Sivut

Lukijat

torstai 27. marraskuuta 2014

Lihamureke

On ollut jälleen ilo ja kunnia toimia seuraneitinä (Veli ja Veljenvaimo reissaavat), tällä kertaa mukanani on kulkenut myös muuan nuori hovipoika. Tänään oli "vahdinvaihto" - palasin kotipiiaksi, kaupan kautta tietenkin. Vaan jääkaapissa odottikin yllätys, kilon mötkö naudan jauhelihaa - olinpas sitten unohtanut lykätä pakastimeen alkuviikosta pestiin lähtiessäni...

Ruokasuunnitelmat uusiksi! Kuka viitsii syödä kilon satsia murusoosia tai saavillista jauhelihasoppaa? Lihapulla-aineista uupuivat oleellisimmat elementit. Öyk, mureketta?? Ei mikään varsinainen suosikkini, edellisestä lihalötkön tuunaamisesta onkin kulunut jo jokunen vuosi, ehkä 10 tai hintsusti enemmän...

Mureketaikina:
2 dl korppujauhoja
4 dl ruokakermaa (4%)
sopivasti suolaa
reilusti mustapippurirouhetta
1 kg naudan jauhelihaa
1 iso sipuli pieneksi hakattuna
1 yksikyntinen valkosipuli silputtuna
Lisäksi:
muutama rkl pestoa
1 prk mustia oliiveja
4 pienenpuoleista tomaattia
juustoraastetta
lisää pippurirouhetta

- Tee mureketaikina tuttuun tapaan.
- Voitele iso Teema-vuoka reilusti pestolla.
- Läiskäise noin puolet jauhelihasta vuokaan, kippaa kasaan valutetut oliivit ja lätkyttele loput taikinat päälle.
- Lisää lihaläjän somisteeksi tomaattisiivut, juustoraaste ja myllystä reilu satsi pippuria.
- Uuniin 200 asteeseen noin kolmeksi vartiksi.

Juu, normaalisti en tällaistä täällä esittelisi, mutta kun Mies sanoi pöytään tullessaan:
"Ihan kuin täytekakku!"
... ja kun Pupunen ensin kieltäydyttyään maistamasta söi lopulta jättiannoksen ja kehui:
"Maistuu mainiolle! Äiti on hyvä nainen, minä rakastan äitiä! Ei ole possua, lehmä ammuu!"
... muutin mieleni.

Ja pakko myöntää, olihan se ihan hyvää!

Mutta ei ehkä enää kolmannella aterialla - sillä tätähän riittää!! Olisiko sittenkin puolikkaasta pitänyt tehdä se murusoosi...

tiistai 25. marraskuuta 2014

Traditional Finnish socks...

 ... lähdössä Australiaan.
Australia jakautuu kolmeen ilmastovyöhykkeeseen: kuumaan pohjoiseen, lämpimään keskiosaan ja lauhkeaan etelään.
Brisbane sijaitsee subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä. Kesät ovat kuumia ja kosteita, talvet lauhkeita ja kuivia. Ukkosmyrskyt ovat yleisiä loppukeväästä alkusyksyyn ja niihin liittyy joskus myös raekuuroja, voimakasta tuulta sekä rankkasateita. (Lähde: Wikipedia)

Nooooo, nyt lämpötila huitelee sukansaajien nurkillä kolmenkympin tietämissä, mutta on siellä joskus kylmenpääkin, viimeksi 118 vuotta sitten:
Brisbanen lämpöennätys 43,2 °C mitattiin vuoden 1940 tapaninpäivänä ja kylmyysennätys 2,3 °C on mitattu kahdesti, 12.7.1894 sekä 2.7.1896. (Lähde: Wikipedia)

Nooooo, jos sataa, on aika kylmä, eikö!? Tosin senkin suhteen on ollut vähän pidempään kuivan sorttista, reippaammin roiski 127 vuotta sitten:
Brisbanen sademääräennätys 465 mm mitattiin 21.1.1887, mikä on enemmän kuin missään australialaisessa suurkaupungissa. 2000-luvun alkupuolella Brisbanessa ja sen lähialueilla on vallinnut pahin kuivuus sataan vuoteen, ja patojen vesimäärät vähentyivät neljännekseen normaalista, niin että kotitalouksien liiallista vedenkäyttöä jouduttiin rajoittamaan lailla. Marraskuussa vuonna 2012 Brisbaneen iski ankara rajuilma, ja salamoita iski 4 000 yhden päivän aikana. (Lähde: Wikipedia)

Nooooo, sukat kuitenkin tilattiin! FB-kuvien perusteella sukitettava perhe laskettelee:
Australian Alpit on vuorijono Autralian  kaakkoisosassa, johon kuuluu mantereen korkein vuori Mount Kosciuszko (2 228 m). Alpeilla on kylmempää ja sateisempaa kuin Australian muissa osissa. Ne ovat mantereen ainoa alue, jossa sataa säännöllisesti lunta. (Lähde: Wikipedia)

Että ehkä käyttöä saattaisi olla sittenkin!! :o)

Seiskaveikan Raitaa...
Isä: 42/43, 110 g
Äiti: 37/38 110 g
1. lapsi: 27/28 (6 v), 70 g
2. lapsi: 25/26 (4 v), 56 g
3. lapsi: 23/24 (2 v), 38 g
.
Cheers Australians,
hope you'll have cold weather there...
 


maanantai 24. marraskuuta 2014

Taide ja taito

(Kuva googgeloitu - unohdin, hiisi vieköön, kuvata paikan päällä!!)
Voipaalan joulun odotus alkaa jo perinteeksi muodostuneista (Taide ja taito -) joulumarkkinoista. Kartanossa leijailee ihana kanelisokerimunkin tuoksu ja himmelit on tuotu taloon. Tunnelmaa ryydittävät kymmenet käsityöläiset, taiteilijat ja yhdistykset, joiden myyntipöydät löytyvät kartanon näyttelytiloista.
Poikkesin Pupusen ja Veljentyttö Nuoremman kanssa.

Sain kaikki joulun tärkeimmät elementit (vihreitä kuulia lukuunottamatta):

- partiolaisten adventtikalenteri (aika ruma tänä vuonna!)

- piparitalo (soma),  Pupusen valitsema ja

 - "joulukranssi" (grillikatoksen) ulko-oveen, Pupusen valitsema sekin.

Lisäksi appelsiinimehuun tehtyä saaristolaislimppua, ostamalla tuin tyttöjen koulutusta (soroptimistit). Mehevä ja mehukas!

Toki juotiin myös glögit kuulujen kanelisokerimunkkinen kanssa - omaan kuppiini tosi töräytin sumpit lisukkeiden päälle, menivät termarit vähän sekaisin. Vaan maistui se kahvikin jouluiselta rusinoiden ja mantelilastujen kera...

Nyt pitäisi alkaa viritellä jouluvaloja. En ole lainkaan varma, mahdanko löytää vintiltä yksiäkään! On nimittäin sellainen muistikuva, etten jaksanut reissusta palattua setviä johtohässäköitä ja metsästää palaneita polttimoita, vaan tempaisin kaikki roskikseen...
Tyyris temperamentti?


perjantai 21. marraskuuta 2014

Korttitarpeita, liiaksikin...

Olin jo tehnyt päätöksen: jouluksi jälleen valmisvalikoimista hyväntekeväisyyskortteja - ei korttiaskartelutalkoita tänä vuonna! Tiedä pitäisikö päätös pyörtää, poikkesin nimittäin Äidin kanssa lasitehtaanmäen paperikauppaan (Iittalan Kirja ja Paperi) ja kaikista hyvistä aikeista huolimatta SORRUIN taas (kuten AINA tässä viehkossa maalaisputiikissa...).

 Aimo kasa jouluisia papereita, paperilajitelmia, tarroja (yht. vain n. 12 €).

Näemmä olen poikennut edellisjoulun jälkeen myös Sinellin aleen, äsken ompeluhuoneesta löydettyä.

Rohmusin myös Tiimarin konkurssipesän antimia: pikkuisen kartonkia, isohko paperikko, lisää tarroja ja jouluisia kuvioita (muistaakseni toinenkin pussillinen pitäisi vielä löytyä jostain...).

Puhumattakaan parista LAATIKOLLISESTA aiempaa joulukorttitilpehööriä... Materiaaliasta ei siis ainakaan olisi puutetta!

Googgeloin tovin jos toisenkin joulukortti-ideoita ahmien. Ehkä muutamat päikkärit voisin sittenkin kortteilla - vailla saksiin ja liimaruuttiin ehtiväisen pikkuapulaisen kätösiä!

Ja ken tietää, ehkä vielä ne korttitalkootkin, ei kai perinnettä malta katkaista...?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

HPK-sukat

Muuan blogin lukija kysyi, tekisinkö "tilauksesta" HPK-villasukat. No tokihan nyt sukat aina innostavat!!

Mutta HPK??? Mikä se on? Hattulan PanssariKomppania? Helkkarin Paha Krapula? Hurjan Pitkät Koivet? HikiPisaroilla Kyllästetyt?

Hölmö, Panes Kuukkeloiden!! Sieltähän sitä löytyy apu ongelmaan kuin ongelmaan!

Jaaha, Hämeenlinnan PalloKerho. Joka ei palloile, älytöntä! Siis jääkiekkoa?? APUA! Minähän en jääkiekkoa seuraa, en, en, EN! Sitä kertaahan ei lasketa, kun olin lätkämatsia katsomassa, siellähän vaan kässyiltiin!! Siis minä kässyilin. Poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan!!

Uuuuh, haastetta kerrakseen! Onneksi Viiriäisenpesästä löytyi ohje logoon!

Näppäränä naisihmisenä kutaisin jo terää tehdessäni kuvion ala- ja yläreunan ihan oikein puikoilla, olisi muun kuvion kohdistaminen sitten helppoa. Jätin pitkät langanpäät (sisäpuolella) kuvion viimeistelyyn.

Seuraavaksi valkea rinkula, loppujen silmukoiden pistely olisi sen jälkeen lastenleikkiä. Tässä kohtaa brisari olisi voinut antaa boxia, sen verran sakeana lenteli ärräpäitä! Ei sitten oma polla sanonut sen vertaa, että neliömäisestä kuviosta (19 s * 19 krs) ei todellakaan tule pyöreää, vaan ELLIPSI!

Piti ottaa aikalisä. Viimein Veljentytöt komensivat vilttiketjusta takaisin kehään. Muoto on oikein kelvollinen, vakuuttivat. Päätin uskoa, koska käyvät HPK:n peleissä (tietääkseni eivät kuitenkaan sikakatsomossa...).

Loppu olikin helppoa, jos kohta ei kovin kaunista (eka kerran jäljittelin silmukoita!). Tai kuten Mies sanoi: "Jos on tosifani, hyvällä tahdolla siinä kyllä näkee logon..."

Kiekkoinnostus ei kyllä kasvanut pätkän vertaa! Ehkä se johtuu siitä, että langanmenekki oli vain 137 g ja kumikiekko painaa enemmän (156 - 170 g)? Mutta sukkailu oli kivaa, niin kuin aina. :o)
.

maanantai 17. marraskuuta 2014

V&B -joulu

Oikaisin Stockan läpi Akateemiseen, miten sattuikin (ihan VAHINGOSSA!!!) reittini kulkemaan Villeroy & Bochin posliinihyllyn kautta!? (Kuva: Villeroy & Boch)

En päässyt ohi! Suorastaan jumiuduin hipelöimään, käpälöimään, kääntelemään, vääntelemään, siirtelemään, koputtelemaan, naputtelemaan ja vertailemaan jouluastioita, veivasinpa vielä soittorasian kampeakin, monasti. Ehkäpä myös -20% kanta-asiakasalennuksella oli osuutta asiaan...

Niin montaa olisin taas mielinyt, vaan näihin päädyin: kulho pähkinäsekoitukselle ja muki glögitilkkeille, joulun herkkupöytään.

  
Hetihän niitä piti mallailla aiempien kanssa.
Pipareita, konvehteja, vihreitä kuulia, suklaarusinoita...
Hmmm, mukiin voisikin tunkea piparminttukeppejä!

Kippoja kun aikani pyörittelin, tuli ihan vastustamaton halu tehdä joulutilkkuinen kaitaliina. Kankaitakin jo kiskoin esiin! Vaan kun sovittelin sohvan joulutorkkua purnukoiden alle, mieli alkoi muuttua... En kuitenkaan osaisi tehdä riittävän hillittyä!

Joulupuuskassani kaivoin jo ekoja vähän jouluisempia tyynyjäkin esiin. Kai se tästä vielä lähtee, joulun valmistelu!?

PS. Villapaita, osa 3:Ikäneito kirmaa taas kuin pentuna ikään! Oli varmaan ollut joku nivellukko rintarangassa tai niskassa, joka oli napsahtanut villapaidasta kiemurrellessa. Eli oikein hyvä ja tarkoituksenmukainen villaröijy kuitenkin!!


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Villapaita, osa 2

Jaaha, joo, aina sitä viisastuu!
Ehkä sille oli syynsä, ohjeen mukaiselle tiukalle kaulukselle...

Lenkin jälkeen Ikäneito tuli heti pukemaan villapaidan takaisin. Köllötteli illan sohvalla ja könysi viimein yläkertaan unisohvalleen villapaidassaan. Aamulla kuitenkin ilmestyi aamupalalle nakuna.

Joko yöllä oli tullut liian lämmin tai sitten koira oli piehtaroidessaan valunut kaula-aukosta ulos!? Tiedä häntä, mutta unisohvalta se villapaita löytyi mytättynä. Jos sitten siihen seuraavaan ohjeen mukaista kaulusta yrittelisin, taitaapa tämäkin mennä vielä purkuun...

lauantai 15. marraskuuta 2014

Villapaita

Ikäneito (10 vee) alkaa kangistua. Ilmojen kylmettyä lavat ja rintakehä tuntuvat jumittavan, portaiden nousu on hidasta ja kömpelöä. Nauttii hieronnasta ja vetreytyy kummasti. Taitaa kuitenkin vanha akka tarvita lisälämmikettä! Itse nauttisin sitä sisäisesti, mutta koiralle on parempi vetää villaista ylle.

Lähtökohtana oli Yhteishyvän koiraneuleen ohje (kuva), pidennettynä versona ja hihattomana.

Pituutta sen verran, että pylly pysyy lämpöisenä. Hihattomana, koska hihallisessa näyttäisi hölmöltä.

Isoimmat muutokset tein shaalikaulukseen. Ei mitään ohjeen mukaista kyrmyniskamallia vaan kunnollinen lady-like huivikaulus tuplaamalla kerrokset niskan puolella.

Langanmenekki ilmoitetaan myöhemmin, Ikäneito ei halunnut sovituksen jälkeen luopua lämmikkeestään.

Koirarouva on kateellinen! Täytyy ottaa toinen puĩkoille ja jatkaa tuotekehittelyä, rintakehän osuutta haluan vielä hivenen muokata. Palaamme asiaan...

LÄMMINTÄ VIIKONLOPPUA!

EDIT klo 13:55
Mies ja koirat lähtivät lenkille, villapaita vaihtui (teko)turkisvuoriseen takkiin. Villapaidan langanmenekki 220 g.

torstai 13. marraskuuta 2014

Lahjaostoksilla

Isän sisko - tätini siis - täytti pyöreitä vuosia, siippansa samat lukemat ensi kuussa.

Juhlat vain perhepiirissä, mutta sisarukset (ja osin sisarusten lapset)
halusivat huomioida tuplajuhlijoita yllätyslahjalla.
 
Ehdotin laadukkaita vuodevaatteita,
se kun on sellaista luxusta, johon harvoin tulee satsattua itselleen hankkiessa.

Aika kivan paketin sain kokoon Finlaysonin myymälästä:
Magnolia-satiinipussilakanasetit (upea punainen uutuusväri) ja valkeat satiinialuslakanat,
litistymättömät Familon Extralife-peitteet ja -tyynyt sekä
Silmu-kylpytakit, -kylpytossut ja -kylpypyyhkeet, tädille vielä turbaani.

Sehän melkein on jo kylpyläreissu,
kun oman rantasaunan löylyistä kylpytakkiin kietoutuneena
tepastelee pellonlaitaa pirtille
kuohkeisiin petivaatteisiin, satiinilakanoiden väliin!?

Ai hitsi, kuohuviiniähän se melkein olisi vielä vaatinut lisukkeeksi!!
 
ONNEA TÄTI JA TÄDIN MIES!!
 


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Lyhtyä kerrakseen

Olipa virkistävä tyttöjen ilta!!

No, okay, sanotaan sitten niin kuin asia on: "Vanhain akkain ehtoo". Ja aamu! Mutta virkistävä, kaikki tyyni!!

Hölistiin kellon ympäri (kyllä vaan, jutulle ei ollut tulla loppua!), syötiin hyvin, siemailtiin glögiä, hörpittiin viiniä, läiskittiin tarot-kortteja ja hölistiin taas lisää. Nukkumaan tajuttiin kammeta aamuyöstä, ja seuraavana päivänä jatkettiin höpötystä aamiaisen äärellä. Kuin entisinä aikoina, ennen miehiä ja mukuloita! Ah.

Sain aivan hurjan ihanan tuliaisen, Iittalan Lantern-lyhdyn. Ja siinä samalla melkoisen ongelman - mihin sen sijoitan??? 600 mm korkeana ei ihan helpoin koriste-esine esillepantavaksi - vallankin kun nurkissa pyörii varsin vilkas vekara ja kaksi kompuraa koiraa! Jos kohta itsekin olen melkoisen laajaliikkeinen pölyhuiskun heiluttelija...

Mutta ihana se on! Heti säntäsin Ikeaan hakemaan satamäärin kruunukynttilöitä. Mies nyrpisteli nenäänsä, sanoi ettei sitten kyllä enää Ikealla noeta, kun olohuoneen tapetit on vaihdettu. (Olkkariremppa saattaa siis sittenkin vielä jonain päivänä olla todellisuutta!! )

Noesta tulikin mieleeni toinen ongelma: milläs tämä pestään?? Ei meinaan mahdu astianpesukoneeseen, suurtalouskoneko pitäisi hankkia? Sellaiseen mahtuisi sitten kyllä Pupusen kaivinkone ja kottikärrytkin - odottavat nimittäin vielä pihalla pesua ja talvivarastointia...

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ponchon tapainen

Veljenvaimonsisko kyseli, josko joskus hänelle ponchoa tekisin, lankakin olisi valmiiksi hankittuna. Toiveena kevyt, ilmava, joltisenkin juhlava, ristikkokuvioinen ja hapsuisa.

Otin langat vastaan, lupasin valmista äärimmäisen epämääräisellä aikataululla. Kiva tehdä toivetöitä, joissa saa suhteellisen vapaat kädet.

Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei tullut hapsuja - eikä ole kyllä oikein ponchokaan, jonkinmoinen sovellus ehkä... Otinkohan vähän liikaakin vapauksia??

Itse asiassa tyylikkäitä poncho-ohjeita ei tuntunut löytyvän kivenkään alta, kuukausitolkulla googgeloin. Viimein innostuin Novitan neulotusta ponchosta - Isoveikan sijasta lankana Novita Suomalainen sukkalanka, 4½ puikoilla, silmukoita 18 ohjeessa mainittua enemmän. Lankaa oli juuri sopivasti (300 g). Kastelun jälkeen totesin kaitaleen olevan sekä hivenen ohjetta leveämpi että pidempi, vaan ei liiaksi.

Etukulmaan passaisi pitkulainen tupsu, samanlainen kuin taannoisessa Äidin huivissa, vähän isompana, vaan kun ei sitä lankaa...

Tykästyin malliin, ehkäpä joskus vielä itsellenikin? (Kuvissa mallina Veljentyttö Vanhempi)

perjantai 7. marraskuuta 2014

Siivouspäivä

Odotettu viikonloppuvieras tulossa, ystävätär vuosien ja vuosikymmenten takaa.
 Hengenheimolainen, riemujen ja murheiden jakaja.
Välillä on vuosien katko yhteydenpidossa -
ja silti aina kohdatessa tuntuu, kuin erossa ei olisi oltukaan.

Olisiko parempaa syytä uhrata tämä päivä suursiivoukselle?
Huomenna kokkaan jotain tosi herkullista, vain meille.

VIRKISTÄVÄÄ VIIKONLOPPUA!

torstai 6. marraskuuta 2014

Talvi yllätti...

Joopa-joo.

Pari päivää sitten sanoin Miehelle, että pitäisi irroittaa paviljongin katos ennen kuin lumi yllättää. Viime syksynä ensilumi sai katoksen sortumaan, alla oleva valaisin repi kankaan riekaleiksi.

Joopa-joo. Sama näky ilman salamaa. Taisi käydä taas vanhanaikaisesti...

Näky yllätti, kun illalla könysimme saunasta kuistille vilvoittelemaan. Jos ei muuta iloa, niin ainakin ohikulkevia lenkkeilijöitä naurattaa. Itseä ei niin kovin, ainakaan tässä vaiheessa.

Meitsi ei vaan opi!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Viiltävä viikon vinkki

Käväisinpä viime viikolla Iittala Outletissä Iittalassa, kytsimässä josko vielä löytäisin rillillisen Tove100-mukin. Juu, olihan siellä, mutta olisi pitänyt ostaa koko 6-mukinen laatikko, jossa 5 perusmukia ja yhdet rillit. No thanks!

Huuto.netistä rillejä saisi 80 euron kappalehintaan, mutta " No thanks" vaan sinnekin!

No ei se ihan turha reissu silti ollut, Iittalaan!!

Fiskars Functional -veitsiä tarjolla ihan hiRRRRRveän hyvään hintaan! Valitettavasti olin uusinut kaikki leikkuuveitset jo keittiöremppaa tehdessä, ovat edelleen ihan mainiossa terässä - kiitos Miehen innokkaan rullailun veitsenteroittajassa (joka muuten on maanmainio vempele, sillähän teroittaa vaikka kirveenkin!).

Kinkkusetti meiltä kuitenkin puuttui (15 €, ale muistaakseeni 64%), roiskeläppä roiskesuoja (olikohan 8 €?) ja vitosella voiveitsi (jota Veljenvaimo ylisti taannoin maasta taivaisiin, leikkaa tomaattiakin ja leivonnassa pistämätön). Lisäksi Appiukolle löytyi isänpäivälahja ja jotain päätyi lahjalodjuunkin vastaisen varalle.

Olin oikein tyytyväinen reissun antiin. Kunnes kotona huomasin veitsien paketeissa tekstin "Made in China". Ehkei hinta ollutkaan ihan niin  viiltävän hyvä, ainoastaan sopiva lähtömaa huomioiden? No, se kai on ajan henki, kotimainen onkin kiinalaista...

PS. Veitsiä tarjolla myös Iittala verkkokaupassa, joskin suppeampi valikoima. Jos kiinalaisuus ei niin haittaa, oivaa joulupukinkontin täytettä.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Jo joutui armas aika...

Mitä halvattua??
52 YÖTÄ JOULUUN??

Miten se on mahdollista? Missä välissä Joulu on päässyt luikahtamaan ovelle??

Ensin havahduin, kun posti toi ekat jouluisat lehdet! No, ne on vielä lukematta, selailemattakin!! Kuten muuten parin kuukauden Kotiliedetkin, jonka Mies tilasi meitsille tilaajakytkyn saadakseen. Mutta eihän hyvät lehdet vanhene, kyllä ne vielä luettua tulee...

Sitten Veljentyttö Vanhempi ja Nuorempi hakivat Pupusen leipomaan joulupipareita. Joulupipareita? Nyt jo? Kotiintuomisina pussillinen Muumi-muoteilla pisteltyjä, HERKULLISIA pipareita - maistuivat ihan joululta. Mutta silti!!??

Ja eilen, voi ihmettä, Johannan Marraskalenteri on auennut! Taitaa tosiaankin olla aika aloittaa jouluvalmistelut!? Tai edes suunnittelu!!?

lauantai 1. marraskuuta 2014

Sukkia suoltaa hän...

Juupa-juu, aika sukkapitoista ovat olleet viime ajat, juuri muusta ei ole tullut blogattua. Voi siis ajatella eloni olevan sukankarvasta, tympeän tapahtumaköyhää, yrmeän yksitoikkoista??

Niin onkin, sukkaisaa. Muuten onkin ollut monenmoista kiirusta! Sen luokan haipakkaa, että Pupunenkin on ollut pariin otteeseen perhepäivähoitajalla ja kokeillut päiväkoteiluakin. Ilmeisesti ihan menestyksekkäästi, mutta vain tilapäisesti. Ainakin toistaiseksi.

On lystiäkin pidetty! Perheemme villein discohile bailasi...

 ... Ville Viikingin tahdissa. Pyörähdettiin Tallinnassa - vaan ei Karnaluksissa.

Mitäs sitten seuraavaksi? Jaa-a, varmaankin villasukkia...

* * * * *

Päälle päätteeksi kooste omasta Sukkasadostani 2014:

#1 Annukan Muumi-sukat

 #2 Miehelle "kansainväliset" työsukat

 #3 - #10 Asunnottomien yön villasukkakeräys

Asunnottomien yön sukkakeräyksen tavoitteena oli saada 1000 sukkaparia,
FB-sivuston mukaan sukkia toimitettiin reilusti yli 2000 paria.
Upeaa, mahtavaa!

Tiedän omienkin sukkieni päätyneen perille,
näin sukankärjen lappuineen yhdessä FB-kuvassa. :o)

#11 - #12 Tasaraitaa Kummipojalle ja Pikkuveljelle

 #13 Poikain isälle

 
 #14 Maijan kvartaalisukat

#15 Maksimaaliset rusettitöppöset


#16 - #21 Pikkujoulusukkia

 #22 - #24 Viidakkoperhe

Yhteensä 2.774 g lankaa, 18,5 kerää perusveikkana laskien
(vaikka yksi pari olikin Nallea ja toinen Raggegarnia).

Kaksi tusinaa on ihan tyydyttävä sato,
vallankin kun melkein puolet oli isoja ja tosi-isoja miesten kokoja.

Ja yhdet tein ihan itsellenikin!
(Yhdet myös Pupuselle ja peräti kahdet Miehelle!)

Ja ensi vuonna taas uudestaan!!

(Kuva Vatikaanista 2013)

RAUHALLISTA PYHÄINPÄIVÄÄ!
.