Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste olohuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olohuone. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. huhtikuuta 2026

Haaste: Keltainen ja vihreä

KristiinaK:n huhtikuun haaste on KELTAINEN JA VIHREÄ, kevään värit.

Tosin VIHREYS on täällä ihan ympärivuotista, se on meidän kaikkien lempiväri. Pupuselle ihan erityinen lemppari, hänellä on lähes aina jotain VIHREÄÄ yllään, toisinaan lippiksestä lenkkareihin asti. Parhaillaankin silitystä odottaa toistakymmentä Pupusen t-paitaa, VIHREÄN eri sävyissä. Iloitsen suunnattomasti siitä, että Pupunen ei pukeudu teinisällien tapaan kokomustaan! Toki kaapista löytyy jokunen musta t-paita ja esiintymisiä varten mustat farkut, mutta muuten vaatekomero on enempi väri-ilottelua, sillä myös pinkki ja punainen ovat suosiossa.

Itse odottelen kovasti kesäisiä kelejä, jotta voisin sukeltaa ihanaan Nanson pellavamekkooni, patseeraisin Ilse Jacobseneissa. Samaa mallia on lyhyempänä useammissa väreissä (mm. sammaleenVIHREÄ), mutta pitkänä vain tämä KELTAINEN (taannoista 20-vuotishääpäivää juhlistaamaan hankittu). Myös Jacobseneja on useammat, mutta KELTAISET ovat tuoreimmat.

Kun löydän mieleisen mallin, tapanani on ostaa tukuittain samanmoisia... Logiikkani mukaan se helpottaa elämää, kun ei tarvitse etsiä, saati sovitella useampia vaatteita. Tai kenkiä, KELTAISET nimittäin osti Systeri, kun bongasi ne alesta ja tiesi minun niitä suosivan. Soitti ja varmisti vain koon ja ettei samaa väriä ole entuudestaan - näppärää, eikö totta?

Vaihdoin lakanat, vuoteessa oli KELTAISTA ja VIHREÄÄ, ihan sattumalta Lauri Lounelan isokokoinen Kiinalainen maisema matchaa haasteen väreihin myös. Tilalle vaihdoin punaiset pussi- ja harmaat aluslakanat. Haaveilen hillityistä petivaatteista, mutta aina päädyn riemunkirjaviin. Valintoihin toki vaikuttaa ratkaisevasti se, mitä Finlaysonilla on tarjouksessa... 

Myös lankakorista löytyy VIHREÄÄ ja KELTAISTA. Tarkkasilmäisimmät ehkä havainnoivat, että osa on marinoitunut jo hetken aikaa - kuka ylipäätään enää muistaa noin vanhaa vyötettä?? Muinaismuisto-Seiskaveikka on niin hyvälaatuista, etten ole raaskinut neuloa siitä mitään, sekoittaa nykyiseen karkeampaan laatuun. Jonain päivänä muotoutuu ehkä VIHREIKSI unisukiksi...

Olohuoneen matot ovat KELTAISET, sohvatyynyissä vähän VIHREÄÄ. Myös torkkumuorissa jylläävät VIHREÄT arvot, langat ovat kasvivärjättyjä. Tai oikeammin laput ovat kasvivärjättyjä, ne on virkkaistu luonnonvalkoisesta ja harmaasta Seiskaveikasta ja heitetty vasta sitten väripatoihin.

Kuva: Valkeakoski-Opiston blogi

Värit ovat lukuisissa pesuissa haalenneet alkuperäisestä (kuva). Voidaan kai hyvällä syyllä sanoa, että muori on ajan saatossa jo vähän harmaantunut? Vanhoista blogimerkinnöistä (vanhemmista kuin tämä blogi) löysin Muorin syntymävuoden, 2011. Myös kulmien huovutetut lankakeräpalloset on kasvivärjätty.

Sohvasta voisin muuten sanoa sen verran, että oli TÄYSIN susi ostos! KUVITTELIN ostavani laadukkaan merkkisohvan ("... runko on FSC-sertifioitua massiivipuuta ja koivuvaneria; kriittiset liitoskohdat liimataan ja ruuvataan, mikä ehkäisee nitinää ja vääntymistä. Jousitus toteutetaan kilpatason no-sag-teräsjousella. Tyynyjen täytteenä käytetään kylmävaahtoa, jonka tiheys on 35–40 kg/m³ – selvästi yli budjettiluokan sohvien standardin. Reunat viimeistellään silikonikuituseoksella, jotta päällikangas laskeutuu pehmeästi ja muoto palautuu istumisen jälkeen. Kun avaat vetoketjun ja kurkistat tyynyn sisään, huomaat, ettei tikkauksissa näy löysiä lankoja ja saumojen sisäpinnatkin on päätelty siististi – merkki käsityöstä, jossa jokainen viimeistelykerros on huolella mietitty.")

Hemmetti soikoon, ihan sama mitä sohvan sisällä on, jos päällikangas NYPPYYNTYY kelvottomaksi jo puolen vuoden käytössä!! Että ottaa päähän!

Kuva: Furninova
Eikä siinä vielä kaikki! Sohva on varsin syvää mallia, siinä on täysin mahdotonta istua "virallisesti" - siis oikea RÖHNÖTYSUNELMA. Valinta oli ihan tietoinen, mutta eipä tullut mieleeni, että kun tuolta sohvalta valuu takaisin arjen askareisiin, myös istuintyynyt valuvat - samaan suuntaan eli yli etureunan ja samanaikaisesti selkänojatyynyt putoavat vapautuneeseen koloon. Järkyttävän painavat ja isokokoiset istuin- ja selkänojatyynyt pitää siirrellä, nostella ja veivata päivittäin, että näyttäisi edes hetkellisesti siistiltä. Että ottaa päähän! Myös koristetyynyjen määrää olen joutunut rajoittamaan, jottei siistimisoperaatio olisi ihan niin työläs - ja sekös se vasta päähän ottaakin!! Tyynyjä olla pitää, mieluummin enemmän kuin paljon.

Mutta on sohvalla kyllä ihan tosi ihana rötköttää! Töllöttää tellua, lukea kirjaa, siemailla viiniä sisutuslehti seuranaan, ottaa päivätorkut, tukeutua tyynyihin kutimen kanssa... Koko perhe ja Koirakin mahtuvat siihen varsin väljästi. Silti ottaa päähän. Hemmetti!

Tykkään VIHREÄSTÄ lasista. Työhuoneen ikkunalaudalle olen koonnut vanhaa ja uudempaa Iittalaa, perittyä, itse ostettua ja lahjaksi saatua. KELTAISTA lasia näkee harvemmin, meillä taitaa olla vain yksi KELTAINEN Kivi-tuikku lukuisten VIHREIDEN ja ruskeiden seurana. Muuten suosin kirkasta lasia.

(Ihan kaikki eivät Iittalaa ole kuitenkaan, vasemman reunan kannellinen rasia on Nuutajärveä ja sen takana oleva matala maljakko Riihimäen lasia, pitkäkaulaisen pullon olen itse puhaltanut jonain tyhy-päivänä Nuutajärven Lasisirkuksessa.)

Tästä muistuikin mieleeni, että kun tapasimme Miehen kanssa, kahviastiastoni oli VIHREÄ Teema ja ruoka-astiastoni KELTAINEN Teema. Mies ihastui malliin ja osti itselleen harmaata. Kun sanoin, että eikö kannattaisi hankkia KELTAISTA (VIHREÄ oli jo poistunut myynnistä), jos vaikka joskus muutamme yhteen, Mies totesi, että on helpompi jakaa, sitten kun eroamme... Sittemmin sekä VIHREÄTKELTAISET että harmaat on myyty kirpputorilla ja kaapit täyttyneet valkoisella Teemalla. Eikä erosta ole ollut puhetta. 
.

Yllättävän paljon löytyi kaikenlaista KELTAISTA ja VIHREÄÄ, ihan jo tästä työpöytäni VIHREÄN keinonahan päältäkin. Kävin kurkkimassa jääkaappiinkin, mutta taidanpa jättää...

Kiitos KristiinaK:lle kivasta haasteesta!

Päätellään haaste kukkasin...

Kukkakaupassa pyysin sitomaan työkaverille läksiäisiin VIHREÄN kimpun, jossa yksi punainen kukka keskiössä. Punainen on yhdistyksen logoväri, VIHREÄ hänen asemapaikkanaan toimineen kierrätyskeskuksen logosta. Tuo ihanan karvainen, hipelöimään houkuttava VIHREÄ yksilö on kuulemma neilikka.

Näiden myötä...

VEHREÄÄ VIIKONLOPPUA!!

torstai 5. helmikuuta 2026

Luettua 2025

Uusi lista on jo hyvällä alulla sivupalkissa, joten kirjaanpa tänne taas viime vuoden lukemiset.

Tilasin alkuvuodesta kasan kirjoja Adlibrikseltä, etupäässä Miehelle ja muutaman itsellenikin. DBSchenkeriltä tuli saapumisilmoitus, paketti oli toimitettu Suomenlinnan K-kauppaan. Mahtavaa!

Kun kirjoiin hyvinvointibingooni Suomenlinna, en tarkoittanut ihan tätä...

Linnuntietä, meren yli, matkaa on 3 km. Julkisilla (bussi-metro-ratikka-lautta) matka (16 km) kestää liki 2 tuntia suuntaansa... Liikun kyllä suht sujuvasti autolla keskustassakin, mutta parkkipaikan etsintä ei ole mitään lempipuuhaani - varsinkaan kun "maalla" asuessa ei ollut tarvetta harjoitella taskuparkkeerausta...

No, Mies onneksi lähti kuskiksi, kirjat saatiin kotiin.

Mitään tarvettahan kirjoille ei sinänsä ollut; hamstraan niitä aina alesta ja lukemattomia kirjoja on olohuoneessa jo yksi karusellillinen. Viime vuodet olen suosinut pokkareita, mutta aina välillä mukaan tarttuu joku kovakantinenkin. Lukemisen jälkeen kirjat päätyvät kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Mies sentään säästää valikoiden osan, lukulistalla mainituista kirjahyllyyn päätyivät Urkki & Hruštšev (Mies "harrastaa" Kekkosta) ja Nihtilä (sukua). Omasta lukemistostani mikään ei ole säilyttämisen arvoinen: mitä kevyempää, sen parempi - ainoa tarkoitus on saada unen päästä kiinni...


Meillä on 25 yksikköä taustalla näkyvää kippikansikirjahyllyä, muutossa säästetyt kirjat mahtuvat kuvan kahdeksaan pätkään. Loput elementit ovat nyt työhuoneessa, aiemman ompeluhuoneen tarpeisto on mahdutettu niihin, toki myös rajusti karsittuna. Vähän säälittävää, kun hyllystä löytyy muutaman käsityökirjan lisäksi vain ompelulankoja, askartelutarvikkeita ja muuta sälää - mutta kodin ja tarpeiston pitää tietty elää tilan ja tilanteen mukaan.

Silti vähän kirvelee kirjoista luopuminen...

Viimeksi luettua:

12/2025
Arne Dahl: Rajamaat
Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä
11/2025
Tina Frennstedt: Palava kosto
Anne Holt: Yhdestoista käsikirjoitus
Anne Holt: Hyytävä kosto
10/2025
Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus
Anna Jansson: Menneisyyden paino
Marianne Cedervall: Haudataan menneet
9/2025
Jane Harper: Kadonnut mies
Anna Jansson: Kesäyön painajainen * Kuolema korjaa sadon * Mustaa lunta
Camilla Läckberg: Käenpoika
8/2025
Samule Bjørk: Saari kaukana kaikesta
Samuel Bjørk: Yölintu
Heine Bakkeid: Meren aaveet
Elly Griffiths: Risteyskohdat
Kaari Utrio: Aatelisneito, porvaristyttö
Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt
7/2025
Laura Dave: Suojele häntä
Maria Adolfsson: Harha-askel
Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti
Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli
John Verdon: Numeropeli
6/2025
Sofie Sarenbrant: Suojelusenkeli
Lisa Jewell: Kaikista synkimmät salaisuudet
5/2025
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas
4/2025
Linn Ullmann: Armo
Natasha Lester: Diorin salaisuus
3/2025
Chris Carter: Krusifiksitappaja
2/2025
Reijo Mäki: Köyhä ritari
1/2025
Kate Morton: Kellontekijän tytär
Elly Griffiths: Kivikehä

Miehiseen makuun:

12/2025
Pirkka-Pekka Petelius: Ensilento ja Viimeinen mohikaani
11/2025
Tuomas Marjamäki: Hän hymyilee kuin Mikko
10/2025
Ben Macintyre: Colditzin vangit - Natsi-Saksan erikoisimman upseerivankileirin tarina
9/2025
Kalle Kniivilä: Putinin pahin vihollinen - Aleksei Navalnyin elämä ja kuolema
Norman Ohler: Soluttautujat - Rakkautta ja vastarintaa Hitlerin Berliinissä
8/2025
Olli-Pekka Kallasvuo & Juhana Rossi: Puhelin soi öisin - Mitä opin globaalina yritysjohtajana
Mikko Porvali: Operaatio Hokki - Päämajan vaiettu kaukopartio
7/2025
Ville Kaarnakari: Operaatio Para Bellum
6/2025
Svetlana Aleksijevitš: Sinkkipojat
Heikki Mansikka: Hornet-lentäjä
Ari Väntänen: Game Plan - Kimmo Gustafssonin tarina
5/2025
Tommi Saarela: Pave Maijanen - Elämän nälkä
Ben Macintyre: Agentti Sonja - Rakastajatar, sotilas, äiti, vakooja
4/2025
Ben Macintyre: Vakooja ja petturi - Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
3/2025
Antto Terras: Tallinnan tappajat - Viron veriset vuodet
Esa Seppänen: Miekkailija vastaan tulivuori - Urho Kekkonen ja Nikita Hruštšev 1955-1964
2/2025
Roman Sandgruber: Alois Hitler, diktaattorin isä
Pertti Kilkki: Valo Nihtilä - Päämajan eversti
1/2025
Markku Heikkilä: IKE - Unohtumaton Ilkka Kanerva

lauantai 22. marraskuuta 2025

Välikuvia

Vaikka vielä aika keskeneräistä onkin, en malta olla laittamatta muutamia kuvia uudesta kodista...

Tavaraahan hävitettiin oikein urakalla muuttojen yhteydessä - ja täällä päässä on sitten ostettu uutta tilalle. Ei vielä siihen keväiseen asuntoon, mihin eivät edes muutetut romppeet kunnolla mahtuneet, vaan tähän uuteen, joka on noin 30 neliötä tilavampi kuin edellinen. Ja uutta vain tarpeeseen! Tai ainakin melkein... Koitan (ihan tosissani) olla aiempaa hillitympi ja harkitsevaisempi kuluttaja.


ETEINEN

Eteisessä ei ollut naulakkoa lainkaan, siis pakollinen hankinta. Spinder Design kenkätelineen (Ellos) hankin jo edelliseen, koska pieni eteinen, paljon kenkiä ja tässä kolme tasoa, jokaiselle omansa. Valintaperusteena kiva väri - joka sitten paketista kuorittaessa paljastui täysin eri sävyksi (terra) kuin verkkosivustolla (oranssi)... En palauttanut, koska tarve. 

Tänne ajattelin hankkia sitten saman sarjan naulakon, vaan kuinkas kävikään? Ei enää valikoimassa. Viikkotolkulla etsin netistä itseä miellyttävää naulakkoa, turhaan. Joko olen kronkeli tai sitten nättejä naulakkoja ei edes suunnitella. Turvauduin tori.fi-tarjontaan. Tämä kaunokainen haettiin Taka-Töölöstä 30 euron hintaan, kuulemma 1920-30 -lukujen tienoilta. Tykkään. Henkarit ehkä vaihdan vielä mustiksi.

Eteiseen piti nimittäin hankkia myös kaappi asusteille, koiran puvuille, kauppakasseille ja muulle epämääräiselle eteisroinalle. Ikean Billy oli sopivan kapea ja ovellinen ratkaisu, jossa sokkelissa riittävä koverrus korkealle lattialistalle. Ja musta.


KEITTIÖ

Kierrätyspiste. Kuitukassissa pullot, vaaleassa pöntössä muovit, harmaassa metallit ja punaisessa kierrätyslasi. Pahvit, lehdet ja paristot säilötään lavuaarikaapissa. Valkea (aik. Pupusen pyykkisäilö) ja punainen (aik. työpaikalle työhuoneeni somisteeksi hankkimani, ihan vaan värinsä vuoksi) saivat seurakseen harmaan. Nyt olin oikeaan aikaan liikkeellä, harmaa oli nimittäin Ikean poistotuote ja muuttaessamme näitä oli jäljellä enää 5 kpl koko Suomessa. Pikainen Click&collect-tilaus ja nouto Tampereelta.

Edelliseen asuntoon ostettiin loppukesästä astianpesukone, tarjoushintaan Powerista. Sitä ei muutettu tähän asuntoon, koska täällä oli varsin siisti kone entuudestaan, hankala kuljetus kahden kerrostalon portaissa ja kytkentään olisi pitänyt tilata koneen hankintahintaan nähden kallis putkimies. Käyttämätöntä takuuta jäi 1 vuosi 9 kuukautta ja pari päivää päälle.


OLOHUONE

Ruokapöytää emme edelliseen asuntoon hankkineet, koska sellaista ei sinne mahtunut. Nyt ruokapöydälle (Kartanon Helmi, Alvettula) on kivasti tilaa. Vanhat tuolit eivät ole ihan samaa sävyä, mutta koska ei vaikutusta ruokahaluun, ei haittaa.

Vanha Pohjanmaan kalusteen divaanisohva oli liian iso edelliseen olohuoneeseen. Sille löytyi onneksi ottaja tori.fi kautta, kun ilman sai hakea. Tilalle hankittiin Furninovan Sake-sohva ja -rahi (Vepsäläinen), joka on kyllä vielä isompi kokonaisuus, mutta ei ihan niin leveä (seinämittaa vie siis vähemmän). Oikea röhnötyssohva, tässä ei vaan voi istua siististi ja asiallisesti!

No, kotona sitten huomattiin, että sohva on ihan liian matala! Kaksimetrisen Miehen ja vasenpolvivaivaisen eukon oli tosi hankala nousta sohvalta. Koivet vaihtoon!! (Sohvan siis, notkeampaa polvea en taida ihan pian saada.) Lisäkorkeutta saatiin 13 cm Ikean Burfjord -tammijaloilla (20 cm, myös poistotuote). Jos joskus jaksaisi hioa, voisi sävyttää vähän tummemmiksi... (Muuten, se vanha sohva olisi tietty ollut oikein sopivan kokoinen tähän huoneistoon, mutta mennyt mikä mennyt.)

Myös TV uusittiin, vanha (oikeasti ei kovin vanha) ei toiminut tässä asunnossa. Tellu siirtyi mökille, jossa oikeasti vanha oli pimennyt HD-siirtymän myötä. Koska Mies halusi nähdä Latelan Laurin hurjat suunnitelmat, haettiin uusi kiireellä Powerista. Uusikaan ei toiminut. Pupunen hoksasi, että tv-pistorasia oli johdotettu toiseen pistorasiaan, jossa tv-töpseli löysästi kiinni... Kevyt ranneliike ratkaisi polttavan ongelman, turha ostos sen sijaan harmitti Miestä aika tavalla. Mutta Late ja Sarkku nähtiin, mikä tietty tärkeintä!


MAKUUHUONE

Makuuhuoneeseen ei ole tarvinnut hankkia mitään uutta. Pyykkisäkin (Åhléns, Tukholma) ostin Pupuselle korvaamaan keittiöön siirtynyttä pönttöä, päätyi kuitenkin tänne. Melkein uusi on myös kuvan matto - paukuttelin sen noin 40 vuotta sitten, mutta nyt se pääsi ensimmäisen kerran lattialle!


TYÖHUONE

(Haaleat kohdat eivät ole kulumaa vaan aamuauringon heijastusta. 😎 )

Työhuone on todella tilava, liiankin. Ovensuussa olisi oiva paikka nojatuolille, arvelin, oli sitten käyttöä tai ei. Ehkä ei? Selasin taas ahkerasti netissä huonekaluliikkeiden tarjontaa. Löysin kivoja ja nättejä, mutta ihan kamalan matalia - vaikkei tuolille kovin paljon käyttöä olisikaan, voisi se sentään (vahingosta viisastuneena!) olla sellainen, että pattipolvilla pääsisi ponnistamaan ylös!? Kierrätyskeskuksessa (Kiertotie) silmiin osui todella siisti Askon Harlekiini ja kun sattui vielä olemaan -50% -aleviikko kaikista sohvista ja nojatuoleista, lähti satasella mukaani.

Mainio löytö, olen nimittäin tykästynyt tähän Markku Pakkasen suunnittelemaan malliin jo 1990-luvulla, mutta kovan hinnan vuoksi en ole koskaan raaskinut investoida. Puuosat ovat vähän vaaleat muuhun sisustukseen, mutta työhuoneessa on myös melkein saman sävyisiä isosetävainaan vanhoja Billnäs-kalusteita. Ja tuolille on ollut myös käyttöä! Kevyt (11 kg) nostaa olohuoneen puolelle, jos/kun käy "virallisempia" vieraita. Anoppi ainakin tykkäsi.


NUORIHERRA PUPUSEN HUONE

Pupunen sai uuden työpöydän ja laatikoston (Ikea), mutta näyttävät juuri nyt sen verran "kuormittuneilta", että otankin kuvaan vain uudet kitaratelineet (Clas Ohlsson). Lattiatilaa on niin vähän, että lattiatelineet korvattiin näillä - todennäköisesti kitarat muutoksen myötä myös pölyyntyvät vähemmän...


WC:t

Ei uushankintoja. Emalisen WC-kyltin olen hankkinut joltain ulkomaan rautakauppareissulta ennen Pupusta, pääsi sekin viimein käyttöön.

Kunhan saamme joulua esiin ja tauluja seinille (ja ne verhot...), laitan uutta kuvakavalkadia. Siihen asti

ILOISIA JOULUVALMISTELUJA!

PS. Ai että mikä on koristetyynynpäällisten tilanne?
No, kirpparilla myin toistasataa tyynynpäällistä...
Ai että onko jo hankittu kasapäin uusia? No, ei!!

Ihan vaan sohvalla nyt olevat, Prisman alelaarista...


perjantai 12. toukokuuta 2023

Korjaussarja

Olin Vappuviikon Kuopion kupeessa Kelan uniapnea-kuntoutuksessa, OIKEIN onnistunut toteutus! Viikossa sai hirrrvittävän paljon uutta tietoa unesta, uniapneasta ja CPAP-laitteesta, lääkärin, sairaanhoitajan ja ravitsemusterapeutin henkilökohtaisen konsultaation, fysioterapeutin vetämiä liikuntatuokioita, vesijumppaa, vertaistukea ja - tietenkin - errrrinomaisen maukasta ruokaa. Myös vuode oli tosi hyvä, mikä ei TODELLAKAAN ole mikään itsestäänselvyys meikäläisen vipuvarrelle.

Jos joku vähänkään harkitsee vastaavaan osallistumista, SUOSITTELEN lämpimästi! Itse odotan jo kuntoutuksen toista jaksoa, ajoittuu loppuvuoteen.
.

Jos oltiin unen laatua korjaamassa, niin samaan syssyyn tein reissuiltapuhteena Joukahaisistakin korjatun version (vrt. edellinen postaus). Kuva kertoo kokoeron - tosin oikeasti se olisi vieläkin enemmän, Nalle-varteen lisäsin yhden kuviokerran verran silmukoita lisää (6 s).
.

Tällä kertaa kuviotkin onnistuivat ihan ohjeen mukaisesti, molemmissa varsissa samanmoiset. Ruokapöytään naamioituva ruskea lanka on Nallea, keltainen Gjestal Maijaa, menekki kaikkineen 104 g.

Reissatessa löytyy aina kaikenmoista kivaa kotiintuomista, niin nytkin. Pandan tehtaanmyymälästä toin ison kassillisen lempiherkkuani, lakua. Aina - ihan aina - Jyväskylän ohi ajettaessa on poikettava paikalliseen Taidelainaamoon, ja koskaan ei varmaankaan ole ihan tyhjin käsin kotiin lähdetty. Ei nytkään. 

Päivi Hintsasen Ancienne noblesse -sarjan Pihlajanmarjakeisarinna (2022) ja Mustikkakuningatar (2022) saivat sydämen sykkimään. Laitoin Miehelle WA-viestinä kuvan saatesanalla "Tykkäätkö?". Kun vastaukseksi tuli "Joo", teokset pakattiin tuotapikaa kuplamuoviin ja auton kyytiin. Kotona kysyin, mikä teoksissa viehätti. Mies sanoi, että pääsi helpoimmalla vastaamalla myöntävästi - kotiin minä toisin ne joka tapauksessa... No, tykkäsi kyllä ihan oikeastikin, kuulemma.

Hintsanen kuvaa tekniikkaansa (napattu kotisivulta):
Useimmiten sarjalliset vedokseni ovat valokuvapohjaista grafikkaa, jossa yhdistetään valokuvaa, skannattuja elementtejä, piirrosta ja maalausta sekä digitaalisesti että manuaalisesti. Uudemmissa teoksissani olen käyttänyt aiempaa enemmän maalauksellisuutta ja kollaasitekniikoita: kuvissa on edelleen pohjana valokuva, mutta skannattujen pintojen ja materiaalien lisäksi tekniikkana on ollut myös vesivärillä maalatut pinnat ja itse otettujen kuvien sekaan on poimittu materiaalia myös vanhoista arkistovalokuvista. 
.

Kotona alkaa seinillä olla jo vähän tungosta... Töpselipianon päältä löytyi passeli paikka, pitäisi vaan löytää uusi seinänpätkä väistyneillekin. Onneksi Jyväskylä on sen verran kaukana, että ihan kamalan usein ei tule poikettua!
.
*

Hyvää Äitienviikonloppua!
*

maanantai 23. tammikuuta 2023

Viimeinkin...

 Kesällä 2019 alkoi olohuone-ruokailuhuoneen pintarempan suunnittelu.

Jokaisella rautakauppareissulla tarttui aina läjäpäin uusia tapettimalleja mukaan.

Kuukausien tapetinmetsästyksen jälkeen teemme
lokakuussa 2019 toivioretken Tallinnaan.
Jo löytyi mieleisiä: pääväriksi vaalea, 
efektiseinä tehtäisiin keltaisella tai sinisellä.

Päädyimme siniseen.
.
Jo viikon, parin päästä totean valinnan epäonnistuneeksi.
INHOAN sinistä tapettia!
Ylipäätään INHOAN sinistä väriä - miten ihmeessä tulin edes valinneeksi??

Syksylle sovittiin maalarin kanssa yläkerran rapun maalauksesta.
Käytin tilaisuutta hyväksi ja sovin myös olohuoneen uusinnasta.
Oli ilo repiä epäkelpo alas!

Uuden tapetin valinnassa luotin Pupusen makuun.
Keltaista tilalle, mitä lie huiskuheinää somisteena.
(Sorry epätarkka hailakkuus!)

Keltaistahan on myös ruokailuhuoneen päätyseinässä
(juurikin ne Tallinnasta mukaan tarttuneet
vaihtoehtoiset efektirullat),
matchaavat uuden kanssa oikein kivasti yhteen.

Joulusiivotessa ripustelin taulut seinälle.

ENNEN:

JÄLKEEN:

Uuteen ripustukseen pääsivät vain Päivi Sompin Pienen valkokukkapuun vartijat (2014), Kevätkukkapuu (2009) ja Syyspeite (2002) sekä Kirsi Neuvosen Amerikkalainen labyrintti (1993).

Sompit on ostettu huushollin kulloisenkin wipukkamäärän mukaisesti: Syyspeitteen alla loikovat ihkaensimmäiset urokseni, Kevätkukkapuun juurella edesmennyt narttukolmikko. Taannoin sähköpostittelin taiteilijan kanssa, kyselin teosta jossa olisi vain yksi koira, nykyiselle Koiralle. Sellaisia on taiteilijan mukaan ihan muutamia joskus tehtykin, mutta ei nyt tarjolla - koira on laumaeläin, siksi Sompin grafiikassa on yleensä useampia koiruuksia. 

No, en kyllä malttanut odottaa, että milloin mahdollisesti olisi taas yksinäisiä valioyksilöitä tarjolla, kipaisin Taidekeskus Mältinrantaan syynäämään taidelainaamon tarjontaa. Valkokukkapuun vartijoita on kaksin kappalein - Mies koittaa nyt sillä verukkeella kiivaasti perustella, että huusholliin pitää hankkia koiralle kaveri.

En ole heltynyt.

. . .

Vielä ainakaan...     
        

Ehkä se koira vielä tiensä meille löytää, kuin amerikkalaisessa labyrintista konsanaan... Tämä Neuvonen tarttui mukaan joltain Imatran reissuistamme, Kaakon Taidelainaamon Lappeenrannan välivarastosta. Ihan vaan värien vuoksi ihastuin, vihreää ja oranssia. Ja tykkään kyllä Mikki Hiirestäkin, ei sen puoleen... Mies ei tykkää tästä ensinkään.


Myös Sinikka Hurskainen ja Mari Leinonen ovat samasta lappeenrantalaisesta taidelainaamosta kotiin päätyneitä.

Loput taulut odottavat uudelleensijoitusta, seinät vaan tuppaavat loppumaan kesken. Paitsi se rempan alla oleva yläkerran rappu on vielä lähes tyhjillään...

Mutta tv-nurkkaus on VIIMEINKIN valmis!!!
.
Tai ainakin hetken aikaa olen tähän tyytyväinen näin...
.


perjantai 30. joulukuuta 2022

Joulu joutuvi...

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.
Vaan kuusi se ei vaan luonut loistoaan tähän pirttihin pienoisehen...

Kuva: Imitsi

Kuusi on perinteisesti koristeltu kuistille jo Itsenäisyyspäivänä,
vaan nyt olimme Itsenäisyyspäivän tienoon lomailemassa Imatralla.
Jäi kuusi koristelematta ja linnan juhlatkin katsomatta,
sen sijaan näimme Imatrankosken kuohuvan Finlandia-hymnin kajahdellessa.
Vaikuttavaa!

Kuusenkoristeita ripoteltiin silti vähäisessä määrin esiin ihan aaton kynnyksellä.

Taivaallinen enkeliorkesteri Juhani Palmun "Pyhä perhe" -työn äärelle.

Sirkusväkeä Erkki Mikkolan "Minä poika!" -kukon viihdykkeeksi.

Keittiöön virittelin jouluisen köynnöksen jo ekan adventin aikoihin.

Kolmantena adventtina valokranssit ikkunoihin.

Ja siinä kaikki!
Sivuvintin 8 metrin pituinen joukukoristevarasto
jäi kyllä tänä vuonna aika vähälle huomiolle...

Vain yksi uusi joulukoriste aiempien lisäksi:
kattokruunusta roikkuva Harrods'n nalle-pallo.
Syksyisellä Lontoon visiitillä (Pupusen ja systerin kanssa)
en aavistanut, että Joulun kanssa niukkailisin tänä vuonna...

Kynttlöitä sentään poltettiin ja glögiä latkittiin koko joulukuu.

Jouluruokia en tehnyt ensinkään!
Aattona kävimme syömässä Vaihmalanhovissa.
Joulupäivänä kutsuimme appivanhemmat aterioimaan,
tarjolla ei kuitenkaan koko joulukimaraa:

Kokkikartanon perunalaatikkoa jalostettuna
(2 ltk + purkki kermaa + 2 rkl hunajaa uunivuokaan)
2 pss Apetit bataatti-juuresgratiinia pakastealtaasta suoraan uuniin
Karjalanpaisti
Vuohenjuusto-saksanpähkinäsalaatti
Sienisalaatti 
(prk Sauvon keltavahveroita, sipulia & ranskankermaa)
Jälkkäriksi:
juustotarjotin
Pupusen leipomat piparit & kahvi

Tapaninpäivänä syötiin Pupusen toiveesta katkarapuruukkua
(Valion ohjetta muokattiin 
runsaammalla valkosipulin määrällä + 
lisäämällä mustapippurirouhetta ja vihreää Tabascoa)
& valkosipulivoipatonkia

Tuli se joulu vähän vähemmälläkin vaivalla!
Ja menikin jo...

Pupunen toivoi, että seuraava Joulu vietettäisiin laivalla.
Saapa nähdä, miten käy.