Lukijat

lauantai 23. lokakuuta 2021

Taas jäin (virkkuu)koukkuun...

Niinhän siinä taas kävi, että virkkuukoukku jumiutui peukalonhankaan...
.

Lehmimummoa keltaisella paalatessa mieleeni äityi, että farkunvärisiä mummonpaloja sillä sävyllä pitäisi yhteen nitoa - ihan kuin farkunsaumaa olisin tehnyt.

Joten tein sitten niitä farkkuisia paloja myös. Meni aika monta kerää Seiskaveikkaa kolmessa sävyssä, lisukkeena muutama kerä saman vahvuista myhome living -sukkalankaa kivipestyn värisenä (150 g, Citymarketista) ja kerä aavistuksen verran vahvempaa House Onni neulelankaa (100 g, S-market) vähän tummempana ja vain pieniin ruutuihin.
.

Ja sitten aloitettiin tikkaus! Suunnittelin sellaista perinteistä farkun tuplasaumaa, mutta jos jokaiseen neliöön olisi tehnyt reunoihin tuplatikkauksen, olisi lappusia yhdistäessä tullut triplatikkaus. Ei toimi! Kun aivokopan tuotekehittelyosastolla suunnitelmat vielä muhivat, nyrkkipajalla eli tuotannon tikkauslinjastolla oli jo niin kova draivi, että mentiin ihan perinteiseen tyyliin. No, jonain yönä se idea vielä iskee - tehdään sitten uusi.
.

En tykkää sinisestä ensinkään, mutta onneksi Pupunen varasi tämän jo itselleen!
.

Myös koira tuntuu tykkäävän! "Hei, mitä siinä räpsit, herätit viattoman onnellista unta nukkuvan koiran!?"
.

Häntä näyttää ihan kahvikupinkorvalta!
.

Kaikki mummoni on nimetty ja koska olen jo aiemmin tehnyt farkkumuorin (vuonna 2011), tämä 20. mummo saa nimensä värin mukaan: indigonsinen eli intiansininen eli retuliini. Ja koska takavuosina puhuttiin indigolapsista (lapset, joilla väitetään olevan epätavallisia psyykkisiä kykyjä ja käyttäytymispiirteitä - skeptikot tosin puhuvat adhd:stä), on lapsi tietenkin ikääntyessään * ta-daa * 

INDIGOMUMMO (#20).

Koko noin 110 * 170 cm, langanmenekkiä kirjataan syyskuulle 1.380 g.
.

Ihan hirveä sävyero puhelimella otetuissa kuvissa! En ole edelleenkään löytänyt kadonnutta kameraani, ehkä toivon Joulupukilta uutta...

38 kommenttia:

  1. oi oi oi, on kyllä upea ja väri ihanan raikas 👍 kyllä siinä on ollut hommaa huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Silkku! Ei homma eikä mikään, kun mummonpalat syntyvät ihan huomaamatta telkkaria töllöttäessä. :o)

      Poista
  2. No draivia on todentotta ollut! Olipas hyvä että teit sinisen niin sai Pupunen uuden peiton! Eipä uskoisi että on samasta peitosta nuo sisäkuvat - hieno väritys sekin kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati!
      Todella yllättävää, miten iso ero kuvien väreissä on! Kaiken kukkuraksi voisi luulla, että ulkona otetut olisivat lähempänä oikeaa, vaan eivät ole. Hämärähyssyn kuvat suhteellisen liki, lähempänä farkun sävyjä ovat lappuset.

      Poista
  3. Sininen ei ole oikein minunkaan värini mutta kyllä Indigomummo on hieno!:)
    Penkillä kuvattuna se näyttää oikein kuvaukselliselta;) Koirakin näyttää olevan innostunut peitosta, kumpihan sen lopulta omii:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma!
      Mummeli lepäilee sohvan kulmalla ja katselee illat pitkät telkkaria...

      Poista
  4. Ompa mielenkiintoisesti yhdistelty palat. Yritin hahmottaa järjestystä mutta ei onnistu. Todella kaunis toteutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sude!
      Ei ole mitään logiikkaa tai muutakaan järjellistä järjestystä paloilla. Ainoa sääntö oli, että yhtäkään samansävyistä mummonpalaa ei tule vierekkäin - eikä tullut. Eka pala lätkäistiin lattialle ja sitten vaan ympärille alettiin koota muita paloja - niidenkään värejä tai kokoja ei ollut etukäteen laskettu. Aika hyvin osuivat kohdilleen, yksi iso lappu jäi käyttämättä. :o)

      Poista
  5. Mahtava meininki ja meno :D Niin tuttua tuo (virkkuu)koukkuun jääminen! Sitä se on, kun inspis iskee ja ajatus syntyy ♡ Tykkään tuosta palojen sommittelusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos TarjaK!
      Niin totta, puikot ja koukut vievät mennessään...

      Poista
  6. Puh! En kyll ikinä sais tuollaista aikaiseksi, edes yhtä. Nää on niin hienoja sun "Mummot", tämä uusinkin on tosi kivan värinen ja saumaus oikein onnituneen värinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos KristiinaS!
      Höpö-höpö, ihan varmalla saisit, sinultahan syntyy mitä vaan! Voisin kuvitella, että KristiinaS-mummo on iloisen värinen, vihreää, keltaista ja punaista ainakin?

      Poista
  7. Tosi kaunis "Mummo" vaikka sininen onkin, onneksi kuitenkin Pupusen mieleen. (Minähän käytän paljon sinisiä vaatteita itselläni, mutta kotiin en niitä värejä halua.) Taitavasti olet yhdistänyt isot ja pienet palaset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matleena!
      Farkun sininen (kivipestystä tosi tummaan) on kaunis väri ja farkuista tosi paljon tykkäänkin, mutta sisutuksessa en kyllä sitä suosi. Enkä muissa vaatteissakaan. Suunnitelmissa on olohuoneen sinisen mielenhäiriö-tapetin uusiminen, silmä ei vaan totu siihen...

      Poista
  8. Minulle mieleen molemmat. Itse pidän sinisestä väristä erittäin paljon myös sisustuksessa. Minä katselin myös tuota palojen sommittelua, taitavasti toteutettu en kyllä itse osaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila!
      Tässä tuo palojen sommittelu oli koko mummelin kiinnostavin osuus. :O)

      Poista
  9. Kivaa lisää näköisyyteen tuovat nuo erikokoisuudet neliöissä. Tykkään myös siitä, että pysyttelet samoissa värisävyissä. Häntätaiturikin näyttää tykkäävän peitosta :) Peiton nimi on hyvin juonnettu ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sartsa!
      Nimellä minuun viitata! Tai ehkä sittenkin...?

      Poista
  10. Kahdeskymmenes, wau!! Upeat värit ja hieno asettelu, tosi kiva lopputulos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi(tyksiä)!
      Olisiko nyt aika lopettaa mummoilu, kenelläkään loputtomasti muoreja voi olla!?

      Poista
  11. Tulipa kaunis peitto 💙 Tykkään kovasti, on niin taitavasti toteutettu, ei ihme, että koiruuskin tykkää 💙 Kyllä täytyy sanoa, että ahkera olet ollut, kun kaksikymmentä peittoa olet jo tehnyt (kaiken muun lisäksi)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Tiedä siitä ahkeruudesta, ehkä tällä vain vältellään tylsempiä ja epämieluisampia hommia...?

      Poista
  12. Ikinä en ole nähnyt erikokoisista isoäidinneliöistä tehtyä torkkupeittoa. On noissa ollut asetteleminen. Ihastuttava. Keltaiset tikkaukset ovat piste i:n päällä. Minä rakastan sinistä. Voi kun joskus jaksaisin tehdä tuollaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puikkonen!
      Joskus jossain (??) näin jonkun muun virkkaamalla erikokoisista paloista tehdyn istuinalustan ja siitä alaken ajatus on muhinut...

      Poista
  13. Hieno peitto väristä huolimatta. ( en itse pidä myöskään sinisestä, mutta välillä aina teen jotakian, kun moni muu tykkää) Olet ahkera ja nopea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos IsoGnu!
      Yleensä sinisten villasukkienkin tekeminenkin on vastenmielistä, mutta tässä ei ollut nyt sitä ilmiötä - jontuiko siitä, etten edes mieltänyt lankaa siniseksi, kun valitsin farkun sävyjä...?

      Poista
  14. Upea!
    Jäin minäkin pällistelemään sitä, että miten olet yhdistänyt palat? (Siis nuo 'saumat') Minulla on 'työnalla' tulossa neliöistä villatakki äidille ja olen ihan hukassa miettiessäni miten palasia kannattaisi yhdistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stansta!
      Virkkaan palat yhteen "pitkinä saumoina" eli en katko lankaa välissä - tulee vähemmön pääteltävää! ;o)

      Poista
  15. Taas niin hieno mummo, vaikka en ole minäkään sinisen suosia, mutta tykkään muiden tekemistä sinisistä kovasti! Koira ainakin näyttää peitosta tykkäävän, kun aina sattuu kuvattavaksi paikalle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tilkkureppu!
      Koira on liiankin kiinnostunut teleleistäni! Nykyisin jättää jo lankakopan rauhaan, mutta esimerkiksi sukkakutimia pitää käydä tutkimassa ja sovitella kuonon sopivuutta sukanvarteen...

      Poista
  16. Koukku on viuhtonut vauhdikkaasti! Upea peitto.

    VastaaPoista
  17. Oi miten hienot!! Ajattomat peitot, joille on aina käyttöä!

    VastaaPoista
  18. Onpa ihanat peitot - hyvää viikonloppua sinulle ♥ ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Iloa päivääsi!