Auto vai akkunat?

Auringon rapistamat kuistin fönsterit.

Alkuvuodesta vaihdettiin pirtin ikkunoita. Asentajille juttelimme, että kuistin glasit menevät vaihtoon vielä jonain päivänä (ja kellarikerroksen vielä kaukaisempana päivänä).

Leppoisa iltapäivä jokunen viikko sitten. Miehellä vapaapäivä, Pupunen herännyt juuri päikkäreiltä,  suunnittelimme ulkoleikkeihin lähtöä. Ovikello soi, Tiivin miekkonen oven takana, kutsumatta. Korjasi takkuilevan sälekaihtimen ja teki siinä sitten ohimennen tarjouksen kuistin akkunoiden vaihdostakin.

Uudet ja vanhat glasit.

Että tilattiin sitten ikkunat (hoh-hoijaa, olkkarin remontti siirtyy yhä kauemmas...).

Myönnän, että päätös oli kuitenkin yksimielinen! Olimme juuri miettineet auton vaihtoa - ikkunoiden vaihto tuntui kuitenkin PAAAALJON järkevämmältä! Toivoimme hartaasti, ettei kärrystä lähiaikoina vaihdelaatikko leviä, öljypohja putoa, vetoakseli paukahda poikki tai ajotietokone korruptoidu - saattaisi harmittaa...

No, ei mennyt kuin viikko, kun postitse tuli päätös Pupusen päivähoitopaikasta. Sijoituspaikka ensimmäiset 1½ kk on kylän toisella puolella ennen kuin uudenuutukainen päiväkoti melkein nurkalle valmistuu. Tietäisi siis päivittäin 22 km pyöräilyä (11 km aamuin, illoin) ja läpimärkiä työpäivän aloituksia - hiestä tai sateesta, kelistä riippuen.

Että ostettiin sitten toinen auto (hoh-hoijaa, olkkarin remontti siirtyy yhä kauemmas...).

Myönnän,  että päätös oli kuitenkin yksimielinen! Toivomme hartaasti, ettei kummastakaan kärrystä lähiaikoina vaihdelaatikko leviä, öljypohja putoa tai vetoakseli paukahda poikki. Toisessa ei sentään ajotietokoneesta ole huolta.

Niin että meitsillä on nyt sitten elämänsä eka ikioma auto. Pieni ja punainen ja vanha. Tosi pieni, punainen ja tosi vanha. Mutta eipä tarvitse pyöräillä...