Onnea!

ONNEA VALMISTUNEILLE!

Myös Miehelle! 

Vaikkei siitä nyt sen enempää jaksettukaan innostua

(vaikka kaikki arvosanat kiitettäviä olivatkin).

Ei siis juhlia, ei kakkua edes kotitarpeiksi,

ruusuista tai kuohuviinistä puhumattakaan.

Mies harrastaa opiskelua,

viides tutkinto sitten ylioppilaaksi tulon,

kuudeskin loppurutistusta vaille.

Keskiastetta, alempaa ja ylempää korkeakoulua,

tämä tuorein ammattiopistosta.

Miettii jo, mitä seuraavaksi,

opettaja vai insinööri?

Työn ohessa, omaehtoisesti.

Josko sitten sitä juhlistettaisiin?

(Kuvat googgeloitu jostain Amerikanmaalta.)

Coctailpiirakat ja vähän muuta

 Piirakat vähän lyhyemmällä varrella
eli coctailpiirakat, Seiskasta, 94 g.

Riemulootan toimittajan toivomat sukat on nyt toteutettu ja toimitettu!

Nyörikkäitä: klassiset, nuuskamuikkuset ja ketturepolaiset.

Perussukkia: farkkuiset, sammaleiset ja sateenkaaret.

Ihan perusperus-sukkaa jaksoin vain vihreiden verran.

Pistinpä pakettiin myös muutamat extrat:

coctailpiirakat, farkkunapit ja kääntövarret.

Hauskaa oli tehdessä!

Kiitokset ML!

Nyt sitten seuraavan "tilauksen" kimppuun!

Veljentyttö Nuorempi toi pussillisen Seiskaveikkaa (LANKALAIHIS +600 g, APUA!),

valmista koitan saada vielä ennen kuun vaihdetta...

Auto vai akkunat?

Auringon rapistamat kuistin fönsterit.

Alkuvuodesta vaihdettiin pirtin ikkunoita. Asentajille juttelimme, että kuistin glasit menevät vaihtoon vielä jonain päivänä (ja kellarikerroksen vielä kaukaisempana päivänä).

Leppoisa iltapäivä jokunen viikko sitten. Miehellä vapaapäivä, Pupunen herännyt juuri päikkäreiltä,  suunnittelimme ulkoleikkeihin lähtöä. Ovikello soi, Tiivin miekkonen oven takana, kutsumatta. Korjasi takkuilevan sälekaihtimen ja teki siinä sitten ohimennen tarjouksen kuistin akkunoiden vaihdostakin.

Uudet ja vanhat glasit.

Että tilattiin sitten ikkunat (hoh-hoijaa, olkkarin remontti siirtyy yhä kauemmas...).

Myönnän, että päätös oli kuitenkin yksimielinen! Olimme juuri miettineet auton vaihtoa - ikkunoiden vaihto tuntui kuitenkin PAAAALJON järkevämmältä! Toivoimme hartaasti, ettei kärrystä lähiaikoina vaihdelaatikko leviä, öljypohja putoa, vetoakseli paukahda poikki tai ajotietokone korruptoidu - saattaisi harmittaa...

No, ei mennyt kuin viikko, kun postitse tuli päätös Pupusen päivähoitopaikasta. Sijoituspaikka ensimmäiset 1½ kk on kylän toisella puolella ennen kuin uudenuutukainen päiväkoti melkein nurkalle valmistuu. Tietäisi siis päivittäin 22 km pyöräilyä (11 km aamuin, illoin) ja läpimärkiä työpäivän aloituksia - hiestä tai sateesta, kelistä riippuen.

Että ostettiin sitten toinen auto (hoh-hoijaa, olkkarin remontti siirtyy yhä kauemmas...).

Myönnän,  että päätös oli kuitenkin yksimielinen! Toivomme hartaasti, ettei kummastakaan kärrystä lähiaikoina vaihdelaatikko leviä, öljypohja putoa tai vetoakseli paukahda poikki. Toisessa ei sentään ajotietokoneesta ole huolta.

Niin että meitsillä on nyt sitten elämänsä eka ikioma auto. Pieni ja punainen ja vanha. Tosi pieni, punainen ja tosi vanha. Mutta eipä tarvitse pyöräillä...

Muumiopussi

Mies joutuu töidensä puolesta yöpymään satunNaisesti muilla paikkakunnilla; Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä. Eikä missään hotellissa, notkuvista aamiaispöydistä ja tuoksuvista lakanoista nauttien, vaan keskeisillä paikoilla sijaitsevissa työnantajan omistamissa huoneistoissa.

Reissuöinä Mies ottaa mukaan paitsi aamiaistarpeet, myös omat petivaatteet. Helsingin asunnossa Miehellä on oma kesämakuupussi jemmassa, ottaa aina vain tuoreen tyynyliinan mukaansa. Nyt päätti hankkia ohuen makuupussilakanan mukana kuljeteltavaksi muita paikkakuntia varten.

Juu, ei! Tarjolla olevat (Partioaitan & Budget Storen valikoimiin tutustuen) olivat melkoisia käärinliinoja, ahdistavan kapeita ja kaksimetriselle varmaan turhan lyhyitäkin. Mielestäni myös varsin huonolaatuista puuvillaa. Ei, ei, ei! Lupasin tehdä muumiopussin itse!

Kaapista kaivelin vanhan ja vähälle käytölle jääneen Finlaysonin pussilakanan, ainakin yli 20 vuotta sitten tehtaanmyymälästä hankitun. Pussia leikellessäni löysin sisäsaumasta Ikean laput - en tiennyt Finskun olleen Ingvarin alihankkijana. Niin tanakkaa puuvillaa, että ainakaan kesäisin ei erillistä peitettä kaipaa.

Kaventelin maltillisesti, hukkapaloista tein väljän hupun, jonka voi kääntää tyynyn kulmiin kiinni. Oikean olkapään puolelle pujottautumishalkio ja pätkä tarranauhaa. Pussi rullalle ja kassiin!

Testattiin jo ja hyväksi todettiin! Niin hyväksi, että otti jo Helsinkiinkin mukaansa - taitaa kesämakuupussi käydä tarpeettomaksi.

Mukavinta muumiopussissa on, että se on helppo pyöräyttää koneessa jokaisen käyttökerran jälkeen, ja kun lykkää pesun jälkeen kuivausrumpuun, ei kaipaa mankelointiakaan. Tähän mennessä vuoden toimivin kässy!

Systeri pyöreitä täyttää...

... kiva on muillekin korttia näyttää!

 Tänään sait sä varmaan

hiuksiin ensi harmaan?

Ikäneito sust on tullut,

vietä juhlat oikein hullut!

Puolen vuosisadan iän saavutit

ja meidät kaikki sillä yllätit!

Intoa riittää moneenkin menoon,

jalka se nousee jos johonkin kenoon.

Elo nyt maistuu tosi hyvälle,

kun olet päässyt siitä jyvälle.

Kun juhlapäivänäs otit hatkat

niin pidentyi nämä halausmatkat - 

niinpä onnittelut runon tään myötä,

pitäkää hauskaa vaikka pitkin yötä!

Kortti on hedelmällisen yhteistyön tulos:

Veljenvaimo otti kuvan ja käsitteli sopivasti,

Veljentyttö Vanhempi etsi värssyt,

minä tein kortin,

Veljentyttö Nuorempi muisti perhosen Siskon "voimaeläimeksi",
Äiti ja Isä hengessä mukana.

Lahjaksi järjestelmäkamera tarvikelaukkuineen,
bloggailuun ja muutenkin.

"Jalka se nousee jos johonkin kenoon"

Veljenvaimon ja Veljentyttö Nuoremman kanssa,

"pitävät hauskaa pitkin yötä" Australiassa

- toivotukset siis näin etänä:

ONNEA JONNA! 
* * * * *

PS. Taannoinen terapiakorttini inspiroi tähänkin toteutukseen...

Nyörikkäitä

 Nuuskamuikkuset, 194 g.

Ketturepolaiset, 204 g vaihtonauhoin

(2* punainen + 2*keltainen, jos haluaa saman väriset molempiin sukkiin).

 

Aina tehdessään tajuaa jotain uutta, tuotekehitykseksi sitä kai villasukkienkin kyseessä ollen voisi nimetä. Joku kyynisempi voisi kiteyttää saman sananparteen "tyhmempikin oppii virheistään". Nimittäin jos nyt neuloisin yksiväriset, tietäisin tehdä lyhennetyt kerrokset heti reunaresorin viereen. Keskellä työtä ne katosivat kivasti kirjavaan Tweediin, mutta yksivärisessä kirvelevät silmiäni. Harmittaa! Toivon (ja melkein uskonkin), että käytössä neuloksen venyessä käyttäjänsä pohkeen muotoihin, esteettinen haitta hälvenee.

Ekan parin jälkeen toteutin näihin jo toisen parannuksen (so. innovatiivisen tuotekehitysidean): viistosin reunaresoria kärjessä paremmin jalkaan istuvaksi.

Ensimmäisessä versiossa nousee ylös kuin lapikkaan kippura, viimeisimmissä asettuu muotoilun myötä mukavammin.

Valitettavasti kuvaussession aikaan ei ollut paikan päällä sopivia sääriä, mutta aika hauskoilta näyttävät näinkin.

Kirpparipöytään

Vanhaan tapaan varasin jälleen kesän koittaessa kirpparipöydän. On kuin sielukin puhdistuisi, kun pääsee ylimääräisestä roinasta eroon - samalla tulee siivottua nurkkia kesäisempään kuntoon. Ja sillä karttuneella kassalla voi taas lomareissusta hankkia jotain paikallista rihkamaa... (Että se siitä puhtaasta sielusta, maallisen mammonan pauloissa piehtaroin syvimmissä sisuksissani.)

Vanhaan tapaan kauppa on käynyt oikein kivasti, pöytää saa täydentää tämän tästä. Jos olisi, mistä täydentää! (Niin, no, roinaa riittää loputtomiin, mutta mistä raaskii luopua!?) Olletikin yritykseni jalostua tiedostavaksi kuluttajaksi on kuitenkin supistanut kotiin päin valuvaa tavaravirtaa, koska ylijäämävarastoni osoittaa ehtymisen merkkejä. Tai ehken vaan ole pöyhinyt varastojani riittävän syvältä? Ja kyllä se vuoden alussa aloitettu nuukailukin näkyy, tiukka linja on pitänyt (100 päivää taisi jo mennä ihan huomaamatta ja nuukailen edelleen!). Ööööh, mutta lankoja ei huomioida! Tai Muumi-mukeja. Tai tyynyjä...

Mutta kun jotain piti pöytään vielä saada, polkaisin pari tyynyä (koko 45 * 40 cm). Ehkä kuosit löytävät ottajansa? Ja jos menevät samoin tein, ehdin tehdä vielä pari lisääkin. Sivuvintissä lepää ainakin puolensataa sisätyynyä, kunhan vaan varastoistani löydän myyviä kangaspaloja...

Vaikka onhan täällä tyynyntarvitsijoita ihan omastakin takaa...

LEPPOISAA VIIKONLOPPUA!
 

Bzzzzzzz!

 

Kuva: lucabonizzoni.it

 Mehiläissukat olivat saajalleen mieleiset.

Vastalahjaksi sain italialaista slow foodia!

Veli ja Veljenvaimo kotiutuivat mehiläismatkaltaan, toivat tuliaisia. Isäntänä toiminut Luca on paitsi Italian suurin luomuhunajatuottaja, myös luomuviininviljelijä. Ei kun maistelemaan!

Kylän mukaan nimetty viini Casteggio di Mombrione 2011 (Barbera 20%, Croatina 20%, Pinot Noir 30%, Merlot 30%, manuaalisesti lajiteltu): voimakkaan rubiininpunainen, hedelmäinen, kukkainen, hieman mausteinen. 

Millefiori del Monte Rosa -hunaja: Monte Rosa -vuorella yli 1200 m korkeudessa kasvavista luonnonkukista, mm. vadelma, alppiruusu, horsma.

Sulla della Sicilia Centrale -hunaja: Pesät siirretään huhti-kesäkuuksi Keski-Sisilian mäkisille alueille, missä hajuherne kukkii kirkkaan punaisena. Hunaja sopii erityisesti urheilijoille, koska sen "erityinen koostumus fruktoosia ja hivenaineita tarjoaa reservin kivennäisaineita ja vitamiineja".

Erityisen mielenkintoinen tuliainen on Polline eli siitepöly. Lucan siitepöly eroaa muista siitepölyvalmisteista innovatiivisen säilöntämenetelmänsä vuoksi. Yleensä siitepöly kuivataan kuumalla ilmavirralla, mutta Luca poistaa kosteuden alle 30 ° C:ssa, mikä säilyttää siitepölyn tehoaineet ja proteiinit. Käytetään sellaisenaan tai hunajaan sekoitettuna.

Tätähän piti heti testata! Nyt odottelen mielenkiinnolla, turpoaako kurkku ja saanko hengenahdistusta... Aiemmin en ole vastaavaa maistellut. Tänä keväänä olen kärsinyt kummista kurkkuun keskittyvistä allergiaoireista (aiemmin en ole tiennyt olevani allerginen ensinkään). Auttaako vai pahentaako siitepöly oireita?? Toistaiseksi henki kulkee...

Onko kenelläkään kokemuksia siitepölystä? Mieluusti kuulisin kommenttejanne!!

KIITOKSET VELJELLE JA VELJENVAIMOLLE!

Kerhotätisukat

Kaikki kiva päättyy aikanaan, niin myös talvikauden kerhotoiminta. Tänään Pupunen viimeistä kertaa seurakunnan aamupäiväkerhossa, syksyllä harrastukset vaihtunevat päiväkotipäiviin.

Kerho-ohjaaja Stiina verhoutuu vaaleansiniseen iloisesti kuvioituun essuun, se oli lähtökohtana Pupusen läksiäislahjassa. Seiskaveikkaa, koko 37/38, 117 g.

Eilen oli myös temppukerhon viimeinen ilta, olisi ollut oiva tilaisuus lankalaihistella kahden isojalkaisen nuoren miehen villasukkien verran! Hoksasin valitettavasti kerhojen lopettajaiset niin myöhään, että millään en kerinnyt - herrain oli tyytyminen makoisampiin muistamisiin. Mikä siis todistaa sen, että olen harvapäinen, mutten sentään sukkakone. ;o)

Siskon tilaus

Aiemmin jo pinkeän pinkkejä varpaanlämmittimiä vilautinkin, nyt myös loppuosa Siskon "tilauksesta" toteutettu.

Kassin kankaat Sisar valitsi edellisvisiitillään vanhoista varastoitani. Siinä kohtaa ei tullut mieleeni läväyttää kangaspalaa auki koon tarkistamiseksi! Oli vähän nafti tilkkunen ja jouduin tekemään vauhtiraidat vuorikankaasta (jota sitäkään ei liiaksi ollut, kapoinen suikale jäi tähteeksi).

Mittatikkuna toimi hunajapurkki, kassin Sisko täyttää Veljen hunajaisista varastoista. Koko 25 * 28,5 * 9,5 cm, eli kuudelle (6) tai piripintaan pakatessa yhdeksälle (9) hunajaiselle yksikölle mitoitettu. Ryhtiä antamassa silitettävä huopa, myös hantaakeissa - vaan ei koko matkalla, etteivät pönöttäisi pystyssä kaiken aikaa. Huomatkaa jatkopalat myös kahvoissa, tarkkaan tuli kankaat käytettyä. Vuorissa pari pientä taskua.

Sisko toivoi ystävättärelleen myös kotitekoista lahjakorttia. Mitä enemmän rimps-rampsua, hörsöä, kilkettä ja kimallusta, sen parempi. Kortin koostin kaapista löytyvistä tarveaineista, harmittelin pitsi- ja nyörivarastoni arkisuutta ja kimalletussien puutetta.

Kortin koltussa piti olla neljä vaaleanpunaista rusettia, mutta yksi katosi, kun aivastin...

Lahjakortin EX TEMPORE -YLLÄTYS selviää vasta myöhemmin (kts. extempore.fi).

PALJON ONNEA SARI!

Iloiset sukat?

Kuva: Marimekko

Yksi suosikkipukineistani on ollut kesästä 1983 alkaen Marimekon Iloinen takki. Silloin olin ensi kerran tasaraitapaitaisissa kesätöissä ja ihastuin ikihyviksi, niin raitoihin kuin taskutakkiinkin! No, tähän päivään mennessä tasaraitoja on ollut satakunta, muttei ensimmäistäkään omaa takkia!! (Veljentyttö Vanhempi sai toki omansa lahjaksi, noin metrin nykyistä lyhyempänä.)

Vaan Muskarin Anni-opella on!!

Iloisen takin ja Dropsin uusien lankojen inspiroimana ajattelin tekaista iloisensävyiset sukat, kiitokseksi Pupuselta, viimeisellä muskaritunnilla annettaviksi.

No juu. Eivät nämä niin iloiset olekaan... Seiskaveikan grafiittia ja Drops Big Fabel Print (906 wild berries) - aika samealta näyttävät.

Eikä mitkään varsinaiset kesäsukat!! Varret niin paksut, että hikikarpalot kirpoavat polvista! Olisi kannattanut valita reilusti isompi puikko (seuraaviin 4½ varsiin), olisi ehkä säästynyt pohkeen kavennuksiltakin (56 aloitussilmukkaa, terässä 48).

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin toki tehnyt ohuemmat ja iloisemmat - vaan nämäkin menivät viimeiselle yölle... Tykkään silti! Koko 39/40, 185 g. Ja ensi syksynä lauletaan ja soitetaan lisää - korjataan siis erhe uusin sukin vuoden kuluttua...

ILAKOIVAA VIIKONLOPPUA!

Dino design

Pupunen sai kutsun kaverin 3-vuotissynttäreille, kivaa!!

Vaan ongelmahan siitä seurasi: mitä ihmettä lahjaksi??

Pienille prinsessoille osaisin tehdä ja hankkia vaikka mitä,

vaan entäs nuoret ritarit??
.

Meitsillä ole edes suosikkisankarihahmoista mitään tietoa,

Pupunen kun tyytyy edelleen Muumeihin

(ja Peppi Pitkätossuun ja Vaahteramäen Eemeliin ja Katto-Kassiseen,
emme ehkä seilaa ihan trendien aallonharjalla...).
.

Muutenkin nykylapsilla on leluja pilvin pimein!

Muovikrääsää kovasti haluaisi edes hankkia

(vaikka onhan niissä etunsa - konepestävyys!!).

Legot/Duplot ovat oiva valinta, 

mutta pitäisi tietää, mitä kotoa entuudestaan jo löytyy.

Sama koskee kirjoja ja dvd:itä.
.

Onpa kerrassaan kimuranttia!!

Kaupan hyllyssä dinosaurus hymyili niin lempeästi, että lähti mukaan.

Taisi vaan olla vähän tylsä valinta, edes koiraa ei kiinnosta!!

Piristystä kaulahuivilla ja pyöräilykypärällä?

Johan alkoi kiinnostaa!!

Oli niin kivat tehdä, että voisin perustaa vaikka

Dino desing -muotitalon!?

Ei ehkä riittäisi elannoksi kuitenkaan?

Lankalaihisteluun kirjataan nämäkin, yht. 22 g.

Novita Nalle Taikaa, hapsut Seiskaveikkaa.

 Juhlaväen luvalla kuva upeasta kalastajan kakusta,

päivänsankari itse on muotoillut rantakivet!

Kiitos kivoista juhlista!!

Hempeilyä

Joku hempeilypuuska iskenyt?

Tai sitten pinkeistä piirakoista liukeni väriä mielen päälle?

Helatorstain juhlistamiseksi tein kesän ekan istutuksen.
Sellainen tuntu, että kovin paljon ei kukkiin tänä kesänä satsata...
Pihapuuhat eivät vaan edelleenkään innosta.
Rikkaruohoa, sammalta, lisää rikkaruohoja, enemmän sammalta,
vähemmästäkin nääntyy.

 Ruusujuuri ilahduttaa kuitenkin aina yhtä takuuvarmasti,
kiitos Anja-rouvan, joka ne on iloksemme istuttanut kultaisella 60-luvulla (?).


Tokihan on muitakin puutarhan iloja,
mutta varmemmin ne löytyvät kaupan vihannestiskiltä!

HELEÄÄ HELATOSTAITA!
(Täällä heleydestä tietoakaan! Pimeää ja vetistä, tietää kai kesää...)

Pinkit piirakat

Sisko tilasi sukat ja vähän muutakin, 

synttärilahjaksi pyöreitä täyttävälle parhaalle ystävättärelleen.

Piirakkaosuus valmiina, se muu sitten muutaman päivän viiveellä.

Piirakkasukat Seiskaveikasta 113 g, koko 40.

Sateenkaaren päässä...

... on villasukat!!

Sain toiveen perusvillasukista sateenkaaren väreissä (ilman violettia). Ihan ei perustoive sellaisenaan täyttynyt, vähän piti taas tunkea omaa näkemystä sukanvarteen!

Ensin oli tarkoitus tehdä Olgat, kunnes tajusin saavani revontulet sateenkaaren sijaan! Löysin Heivatut kudelmat -blogista polvekeraitasukkien ohjeen, jolla väriraitoihin saatiin kaarevampi muoto.

Koko 38, langanmenekki 129 g, leveä nauhakavennus. Punainen ja keltainen Seiskaveikkaa, oranssi, vihreä ja sininen Gjestal Jannea - ja kamalasti langanpäitä pääteltäväksi!

Olen sukkiin aika tyytyväinen!! Siihen en ole tyytyväinen, etten muistanut ottaa äitienpäivänä mummolaan mukaan, olisin saanut kuvattua soukemmissa säärissä!!