Jossain aiemmassa haasteessa paljastanut: makuuhuone yläkerrassa mahdollistaa petaamisen laiminlyönnin. Miksi tuhlata aikaa?? Makkarista lähdetään aamuisin silmät sikkuralla ja palataan iltamyöhällä silmät ristissä, eihän siellä kukaan koskaan oleile päiväsaikaan.
 |
| Arkikuva 3/5 |
No, näin oli ennen, nyt on päivärytmi toinen! Ja vuoteet ovat edelleenkin petaamattomia...
Pupunen herää aamuisin klo 7. Olen aamu-untamo, hidasliikkeinen ja nahkeasti käynnistyvä, tyhjäkatseinen ja vähäpuheinen, kaikin puolin verkkainen ja vitkas. Ajatuskin lämpöisen pehkun hylkäämisestä on äärimmäisen vastenmielinen, pelkkä miete aamukalsasta suihkusta saa hampaat kalisemaan, miksei kukaan keitä meitsille vahvaa aamukahvia, hä?? (Mies on yleensä tähän aikaan jo töissä, noussut tunteja aiemmin.)
 |
| Arkikuva 3/5 |
Makuuhuoneessa on telkkari, vuosikaudet tyhjän panttina. Iloni oli rajaton todetessani ettei se sentään ole hapettunut piloille käytön puutteessa - se pelastaa aamuni kerta toisensa jälkeen! Kun Pupusen kamarista alkaa kuulua heräilyn ääniä (jos itse en kuule, Koirarouva käy ilmoittamassa), lisään peiton alla villasukkia jalkaan, avaan akkunan, vien Pupusen wessaan ja päästän koirat takapihapissalle, paluumatkalla kaappaan Pupusen kainaloon ja hilpaisemme takaisin vällyjen väliin, Pupuselle asetellaan oma Muumi-tyyny, jolla kölliä. Toinen katsoo pikkukakkosta, toinen torkkuu... Saan sulatella aamutahmeuttani ainakin Muumien päättymiseen asti!
Lounaan jälkeen palaamme yläkertaan, päikkäreiden aika! Unilaulu sylitellen (Pupunen laulaa kotimaankielellään, meitsi keinuttaa), kauniinunentoivotukset, pehmo kainaloon, peitto pään yli ja unta kuuppaan. Ei isompia rituaaleja, voin keskittyä tunniksi-pariksi omiin puuhiini.
Yhtä helposti sujuvat nukutukset iltaisinkin! Pupunen nukahtaa yleensä heti tai jos ei nukahdakaan, ei kaipaa seuraa - osoittaa sormellaan seinää ja ilmoittaa, että voisin jo siirtyä omaan sänkyyni seinän taa.
 |
| Arkikuva 3/5 |
Omiin (ja Miehenkin) unirituaaleihin kuuluu kirja, se irrottaa ajatukset päivän puuhista. Joskus vaan kirja vie niin mennessään, että nukkuminen unohtuu... Liekö yhteyttä aamutokkuraan?? Tänään poikkesin taas kauppareissulla paikallisen kirjakaupan ale-koreja tonkimaan, kirjapino yöpöydällä on huvennut.
Vaikka petaamattomana vuode yleensä näyttääkin melkoisen myrskyn jäljiltä hylätyltä, satsaan hyvään uneen laadukkaiden petivaatteiden muodossa. Patjat on valittu painon ja ruumiinrakenteen mukaan ja petauspatjat ovat "avaruuskumia". Kesäksi ja talveksi on eri peitteet, talvipeitot ovat jotain thermo-laatua, niillä tarkenee vaikka öljy pääsisi loppumaan paukkupakkasilla (villasukkia tarvitsen silti, vaikka muuten pärjään yöpuvutta!), lukutyynyinä on Joutsenen jättikokoiset (60*80) untuvatyynyt ja meitsillä unityynynä kivuttoman niskan takaava Tempur. Lakanat ovat Finlaysonin ja Marimekon valikoimista, tarjouslaareista tosin.
Eilen hehkutin putipuhtoisten petivaatteiden ihanuutta. Peitteet ja tyynyt pesen samalla aikataululla kuin saunankin: jouluksi ja juhannukseksi ja vielä siinä välissä (kvartaalitaloutta, mitä?). Lakanapyykillekin on oma minimivaatimussysteemi: kuun vaihtuessa vaihdetaan kaikki petivaatteet, puolikuussa aluslakanat ja viikoittain tyynyliinat - tarpeen mukaan useamminkin, etenkin kesäisin.
Tänään silitin taas kasan tyynyliinoja, mankelointi ei jaksa inspiroida edelleenkään...
* * * * *
Haastan edelleen
Suden
Suden silmukoista, joka valitteli kylmää tylsää viikkoa... ;o)
("Ohjeet" maanantaisessa postauksessa.)
Luin kirjoituksesti tarkalleen....ja yhden kohdan kahteen kertaan; nukut villasukat jalassa ilman yöpukua:)
VastaaPoistaHi-hii, tosi on! Joskus villasukkia on kolmetkin päällekkäin, ilman muita lisävarusteita... ;o)
PoistaVoi, mikä lapsiperheen pelastus, videot... nykyisin jotkut muut.. meillä lapset katselivat videoita aamuin ja illon.. Muumit olivat suosittuja. Muistan, kun joskus ahtauduin lasten sänkyyn illalla heitä nukuttamaan ja siihen itsekkin nukahdettuani heräsin kankeana pikkusängyistä.. ;)
VastaaPoistaOlen hyvin kiitollinen siitä, ettei meitsin tarvitse viikata itseään Pupusen petiin!! :oD
PoistaKiva postaus päivästäsi. Lakanat taitaa meillä vaihtua harvemmin...
VastaaPoistaIhailen tuota järjestelmällisyyttä! Meillä lakanat menevät vaihtoon miten milloinkin, kun siltä tuntuu.
VastaaPoistaHienoa, että Pupusen nukahtaminen sujuu noin helposti. Kun on turvallinen olo, niin ei untenmaille menokaan aiheuta ongelmia. Niin tutulta kuulostaa myös muumien antama helpotus heräämiseen :)))
Hah, ei niinkään järjestelmällisyyttä kuin muistisääntö hataran pään tueksi. Muuten ihmettelisin jatkuvasti, milloin viimeksi mahdoinkaan vaihtaa...
PoistaIhan jokunen pv sitten telkusta tuli ohjelma siivoushulluista, siinä Mies vaihtoi lakanansa kolmesti viikossa!! :oO
Tää lämmitti kovasti toisen vähäpuheisen aamu-untamon mieltä :).
VastaaPoistaMeillä mies herää itseäni monta tuntia aiemmin (viikolla onneksi lähtee töihin ennenkuin itse nousen) ja koska on ollut kauan hereillä siinä vaiheessa, kun itse astun tukka pystyssä makkarin ovesta ulos, alkaa välitön puhetulva, jota itse ei vieläkään pysty kykenemään vastaanottamaan ennenkuin on saanut rauhassa olla riittävän kauan mykkänä,
Muumit ne näköjään aina vaan toimii :)
Mörköjä siis molemmat! :o)
PoistaKatosin jo, että Pupunen nukkuu teidän välissä, kun tyyny oli siinä.
VastaaPoistaMeilläkin on kesä ja talvipeitteet erikseen...:)
Kiitos Irma, Eija, Inna Vaara, Tao, Annukka ja Irmastiina! :o)
VastaaPoista