... jotta arkea jaksaisi...

Jotta arki tuntuisi hehkuttamisen arvoiselta, tarvitaan väliin pikkuisen juhlaakin!! Rutiinit ryydyttävät, arki alkaa äkkiä ahdistaa, jos ei välillä saa vähän vastapainoa! Pienen irtioton jälkeen paluu arkeen on ihanaa, tuttuus tuo turvalliset raamit!

Viime viikonloppu oli juuri sellainen pieni juhla, arjen yläpuolelle kohottava kotvanen.

Lauantai-aamuna Koirarouva ja Ikäneito vietiin yökylään eläinhoitolaan ja lähdettiin kohti Korkeavuorenkadun antiikkikauppoja. Mitään ei tarttunut mukaan, kun ei (onneksi!) peräkärry lähtenyt matkaan (mitään isompaa halua enää mahduttaa tähän huusholliin!).

Siskolta olimme saaneet hyvän tarjouksen Kalastajatorpalle, suunta sinne. Hetken ihmettelimme käytettyä pyjamaa sängyn päällä, aika kulahtanut. Ja miksi pöydällä on iskemätön vodkapullo ja solmioneula?  Hotellin järjestelmä oli nurin, olimme saaneet vahingossa avaimet huoneeseen, jossa oli jo asukas... Hyvitykseksi kömmähdyksestä saimme varaamaamme paremman huoneen, merinäköalalla.

Mitähän se toinen asukki sai, jonka tavaroita hypistelimme...?

Illalla kävimme Teatteri Hevosenkengässä katsomassa Lumikuningatar-näytelmän. Hans Christian Andersenin sadut ovat mielestäni aika raskaita ja monikerroksellisia, jopa aikuisille. Vaan hyvin Pupunen jaksoi seurata koko esityksen loppuun asti, vaikka toisin olimme ounastelleet.

Hotellille palattua nautimme aulabaarissa lasilliset aitoa shampanjaa ja ehtaa mustikkamehua. Että se yksi lasillinen riittikin tekemään reissusta todellisen juhlahetken!

Loistavan hotelliaamiaisen jälkeen kamat kasaan ja visiitille Kummipojan luo. Pojilla oli hauskaa yhdessä, 3-, 4- ja 5-vuotiailla - ja kiva oli kuulla vanhempienkin kuulumiset!

Retken pääkohde oli Lelumuseo Hevosenkenkä, Mies halusi nähdä neuvostoajan leikkikaluja.
 

No, anti oli aika vaatimaton, muutama vitriini (neuvostotasavallassa ei suuremmin leluihin panostettukaan...).

Perusnäyttely sen sijaan oli mielenkiintoinen! Lelut oli koottu vitriineihin vuosikymmenittäin, ja monta lapsuudesta tuttua ja himoittua lelua sieltä bongasin.

 

Pupunen innostui erityisesti kuvitteellisesta Löylymäen asemasta, on sen jälkeen kotonakin kokoillut innolla Brion junarataa.

 "Eletään kaunista kesäpäivää 1950-luvun lopulla. Rautatieasema on paikkakunnan sydän. Asemalle pysähtyvät höyryveturit, dieselveturit, kansankielellä lättähatut. Löylymäessä tehdään töitä, lomaillaan, urheillaan, saunotaan ja harjoitetaan metsän pimennossa luvattomiakin puuhia... Elämänmeno maaseudulla on vilkasta."

Muutenkin Näyttelykeskus weegeen tarjooma oli kiintoisa, siinä sai pääsymaksulle vastinetta (12 eurolla 5 museota ja kahvila, uusittu museokauppa avattiin vasta reissumme jälkeen).

Lauantain lounaspizzojen ja päivällismässäilyjen jälkeen orientoiduimme arkeen, paluumatkalla poikkesimme syömään arkisemmin Hyvinkään Teboilille. Koirat nyrpistelivät silti kirsujaan, kun noutajien hengitys haisi grillipihville - itse olivat kieltäytyneet eläinhoitolan muonituksista.

Koirarouvalla (s. 2002) ja Ikäneidolla (s. 2004) alkaa olla sen verran vuosia mittarissa, että enää niitä ei voi viedä pidemmiksi ajoiksi eläinhoitolaan, lyhyemmätkin reissut alkavat olla jo vähän kyseenalaisia. Nuorempana oli suuri seikkailu päästä koirahotelliin, nykyisin taitavat vähän stressata. Ainakin uni ja ruoka maittoivat taas kotiin päästyä!!

KIITOKSET Sisarelle tästä arjen piristysruiskeesta!

PS. Kamera jäi matkasta, lelumuseon kuvat napattu puhelimella, muut kuvat googgeloitu.