

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Laihanlainen lokakuu

Laihanlainen lokakuu neuleilla mitaten.
Tässä kaikki mitä sain koko kuukauden aikana valmiiksi:
 .
 Innoituksen (ja ohjeen) sain kirjasta
Sydämellisiä LAHJOJA neuloen.
.
Kirja taisi tulla jostain lehtitilauksesta kytkykauppana.
Viime jouluksi ajattelin jo tehdä sen ohjeella sydänrimpsuja, mutta niin vaan jäi tekemättä.
Saattaapi jäädä tänäkin jouluna...

Tämä sydän tekeytyi Seiskaveikasta,
nätimpiä tulisi ohuemmasta langasta.

Lokakuun langanmenekki 15 g.
Kyllä, koko kuukauden kässysaldo.

torstai 3. marraskuuta 2016

Koiraton talo

 Ikäneito lähti eilen viimeiselle matkalleen.

Ikäneito
12.9.2004 - 2.11.2016

12 vuotta 1 kuukausi ja 21 päivää
hulvatonta hännänheilutusta.

Toissailtana neito vielä jyrsi hyvällä halulla lihaisaa hirvenluuta. Yön oli rauhaton, aamulla alkoi oksennella. Onni onnettomuudessa: keuhkoputkentulehduksen vuoksi olin kotona ja älysin soittaa eläinsairaalaan heti oksennuksen vaihtuessa pelkäksi sitkeäksi limaksi ja sappinesteeksi. Sain ajan Miehen lounastauon aikaan, joten hän lähti mukaan hospitaaliin.

Röntgenissä paljastui suolitukos, ohutsuolen alkupäässä, ja kaasuista pinkeä vatsalaukku. Paljastui myös suolen paksuuntumista, mahdollisesti kasvaimia. Ikäneito kävi tasan kuukausi aiemmin hammaskivenpoistossa ja silloin eläinlääkärin vaaka näytti puolitoista kiloa enemmän. Löytyi siis myös syy laihtumiseen ja jo useamman kuukauden jatkuneisiin ripulointeihin.

Leikkaus vai ikiuni? Onneksi Mies oli mukana päätöstä tekemässä. Leikkaukseen sisältyisi paljon riskejä, toipumisaika olisi pitkä ja komplikaatioiden riski (mm. vatsakalvontulehdus) huomattavan suuri. Eikä mitään takeita, etteivätkö kasvaimet kasvaisi edelleen. Kaikki vaihtoehdot punnittuamme piikki tuntui armolliselta vaihtoehdolta.

 Kiitos Kirppu!
Kulmikas karaktäärisi ei unohdu milloinkaan.


Puolen vuoden aikana olemme menettäneet molemmat koirat,
Koirarouvan lähdöstä tuli tänään kuluneeksi tasan 6 kk.

Siellä ne nyt köllivät samalla pilvenreunalla, 
kulmiaan kohautellen, korviaan nostellen, häntiään heilutellen.
Uskon niin.

 Uutta koiraa ei tähän taloon tule, ei vielä.
Meillä on suruaika.