Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste virkkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste virkkaus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. elokuuta 2024

Grillikatoksen päivitys

Juhannusta ei vietetty kotinurkissa, mutta sopivasti Jussin päiväksi sain grillikatoksen kesäkuntoon.

Kuva: Juustoportti YouTube

Kuopion unia-apneakurssin (syksyllä 2022) paluumatkalla poikkesin Pentik Outletiin. Tai varsinaisesti kyllä poikkesin Kuopion Juustoporttiin hakemaan kotiinviemisiksi leipäjuustoa, mutta kävinpä sitten samoista ovista Pentikilläkin pyörähtämässä.

Kuva: Pentik FB

Tykkään Pentikin kankaista (en niinkään astioista) ja iskinkin heti silmäni Fantasiaan, vain 10 €/m! Kun samaa kuosia löytyi myös valmistyynyliinoissa (10 €/kpl), pyyhelinnoissa (5 €/kpl) ja tarjottimissa (muistaakseni 15 €/kpl), pyyhälsin aika nopeasti pakka kainalossani myyntitiskille. 2,5 metriä, kiitos - sillä määrällä saisin uudet kapat grillikatoksen ikkunoihin.
.

Kuva: Pentik FB

Kangas lähti mukaani Mäntyharjulle (kesä 2023), viimeisen päivän viimeisillä tunneilla surautin pikaisesti kapat valmiiksi. Kotona tajusin virheeni: kankaan suikaloin kolmeksi soiroksi, mutta ikkunoita onkin neljä!! Ripustamatta jäivät, ronttasin vähin äänin sivuvinttiin...

Syksyllä 2023 pakersin lopputyötäni Imatralla, paluumatkalla poikkesin Korian Novita Outletiin ja Kuusankosken Pentik Outletiin, ovat kivasti melkein liki toisiaan. Onneksi poikkesin! Fantasiaa löytyii vielä rullatavarana, mutta vain 2 metrin pätkä ja sekin aika runttaantunut. Ostin tietty - samalla ankarasti mielessäni pohdin, minkä pituiset tekemäni kapat olivatkaan, aiemmin ostetusta kangaspalasta kun muistin pätkäisseeni palan pois.

No, kangaslöydöstä innostuneena etsin kotona SeiskaVeikka-koristani matchaavia värejä ja talven mittaan virkkailin joutohetkinä kasan muorinpalasia. Valmiit tilkkuset lojuivat pitkään odottaen inspiraatiota, yhdistävän värin päättäminen oli yllättävän vaikeaa. Lopulta kesän korvalla valitsin turvallisen vaaleanharmaan.
.

Kaikkiaan lappusia oli 8 eri väriä. Peitto koottiin satunnaisjärjestyksessä, mikä lappunen sattui sokkona käteen osumaan. Sen verran tietty suoritin valintaa ettei kahta samanväristä osunut vierekkäin, mutta muuten mentiin täysin tuurilla. Aika hyvin onnistui, vain muutamia samanvärisiä on kulmittain. 7*9 lappusta, peitteen koko 105*140 cm, langanmenekiksi kirjataan toukokuulle 975 g.
.

Alkukesästä (2024) kaivoin mittanauhan ja sivuvintissä piilotelleet kapat esiin: pituus 2,1 metriä. Voihan nekku, 10 cm kankaan pituudesta uupuu!
.

Päätin, että en anna asian haitata - jos yksi verho onkin vähän lyhyempi, hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään. Loppukankaasta sain sivupöydän eteen verhon, pöytäliinan ja pari tyynyä kaffeepöydän istuimille. Pieni pala odottaa vielä inspiraatiota.
.

Verhoja ripustaessani tajusin toisen mokani: kuviointi!!  Olen ollut joskus viime vuosituhannella muutaman kuukauden Hämeenlinnan Sokoksen kangasosastolla verhokangasmyyjänä. Olen vallan erinomainen kohdistamaan kuvioita pitkissä verhoissa, mutta eipä sitten kuvio-opit pälkähtäneet päähäni kappakankaita suikaloidessani... Näyttää IHAN kamalalta, mutta toivottavasti "hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään" pätee tässäkin...
.

Kuva: Katariina

Kovin montaa kertaa grillikatoksessa ei ole kesän mittaan oleiltu. Työkavereille piti järjestää lettukestit kesälomakauden alkamisen kunniaksi, mutta kun mittarin lukemat huitelivat liki 30 asteessa, ei voinut kuvitellakaan laittavansa tulia grillikatoksen pesään lettupannun alle. (Kuvassa näkyvä liesi on siis todellakin ihka aito puuhella hämmentävän "modernista" ilmeestään huolimatta.)
.

Kuva: Katariina

Kemut vaihtuivat lennossa mehukesteiksi, tarjolla oli hedelmiä, vihanneksia ja leipäjuustoa. Ja tuoremehuja. Kattauksesta tuli aika houkuttelevan näköinen, kiitos hedelmiä pilkkoneiden ja asetelleiden kollegoiden. (Kyllä, pistin vieraat hommiin!)
.

Kuva: Katariina
Ilmojen viilettyä on toki jo päästy letunpaistoonkin - kiitos kesähelteiden, pensasmustikat kypsyivät juuri sopivasti lettukauden alkuun.
.

Piha on ollut hunningolla läpi kesän, ehkä siitä suivaantuneena valkoinen puulilja Pretty Woman aukeni pinkkinä! Annan sen kuitenkin (vain tänä kesänä!) anteeksi, koska sopii Fantasian väritykseen...

Ja kuten lihavoiduista aikamääreistä voi huomata, vähän pitkissä kantimissa oli tämäkin projekti...

lauantai 23. lokakuuta 2021

Taas jäin (virkkuu)koukkuun...

Niinhän siinä taas kävi, että virkkuukoukku jumiutui peukalonhankaan...
.

Lehmimummoa keltaisella paalatessa mieleeni äityi, että farkunvärisiä mummonpaloja sillä sävyllä pitäisi yhteen nitoa - ihan kuin farkunsaumaa olisin tehnyt.

Joten tein sitten niitä farkkuisia paloja myös. Meni aika monta kerää Seiskaveikkaa kolmessa sävyssä, lisukkeena muutama kerä saman vahvuista myhome living -sukkalankaa kivipestyn värisenä (150 g, Citymarketista) ja kerä aavistuksen verran vahvempaa House Onni neulelankaa (100 g, S-market) vähän tummempana ja vain pieniin ruutuihin.
.

Ja sitten aloitettiin tikkaus! Suunnittelin sellaista perinteistä farkun tuplasaumaa, mutta jos jokaiseen neliöön olisi tehnyt reunoihin tuplatikkauksen, olisi lappusia yhdistäessä tullut triplatikkaus. Ei toimi! Kun aivokopan tuotekehittelyosastolla suunnitelmat vielä muhivat, nyrkkipajalla eli tuotannon tikkauslinjastolla oli jo niin kova draivi, että mentiin ihan perinteiseen tyyliin. No, jonain yönä se idea vielä iskee - tehdään sitten uusi.
.

En tykkää sinisestä ensinkään, mutta onneksi Pupunen varasi tämän jo itselleen!
.

Myös koira tuntuu tykkäävän! "Hei, mitä siinä räpsit, herätit viattoman onnellista unta nukkuvan koiran!?"
.

Häntä näyttää ihan kahvikupinkorvalta!
.

Kaikki mummoni on nimetty ja koska olen jo aiemmin tehnyt farkkumuorin (vuonna 2011), tämä 20. mummo saa nimensä värin mukaan: indigonsinen eli intiansininen eli retuliini. Ja koska takavuosina puhuttiin indigolapsista (lapset, joilla väitetään olevan epätavallisia psyykkisiä kykyjä ja käyttäytymispiirteitä - skeptikot tosin puhuvat adhd:stä), on lapsi tietenkin ikääntyessään * ta-daa * 

INDIGOMUMMO (#20).

Koko noin 110 * 170 cm, langanmenekkiä kirjataan syyskuulle 1.380 g.
.

Ihan hirveä sävyero puhelimella otetuissa kuvissa! En ole edelleenkään löytänyt kadonnutta kameraani, ehkä toivon Joulupukilta uutta...

lauantai 28. elokuuta 2021

Lehmimummo (#19)

Imatran reissulla Novitan Outletista Korialta mukaan tarttui puolen kilon pussi ruskeaa Seiskaveikkaa. Virkkuukoukku oli hansikaslokerossa, kotiinpaluumatkalla aloin ajankulukseni virkkailla mummeleita, ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Kun langat loppuivat, ostin lähikaupasta lisää ruskeaa ja sen pariksi valkoista. Enemmän tykkäisin luonnonvalkoisesta, mutta se on aina kaikkia muita Seiska-värejä paksumpaa (paitsi pässinpökkimänharmaata). Ei käy, lappusista tulisi eri kokoisia.

Lappusia karttui muillakin kesän automatkoilla: Hangon ja Helsingin lomareissuilla, mökkimatkoilla. Kun lomat olivat ohi,  aloin virkata lappusia yhteen okrankeltaisella. Ajatus kai oli, että sitoisi mummelin olohuone-ruokasalin keltaisiin elementteihin. 

No, takkahuoneeseen tämä kuitenkin päätyi
 - lattialla lepäävän brasilialaisen sonnin morsioksi.

Lehmimummo, 19. tekemäni muori.
Koko 110 * 155 cm, langanmenekki 1,375 kg.

Alkaa olla aika syksyistä,
torkkupeitoille on taas käyttöä!

Saunavilvoittelutkin ovat jo siirtyneet
pihasta takkahuoneeseen.

Monogrammi-keittiöpyyhkeistä tekaisin
helpot päälliset kovapuutuolinen istuintyynyille.

TUNNELMALLISTA VENETSIALAISVIIKONLOPPUA!



keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Reissukässy

Oikeasti kyseessä ei ole täysin AITO reissukässy, koska helmus oli tehty jo aikapäiviä sitten. Neuleosuudet olivat kuitenkin jääneet osin vaiheeseen ja viimeistelyt tekemättä, joten päätin saattaa tämän kiireettömästi valmiiksi Imatran loman aikana. Sen verran oli helmus raskas ja lämmin, että autossa en tätä ottanut työn alle, ufo eteni iltaisin tellun äärellä.

Kuva: Novita

Neuletakin ohje on Novitan (linkki tässä), valkoisen vaihdoin keskiharmaaseen. Tavallisesti sovellan ohjeita aika reippaastikin, tätä seurasin kuitenkin varsin uskollisesti. Ehkä juuri siksi työ olikin jäänyt vaiheeseen...? Ohjeanarkistista ohjebyrokraatiksi sopeuttaminen vie näemmä reippaasti yli vuoden verran aikaa.

No, jotain muutakin oli tässä ajassa tapahtunut! Joko neule kutistunut tai eukko pullistunut tai sitten vaan valmis neule laskeutuu eri tavoin kuin vapaasti ympärille soviteltu muorimatto. Niin tai näin, helmaosuus jäi tönkön näköisesti levälleen, kun valmista vaatetta sovittelin. Vastaavasti kaulus lörpötti lötkösti, yläosa oli ryhdittömän oloinen raskaan alaosan rinnalla.

Customoin valmista tekelettä vielä hieman, liekö sitten sitä ohjeanarkismia tämä osuus...?  Pylväitä muorinreunaan, kiinteitä silmukoita kauluksensuuhun.

Parempi. Paljon parempi. Vaikka nyt näyttääkin siltä, että reunus lörpöttää... 

Painava palttoo, langanmenekki tähän tekeleeseen oli 1.015 kg.


PS. Automatkoilla oli muutama seiskakerä sukkapuikkojen heilutteluun, sikarumat värit. Kuvittelin ostavani Korian tehtaanmyymälästä piristeet, mutta toisin kävi. No, tällaiset niistä sitten tuli. Jemmaan valmiusvarastoon ja dumppaan joskus johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen... Koko molemmissa 37-40, langanmenekki yhteensä 216 g. 


torstai 1. heinäkuuta 2021

Jussi pussissa & Koiran puolimummo

Mies oli juhannusaattona töissä, joten aattoiltaa vietettiin kotosalla grillikatoksessa grillaillen, myös puuhellaan viritettiin lettutulet.
.

Juhannusateriaa juhlistettiin liekitetyillä letuilla.

Vasta Juhannuspäivänä suunnattiin mökille. Eipä ollut ruuhkia Jyväskylän tiellä, mikä olikin oikein mukavaa, kun auton perässä kiskottiin peräkärryä.


Mukaan nimittäin pakattiin Ikean vuodesohva Pupusen päivähuoneesta.
Olisikohan mökin nukkumisongelmat viimein ratkaistu?

No, ongelma meinasi tulla kyllä tälläkin kertaa...
Menomatkalla yllätti rankkasade - 
niin rankka, että muut matkalaiset olivat pysähtyneet parkkiin pientareille.

Vettä tuli kuin saavista kaataen.
Myös peräkärryyn, vaikka se oli suojattu.

Mökille päästessä sekä patja että petauspatja olivat läpimärkiä.
Siis TODELLA märkiä
- loro-poro norui vettä, kun ne nostettiin kuistin kaiteelle kuivumaan.

Onneksi vaahtomuovit kuivuivat auringossa iltaan mennessä 
kun patjapussit oli riisuttu - niiden kuivuminen kesti pidempään.
.

Sohvasänky on Miehen punkkana,
minä uinun edelleen entisessä petissäni.

Mies ehdotti, että tästäkin luovuttaisiin
(tämän parihan katkesi ja palautettiin Ikeaan).
En suostu.

En nimittäin jaksaisi levitellä sohvasänkyä joka ikinen ilta,
mökki täyttyisi leveällä sängyllä aina koko mökkireissun ajaksi.
En tykkää.


Myös Koira sai omaan petiinsä sävyihin sopivan mummon.
.


Piti kuvata mättähällä, mutta Koira vahti omaansa niin tiukasti,
ettei sitä niin vaan kuvattukaan, ainakaan ilman haltijaansa...
.


Koiran puolimummo Seiskaveikasta,
melkein metrin verran kanttiinsa.
Tästä kirjataan 687 g huhtikuulle.
.


Pupunen uinahtelee mökin parvella,
sieltä puuttuu vielä sävyihin matchaava muori.
(Ja jos olisi, käyttäisikö? Tod.näk. ei.)

Ensi kerralla mukaan lähtee maalipurkki - ja -sudit,
lisää kuvia (ja lisää tyynyjä) myöhemmin...
.

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Mehiläismuori

Isä, kotoisammin Faari, on kohta ollut vuoden verran hoivakodissa. Viime keväänä peräjälkeen ja osin päällekkäinkin sairastetut influenssa, Noro-virus ja keuhkokuume veivät niin huonoon kuntoon, ettei sairaalasta enää ollut kotiin paluuta.

Faari on viluinen, joten tottahan sitten virkkailin hänelle hoivakotiin heti alkukesästä oman muorin, mehiläismuorin. Voimiensa päivinä Faari oli mehiläistarhaaja päivätyönsä ohessa.

Koko 110 * 155 cm,  5 * 7 lappua. Seiskaveikkaa hupeni 1,4 kg.
Muutama mehiläinen on jäänyt peitteelle pysyvästi.

Koronan vuoksi vierailulle ei pääse. Ennen sulkua Äiti on käynyt hoivakodissa päivittäin, viettänyt Faarin seurana ajan lounaan jälkeisistä päikkäreistä alkuiltaan, juottanut iltapäiväkahvit ja syöttänyt päivällisen, kertonut kuulumiset, lukenut kirjaa ääneen. Nyt seurana on vain radio ja muutaman kerran päivässä poikkeavat hoitajat. Muistavathan hoitajat kääräistä filtin Faarin palelevia jalkoja lämmittämään...? Suru, murhe, huoli.

Tänään on Faarin syntymäpäivä, 80 vuotta.
Koronan vuoksi ei juhlita.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

150 palaa muoria

Ei, otsikko ei viittaa paloittelusurmaan tai muihinkaan kauheuksiin!

Ei, kyse on uusita muoreista:
isompi 7*12 = 84 lappua (2,19 kg)
pienempi 6*11 = 66 lappua (1,69 kg)
=
yhteensä 150 lappusta.

 Jaa miksikö eri kokoiset?
Koska seinää vasten olevaan pehkuun ei tarvinnut varata "roikkumavaraa".

Näitä tein pitkin kevättä, mökkikauden alkua odotellessa.
Seiskaveikan mustaa, valkeaa ja kaikki harmaan sävyt.
Yhteen lappuset virkkasin mustalla.

En raaskinut heivata vanhaakaan mökin muoria,
keinutuolimaton ja tyynyjen värit matchaavat siihen niin kivasti.

Tykkään näistä aika lailla!
ERITYISESTI koska ovat niin
RASKAITA,
että kestävät paikoilllaan 
koiran piehtaroinnit,
Pupusen peuhauksen,
Miehen päiväunet...

 Koira tykkää myös!
Siksipä se saakin olla vuoteilla päiväsaikaan.
Kun peitteet taitellaan yöksi pois,
on Koiran aika...

... köllähtää omaat petiinsä parven portaiden alle.
Kuuliaisesti se alistuu kohtaloonsa,
joten ajattelinkin virkata sille oman pikkumuorin yökäyttöön.

Peti on Miehen valkeaksi sutima Ikean iso vanerilaatikko
 (jo vuosia sitten valikoimista poistunut,
mutta nyt vasta koottu ja käyttöönotettu).
Renkaita Mies ei suostunut alle kiinnittämään, 
väittää että Koira seilaisi pitkin pirttiä kaiket yöt.


Grand old ladies, ver. #15 & ver. #16.
Plus Koira (2 vuotta).