Kyllä vaan, hienot juhlat!
 |
| Matti Fredi Siitonen, riemuylioppilas vm. 1964, kulki Kolmatta linjaa |
Ensin lakitus Hämeenlinnan jäähallilla, samaan aikaan peruskoulun päättävät suvijuhlivat kansallispuvuissaan Aitoon Honkalassa. Olisi ollut upeaa nähdä kansallispukujen kavalkadi, kummiuden vuoksi kuitenkin jäähallille - vähän tuoreemman juhlamuodin katselmus oli sielläkin.
Veljentyttö Nuoremman Tuuterin puku on Isoisoäidin (äidin isän äidin) aito ja alkuperäinen puku vuodelta 1938. Veljentyttö Vanhempi oli verhoutunut ruusuiseen pitsiin.
Kutsuvieraita oli paikalla noin 70. Veljenvaimo oli loihtinut jälleen upeat tarjoomukset legendaarisine juustokakkuineen, virtuoosimaisen Veljenvaimonsiskon voileipäkakut ovat aina takuuvarma menestystarina! Nuorempi tarjoili vieraille kuohuviinit Tuuterissaan - siinä oli ihan erityistä juhlan tuntua (ja ilahdutti erityisesti tätä vanhaa tätiä, joka oli etukäteen esittänyt toiveen, ettei vaihtaisi asua, kuten suunnitteli...)!
Tylsä täti ei anna rahalahjoja! Vanhemmalle Muumia, Nuoremmalle PiPpiä, kotitekoisin kortein. Värssyt olivat lainariimejä "miunmaunmukkaan" muokattuina, tylsän tädin vinkeiksi opin- ja elämäntaipaleille! ;o)
Nuoremmalle, kymppien tytölle:
Jos elämässään haluaa oppia,
ei riitä,
että kulkee silmät ja korvat avoinna –
myös sydämen on oltava avoin!
Tämän päivän saavutukset
johtavat huomisen menestykseen!
Vanhemmalle, maailmanmatkaajalle:
Unelmat ja usko huomiseen
antavat pohjan pelottomuudelle,
jonka varaan voit astua
askel kerrallaan,
kohti uusia haasteita!
Edessäsi on rajattomien
mahdollisuuksien maailma!
* * *
KIITOS ja vielä kerran ONNEA
Hemuli, Enkuli ja vanhemmat!!
Hyvän näköinen juhlapöytä. Minusta on ihanaa jos perhe jaksaa ja pystyy itse tekemään tarjoiluita. Nuo ainakin melkein kuvasta tuoksuvat.
VastaaPoistaJa kansallispuku. Rakastan niitä, vaikka omatnuoreni toistaiseksi vieroksuvat. Minulla - kuusikymppisellä - on iman mummini vanha 1939-luvulta.
Veljenvaimon intohimot ovat ihanien kakkujen leipominen ja maratoonaus. Minä valitsen vain ensimmäisen...
PoistaItsekin haaveilen kansallispuvusta, mutta haaveeksi taitaa jäädäkin. Mutta kansallispuku on kyllä loistava investointi, iätön ja oikea sukukalleus!
Onnea Hemulilli ja Enkulille täältäkin♥ Mahtavat tarjoilut!
VastaaPoistaTylsä täti on viisas....rahalahjasta ei välttämättä jää muistoa...:)
Ihanaa, että on perintö kansallispuku mitä käyttää. Minullakin on Eriika Mummuni vanha puku, jota käytin nuorena ja sorjana ;). Nyt se ei enää mahdu päälle, mutta jospa tytöt voisivat sitä viel joskus käyttää. Rahalahja on tylsä, eikä siitä jää muistoa. Nyt alkoi tekemään mieli voileipakakkua...
VastaaPoistaKiitos Inna Vaara, Irmastiina ja Susan! :o)
VastaaPoista