MBA

Huh,
siinä se nyt viimein on, todiste kolmen vuoden puurtamisesta.

Nopeamminkin olisi tullut valmista, ellei Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä (380/2023) eli ns. TE-palvelut 2023 -uudistus olisi lykkääntynyt vuodella...

Heinäkuussa, kun kaikki muut olivat lomilla, tein lopputyöhön liittyvää kehittämissuunnitelmaa (erillinen yli 100-sivuinen dokumentti työnantajan käyttöön) työpaikalla - ihan luvan kanssa ja täydellä palkalla. Tämän vaiheen tuotoksesta kerroinkin jo edellisessä katastrofaalisessa postauksessani...

Varsinaisen opinnäytetyön (teoriaosuuden) kanssa valmista ei olisi tullut lainkaan, ellen syksyn aikana olisi muutamaankin otteeseen ("säästyneen" vuosilomani turvin) eristäytynyt muusta maailmasta!

Vuokrasin Ellivuoresta viikoksi studion, josta en poistunut kertaakaan (no, kävin sentään päivittäin parvekkeella venyttelemässä!). Aloitin lopputyön työstön heti herättyäni, hirmuisessa hurmoksessa paukuttelin sormet tanassa aina puolilleöin asti. Välttämättä en huomannut edes pukeutua, mutta lyötyäni läppärinkannen kiinni muistin viimein syödä (jääkaapin olin pakannut täyteen valmisaterioita) ja käydä suihkussa...

Vahingosta viisastuneena vietin vähän myöhemmin viikon Imatralla, kävin päivittäin hotelliaamiaisella ja päivällisellä, mikä pakotti ainakin pukeutumaan. EI HYVÄ, homma ei edennyt lainkaan samaan tahtiin! Imatralla oli myös jatkuvasti verkko-ongelmia, mikä sai tällaisen lyhythermoisen henkilön hulluuden partaalle.

Paluu Ellivuoren rauhaan valmisaterioiden voimalla - ja valmista tuli!! Viikon aikana oli satanut ensilumen. Auton päällä oli metri lunta ja alla (onneksi!) uudet Hakkapeliitat - mutta ei nastoista ollut mitään apua, kun renkaat olivat jäätyneet kiinni maahan! Hotellissa oli joku isompi tapahtuma ja hätyytin kokousvieraat tauollaan tuuppaamaan autoni irti, että pääsin kotimatkalle. Että kiitosta vaan, te urheat nuoret miehet!!

Irtisanouduin työstäni.

Siis siitä vakinaisesta, josta olen ollut kolmen vuoden virkavapaalla. En kuitenkaan ole työtön, jatkan nykyisen työnantajan eli opinnäytetyön toimeksiantajan hommissa. Vuoden määräaikaisella sopparilla. Tavoitteena viedä tekemäni kehittämissuunnitelma käytäntöön.

Oliko järkevää?? Toivon niin...

Ei kun uusiin tuuliin! Toivottavasti aikaa jää taas bloggaamisellekin! 👍

Kaikille lukijoilleni

ILOA JA ONNEA VUODELLE 2024!!

Katastrofi

Sorry,
vieläkin Mäntyharjun tilkut postaamatta! Mutta en vaan millään saa kelvollisia kuvia puhelimellani. Löysin muuten kamerani - luulin (jo monta kesää sitten) harakan vieneen sen pihalta.

Ei ollut. Löysin sen sivuvintistä. Verhokangaslaatikosta. Todistettavasti olen jotain suunnitellut - mutten tehnyt mitään, moneen kesään. Nyt kamera on työpaikalla. En vaan koskaan muista napata sitä mukaani töistä lähtiessä.

Verhoista viis, sen sijaan opinnäytetyöni on edistynyt. Mutta ei ole vielä ihan valmis. Mutta niin valmis, että sain jo esitellä hengentuotoksiani toimeksiantajaorganisaation hallituksen strategiapäivillä. Oli kyllä hilkulla, että jäi esittelemättä...

Oli siis sovittu päivämäärä, kellonlyömä ja paikka, jonne ilmaannun presentaationi kera. SUURENA PÄIVÄNÄ heräsin anivarhain, kävin suihkussa, pukeuduin asianmukaisesti ja lähdin viemään Koiraa aamulenkille. Palattuani laittaisin vielä hiukset ja vähän meikkaankin - tai niin ainakin suunnittelin.

Pupunen oli lenkillä ollessani lähtenyt koulutielle ja tietty lukinnut ulko-oven. Palattuani totean, että sekä puhelin että avaimet ovat lukitun oven väärällä puolella. Eikä vara-avainta jemmassa, koska lukot oli uuri muutamaa päivää aiemmin (Pupusen hukattua avaimensa) sarjoitettu uudestaan ja ylimääräiset avaimet tehdastoimitetaan vasta jälkeenpäin.

Seisoin koiran kanssa aamutossuissani tukka suihkumärkänä ja naama laikullisena oven takana ja ulvoin raivosta! Mies oli töissä 40 km päässä, Pupunen menossa fillarilla kohti liikuntatuntien suunnistuslähtöpistettä. Läppäri ja siten myös strategiapäivän esitysmatsku sisällä, samoin printatut dokumentit (9 kpl), autonavaimet ja se puhelin, jolla voisi edes ilmoittaa myöhästyvänsä… 

Katastrofi, sanalla sanoen.

No, ei auttanut kuin panna toimeksi! Leimauduin ehkä kylähulluksi juoksemalla pitkin kylänraittia takki auki, vaatteet kurassa (lensin rähmälleni, kun oikaisin pöheikön läpi), Hush puppies -tohvelit täynnä kuivaa heinää (samasta syystä kuin edellinen), koira flexissä perässä roikkuen ja karjuessani lapsipolon nimeä niin paljon kuin kitusista irti lähti. Pysäytin pyöräilijän ja lähes PAKOTIN ajamaan suunnistusrastien kokoontumispaikkalle ja vaatimaan, että Pupunen lähtee välittömästi kotiin. Ei auttanut, että rouvalla oli kiire töihin ja olivat työporukalla lähdössä jonnekin bussilla… Olin kontillani kadulla, läähätin ja sanoin, että koko elämä riippuu nyt siitä, että saan mukulalta avaimet. Ilmeisesti tämä tehosi, koska kun olin juossut taas jonkin matkaa, pyöräilijä palasi ja sanoi, ettei löytänyt Pupusta, mutta oli pyytänyt luokkakavereita välittämään tiedon. Toivottavasti muistin edes kiittää, kun jatkoin matkaa juosten ja karjuen…

Kun olin päässyt suurinpiirtein matkan puoliväliin (lakkaamatta karjuen), Pupunen tulee pyörällä vastaan ja ihmettelee, mitä nyt. Enpä isommin selittänyt, tempaisin fillarin alta ja avaimet kaulasta ja lähdin vähän liian pienellä runkopyörällä runksuttamaan täyttä vauhtia kotia kohti, koira rinnalla pinkoen. Onneksi ne tohveleissa lepattavat puolimetriset heinät eivät menneet ketjuihin tai pinnojen väliin (huomasin ne vasta kotipihassa).

Eipä ole kyllä sellaista aamulenkkiä koira koskaan kanssani tehnyt!

Sisälle päästyäni oksensin, kuten kaikki pitkänmatkan huippu-urheilijat maaliviivan ylitettyään. Tukkaa vähän föönäsin, pesin hampaat ja vaihdoin puhtaan tunikan. Nilkkojen kurarannut pyyhkäisin tiskirätillä, umpikuraiset sukat vaihdoin. Kengät jalkaan, autolle pyyhältäessäni laitoin juoksuvauhdissa pomolle viestiä, että myöhästyn. Talla pohjassa 60 km matka, en ehtinyt seurata räpsyivätkö peltipoliisit. Perille päästyäni huomasin, että trikootkin olivat ihan kurassa. Enpä ehtinyt meikata enkä laittaa kynsilakkaa, kuten olin suunnitellut, tai käyttää suoristusrautaa. Kosteusvoidekin oli jäänyt, kun naamaa niin kiristeli. Ja varvasta särki, ehkä se oli murtunut.

En siis ollut ihan edustavimmillani hallituksen edessä. Myöhästyin melkein puoli tuntia, olin edelleen hengästynyt ja muutenkin hyvin luonnontilainen kuraroiskeineen kaikkineen.

Esitys meni hyvin. Paitsi että juoksulenkki oli kiihdyttänyt aineenvaihduntaa siinä määrin, että oli pakko käydä pissalla kesken kaiken. Mutta muuten meni siis hyvin, sain innostunutta palautetta.

Kotiin palatessa varvasta särki edelleen. Ja rintakehää, keuhkoni ja sydämeni eivät ole tottuneet ponnistelemaan, kun ainoa liikunnallinen virike on viikoittainen Muumi-jumppa. Illalla totesin, että vasemman takajalan ukkovarvas on aivan musta. Mieheltä en saanut myötätuntoa, nauroi pirulainen.

Leena, jos satut lukemaan tämän, tahdon esittää mitä suurimmat KIITOKSENI! Ilman uhrautuvaa apuasi Pupunen olisi ehtinyt kadota metsään kompassineula villinä pyörien ja esitykseni olisi jäänyt pitämättä. Toivottavasti ehdit työporukan mukaan bussiin! KIITOS!

Koulusukkia

 Nopea välipostaus.

Siivoan. En ole siivonnut viikkokausiin. Mies on hoitanut perusputsauksen. Siis imuroinnin.

On ollut vähän kiirettä. Viime viikon olin Ellivuoressa kirjoittamassa opinnäytetyötäni, sain sen siihen kuntoon, että nyt on aikaa taas kotihommillekin. Ei se vielä valmis ole, mutta tässä välissä on hetki hengähtää.

Kaikenlaisia pinoja on kasapäin. Yhdestä pinosta löytyi Pupusen sukkia, tikuttelin ne elokuussa koulun alkuun. No, ei ole ollut kumisaapaskelejä vielä.

Seiskaveikkaa, yhteensä 337 g. Punaisissa on tuollainen jalkaanvetolenkki, siitä tykkään.

Jatkan siivousta, hyvä keli pestä ikkunoitakin...

Kesäretkiä

Kuopio Tanssii ja soi -reissun ajan yövyimme Pupusen ja Koiran kanssa Kylpylähotelli Kunnonpaikassa. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole mikään viihdekylpylä vaan viihdearvoltaan pikemminkin kuntoutuslaitos. Hinta oli kuitenkin niin edullinen, ettei kannata marmattaa turhasta, muutakin tekemistä kyllä keksittiin! Ja viikonloppuna aamiaisella tarjottiin kalakukkoa, se korvasi pienet puutteet. Kotiin palasimme juhannusviikon keskiviiikko-iltana. Purin laukut ja pakkasin uudelleen.

Aamulla auton nokka kohti Helsingin satamaa ja Viroa, juhannusta vietimme Haapsalussa. Yövyimme Hotel Promenaadissa, huoneen terassilta sai astua suoraan merenrannalle - näppärää Koiran kanssa majoittuessa. Muutenkin sijainti oli kerrassaan erinomainen, kävelymatka linnanraunioille, kylpylään ja vanhan kaupungin ravintoloihin. Muuten valinta ei ollut ihan kamalan onnistunut, ei nimittäin tullut mieleeni tarkistaa, onko huoneissa ilmastointi. Ei ollut. Kolme aika tuskaista yötä, koska ovea terassille ei uskaltanut jättää öiksi auki - jos ei joku tulisi sisään, niin ainakin koira lähtisi omille teilleen... Kelit suosivat ulkoilmaelämää, oli kivaa ja ihanan rauhallista, humalaisia ei örveltänyt missään, ei edes suomalaisia. Ja juhannus!

Viikko töissä ja sitten viikoksi Mäntyharjun tilkkukurssille. Matkaan lähdin jo lauantai-aamuna, koska halusin ehtiä myös Mäntyharjun Tilkkumessuille. Viikonlopun yövyin Villa Aurorassa, kivassa mummonkammarissa. Tästä majapaikasta ei pahaa sanaa sanottavaksi! 

Harmillisesti satoi koko viikonlopun, joten en päässyt nauttimaan Villa Auroran puutarhan kutsuvista sopeista.

Sunnuntaipäivän kiertelin Mikkelissä, poikkesin Mikkelinpuistossa ja Kenkäverossa. Molemmissa aikaa vierähti tuntikausia, tosin osin dekkarin parissa istuskellen. Mikkelinpuiston 30 mallipuutarhaa olivat innostavia - vaikkeivat ideat koskaan käytäntöön siirtyisikään. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde ja myös Kenkäveron puutarha oli oikein viehättävä. Näistä löytyy kivat Riikka Pöntysen blogikuvaukset täältä ja täältä.

Mäntyharjun majoitus oli vaatimattomampi, mutta viihdyin saksan luokassa kerrassaan mainiosti. Tosin ompelukonetta 12-15 tuntia poljettuani en niin kamalasti ehtinyt majapaikan fasiliteeteista nauttia kun jo uinahdin... Kurssituotoksista myöhemmin lisää.

Kolme viikkoa töissä ja taas lomantynkää tarjolla. Pupunen lähti Kuruun Taideleirille ja Miehen kanssa suuntasimme parisuhdelomalle Hankoon. Hangossa yövyimme jälleen moneen kertaan testatussa Hotel Bulevardissa. Koiran kanssa putkamajoitus ei ole mahdollinen, koirallisten Rut Bryk -huone oli remontoitu sitten edellisen yöpymisen. Ei ilmastointia täälläkään, mutta eivät kelitkään olleet kovin kuumottavat. 

Viikonloppuna oli vielä vilskettä, mutta maanantaina 31.7. kylä oli täysin kuollut - rantaravintoloiden terassit kiinni, rannan myyntikojut suljettu, ihmisiä näkynyt mailla halmeilla. Suuntasimme päiväksi Tulliniemen hiekkarannoille, pitkospuilla oli kiva liikkua. Mutta kovin oli autiota sielläkin. Maanantai oli ilmeisesti OFF-päivä koko kylässä, koska tiistaista alkaen sai taas palveluitakin, mutta kyllä kylä oli jo hiljentynyt syys-moodiin. Ihmettelen kovasti, jos Hangon kesää piisaa vain juhannuksesta heinäkuun loppuun!!?? Euroopan lomat ajoittuvat elokuulle, ja luulisi Itämeren tuolta puolen ja Ruotsin suunnaltakin tulevan vielä veneilijöitä kovastikin, jos vain Hangossa olisi elämää. Kuka viitsii purjehtia kuolleeseen satamakylään?

No, neljä päivää täyttyi samoilulla ja hyvillä ruuilla. Suosittelen muuten Paviljongin lounasta. Valitettavasti Origon kalapöytää ei ollut saatavilla - mutta kuulimme, ettei se ole enää entisen veroinen ravintoloitsijan vaihduttua, mikä kevensi pettymyksen karvautta.

Paluumatkalla poikkesimme Raaseporiin Mustion linnan Linnankrouvin kesälounaalle:

• Savuahven skagen, perunalastua ja Svarfvarsin kurkkua
• Grillattua L´uomunokan kananpoikaa, sitruunatimjami-hollandaisea ja varhaisvihanneksia
• Pala juustoa, hilloketta ja kvinoacrisp

... kuivan valkoviinin kera.

Pyörryttävän ihana makuelämys, suosittelen äärimmäisen innokkaasti! Ja elämykseksi hyvin kohtuulliseen hintaan (33 eur). Tästä taitaa tulla uusi kesäretkikohteemme...

Loppuviikko vielä lomaa, lähdössä mökille - sateesta huolimatta. Mies ja Koira ovat yöpyneet siellä kesän mittaan useasti metsäreissuillaan, mutta itse olen tänä kesänä ehtinyt sinne vain kahdesti. Ei mökki ainakaan meikäläisen käytöllä kulu...

Kun lomaa on pätkinyt pitkin kesää, se on tuntunut ihmeen pitkältä! Ja jemmassa on vieläkin 2 viikkoa (toinen talvilomaa), ne säästän syksyyn ja joulun tienooseen, jos vaikka jonnekin pienelle reissulle ehtisi...

Kuopio tanssi & soi

Vietettiin Pupusen kanssa viikko Kuopiossa, 54. Kuopio Dance Festival, Kuopio Tanssii ja Soi.

Erinomainen kattaus kovin erilaisia tanssiesityksiä!

Pupusen kanssa
(linkkien takaa löytyy mm. lyhyet esittelyvideot)

... ihmettelimme Puijon Tornin seinällä tanssivia naisia...
COMPANY IL POSTO VERTICAL DANCE
.

Kuva: Kuopio Tanssii ja Soi

... osallistuimme juhlagaalaan...
GENELEC-GAALA
.

Kuva: Kuopio Tanssii ja Soi

... häikäistyimme tanssillisesta akrobatiasta....

ALEXANDER VANTOURHOUT & AXEL GUÉRIN:

Trough The Grapewine

.

Kuva: Antonella Carrara

... nauroimme katketaksemme...

CRISTINA MORGANTI: Behind the light
.

Kuva: Beckett-Fonden

... lumouduimme tanssin ja musiikin kauneudesta...
KAMMERBALLETTEN

Kiitos tarjonnasta kuuluu työnantajalleni,
törsäsin nimittäin Smartum-saldoni tiketteihin.

Lisäksi festivaaliin sisältyi huikea määrä maksuttomia tapahtumia,
joita myös ahkerasti seurasimme,
erityisesti nuorten opiskelijoiden esityksiä.

.

Pupunenkin tanssi.

Ei esiintynyt, oli kurssilla.

Poissaollessamme Shirley Temple oli ehtinyt kukkaan.
Mies vakuutti, että eilen ei ollut yhtään nuppua vielä auki,

joten ensikukinnon hekumallinen hetki ei sentään mennyt sivu suun!

Päiväretki Pölkinvuoreen

 Käytiin työkavereiden kanssa pari viikkoa sitten kevätretkellä Pölkinvuorella.

Pölkinvuoren 6 hehtaarin alueella on noin 200.000 sipulikukkaa, valitettavasti just edeltävä lämmin jakso oli saanut osan jo lakastumaan. Ihailtavaa riitti siltikin!!
.

Alppiruusujakin taitaa Pölkinvuorella olla satoja. 

Vain valkoiset olivat kukassa, punasävyiset eivät olleet vielä auenneet.
.

Täytyy sanoa, että omat valkeat kukkapenkit alkoivat tuntua vähän tylsiltä!

Pitäisiköhän syksyllä väliin tuuppia vähän värikkäämpien sipuleita.

Jos ei muuten, niin myyrien iloksi...

*

Tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö.

Pölkinvuori sijaitsee Urjalassa, Ikaalantie 105.

www.polkinvuori.com

Iltapäiväkaffeet

Kaffittelin tänään itseäni korkea-arvoisemmassa seurassa.
.

Itsensä Prinssin kanssa!

Valitettavasti en vaan ole kuvan Prinsessa...

.

Korjaussarja

Olin Vappuviikon Kuopion kupeessa Kelan uniapnea-kuntoutuksessa, OIKEIN onnistunut toteutus! Viikossa sai hirrrvittävän paljon uutta tietoa unesta, uniapneasta ja CPAP-laitteesta, lääkärin, sairaanhoitajan ja ravitsemusterapeutin henkilökohtaisen konsultaation, fysioterapeutin vetämiä liikuntatuokioita, vesijumppaa, vertaistukea ja - tietenkin - errrrinomaisen maukasta ruokaa. Myös vuode oli tosi hyvä, mikä ei TODELLAKAAN ole mikään itsestäänselvyys meikäläisen vipuvarrelle.

Jos joku vähänkään harkitsee vastaavaan osallistumista, SUOSITTELEN lämpimästi! Itse odotan jo kuntoutuksen toista jaksoa, ajoittuu loppuvuoteen.
.

Jos oltiin unen laatua korjaamassa, niin samaan syssyyn tein reissuiltapuhteena Joukahaisistakin korjatun version (vrt. edellinen postaus). Kuva kertoo kokoeron - tosin oikeasti se olisi vieläkin enemmän, Nalle-varteen lisäsin yhden kuviokerran verran silmukoita lisää (6 s).
.

Tällä kertaa kuviotkin onnistuivat ihan ohjeen mukaisesti, molemmissa varsissa samanmoiset. Ruokapöytään naamioituva ruskea lanka on Nallea, keltainen Gjestal Maijaa, menekki kaikkineen 104 g.

Reissatessa löytyy aina kaikenmoista kivaa kotiintuomista, niin nytkin. Pandan tehtaanmyymälästä toin ison kassillisen lempiherkkuani, lakua. Aina - ihan aina - Jyväskylän ohi ajettaessa on poikettava paikalliseen Taidelainaamoon, ja koskaan ei varmaankaan ole ihan tyhjin käsin kotiin lähdetty. Ei nytkään. 

Päivi Hintsasen Ancienne noblesse -sarjan Pihlajanmarjakeisarinna (2022) ja Mustikkakuningatar (2022) saivat sydämen sykkimään. Laitoin Miehelle WA-viestinä kuvan saatesanalla "Tykkäätkö?". Kun vastaukseksi tuli "Joo", teokset pakattiin tuotapikaa kuplamuoviin ja auton kyytiin. Kotona kysyin, mikä teoksissa viehätti. Mies sanoi, että pääsi helpoimmalla vastaamalla myöntävästi - kotiin minä toisin ne joka tapauksessa... No, tykkäsi kyllä ihan oikeastikin, kuulemma.

Hintsanen kuvaa tekniikkaansa (napattu kotisivulta):

Useimmiten sarjalliset vedokseni ovat valokuvapohjaista grafikkaa, jossa yhdistetään valokuvaa, skannattuja elementtejä, piirrosta ja maalausta sekä digitaalisesti että manuaalisesti. Uudemmissa teoksissani olen käyttänyt aiempaa enemmän maalauksellisuutta ja kollaasitekniikoita: kuvissa on edelleen pohjana valokuva, mutta skannattujen pintojen ja materiaalien lisäksi tekniikkana on ollut myös vesivärillä maalatut pinnat ja itse otettujen kuvien sekaan on poimittu materiaalia myös vanhoista arkistovalokuvista. 

.

Kotona alkaa seinillä olla jo vähän tungosta... Töpselipianon päältä löytyi passeli paikka, pitäisi vaan löytää uusi seinänpätkä väistyneillekin. Onneksi Jyväskylä on sen verran kaukana, että ihan kamalan usein ei tule poikettua!

.

*

Hyvää Äitienviikonloppua!

*

Joukahainen

 

Maaliskuun #sukkalaatikko2023 -haasteena oli ohjeen mukaan tehdyt sukat. Myönnän, että tämä on aika vaikea rasti! Ei siis sukan teko tai ohjeen lukutaito sinänsä - vaan se, että harvoin teen mitään täsmälleen ohjeen mukaisesti, väkisinkin alan aina soveltaa. Ihan. Aina. Kaikessa.
.

No, päätin yrittää! Alkuvuodesta hankin Kalevalaisen neulekirjan, siinä oli tosi kaunis sukkamalli Joukahainen. Ohjesssa sanottiin, että mallin voi toteuttaa myös Novitan Seitsemän veljestä langoilla.

Sanottiin, sanottiin. Juu.

Aloitin varren ohjeen mukaisesti. Aikas isolta näytti. No mutta, jospa on kovin korkeavartinen malli, on hyvä etteivät langanjuoksut kiristä! Jatkoin. Kuvio oli todella kaunis. Kuvioissa vältin yli 3 silmukan yli meneviä langanjuoksuja eli tarvittaessa kiersin langat takapuolella. Oikein kaunis!

Kun kuvio ja ohjeen mukaiset 8 sileää kerrosta oli tehty, oli vuorossa muutaman silmukan kavennus. Tarkkaan ottaen 6 silmukan. Eli teräosa neulotaan 60 silmukalla, 15 per puikko!!??

Haloo? 12 silmukalla tulee napakka teräosa, 13 on jo aika lötkö jalassa.  

Tässä kohtaa sitten erkanin jo ohjeesta. Päätin tyytyä lötköön ja kavensin 6 sijasta 14 silmukkaa, eli 13 per puikkonen. Toista sukkaa tehdessä loppui pääväri kesken. Lisää ei kotona ollut ja koronassa en voinut kauppaankaan lähteä. Purin ensin valmistuneesta kärjen ja sommittelin sitten vähän kuviota lapaankin (ohjetta taas soveltaen), ettei tulisi niin tiukka värinvaiho.

Että eipä tullut taaskaan ihan ohjeen mukaan tehtyä... Mallista kuitenkin, voitaneen hyväksyä?

No, tietty on ihan hyvä sukkien jo valmistuttua tarkistaa, millainen ohje annettiin neuletiheydestä...

22 s * 28 krs = 10 * 10 cm.

Aika tiukkaa kuviota saa kyllä neuloa, että Seiskaveikan 18 s * 26 krs osuisi tähän ohjeeseen!!

Novita Nallen neuletiheyssuositus on 22 s * 32 krs, mikä on aika hyvä matchi. Olisi ehkä pitänyt tarkastaa hivenen aikaisemmin? Noin yhtä sukkaparia aikaisemmin??

Mies katseli sukkia, kun olin saanut ne pääteltyä:
        "Jättiläisen sukat!! Kenelle teit??"

No, itselle jäävät. Ovat nimittäin kuitenkin aika mukavat jalassa!! Vähän lötköt, mutta mukavat. Ja kuvio on edelleenkin kaunis! Mökkisukiksi. Seiskaveikkaa (jos ei lankavalinta vielä käynyt selväksi...), 159 g.

Kunhan tästä tokenen, saatanpa tehdä vielä toisetkin. Ehkä kuitenkin Nallesta...
.

Huhtikuun #sukkalaatikko2023 -haasteena on jämäsukat. Koska just sain jämäpurkin tyhjäksi ja koska puliveivari-pipot ja jämäsukat valmistuivat huhtikuussa, kuittaan tämän haasteen vähän tylsästi jo aiemmin postatulla:

Kerroin näissä sukissa pörrääväni huu-haa -kurssille. Niin teinkin! Nyt en ollutkaan Päivölässä Tilkkukurssilla vaan Tarot-kurssilla! Ei siitä sen enempää, mutta LYSTIÄ OLI!

HAUSKAA VAPPUA!
Näillä keleillä villasukat ovatkin ihan tarpeen! Tai kahdetkin...

*

PS. Yli kolme vuotta onnistuin uhmaamaan koronaa, vaan nyt nappasi kiinni. Otin rokotukset, liikuin rajoituksetta ja töissä asiakastapaamisia järjestettiin ihan "normaalisti" läpi kiivaimmankin korona-ajan (paitsi jos asiakas vaati Teams-tapaamista, aika harvoin kuitenkin). Massatapahtumia ja ulkomaanmatkoja toki kartoin, eikä vieläkään tee mieli reissata tasavallan rajojen tuolle puolen.

Onneksi tautini oli aika mieto versio! Yhden illan olin kovassa kuumeessa, vajaan viikon verran pakotti päätä aika ikävästi. Toivotaan, ettei tule enää uusintakierroksia, vaikka aika pysyvästi pöpö taisi kiertoon jäädäkin...

*

Voi jeskamandeeraa, sukissa on virhe! Postauksen tehtyä katsoin vielä kuvat ja heti tuosta ekasta iski silmille kuin märkä tiskirätti! Mutta hei, katsokaapa noita "Kalevalainen neulekirjan" kuvassa olevia sukkia, niissä on täsmälleen sama virhe myös! Siis toisessa sukassa, samoin kuin omissanikin...

Nakkinippu & crissinit

Pupunen tahtoi kynsikkäät, mustat punaisin sormin - päätin ottaa työn alle pääsiäisen autoreissulle.

Eipä ollutkaan Nalle-kopassa mustaa. Grafiitinharmaakin kelpasi, hyvä niin. Punaista oli, mutta ajatus kymmenestä punakasta sormesta ei kuulostanut ihan kauhean innostavalta, varmaan puoletkin riittäisi? Tai vähän allekin, peukalokiilan jatke punaisena ei mielestäni näyttäisi hyvältä.

Tällaiset niistä sitten tuli. Nallea, 52 g.

Testailtiin Pupusen kanssa,

toinen tunki tumppuun nakkinipun, toinen crissinit.

Arvaatko kumpi on kumman käpälä?

Reissussa ei saatu täydennystä lankavarastoihin, Korian Novita Outletin halppiskori ammotti tyhjyyttään. Paluumatkalle tyrkylle vain kynsikäslanganjämät, otin sukat puikoille.

Tällaiset niistä sitten tuli. Nallea, 90 g.

Ritarisukat.