Hyvät oli kemut!

Kyllä vaan, hienot juhlat!

Matti Fredi Siitonen, riemuylioppilas vm. 1964, kulki Kolmatta linjaa

Ensin lakitus Hämeenlinnan jäähallilla, samaan aikaan peruskoulun päättävät suvijuhlivat kansallispuvuissaan Aitoon Honkalassa. Olisi ollut upeaa nähdä kansallispukujen kavalkadi, kummiuden vuoksi kuitenkin jäähallille - vähän tuoreemman juhlamuodin katselmus oli sielläkin.

Veljentyttö Nuoremman Tuuterin puku on Isoisoäidin (äidin isän äidin) aito ja alkuperäinen puku vuodelta 1938. Veljentyttö Vanhempi oli verhoutunut ruusuiseen pitsiin.

Kutsuvieraita oli paikalla noin 70. Veljenvaimo oli loihtinut jälleen upeat tarjoomukset legendaarisine juustokakkuineen, virtuoosimaisen Veljenvaimonsiskon voileipäkakut ovat aina takuuvarma menestystarina! Nuorempi tarjoili vieraille kuohuviinit Tuuterissaan - siinä oli ihan erityistä juhlan tuntua (ja ilahdutti erityisesti tätä vanhaa tätiä, joka oli etukäteen esittänyt toiveen, ettei vaihtaisi asua, kuten suunnitteli...)!

Tylsä täti ei anna rahalahjoja! Vanhemmalle Muumia, Nuoremmalle PiPpiä, kotitekoisin kortein. Värssyt olivat lainariimejä "miunmaunmukkaan" muokattuina, tylsän tädin vinkeiksi opin- ja elämäntaipaleille! ;o)

Nuoremmalle, kymppien tytölle:

Jos elämässään haluaa oppia,

ei riitä,

että kulkee silmät ja korvat avoinna –

myös sydämen on oltava avoin!

 

Tämän päivän saavutukset

johtavat huomisen menestykseen!

Vanhemmalle, maailmanmatkaajalle:

Unelmat ja usko huomiseen

antavat pohjan pelottomuudelle,

jonka varaan voit astua

askel kerrallaan,

kohti uusia haasteita!

 

Edessäsi on rajattomien

mahdollisuuksien maailma!

* * *

KIITOS ja vielä kerran ONNEA

Hemuli, Enkuli ja vanhemmat!!

ONNEA valmistuneille!

 kaikille valmistuneille!

Erityisesti

Veljentyttö Vanhemmalle,

uudelle ylioppilaalle

ja

Veljentyttö Nuoremmalle,

peruskoulun päättävälle!

 

Tulevaisuus kuuluu niille,

jotka uskovat unelmiinsa!

Tänään juhlitaan!!

Kahdeksan kappaa

 Enkä tarkoita fillareiden takanapoja, en pottumittoja enkä palttoitakaan, vaan salusiineja!

Kapat grillikatokseen, just sen kokoiset kun jemmasta löytyneistä kangaspaloista sattui syntymään. Kahdeksan kappaa - Ikean patjaraitaa ja ohutta pellavaa, oletettavasti Tallinnasta.

Tilkkuleikkuri, -alusta ja -viivain olivat oiva apu näin pienissä tekeleissä!

Olen varsin tyytyväinen! Vaikka - rehellisesti sanoen - kappa, pari uusia pottuja Abban sillin kanssa olisivat vähintään yhtä mieluisia.

Vielä tarvittaisiin verhot sivupöytien eteen, eikä tyynyjäkään voi koskaan olla liikaa! Nyt kun pitkästä aikaa innostuin ompelukoneelle, toivoisin jumiutuvani siihen vähän pidemmäksikin aikaa... (Kunhan ensin käyn hieman uudelleenasettelemassa verhoja - vasta kuvista näkee, miten yksikään ei ole ihan kohdallaan...)

Afrikan ääniä

Veljentyttö Vanhempi reissasi reilut 6 viikkoa Keniassa, kummitätinä seurasin sydän kylmänä Nairobin levottomuuksia.


Suomen suurlähetystön matkustajatiedotteesta (juuri ennen kotiinpaluuta, 19.5.):

Terrorismin uhka Keniassa on edelleen korkea. Kenia osallistuu osana Afrikan unionin AMISOM-operaatiota sotilaalliseen toimintaan al-Shabaab -liikettä vastaan Somaliassa, ja ääriliikkeet ovat vastanneet terroriuhkauksilla. Terrori-iskujen uhkaa pidetään korkeana. Väkivaltaiset aseelliset ryöstöt ovat mahdollisia erityisesti Nairobissa, Mombasassa ja rannikolla. Kasvavana uhkana ovat asuntoryöstöt, autokaappaukset, moottoripyörillä tehdyt ryöstöt sekä myös ulkomaalaisiin kohdistuneet kidnappaukset lunnaita vastaan. Mahdollisten iskujen, kuten käsikranaatti-iskut, kohteina voivat olla niin kenialaiset instituutiot kuin kauppakeskukset, ravintolat ja yökerhot sekä turistikohteet. Nairobissa slummialueita ja etenkin Eastleighin kaupunginosaa on syytä välttää.

Ensimmäiset päivät Veljentyttö Vanhempi vietti Nairobissa ja ensimmäinen matkakohde, työleiri Magongenissa, sijaitsi rannikolla reilun 40 km päässä Mombasasta. Projektikohteiden välissä tehty safari Masai Marassa oli onneksi lähempänä Ugandan kuin Somalian rajaa! Seuraava asuinpaikka, Buruburu, sijaitsi tuskin kilometrinkaan päässä Eastleighin kaupungisosasta. Veljentyttö kulki päivittäin bussilla slummissa sijaitsevaan lastenkotiin, pari kaveria ryöstettiin aseilla uhaten...  Seuraava kohde, koulu Khalabassa, oli jälleen onneksi lähellä Ugandan rajaa. Khabalasta oli tarkoitus palata takaisin Nairobin slummiin, mutta onneksi Veljentyttö päätti palata kotiin muutaman päivän etuajassa!

Juuri paljon vaarallisemmilla alueilla tuskin olisi voinut liikkua, ellei sitten olisi suunnannut Somalian rajalle! Pari päivää myöhemmin avustusjärjestö oli kotiuttanut toisenkin suomalaistytön, saksalaiset, englantilaiset ja amerikkalaiset vapaaehtoistyöntekijät.

Heti palattuaan poikkesi tervehtimään Pupusta, originellien tuliaisten kera. KIITOS!!!

Olen iloinen ja onnellinen, että Veljentyttö saatiin ehjänä kotiin ja juhlimaan yo-kemujaan! (Varsinkin kun saatiinkin jo tänään lämmin vesi takaisin! Päästään ihan oikeaan suihkuun...)

PS. Veljentyttö Vanhemman reissublogi täällä.
.

Nysse si alko!

Pannariremppa meinaan! Eilen jo.

Noin viikon ajan saamme peseytyä teekannussa!

Tai oikeammin: pöhäytellä pesuvedet vedenkeittimellä.

Tarkoitus oli käydä uimahallilla, vaan Pupunen sattui parahiksi halkaisemaan kallonsa. 

Tai oikeammin: sai vekin otsaansa juoksennellessaan pihalla saippuakuplien perässä, kaatui betoniportaisiin. 

Päivystyksessä otsa liimattiin kiinni, 10 päivään ei saunomista eikä uintia.

Toivottavasti lämmintä vettä saataisiin kuitenkin jo viikonlopuksi!

Olisi kiva mennä ylioppilasjuhliin peseytyneenä...

Tai muuten mennäänkin yökyläilemään! Tai hotelliin...

Onneksi wc, astianpesukone ja pyykkäri pelaavat kylmälläkin vedellä!!
 

 

Remppamiesten ruokahuoltoakaan ongelma ei onneksi haittaa...

 

Eiköhän tästä selvitä!

Pesuvesiään se vanha kansakin on aikoinaan lämmitellyt,

meteliä nostamatta...

(Teekannukuvat googgeloitu)

.

Tällainen siitä piti tulla...

... siis väritykseltään, grillikatoksesta.

Oli jo hankittuna saman sävyisiä tyynynpäällisiä ja kasa kankaita, leikattu tilkut torkkupeittoon ja ostettu uudet lyhdyt sun muuta rekvisiittaa, katseltu mattoja sillä silmällä...

No, ehkä vielä joskus.

Nyt hempukka-muori lekottelee sohvalla. Ehkei kuitenkaan kovin kauaa, ei tunnu oikein omalta väriltä, ainakaan sisätiloissa. Ehkä muori matkaa sivuvinttiin, odottamaan aikoja parempia...

Mieskin ihmetteli, mikä ihmeen hempeilypuuska meitsiin on iskenyt, ei ole kuulemma oikein tyypillistä...

Koirat kuitenkin tykkäävät, heti tuoreeltaa piti päästä testaamaan...

Seiskaveikkaa 1.355 g, 6 * 8 lappua, noin 105 * 142 cm, pitseineen päivineen 120 * 160 cm, nelosen virkkuukoukulla.

Reunapitsissä sovelsin teeteen Aurea-pitsikaulusliivin ohjetta.

 

Ikäneito, 9 vuotta.
 

.

Koirarouva, 11 vuotta.

Onnelliset.
.

Kutsut

Ristiäiskutsut postitettu.

Tekotarpeet Sinellistä, edesmenneestä Tiimarista ja pallonauha ehkä Karnaluksista.

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!!

.

Keskeneräistä

Ilman akkunaverhoja grillikatoksessa on vielä aika ankeaa (vallankin päin glaseja syöksyvillä räksillä!), mutta pistän silti muutaman väliaikakuvan. Ilta-aurinko paistoi niin voimallisesti, että enempää kuvia ei oikein olisi saanutkaan, ja nämäkin vähän niin ja näin...

Päätin vielä pitäytyä edelliskesien patjaraidoista (joita ei siis enää Ikeasta lisää löydy, perskutarallaa sentään!), ilmettä piristettiin vain parilla uudella tyynyllä (hyönteisteemaa Ikeasta, en voinut vastustaa).

Olen eeeeeeeerittäin tyytyväinen uusiin mattoihin!!! 2,5 metriset, 100% puuvillaa ja -50% (eli 14,5 euroa kipale!!!) - eikä lika näy ihan ensimmäisenä!!! Musta matto vaati jotain muutakin synkkää - numerotyynyt Minimanista.

Koko viime kesän ja talvenkin etsin grillikatokseen kristallikruunua, Rva Kivitikan loistokaan idean inspiroimana. Ei löytynyt - vaatimuksina kun olivat edullinen hinta ja helppo irroitettavuus talveksi.

Minimanin poistohyllyssä oli lyhtyjä eurolla, niitä pyöritelessä ajatus jalostui LYHTYPYLVÄÄKSI. Jokaisen oksanpätkän päähän koukut (11 kpl), niillähän saadaan aikaiseksi (aika hieno??) kynttiläkruunu! Sitten kun grillikatoksessa tehdään iso remppa (uusitaan katto), maalaan rungon ja palkit grafiitinharmaiksi. Mistähän sain aikoinaan idean ruskeaan, yök!?

Nuo isommat lyhdyt ovat myös aiempi löytö Minimanista, taisivat olla samaa hintaluokkaa... Jossain on vielä jemmassa lisää peltisiä lyhtyjä, en vaan löytänyt niitä tähän hätään.

Kätköistäni löysin pienen soiron patjaraitaa ja luonnonväristä pellavaa. Ikkunaverhokankaat on leikattu, mutta toteutus odottaa sateisempia kelejä. Myös Pupusen korituoli saa istuintyynyn, eikä maalikaan olisi pahitteeksi - olen hyyyyyyyyyvin tyytyväinen Miehen harmaannuttamaan korituoliin!

Viime kesänä eikä edellisenäkään grillikatoksessa juuri oleiltu, sininen väritys teki siitä luotaantyöntävän (ja saattoivat kelitkin vaikuttaa - ensin liian kuumaa, seuraavana liian märkää...). Nyt samat siniset tekstiilit mustilla matoilla ovat oikein raikkaat. Vaikuttaako matto niin paljon vai olenko vain alkanut sinistyä??
.

Kauppareissu

Pikaisella vilkaisulla 4 kasaa, vaan takimmainen vielä pätkimätöntä...

Miehen eilinen vapaapäivä hyödynnettiin maksimaalisesti! Mies kasasi halkoja (kuten kaikkina vapaahetkinään!), Pupunen läträsi loputtomiin veden kanssa ja minä otin grillikatoksen työ alle.

Kompostin luona muutama lisää...

Kun olin saanut siivottua, Mies heilutteli tovin maalisutia - ei mitään isompaa, pelkkää pientä silmänlumetta ja pikafixailua. Samanaikaisesti kirjoittelin kauppalistaa Ikeaan, siitä tuli piiii-i-i-iiitkä.

Kun perhe oli ruokittu, kello kävi jo alkuiltaa. Auto alle, suunta kohti Ikeaa. Ruhtinaallisesti yksin, ilman häiriköivää Miestä ja mukulaa!

Sieltä mitään löytynyt!! Ei räsymattoja eikä kynnysmattoakaan, ei verhoja, ei patjaraitakangasta, ei mieluisia jakkaroita eikä istuintyynyjä pihaan, ei lyhtyjä eikä amppeleitakaan, ei sopivaa lampunvarjostinta eikä roskista, pienemmistä tarpeista puhumattakaan, ei niin mitään!

Pari tyynynpäällistä ja tarjousvalaisimen (joita ei kauppalistalla edes mainittu) ostin, ettei ihan turha reissu tullut. Ja heräteostoksena Pupuselle korituolin - maalaamaton eli täysin väärän värinen, siis väritön. Ja ihan takuulla en saa Miestä enää tarttumaan maaliruiskuun, niin inhaa liuotinpohjaisen maalin käyttö on. Sitäpaitsi se grillikatoksen kalusteisiin käytetty maalikin loppui jo...

Uuuuh!

Onneksi palatessa Ideapark oli vielä tovin auki!! Tai siis muutama vaateketjuliike ja Minimani olivat, valtaosin luukut jo kiinni, kuten Eurokangaskin - ei siis patjaraitaa eikä verhokankaitakaan. Mutta Minimanista kahmin sen, mitä kerkisin! Tiedä, olivatko ihan just sitä, mitä olin hakemassa, mutta into oli kova saada grillikatos jo käyttökuntoon...

Näillä jatketaan tänään...

.

Rättipatteri

 No juu, rättipatteri-ilosanomaa jälleen!

Ja pannarirempan ensisointuja...

Tuhatlitrainen lämminvesivaraaja valloittaa sen nurkan, jossa Mies on tähän asti kuivatellut rättipatterilla hirvestyskamppeitaan. Uusi paikka löytyi suoraan pyykinpesukoneen ja kuivausrummun yläpuolelta - enää ei tarvitse kiikuttaa sukkia saunan pesuhuoneelle asti.

Mikä tarkoittaa samalla sitä, että saunan rättipatterin saa varata yksinomaan saunapyyhkeiden lämmittämiseen! Ah, se on sitä arjen luxusta (vielä vuosikausiin muuta ylellistä saunalla ei olekaan, lämmön lisäksi...).

Äääääh-puuuh!

Vasta pääsin hehkuttamasta kesän ihanuutta, ja nyt jo olen täysin tympääntynyt! Ihan liian kuuma, ulos ei voinut edes kuvitella menevänsä, kun kuuma läähy löi jo ovella vastaan.

Niinpä silitinkin koko päivän pyykkiä ja virkkailin, villasukat jalassa. ;o)

Onneksi alkuillasta alkoi jytistä lupaavasti! Kun kävin keräilemässä pihalta (siitepölyn vajaassa vuorokaudessa ällösti kuorruttamat) pehmusteet pihakalusteista (osan kannoin suoraan roskikseen), huomasin helteen herätelleen kasvustoa:

 Luumupuu kukkii.

Ja siinä vieressä kirsikkapuskiin puhjennut ihkaeka.

Hämmentävän samannäköinen luumupuun kanssa, jospa ne ovatkin risteytyneet?

 Istuttamani Green Spring -tulppaanit ovat aika hitaasti itävää lajia,

kolmen vuoden jälkeen niitä putkahtelee paikoista, joihin en muistanut edes istuttaneeni...
 

Candy Club ei ole ollut yhtä kitsas, palkinnut kurjan kasvattajan alusta asti.
 

Anja-rouvan perintönarsisseja, sadoittain.

Reipas sadekuuro raikasti kummasti ilmaa! Taidankin lähteä levittämään hevosensontaa...
.

Aurinkoa, aurinkoa!

Aaaaaaaaaaaah, kesäkeli!!!

VIIMEIN eilen innosti pihailukin!! Kesäkukkia olisi ollut ihana istuttaa, mutta olen tehnyt päätöksen: tänä suvena kaikki lykätään multiin kuunkierron mukaan! Ja nythän ei ole otollinen aika istutteluun, odotellaan vielä!

Vaan puuhaa oli ilman kukkiakin ihan yllin kyllin! Rikkaruohot ja grillikatos takasivat toimeliaisuuden...

Grillikatoksen siivousurakka alkoi räyhäkkäästi. Totesin, että sälekaihtimet ovat jälleen kerran perusteellisen pesun tarpeessa, säätöpulikoissa (noissa pyöreissä pötkylöissä) on homepilkkujakin! Ei jaksa taas!! Mies hätiin ja kaihtimien irti riipiminen.

Kun puolet kaihtimista oli purettu säleiksi, älysin lamellien olevan TÄYSIN puhtaat, ainoastaan ne säätöpötkylät olisivat olleet klorite-pesua vailla!! No, nyt on takansytykkeitä pitkäksi aikaa ja vähän vietävää metallinkeräyspisteeseenkin...

Grillikatoksen sivustavedettävän maalaamista olen suunnitellut jo muutaman kesän, viimein tartuimme toimeen! Niin paljon kun sutimista inhoankin, lupasin maalata, jos Mies hioo. Mies lupasi maalata, jos minä hion. Loppujen lopuksi minä vain pyyhin pölyt, Mies hioi ja maalasi, konevoimalla. Samalla sai ikivanha, auringon haalistama korituolikin väriä pintaansa. Kun urakan jälkeen kiittelin Miestä, kehuin ihanaksi ja rakkaaksi, vastasi : "TYHMÄ minä vain olen kun tähänkin suostuin!"

Grillikatoksen remontti päätettiin lykätä suosiolla tuleviin vuosiin, nyt on puuhaa  (ja peräänkatsottavaa) ihan riittämiin. Sisäkattomaali on alkanut kesiä, vaikka ulkokäyttöön sopivaa öljymaalia onkin - kattohuopa vissiin falskaa, puuaines tuntuu pehmenneen. Tänä kesänä ei siis enää kiivetä katolle vetämään lippua salkoon...

Kesäkunnostus siis ihan vain tekstiilein, palataan asiaan kunhan taas niin pitkälle kerkiän...

Kesä on korkattu myös muilta oleellisin osin: eka ateriointi talipallotelineen alla (paviljongissa), ekat grillimakkarat, eka nurmikonleikkuu. Kyllä se nyt vaan on jo KESÄ!!
.

Päivän parhaita paloja!

Serkkuplikka kävi kyläilemässä alkuviikosta, toi tuliaisena I-H-A-N-A-n suklaakakun, Pätkiksistä.

Edellisestä tapaamisesta lienee kulunut jo - öööööööö - 10 vuotta. 15? Tai ehkä sittenkin 20? Ihan kamalan tiiviisti en pidä yhteyttä sukulaisiin... Tai ystäviinkään, sen puoleen. Pitäisi, sehän on todella virkistävää!

Niin, kakku. Sopii kuulemma pakastettavaksi. EI SOVI!!! Tai tarkoitus kyllä oli (tarjoiltuani sitä ensin myös muille alkuviikon vieraille). En malttanut.

Olen joka päivä viettänyt ylellisen kahvihetken Pupusen päiväunien aikaan: kuppi kahvia suklaakakkupalan ja ranskalaisen sisustuslehden kanssa täydellisessä hiljaisuudessa! Aaaaahhh! Mieskin sai päivittäin eväisiinsä samanmoisen nautinnon, tosin vain Aamulehden kera. Tänään söimme viimeiset rippeet aamiaisen kruunuksi, hyvä etten vielä lautastakin nuollut...

KIITOS RIIA!

Holy shit!

Onpahan taas yksi murhe vähemmän!!

Nurmi on lähtenyt niin rehevään kasvuun, että on enää turha kuvitella haravoivansa - jäi puuha enemmän kuin vaiheeseen! 

Muutamia tulppaaneja lykkää sieltä täältä, narsissit alkavat jo nuupahtaa, helmililjat ovat lakastuneet aikapäiviä - eniten on taas voikukan kukintoja...

Syksyinen kokeilu - ruukkujen survominen täyteen tulppaanisipuleita santolinapuskien alle - ei ole tuottanut toivottua tulosta. Santolinat ovat kuolleet, tulppaaneista ei tietoakaan! Laiskuus löi taas korville, istutuskuoppien kynsiminen umpisaveen olisi ehkä sittenkin kannattanut...

Kevään airut, hevonpaskakauppias jätti taas lastinsa pihaan. Saan ainakin lannoittaa rikkaruohoja, niiden kasvattimiseen olen osoittanut suurinta kyvykkkyyttä...