Lukijat

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Pannumyssy

Vähänkin pidemmillä automatkoilla kuljettelen kässyä mukanani. Jyväskylän menomatkalla kudoin myssyn kroko-huivin pariksi. Tein yksinkertaisen sileän mallin, koska langassa oli jo paljetteja ja kroko on aika näyttävä, ei se kaipaa lisähörhellyksiä.

Täydellinen ajoitus, viimeiset silmukat neuloin sukeltaessamme hotellin autohalliin. Huoneeseen päästyä vedin suurta intoa uhkuen mössan päähäni, saisin siitä oivan päähineen teatterireissulle.

Ja katin kontit! Pipa kuin pannumyssy! Näytin ihan Arvi Lindiltä pipo päässä! Purin koko tekeleen siltä seisomalta!

Paluumatkalla aloitin projektin alusta. Koska mitään ohjetta ei ollut mukana, mukaelin vanhasta muistista Anopille, Äidille ja Veljentyttö Nuoremmalle tekemiäni pitsipipoja. Lanka oli tietty paksumpaa ja sitä oli vain yksi kerä, joten sovelsin aika rankasti...

Vaan tuli kelvollinen! Lankana Saksasta mukaan lähtenyt 100 grammainen Rico design Creative Galaxy Chunky (71% akryyliä, 27% villaa, 2% paljetteja), pyöröpuikoilla 5 & 6, sukkapuikot 5 + virkkuukoukku 4,5.

Pätkääkään en raaskinut heittää pois, viimeiseistä metreistä sain juuri ja juuri 7-sakaraisen kukan päälaelle - oikea tätimäisyyden tähtitorttu!! Vaan siihen sen meinaan jättää ja viskoa päätäni kuin Täti Monika bussipysäkille suunnatessani!


tiistai 28. helmikuuta 2012

Jyväskylän antia

Jyväskylä on kiva kaupunki! Niin kutsuva, että voisin melkein kuvitella jonain päivänä muuttuvani jyväskyläläiseksi...

Heikki Häiväoja: Alvar Aalto
Viikonlopun ohjelmaan lisättiin pieni pläjäys designia ja taidetta, oltiinhan sentään kansainvälisestikin tunnustetun monernin arkkitehtuurin syntysijoilla - Alvar Aalto perusti arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään vuonna 1923.

Täytyy tunnustaa, että en erityisemmin pidä Alvarin kalusteista. Mielestäni ne sopivat erinomaisesti kirjastoihin ja jopa mökeille, mutta Aalto-kalustein sisustettu koti edustaa (mielestäni) täydellistä mielikuvituksen puutetta, tylsämielisyyttä ja nössöä varman päälle pelaamista - eihän kukaan nyt Aaltoa ja Artekia uskalla kyseenalaistaa...

Paimion tuberkuloosiparantola kalustettiin vuosina 1922-23 Aino ja Alvar Aallon  suunnittelemin huonekaluin. Kalusteet valmisti Oy Huonekalu- ja Rakennustyötehdas Ab ja niiden maetalliosat toimitti Aug. Louhen Rautasänkytehdas ja valimo.
Siitä huolimatta - Miehen vaatimuksesta ohjelmaan sisällytetty - Alvar Aalto museo oli varsin kiintoisa kohde!! Siellä vierähti tovi jos toinenkin - ja hetkittäin saatoin nähdä kalusteissa jopa jotain viehätystä!

Vaatehuoneen seinällä on pari Neuvosen kopiota, muistona Retretistä.
Minä sain valita päivän toisen kohteen, ja koska Kirsi Neuvosen Pajagalleria oli suljettu, suuntasimme Jyväskylän Taiteilijaseuran galleriaan ja taidelainaamoon. Reissu oli kohtalokas, emme palanneetkaan sieltä enää kahden kotiin...

Pasi-Kyösti sulatti sydämeni! Iskin silmäni häneen heti ovesta sisään astuttuani ja hänen lempeä katseensa ei jättänyt hetkeksikään rauhaan. Teimme tuttavuutta pitkään, taputtelimme ja silittelimme, supisimme salaisuuksia. Mies suhtautui varauksellisemmin, mutta kun vakuutin sydäntemme sykkivän samaan tahtiin, Mies heltyi.

Adoptoimme Pasi-Kyöstin! Kotimatka taittui turvallisesti takapenkillä turvavöissä ja kotiin päästyä hänet esiteltiin koirille - ja päinvastoin. Mielenkiinto ei ollut kovin suurta, puolin eikä toisin. Mikä on oikein hyvä asia, Pasi-Kyöstiä ei tarvitse nostaa koirilta turvaan, vaan se saa seurustella kanssamme vapaasti olohuoneessa.

Joka kesä olen Naivistit Iittalassa - näyttelyissä ihastellut Eino Viikilän kivitavarasavesta tehtyjä hymyilyttäviä patsaita. Ja nyt Pasi-Kyösti muutti meille! Tosin virallisissa papereissa hänen nimensä on "Hämmästyttää, kummastuttaa",

Olen ONNELLINEN! Ja ehkä vähän hämmästynyt, kummastunut (Mies ainakin on)...

maanantai 27. helmikuuta 2012

Piaf

Taannoisen pariviikkoisen "ankeusjakson" aikana Mies totesi meidän olevan kipeästi pienen piristyksen tarpeessa. Miehellä oli vapaa viikonloppu edessä, joten pyysin häntä etsimään jotain kivaa ohjelmaa Pori-Jyväskylä -akselilta, ehtisin vielä seuraavana päivänä hoitaa käytännön järjestelyt.

Päädyimme Jyväskylän kaupunginteatteriin Piafin houkuttelemina! Kahta kertaa ei olisi tarvinnut edes ehdottaa, kumpainenkin fanittaa vahvasti ja vakavasti...

NAUTINNOLLINEN ILTA!! Kananlihalle nostattava, väkevä ja puhutteleva!

Se tosin on sanottava, että ellei katsoja tiedä ja tunne Edith Piafin elämää ainakin pääpiirteissään, juoni saattaa jäädä vähän rikkonaiseksi. Mutta silloinkin voi keskittyä mahtavaan musiikkiin ja upeisiin näyttelijäsuorituksiin!

Raisa Vattulainen nimiroolissa oli sanalla sanoen LOISTAVA! Ilmeikäs ja vahva tulkitsija.
(Kuvat:  Jyväskylän kaupunginteatteri)

Jos vaan kelle koittaa mahdollisuus poiketa Jyväskylään, SUOSITTELEN ehdottomasti teatterivisiitin yhdistämistä reissuun. Ja vaikka lähtisi ihan vasitenkin, oli tämä vaan NIIIIIIIIIIIIIIN hyvä!!

Luulenpa, että lähiaikoina pitää vielä tankata lisää!! Ainakin kotoinen leffailta täytyy järjestää, taidanpa lukea vielä elämäkerrankin (Simone Berteaut: Piaf - Jumalani kuinka olen elänyt!) uudelleen!

Elämäkerran kirjoittanut Simone on muuten se näytelmän vaaleatukkainen sisar...

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Homepää arpoo!

Alkuvuodesta asetin itseni kauppasaartoon, arkisemmin sanoen menin shoppailulakkoon. Se onkin pitänyt varsin hyvin, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Kirja-alet ovat kiusaus, jota en halua pysty vastustamaan! Olen kuitenkin käynyt alestelemassa varsin maltillisesti, mieleni tekisi jopa sanoa, että olen ostanut tuskin ollenkaan ihan melkein yhtään mitään (ja sisällöllisesti saalis saattaa juuri sitä suurimmalta osin ollakin...)!!!

Sattui kuitenkin muutama(kin) hama... Lukemattomia kirjoja on makuuhuoneen kirjakaapissa joltisenmoinen kasa. Pino. Huojuva torni.

Eikä ihminen voi kaikkea muistaa! Esimerkiksi sitä, mitä on vielä lukematta - kun se on vielä lukematta!

Joten ostin sitten muutaman kirjan, jotka löytyivät jo lukemattomien pinosta. Tai tarkkaan ottaen olen kyllä lukenut näistä yhden - hoksasin päästyäni sivulle 55...

Turha koittaa palauttaa: kaksi on kahden eri kirjakaupan loppuunmyynnistä (eipä ole enää kauppaa, mihin palauttaa), yksi on lähes 100 km:n päästä (ei kannata palauttaa) ja yhden ostopaikasta ei ole mitään muistikuvaa (ei voisi palauttaa).

Pannaan kirjat kiertoon, jos vaan kenelle kelpaavat!!??

Ja kun vanhan blogin 2-vuotissynttärit jäivät toteuttamatta, juhlistetaan arvonnalla tämän blogin pitkää viikon ikää, myös kiitokseksi mukavasta lukijamäärästä, 22 kivaa kirjautunutta visiteeraajaa!

Arvontapalkinto nro 1: oman valinnan mukaan 2 kirjaa näistä neljästä + lukusukat (lempparivär[e]illä toteutettuna)

Arvontapalkinto nro 2: jäljellejääneet 2 kirjaa + lukusukat (lempparivärisinä)

Arvostan kovasti lukijoitani, jotka ovat ihan omasta halustaan liimanneet kuvansa sivupalkkiini - KIITOS! Lisäarpoja ei siis saa lukijaksi liittymällä, hah - mutta nykyiset 22 saavat BONUS-arvan, jos osallistuvat.
Jos eivät, en vikaostoksiani lähetä kenellekään riesaksi! Gaah!

Linkittämällä omaan blogiinsa ei myöskään saa lisäarpoja, mutta voittaessaan linkittäjä (nappi yllä) saa esittää toiveen/toiveita sukkien mallin osalta - muille teen mitä sattuu mieleen juolahtamaan, ha-hah!

Itse kukin voi siis osallistua vain YHDELLÄ arvalla (paitsi vanhat lukijat bonustelemalla). Eikä tarvitse vastata mihinkään kysymykseen, mutta ihan muuten vaan voi kertoa mitä lystää! Pelkkä "osallistun" EI RIITÄ, hah-ha-hah!

Osallistumisaikaa tasan viikko (osallistua voi vielä sunnuntaina 4.3.). Palkinnon toimitus heti, kun olen saanut (kenties ihan toiveiden mukaiset) sukat väkästettyä.
Nyt jännittää, pääsenkö kirjoista eroon!! bounce

lauantai 25. helmikuuta 2012

Viikonlopun ihanuus


 Hiven hemmottelua + sopivasti siivousta + kepeästi käsitöitä + lempeää lepäilyä
= täydellinen viikonloppu!

Odotettavissa tänään ja huomennakin!

TÄYTELÄISTÄ VIIKONLOPPUA!


perjantai 24. helmikuuta 2012

Ilo-Onneli - S -

Saanko esitellä: Toivon ja Tyynen esikoinen, suloinen Ilo-Onneli!

Ilo-Onneli on (nimensä mukaisesti) unisextyttöpoikalapsi.

Täydet 10 pistettä, pituutta 40 cm. Epäilen tosin synnynnäistä lonkkaluksaatiota...

Ilo-Onnelin Tilda-kankaisessa unihaalarissa on näppärä takaluukku yöllisiä pottailuja varten.


Muuta näppärää olekaan! Olisi pitänyt kysyä neuvoa Pirjon ja Purjon ompelijalta, miten haalarin räpyläuloke tehdään asianmukaisesti, nyt se on mallia "peukalo keskellä jalkaterää".

Ehkä lapsonen saa vielä sisaruksia tulevilla kursseilla...
Tai kenties perheen arkeen astuu anoppi, kuten Pepi ehdotteli... ;o)

torstai 23. helmikuuta 2012

Tyyne - K12 -

Saanko esitellä: Toivon vaimo TYYNE.

Pituutta Tyynellä on 55 cm.

Tyyne on ikänsä huomioiden pysynyt ihan hyvin vetreämpien aikojensa mitoissa 42 - 32 - 40.

 ... eikä nyt muutenkaan ihan rupsahtaneeksi voi väittää!

Tyyne yrittää olla "hieno rouva", siitä merkkinä Veljentyttö Nuoremman tekemä melkein aito suolaisenveden helminauha ja korvakorut, nutturaverkko sekä tietenkin lakatut kynnet!

Tyynen Tilda-kankaisessa yöpaidassa on somat sydännapit, öiseen aikaan käytetään myös mamelukkeja.

Tyyne haaveilee aamutohveleista, mieluiten nahkapohjaisista. Kenties vielä joskus sellaiset saakin (kunhan löydän pussin, jossa loput Tilda-kankaat päällisiä varten ovat...).

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Toivo - K18 -

No niin, VIIMEIN pääsen esittelemään pienen perheeni!! Ovathan nämä vanhoissa blogeissa vilahtaneet pariin otteeseen, mutta esittelyn olin päättänyt suorittaa vasta, kun nuket ovat viimeistä pistoa myöden viimeistellyt.

Saanko esitellä: tässä on TOIVO.

Toivo on aika kookas: pituus 65 cm, vatsanympärys 46 cm.
Viikonloppukurssilla vedettiin vähän elämänviivaa, hiottiin kynsiä ja tehtiin ortopedisia toimenpiteitä...

Toivoa taitaa olla ilmassa vähän enemmänkin...

Ikää on kuitenkin jo sen verran, että kutrit ovat karanneet takaraivolta...

Pyjama Tilda-kankaista. Jaa, mutta eipä nämä ihan vielä valmiit olleetkaan!! Napinlävet puuttuvat!! Vaikka ei niistä isommin iloa ole, kun ei paita mahdu kiinni kuitenkaan!

Eikä se vatsa ainakaan pienenemään pääse... Laskettelut sikseen, keskityimme pullailuun!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Voiko ihanammin aamun enää alkaa??

Nyt tuli kuulkaa häiriö viikon teeeman mukaisiin nukke-esittelyihin! Tuli nimittäin tärkeämpää asiaa! PALJON tärkeämpää!!

Lähikaupasta löytyi jo mämmiä!! RRRRRRRRRRRRRRRRRakastan mämmiä!!

Kevään ensimmäinen mämmiannos on kuin nietoksista nouseva tulppaaninsipuleita mielivä multa! Mämmi = KEVÄT!

Niin-niin, tiedän kyllä ahneimmin palstatilaa paikallislehden yleisönosastolla haukkaavan keväisen kestoaiheen, kinosten kutistuessa kun paljastuu muutakin. Ja saattapa joku kokea mämmisen mielleyhtymän siihenkin suuntaan, mutta se on tyystin hänen ongelmansa. Valitettavasti kun kaikki eivät jaa tätä maistuvaa mieltymystä kanssani.

Taidanpa ottaa vielä toisen annoksen!

maanantai 20. helmikuuta 2012

Nukkekurssilla - taas!

Opisto järjesti sukkatrikoonukkekurssin. PAKKO mennä. Neljännen kerran!

Ekalla kurssilla aloitin ahneena kahdella nukella, pariskuntaa aioin. Jäivät kesken.

Toiselle kurssille menin saadakseni avioparin valmiiksi. Aloitin lapsen teon. Sekin jäi kesken.

Kolmannelle kurssille lähdin viimeistelläkseni perheen. Tein taulun.

Neljännelle kurssille en ehtinytkään ekana viikonloppuna. Onneksi! Olisin kuitenkin aloittanut jotain uutta... Kun aikaa oli vain se jälkimmäinen viikonloppu, sain perheen perustettua!!

Hah, perhepotretti! Tarkastellaan lähemmin tuonnempana...

Ensin ryhmäkuva! Kurssilla valmistui 14 persoonallista sukkatrikoonukkea peikoista Charles Dickensin Saituriin ("Saiturin joulu"sta)

Keskitytään valloittaviin, puhutteleviin, herkulllisiin ilmeisiin!!


Ja lopuksi katse kenkiin:
Ainot!!

Ihan mielettömän kiva kurssi jälleen!! KIITOS Opettajalle ja mukaville kurssilaisille!!