Lukijat

tiistai 11. helmikuuta 2025

Luukut

No niin, muuttoprojekti etenee...

Vuokra-asunto Helsingistä on hankittu!

Neliö liki Miehen työpaikkaa. Ihan toista asuntoa kävimme Pupusen kanssa eilen katsomassa; isompaa, jossa kaksi vesiklosettia ja isompi parveke. Kolmas kerros hissittömässä talossa ja aika kulahtanut suihkuhuone saivat päätymään tähän kakkosvaihtoehtoon. Vain yhdet portaat vanhenevalle koiralle (ja akalle), valoisuus ja hiljattain remontoitu kylppäri saivat vaa'an kallistumaan pienemmän eduksi. Eli paras tällä aikataululla tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Hirvittää kuitenkin neliöiden ja säilytystilan vähäisyys, lähtökohtaisesti vain joka kolmannen tavaran voi kuvitella mahtuvan näihin neliöihin, asunnon koko kun on vain noin kolmannes nykyisestä... Mutta ehkä on ihan hyvä karsia tavaraa ja keskittyä vain oleelliseen...?
.

Makuuhuoneiden ikkunoista näkyy parkkipaikka, olohuoneen puolella on männikköä. Hyviä lenkkimaastoja lähtee kuitenkin ihan etuovelta ja merenrantaan on vain puolisen kilometriä. Se talo, josta haaveilen meidän saavan vielä joskus asunnon, sijaitsee alle 100 metrin päässä rantaviivasta, mutta siinä oli nyt vapaana vain yksiö...

Mies mötköttää täällä yksinään kesän alkuun asti. Ainakin kesän alkuun asti, koska meitsin työt jatkuvat kuitenkin näillä nurkilla syksyyn, kenties pidempäänkin. Pupunen oletettavasti sukkuloi kesälomallaan kahden paikan väliä, mutta kevään köllöttää kanssani kaksiossa.

*

Vuokra-asunto kotikulmilta on hankittu!

Kaksio kylän keskustassa. Hissillinen talo, mikä olikin painavana valintakriteerinä, koska tavaraa siirrellään lyhyellä ajanjaksolla suuntaan ja toiseenkin. Oletettavasti kesän lopulla luovumme tästä ja muutamme pysyvästi Helsinkiin (ilman muuttokuormaa).
.
Pupuselle oma kamari, minä köllötän olohuoneen puolella. Saunasta ja isosta vaatehuoneesta plussaa, parvekkeen puutteesta miinus. Tämäkin paras tällä aikataululla tarjolla olevista vaihtoehdoista.


Maisema ei ole kummoinen, mutta työpaikalle on matkaa vain 130 m. Pupusen koulumatka fillarilla kestää 9 min (2 km), mutta skeittiparkille vain 4 min (950 m) - jälkimmäinen painoi Pupusen vaakakupissa ensimmäistä enemmän. 😜 

Molempiin luukkuihin avaimet saadaan tämän kuun viimeisenä päivänä. Tämän töllin tyhjentämiseen aikaa jää tasan kuukausi - siihen onneksi sisältyy viisi viikonloppua!!

Huh-heijaa, jatkan pakkaamista...

lauantai 25. tammikuuta 2025

Myyty! Såld! Sold! Verkauft!

Talomme on myyty!

Mies aloitti jo syksyllä työt Helsingissä, asuu viikot siellä pienessä yksiössä. Pupunen, Koira ja meitsi seuraamme perässä, näin oli suunniteltu - toki tietty sitten vähän isompiin neliöihin...
.

Talo laitettiin myyntiin marraskuun lopulla ja olimme varautuneet noin puolen vuoden myyntiaikaan, mikä tällä kylällä on ihan tyypillinen omakotitalon myyntiaika (vaikka näkyy etuovi.comissa useampikin tölli roikkuneen jo pitkälti toista vuotta). No, aikataulutus kyllä petti - tarjous, jonka hyväksyimme, tehtiin kolmessa viikossa! Toki asiaa auttoi se, että hinta asetettiin aika reilusti kiinteistövälittäjän ehdottamaa alemmaksi. Pitkä myyntiaika kun ei ainakaan lisää kohteen arvoa, saati kiinnostavuutta.
.


Jouluviikolla tehtiin kuntokartoitus, josta ei ilmennyt mitään hälyttävää, sellaista tosin emme pelänneetkään. Täyskivitalossa ei ole homeriskiä ja muutenkin olemme koittaneet pitää paikat kunnossa, saunaosasto on kuitenkin vielä remontoimatta.

Talon rakennuttajat asuttivat taloa liki 44 vuotta ja me olemme pitäneet pirttiä 19 vuotta. Uudet omistajat - siis vasta talon kolmannet asukkaat - arvostivat kovasti tätä seikkaa: josko se kertoisi jotain talon "hyvistä energioista". 😍
.

Talo pitää saada tyhjäksi aprillipäivään mennessä - ja siinä riittääkin puuhaa, kun kaapit, sivuvintit ja kellarivarastot ovat näiden vuosien aikana täyttyneet jos jonkinlaisesta tavarasta! Olen jo aloittanut päällimmäisten sedimenttien louhimisen, mutta vielä en ole päässyt kovin syvälle. Sen tiedän sanoa, että rompetta riittää laitettavaksi tori.fi'in ja kirpputorille kuin myös kierrätyskeskukseen, tekstiilikierrätykseen ja jäteasemalle vietäväksi, toivottavasti jotain voi jättää myös niille sijoilleen.
.

Tilannetta helpottaa - ehkä myös mutkistaa - se, että kevään kuluessa meillä tulee olemaan samanaikaisesti enimmillään NELJÄ osoitetta. Helsingissä Miehen yksiö ja perheasunto (jota ei ole vielä hankittu) sekä täällä kotipuolessa tyhjennettävä talo ja vuokrakaksio (jota ei ole vielä hankittu). Toki yksiö irtisanotaan, kun perheasunto löytyy, mutta varmasti ainakin kuukausi menee päällekkäin.

Vaihtoehtona olisi ollut välivarastointi (vuokravarasto), mutta en missään nimessä halua raahata samaa tavaraa moneen kertaan eri paikkoihin. Kun kustakin tavarasta on päätetty säilytetäänkö vai heivataanko, vain kelpuutetut viedään suoraan loppusijoituspaikkaansa. Perheasuntoon siirretään kaikki säilytettävä, vuokrakaksio kalustetaan sellaisella tavaralla, joka päätyy kevään ja kesän aikana  myytäväksi tai kierrätettäväksi - mitään ei ole sieltä tarkoitus siirtää Helsingin asuntoon, paitsi vaatteet ja astiat. 

Ja vuokrakaksio siksi, että Pupunen haluaa käydä täällä kasiluokan loppuun, suorittaa Musiikkiopiston etappiopinnot valmiiksi, esiintyä Tanssiopiston kevätnäytöksissä & teatteriproduktiossa ja käydä rippileirin nykyisten kavereiden kanssa. Rippiäiset juhlitaan oletettavasti muuttolaatikoiden keskellä... 
.

Niin, ja oma työsopimuksenikin jatkuu syksyyn asti, vaikka ehkä kesän jälkeen työskentelenkin enimmäkseen etänä. Ehkä. Siinä muuttoruljanssin ja uuden työn etsinnän ohessa pitäisi saada myös omat opinnot päätökseen (ammatillinen opettaja toukokuun loppuun mennessä ja työnohjaaja syksyn aikana). 

Tavaran hävitysoperaatio ja muuton organisointi jää (lähes?) täysin meitsin kontolle - Mieshän on viikot poissa. Mies sanoo, että ota Niemi (muuttaa kaiken) avuksi, niin ei tarvitse stressata. Mutta siitä se stressi vasta tuleekin, jos he pakkaavat 200 neliön roinat muuttolaatikoihin ja siirtävät kaiken alle sadan neliön kerrostalokolmioon Helsinkiin... 

Sillä en stressaa, löytyvätkö uudet asunnot, ne kaksi, täältä ja sieltä. Ainakaan vielä en stressaa. Tarjontaa kuitenkin tuntuu olevan ihan kohtuullisesti. 

Hei hurraa, onpa riemukas kevät tiedossa!!

Peruuttaakaan ei enää voi, kauppakirjat allekirjoitettiin eilen. 

Kiitokseksi kiinteistövälittäjälle villasukat, kuinkas muuten. Ihan perusversiot firman väreissä, Seiskaveikkaa, 140 g. Taitavat jäädä kevätkauden ainoiksi neulomuksiksi... Siis ainakin villalangat voi jo pakata.

Heleijaa, siitä se lähtee...

Kuvat myyntiesitteestä, kuvaaja Tommi Käppi.
Kuvausten aikaan marraskuun lopulla vielä viheriöi, mutta näyttöjen aikaan oli jo lumi maassa.

sunnuntai 19. tammikuuta 2025

Luettua 2024

Kirjat ovat ongelmajätettä, josta pääsee (onneksi sentään turvallisesti) eroon vain kiskomalla kannet pahvinkeräykseen, sivut saa nakata paperinkeräykseen. Tai polttamalla, vaikka se kyllä kuulostaakin vähän arveluttavasti kirjaroviolta... Eikä Mies kyllä suostukaan laittamaan kirjoja takkaan.

Tämän vuoksi siirryin jo aika päiviä sitten kovakantisista pokkarinlukijaksi - ne kun sai kierrätettyä eteenpäin lähikaupungin kirpputorilla parilla eurolla. 

Jokasyksyiseen tapaan varasin taas kirpparipöydän, tosin tällä kertaa ihan tältä paikkakunnalta. Ensin ajattelin, että täkäläiset eivät ole lukutaitoisia, koska pokkarit eivät käyneet kaupaksi. Kirpputorin madam kertoi sisälukutaidon olevan kunnossa, koska lehdet liikkuvat hyvin. Pöh, kuvia vain katselevat!

Opinnoissani etsin painettuja kirjoja Adlibrikseltä (yleensä aika huonolla menestyksellä), muut hehkuttavat ladanneensa ne BookBeatista tai Storytelistä. Pöh, mitä se sellainen opiskelu on?

Minä haluan KUUNNELLA hiljaisuutta! Ja LUKEA hiljaisuudessa. 

Muinaisjäänne? Jos olenkin, niin tässä asiassa ilomielin. Paitsi että niistä ylimääräisistä kirjoista haluaisin kyllä eroon...

Tuttuun tyyliin kirjaan edellisvuoden luetut tänne muistiin - mistä on kyllä lähes joka kirjakauppareissulla iloa, en nimittäin koskaan muista, mitä olen jo lukenut tai Miehelle ostanut...

Luettua:
12/2024
Jussi Adler-Olsen: Natriumkloridi
Camilla Grebe & Åsa Träff: Karvas kuin kuolema
11/2024
Mari Jungstedt: Kuun pimeä puoli
Anna Jansson: Kuolon kosketus
10/2024
Anna Jansson: Pääkallovaras
Harriet Tyce: Kaikki valheesi
9/2024
Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva
Ruth Wade: Huonetoveri
8/2024
Arne Dahl: Vuoren huipulle
7/2024
Camilla Läckberg: Naiset vailla armoa
Camilla Läckberg: Hopeasiivet
Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär
6/2024
Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus
5/2024
Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus
4/2024
Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies
Matti Rönkä: Hyvä veli, paha veli
Matti Rönkä: Ystävät kaukana
3/2024
Max Seeck: Loukko
Liza Marklund: Helmifarmi
Samuel Björk: Minä matkustan yksin
2/2024
Harriet Tyce: Veriappelsiini
Arne Dahl: Vapaus
1/2024
Anne Holt: Kuolematon kunnia
Denise Rudberg: Kahdeksan askelta pimeässä

Miehiseen makuun:
12/2024
Linda Lampenius: Kesytön elämäni
W. Kirk MacNulty: Vapaamuurarit - Symbolit, salaisuudet, merkitys
René Dahl Andersen & Casper Fauerholdt: Soluttautuja - Huumepoliisin nousu ja tuho
11/2024
Lea ja Santeri Pakkanen: Se tapahtui meille - Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen
10/2024
Kia Kilpeläinen & Rami Mäkinen: Katiska 1 & 2
9/2024
Riku Siivonen & Bob Malmi: Ihan tavallinen kokaiinikauppias
8/2024
Janne Nacci Tranberg: Dead end - Päätepysäkki
7/2024
Sami Uotila (toim.): Immu - Pokevuodet
Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus - Kirsti Paakkasen tarina
6/2024
Harri Gustafsberg & Milla Ollikainen: Karhuryhmä 2 - Matkalla mielen mestariksi. Tapaus: Ilpo Larha
4-5/2024
Heikki Turunen: Simpauttajan hinta
3/2024
Timo J. Tuikka: Kekkosen salaiset päiväkirjat
2/2024
Sami Lotila (toim.): Immu - Vanki numero 1861
Raija Pelli: Kikka - Mä haluun viihdyttää
Pauli Antero Mustajärvi: Pate Ikurista
1/2024
Janne Raninen & Ivar Andersen: Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi
Timo Kangasluoma: Härkä, vangista vahvimmaksi - Mika Törrön tarina

Mies on lukenut aiempaa enemmän (enemmän vapaa-aikaa kuin aiemmin), meitsillä luettujen kirjojen määrä on vähentynyt noin kolmanneksella aiempiin vuosiin verraten - ei siis oleellista vaikutusta kirjamäärään, josta pitäisi hankkiutua eroon...

maanantai 13. tammikuuta 2025

Hyvää Uutta Vuotta 2025

Kirjaan tuttuun tapaan päiväkirjanomaisesti ylös joulun pöperöt...
Joulua vietettiin kotinurkissa, Appivanhemmat kävivät aattoillan aterialla.

Menu
Lämminsavulohifilee
Röstiperunat
Saaristolaiseipää, Väinämöisennnappeja & Maissilastuja
*
Salaatti (sis. ruustinnan salaatti, herneet, keltaiset luumutomaatit, pekaanipähkinät, valkohomejuusto, viikuna-balsamikastike)
Kinkku
Kermainen kastike paistoliemestä
*
Kivennäisvesi
Perhekalja
Deep Roots Riesling 2022
Espíritu de Chile Cabernet Carmenére
*
Vikrorianvanukas ja Valion luumukeitto
*
Kahvi
Anopin taatelikakku
Joulupiparit
Joulusuklaat
Meukow VS
Baileys Irish Cream
*

Joulupäivänä ja Tapanina syötiin aattoaterian rääppeitä, koska tavoitteena oli saada jääkaappi tyhjäksi - välipäiviä kun vietettiin kylpylässä valmiiden aterioiden äärellä. Kelit eivät houkutelleet ulkoiluun, mutta Mies ja Pupunen viihtyivät salilla, saunalla ja altaalla, lisäksi keilattiin, Pupunen seinäkiipeili, parkourasi, pelasi biljardia, sulkapalloa ja dartsia. Meikämimmi lähinnä vain lepäsi Koira kainalossa, kävin hierottavana, luin pikkuisen ja vähän heiluttelin sukkapuikkoja. Tosi vähän!



Yhdet sukat sain tehdyksi, jäävät itselle napakan reunuksen vuoksi. Kokeilin reunanyörin tekoa, ja sumeilla aivoillani en tajunnut, ettei se jousta varren resorin mukana... Seiskaveikkaa, 102 g. Kuva onkin aika tumma, kannat ja raita ovat sinivihreät.

Uudeksi vuodeksi suuntasimme Clarion Hotel Aviapoliksen Happy Dog -tapahtumaan, kuten viime vuonnakin. Tällä kertaa myös Pupunen oli matkassa mukana. Lentokenttähotelli on äänieristetty ja lentokenttäalueella raketit ovat kiellettyjä, joten paukkuarat koirat kaksijalkaisten seuralaistensa kanssa saivat juhlistaa uutta vuotta turvallisesti ja pelkäämättä. Koiria oli paikalla enemmän (noin 300) kuin edellisvuonna (liki 250). 

Pakettiin sisältyi illallisbuffet niin karvattomille kuin karvaisillekin juhlijoille - tälläkin kertaa koirien kultivoitunut ravintolakäyttäytyminen jaksoi hämmästyttää! Illallinen oli onnistunut, mutta kyllä tällä reissulla ihan parasta olivat ihana vuode (haluan vielä joskus samanlaisen kotiin!) ja yksi parhaista aamiaisista ikinä. Ja maksuton paikoitus, koska olimme liikkeellä kahdella autolla (arki alkoi - Mies jäi Helsinki-asuntoonsa ja me muut palasimme kotiin).

10. tammikuuta aukesi sivusto, josta pääsee tekemään vuoden 2025 Happy Dog -koirien uusivuosi -varauksen. Tämä lienee tässä huushollissa "pakollinen" perinne niin pitkään kuin Koirassa henki pihisee...

PS. Näiden sukkien myötä vuoden 2024 kokonaislangankulutus kipuaa niukasti yli viiden kilon.

Langanmenekki 2024
0,427 kg - tammikuu
0,401 kg - helmikuu
1,067 kg - maaliskuu
1,216 kg - huhtikuu
0,975 kg - toukokuu
0,137 kg - elokuu
0,098 kg - syyskuu
0,115 kg - lokakuu
0,474 kg - marraskuu
0,102 kg - joulukuu
yht. 5,012 kg