Joulu & Uusi Vuosi 2023

Vähänkö myöhässä tämän aiheeni kanssa, mutta laitanpahan ainakin itselleni muistiin. Teksti oli osin jo aiemmin kirjoitettua, muuten olisi enää muistanutkaan...

*

Joulu melkein pääsi yllättämään.

Ei ihan, koska hankin partiolaisten adventtikalenterin - lähtökohtaisesti olin siis kyllä ihan kaiken aikaa varsin hyvin kärryillä siitä, missä mennään.

Siksi varasinkin meille jouluksi majoituksen toisaalla, tajuttuani etten ehtisi valmistella joulua mitenkään. En joulusiivota, en pestä joulusaunaa, en laittaa jouluisia pöperöitä tai joululeivonnaisia, en koristella joulukuusta tai muutenkaan joulusomistella sen isommin. Edes valokransseja ja tähtiä en saanut ikkunoihin! Paitsi keittiöön köynnöksen tunnelmantuojaksi, koska Pupunen joulupiparoi.

Eikä se joulumieli oikein tavoitakaan, ellei tavalla tai toisella muista myös tarvitsevia. Lähimarketin aulasta nappasin mukaan kaksi Hope-toivetta.

 2-vuotias poika toivoi kevätkenkiä.

Ale-hyllystä onneksi löysin vielä toivekokoa 23. Otin ne ja kasvunavaraksi toiset 24:t. Tietty mukaan myös villasukkaset (koko 23-25, 61 g), Reima-pipo lisukkeeksi.

2-vuotias tyttö toivoi nukkea ja nukenvaatteita.

Nukke oli helppo juttu, kaupan hyllyltä nappasin Baby Born'in mukaan. Tarkoitukseni oli neuloa talvivaatteet ja ommella myös fleecepuku. No, enpä ehtinyt sitten sitäkään. Onneksi jemmasta löytyi vielä yksi Pirjolta ja Purjolta tilattu juhlamekko! Pupunen sai lapsosena usein kutsuja tyttösten synttäreille ja nukenvaatteet olivat aina hyvin mieluinen lahja. Onneksi tytöt neitiytyivät ennen kuin ehdin lahjoa viimeisen eteenpäin!!

Mutta, hei, JOULUKORTIT TEIN, tänä vuonna vain 37 kpl. Unohdin kuvata, mutta muistin postittaa ja vielä ihan ajoissakin! Siis viimeisenä mahdollisena iltana just ennen kauppakeskuksen (ja postilaatikon) sulkeutumista.

Ja joululahjojakin vähän hankin ja jokusia teinkin, hyvin-hyvin maltillisesti.

Veljentyttö nuoremmalle palmikkosukat (koko 37-38).

Nyt en muista, mistä ohjeen nappasin, Seiskaveikkaa 138 g.

Olivat sen verran työläät, että muita sukkia en sitten ehtinytkään.

Mutta kranaatteja tein.

... jotka saajien onneksi muuttuivat vanulla täytettyinä joulupalloiksi.

Ohje löytyi Dropsilta.
(Seiskaveikkaa, 12 kpl yht. 168 g.)

Pallot kietaisin silkkinauhalla Käsityöläisglögi-pullon kaulaan, työtiimilleni.

Pupuselle tilasin Miehen luottokortilla Burtonin nettikaupasta oranssin laskettelukypärän ja muuta laskettelutarviketta. Tai siis luulin tilaavani... Postilta tuli joulun alla tullausilmoitus, jossa IOSS-tunnus ei toiminut. Soitin Tulliin, sieltä kerrottiin, että järjestelmän mukaan paketin paino on 200 g ja sisältönä "sunglasses". Enpä sitten lunastanut, kun Tullikin mainitsi kyseisen lähettäjän olevan vähän arveluttava... Mies taistelee vieläkin kiinalaisen huijarifirman ja pankin kanssa jo kertaalleen tehdystä luottokorttihyvityksestä. 

Koska Appivanhempia ei viitsinyt kutsua matkojen päähän jouluaterialle, vahinko korvattiin tarjoamalla sellainen Vaihmalan hovissa. Edellisjouluna kävimme aattoaterialla, erinomaisen maukasta oli, varsinkin alkupalapöytä - appivanhempia ruokittiin kotonamme vasta joulupäivänä. Nyt varasin heille pöydän ja maksoin etukäteen & askartelin lahjakortin - osoite niin selkeästi, etteivät epähuomiossa päädy väärään ravitsemusliikkeeseen... Kehuivat, hyvää oli kuulemma nytkin ollut. 

Joulureissu meinasi mennä kyllä pipariksi sekin. Mies liukastui työpaikkansa pihalla ja teloi koipensa ja olkapäänsä, kinttu suorana ja kyynärsauvat. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että suunnitelmia ei muuteta, matkaan mars! Tarpeeksi kun soviteltiin, Mies mahtui suoran koipensa kanssa istumaan poikittain takapenkille, jalka tyynyillä tuettuna. Omaan autoonsa, ei minun takaovettomaan pikkupirssiini. Katumaasturiin, jolla en ollut ajanut koskaan metriäkään. 300 km, Mies ilman turvavyötä. Vähän hirvitti.

No, matka meni ihan hyvin. Kun saimme tavarat purettua ja Miehen kammettua majapaikkaan, lähdimme Pupusen kanssa jouluruokaostoksille. Unohdin, että autossa on vetokoukku, peruutin parkkipaikalla koukun jonkun onnettoman farkku-Mersun takapuskuriin. Ilmeisesti tömähti jonkun verran, kun heti oli pari rouvaa paikalla videokuvaamassa...

Kaupasta palatessa törmätyn auton ympärillä pyöri pariskunta koiran kanssa. Autosta noustessa kipaisin kysymään, onko auto heidän. Oli. Yhdessä sitten tutkittiin vahinkoja - puskurissa oli pienenpieni lommo, ei näkyvä, mutta sormella tunnustellen sellainen löytyi. Olin kuvat ja tein vahinkoilmon. Vielä ei ole tullut omavastuulaskua vakuutusyhtiöstä - mutta vielä ehtii, sanoo Mies.

Kässypussinkin unohdin kotiin, mutta sillä onnettomalla kauppareissulla ostin pari kerää Nallea ja puikot. Iltapuhteena tikuttelin sukat Miehelle (101 g, koko 47-48) ja Pupuselle (80 g, koko 39-40). En ihan tykkää näistä, koska muistuttavat siitä, että voivat vielä tulla turhan tyyriiksi...

Kuva: HC Saimaa

Jouluinen viikko meni leppoisasti lumikinosten keskellä. Jouluherkkuja ja kynttiläillallisia, saunoen ja joulupukin tuomia kirjoja lueskellen. Kylpylässäkin käytiin, mutta sille tuli kyllä vähän nolo loppu, joku lapsonen kakkasi altaaseen ja se piti tyhjentää...

Paluumatka sujui onneksi kommelluksitta. Kotiin päästyä Pupunen tuupattiin bussiin ja kohti Helsinkiä, Uudeksi Vuodeksi Systerin hoteisiin.

Kuvat: Systeri

Ekan yön yöpyivät Klaus K:ssa ja toisen Systerin himassa. Aamiaistarjoilussa näkyy ainakin olleen eroja... Oli kuulemma aika hapokasta Systerin rahkaherkku. 😂

Edellinen uusivuosi oli sydäntäsärkevä, Koira oli aivan hötkynä rakettipaukkeen vuoksi. Systerin vinkistä olimme nyt varanneet Clarion Hotel Aviapoliksen Happy Dog -paketin ja suuntasimme päivää myöhemmin pääkaupunkiseudulle, Mies taas turvavöittä takapenkillä tyynyineen.

Eläimellisiä vieraita oli kivalla tavalla huomioitu! 

Tervetuliaispussi sisälsi eväitä, herkkuja, hygieniatuotteita ja lelun. Lisäksi huoneesta löytyivät juoma- ja ruokakupit, koiran kylpypyyhe ja fleece-huopa. Nojatuoli oli suojattu isolla lakanalla, ja petivaatteethan menevät aina pesuun, joten ei ollut tarpeen kieltää yöpyviä vieraita nousemasta nojatuoliin tai vuoteelle. Koira viihtyi kuitenkin parhaiten omassa pedissään, jonka sijoitimme lattiasta kattoon ulottuvan ikkunan eteen - siitä oli mukavat maisemat ja liki 250 koiran pissatuslenkit seurattaviksi. Raketteja näkyi taivaanrannassa, mutta äänieristetty huone oli täysin hiljainen ja koira rauhallinen!

Illallisen nauttimiseen oli kolme vaihtoehtoa: ilman koiraa (ravintolasalissa), koiran kanssa (toisessa salissa) tai huoneeseen noudettuna. Tottakai halusimme Koiran mukaan juhla-aterialle, hänen vuokseenhan (ansiostaan) tässä oltiin aikuisten parisuhdeaikaa viettämässä!! Kokemus oli kerrassaan hämmentävä! Salissa pöydät olivat aika lähekkäin, jokaisen valkoisen pöytäliinan verhoaman pöydän alla oli tarjotin ja juomakuppi koiran ateriointia varten. Järjestely sinänsä ei hämmentänyt, vaan se, että koirat jonottivat ravintolaan ja odottivat buffettista koottuja annoksiaan rauhallisesti. Yksikään koira ei tempoillut, haukkunut, murissut, rähissyt tai käyttäytynyt muutenkaan sivistymättömästi, edes aterioidessaan kukaan ei aggressiivisesti varjellut emmettään. Erittäin sofistikoitunutta koirakansaa, kerrassaan.

Keittiön loihtiman herkkubuffetin lisäksi tarjolla oli varsin kattava Dagsmark-valikoima. Koiran ehdottomat suosikkit olivat keittiömestarin kala-katkarapukakku ja aiemmin kokeilematon Mellilä kana-hyönteisnami (antibioottivapaa broiler + mustasotilaskärpäsen toukka). Herkullista!

Ja herkkuja oli meille talutusremmin toisessa päässä kulkevillekin tarjolla. Kuva alkupalapöydästä, pääruokana oli naudan paistia ja uunilohta tykötarpeineen, lisäksi runsas jälkkäripöytä. Ai että, kyllä oli maukasta.

Aterian jälkeen nautimme jälkiruokadrinksut baarissa, sinnekin koirat olivat tervetulleita (koiralle tuotiin oma vesikuppi). Koiratanssin ja koiramaisen stand up'in jätimme kuitenkin väliin. Oli kivaa ja tunnelmallista! 

Seuraavaksi uudeksivuodeksi on jo varaus tehtynä. Tapahtuma täyttyy kuulemma aina aika nopeasti, lisätietoja löytyy täältä. HUOM! Tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö, ihan vaan oma vinkkini. 

PS. Kuljettelin Miestä takapenkillä 3 kuukauden ajan fysikaaliseen, sen jälkeen jalka taipui sen verran, että pääsi itse auton rattiin ja takaisin töihin. Ja nyt meitä on täällä kaksi ontujaa, kun omakin polveni kiukuttelee. Pupusen mielestä hänellä on ikäloput rappeutuneet vanhemmat. Taitaa olla oikeassa, piru vie.

PPS. Näiden jouluneulomusten myötä vuoden 2023 langanmenekiksi jäi vaivaiset 2 kg 903 g.