Välikuvia

Vaikka vielä aika keskeneräistä onkin, en malta olla laittamatta muutamia kuvia uudesta kodista...

Tavaraahan hävitettiin oikein urakalla muuttojen yhteydessä - ja täällä päässä on sitten ostettu uutta tilalle. Ei vielä siihen keväiseen asuntoon, mihin eivät edes muutetut romppeet kunnolla mahtuneet, vaan tähän uuteen, joka on noin 30 neliötä tilavampi kuin edellinen. Ja uutta vain tarpeeseen! Tai ainakin melkein... Koitan (ihan tosissani) olla aiempaa hillitympi ja harkitsevaisempi kuluttaja.

ETEINEN

Eteisessä ei ollut naulakkoa lainkaan, siis pakollinen hankinta. Spinder Design kenkätelineen (Ellos) hankin jo edelliseen, koska pieni eteinen, paljon kenkiä ja tässä kolme tasoa, jokaiselle omansa. Valintaperusteena kiva väri - joka sitten paketista kuorittaessa paljastui täysin eri sävyksi (terra) kuin verkkosivustolla (oranssi)... En palauttanut, koska tarve. 

Tänne ajattelin hankkia sitten saman sarjan naulakon, vaan kuinkas kävikään? Ei enää valikoimassa. Viikkotolkulla etsin netistä itseä miellyttävää naulakkoa, turhaan. Joko olen kronkeli tai sitten nättejä naulakkoja ei edes suunnitella. Turvauduin tori.fi-tarjontaan. Tämä kaunokainen haettiin Taka-Töölöstä 30 euron hintaan, kuulemma 1920-30 -lukujen tienoilta. Tykkään. Henkarit ehkä vaihdan vielä mustiksi.

Eteiseen piti nimittäin hankkia myös kaappi asusteille, koiran puvuille, kauppakasseille ja muulle epämääräiselle eteisroinalle. Ikean Billy oli sopivan kapea ja ovellinen ratkaisu, jossa sokkelissa riittävä koverrus korkealle lattialistalle. Ja musta.

KEITTIÖ

Kierrätyspiste. Kuitukassissa pullot, vaaleassa pöntössä muovit, harmaassa metallit ja punaisessa kierrätyslasi. Pahvit, lehdet ja paristot säilötään lavuaarikaapissa. Valkea (aik. Pupusen pyykkisäilö) ja punainen (aik. työpaikalle työhuoneeni somisteeksi hankkimani, ihan vaan värinsä vuoksi) saivat seurakseen harmaan. Nyt olin oikeaan aikaan liikkeellä, harmaa oli nimittäin Ikean poistotuote ja muuttaessamme näitä oli jäljellä enää 5 kpl koko Suomessa. Pikainen Click&collect-tilaus ja nouto Tampereelta.

Edelliseen asuntoon ostettiin loppukesästä astianpesukone, tarjoushintaan Powerista. Sitä ei muutettu tähän asuntoon, koska täällä oli varsin siisti kone entuudestaan, hankala kuljetus kahden kerrostalon portaissa ja kytkentään olisi pitänyt tilata koneen hankintahintaan nähden kallis putkimies. Käyttämätöntä takuuta jäi 1 vuosi 9 kuukautta ja pari päivää päälle.

OLOHUONE

Ruokapöytää emme edelliseen asuntoon hankkineet, koska sellaista ei sinne mahtunut. Nyt ruokapöydälle (Kartanon Helmi, Alvettula) on kivasti tilaa. Vanhat tuolit eivät ole ihan samaa sävyä, mutta koska ei vaikutusta ruokahaluun, ei haittaa.

Vanha Pohjanmaan kalusteen divaanisohva oli liian iso edelliseen olohuoneeseen. Sille löytyi onneksi ottaja tori.fi kautta, kun ilman sai hakea. Tilalle hankittiin Furninovan Sake-sohva ja -rahi (Vepsäläinen), joka on kyllä vielä isompi kokonaisuus, mutta ei ihan niin leveä (seinämittaa vie siis vähemmän). Oikea röhnötyssohva, tässä ei vaan voi istua siististi ja asiallisesti!

No, kotona sitten huomattiin, että sohva on ihan liian matala! Kaksimetrisen Miehen ja vasenpolvivaivaisen eukon oli tosi hankala nousta sohvalta. Koivet vaihtoon!! (Sohvan siis, notkeampaa polvea en taida ihan pian saada.) Lisäkorkeutta saatiin 13 cm Ikean Burfjord -tammijaloilla (20 cm, myös poistotuote). Jos joskus jaksaisi hioa, voisi sävyttää vähän tummemmiksi... (Muuten, se vanha sohva olisi tietty ollut oikein sopivan kokoinen tähän huoneistoon, mutta mennyt mikä mennyt.)

Myös TV uusittiin, vanha (oikeasti ei kovin vanha) ei toiminut tässä asunnossa. Tellu siirtyi mökille, jossa oikeasti vanha oli pimennyt HD-siirtymän myötä. Koska Mies halusi nähdä Latelan Laurin hurjat suunnitelmat, haettiin uusi kiireellä Powerista. Uusikaan ei toiminut. Pupunen hoksasi, että tv-pistorasia oli johdotettu toiseen pistorasiaan, jossa tv-töpseli löysästi kiinni... Kevyt ranneliike ratkaisi polttavan ongelman, turha ostos sen sijaan harmitti Miestä aika tavalla. Mutta Late ja Sarkku nähtiin, mikä tietty tärkeintä!

MAKUUHUONE

Makuuhuoneeseen ei ole tarvinnut hankkia mitään uutta. Pyykkisäkin (Åhléns, Tukholma) ostin Pupuselle korvaamaan keittiöön siirtynyttä pönttöä, päätyi kuitenkin tänne. Melkein uusi on myös kuvan matto - paukuttelin sen noin 40 vuotta sitten, mutta nyt se pääsi ensimmäisen kerran lattialle!

TYÖHUONE

(Haaleat kohdat eivät ole kulumaa vaan aamuauringon heijastusta. 😎 )

Työhuone on todella tilava, liiankin. Ovensuussa olisi oiva paikka nojatuolille, arvelin, oli sitten käyttöä tai ei. Ehkä ei? Selasin taas ahkerasti netissä huonekaluliikkeiden tarjontaa. Löysin kivoja ja nättejä, mutta ihan kamalan matalia - vaikkei tuolille kovin paljon käyttöä olisikaan, voisi se sentään (vahingosta viisastuneena!) olla sellainen, että pattipolvilla pääsisi ponnistamaan ylös!? Kierrätyskeskuksessa (Kiertotie) silmiin osui todella siisti Askon Harlekiini ja kun sattui vielä olemaan -50% -aleviikko kaikista sohvista ja nojatuoleista, lähti satasella mukaani.

Mainio löytö, olen nimittäin tykästynyt tähän Markku Pakkasen suunnittelemaan malliin jo 1990-luvulla, mutta kovan hinnan vuoksi en ole koskaan raaskinut investoida. Puuosat ovat vähän vaaleat muuhun sisustukseen, mutta työhuoneessa on myös melkein saman sävyisiä isosetävainaan vanhoja Billnäs-kalusteita. Ja tuolille on ollut myös käyttöä! Kevyt (11 kg) nostaa olohuoneen puolelle, jos/kun käy "virallisempia" vieraita. Anoppi ainakin tykkäsi.

NUORIHERRA PUPUSEN HUONE

Pupunen sai uuden työpöydän ja laatikoston (Ikea), mutta näyttävät juuri nyt sen verran "kuormittuneilta", että otankin kuvaan vain uudet kitaratelineet (Clas Ohlsson). Lattiatilaa on niin vähän, että lattiatelineet korvattiin näillä - todennäköisesti kitarat muutoksen myötä myös pölyyntyvät vähemmän...

WC:t

Ei uushankintoja. Emalisen WC-kyltin olen hankkinut joltain ulkomaan rautakauppareissulta ennen Pupusta, pääsi sekin viimein käyttöön.

Kunhan saamme joulua esiin ja tauluja seinille (ja ne verhot...), laitan uutta kuvakavalkadia. Siihen asti

ILOISIA JOULUVALMISTELUJA!

PS. Ai että mikä on koristetyynynpäällisten tilanne?
No, kirpparilla myin toistasataa tyynynpäällistä...
Ai että onko jo hankittu kasapäin uusia? No, ei!!

Ihan vaan sohvalla nyt olevat, Prisman alelaarista...

Think BIG!

Isosti suurempaa, paljon on enemmän, mahtavasti muhkeaa!

Miksi tehdä jotain pienesti, jos isompaan on mahdollisuus?
Älä ole minimalisti kun vaihtoehtona on ylenpalttisuus!
Ajattele isosti! Tee ylilyöntejä! Uskalla ylittää keskinkertaisuus...

Alkuvuodesta (ja yhä edelleen) etsiskelin olohuoneeseen jalkavalaisimia. Eipä löytynyt, mutta Tiiriön Kodin Terrasta lähti mukaan vähän muhkeampi pöytävalaisin. Paikkaa sille en ollut miettinyt, se oli vaan niin könsikäsmäisen kokoinen, etten voinut vastustaa!! Magneetin lailla toki vaikutti myös -50% hinnanalennus...

Yläkerran toiletti on tehty sillä periaatteella, että isoa olla pitää: iso laatta, leveä taso, muhkea lavuaari, korkea wc-pönttö, isoin mahdollinen peili - ei mitään piperrystä.

Isokokoisen peilin kanssahan meillä oli ongelmia, tilauksesta toimittamiseen meni 10 kk. Peili on vinokaton alla, eli tilasin lasitusliikkeestä kaverin ottamaan mittoja. Onneksi tilasin, muuten olisi saattanut mennä hamat omaan piikkiin... Lasitusliike tilasi peilin Virosta (tai Latviasta tai Liettuasta, enää en ihan muista...) ja kahdesti peili oli toimitettu oikean kokoisena, mutta käänteisenä - olisi pitänyt asentaa peilipinta seinää vasten. Vasta kolmas yritys onnistui. Koska toimitukseen meni kolminkertainen aika, saimme (pyytämättä) peilin asennettuna puoleen hintaan. Kannatti odottaa, varsinkaan kun tätä naamavärkkiä ei niin kovin usein tule peilailtua...

 

Klosetin ainoana somisteena on ollut iso lasipurkki. Purkin ostoon aikoinaan innoitti kannen Fleur de lys -hantaaki - ja toki hyvä hinta Sokoksen poistopisteessä. Purnukka oli vuosia tyhjänä kaapinperukoilla, kunnes vessan tapetti muistutti ottamaan sen esiin.

Yli 30 vuotta sitten yövyimme ekan poikaystävän kanssa Rauman Cumuluksessa, kesäretki Vanhaan Raumaan. Sieltä mukaan lähti ensimmäiset pikkuruiset hotellishampoo ja -suihkusaippua. Sittemmin pullosia on karttunut aikamoisen monista ja kohtuullisen eritasoisista majapaikoista, tanskalaisesta Shellin moottoritiemotellista Puolan järviseudun viiden tähden hotelliin (siellä vasta isoja valaisimia olikin, aulan viisi (5) elefantinkokoista kristallikruunua olivat kymmenien metrien korkuiset). Reissuilta Ranskan liljan alle ovat päätyneet ne ihkaensimmäiset ja näteimmät putelit vuosien varrelta. Nythän ne ovat jo historiaa - pesunesteautomaattien syrjäyttämät.

Monsteri-valaisin päätyi siis luontevasti toiletin tasolle, kokoistensa joukkoon. Taitaa vain käydä niin, että matka jatkuu (edelliseen postaukseen viitaten) kirpputorille... Mies on ehdoton, lampusta on luovuttava - tai ainakin huutia huussista. Hirviö häikäisee, yöllisen vessareissun jälkeen ei enää tule uni silmään. Tason alla samasta kytkimestä syttyvän ledinauhan hohde riittää yöllisille pissareissuille, sanoo hän.

No niin riittääkin, mutta mitä HOHTOA siinä oikeasti on? Haluan loistokkaan elämän, myös yöelämän!! Isosti suurempaa, paljosti enemmän, mahtavasti muhkeaa!

Vain matto on pieni, koska wessa oikeasti on pieni. 

Tosi pieni, himppasen päälle neliön, 1,1 * 1,2 m.

PS. Muista pestä kädet!

 ... ja laskea kansi.

Ai se valaisimen koko? 

Korkeus noin 85 cm, pellavaisen varjostimen halkaisija 40 cm. Ihan messevä.

Toiletti

Jos meni Iisakinkirkon - joka sentään on 101,5 metrin korkuisena maailman neljänneksi suurin kupolirakennus - rakentamiseen 40 vuotta (1818 - 1858), niin 9 kuukautta (2018) 1,2 neliön vessan remontoimiseen on kohtuullinen saavutus kai sekin? Varsinkin kun esivalmisteluihin meni 15 vuotta. Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä, että tässä talossa olemme asuneet vasta 13 vuotta...

Peili

huudettiin 15 vuotta ennen remontin alkua Viialan Metsälinnan huutokaupasta. Silloin päätin, että sen ympärille vielä joskus saan unelmieni vesiklosetin. Peilin koko raameineen L67 * K87 cm.

Pussikruunu

osui silmiin kohta 13 vuotta sitten, heti kohta tähän tölliin muutettuamme Koti ja keittiö -lehden Myydään-palstalta. Heti hoksasin sen olevan juuri oikeanlainen wessan walaisimeksi. Ei kun kaupoille Palanderin taloon Tampereen torin laidalle. 

 

Pietarin kirkon innoittamana olin alun alkaen (vuodesta 2013) suunnitellut, että tilaan Elsa-maarit -blogin pitäjältä (vanerille tjms. toteutetun ja kattoon vaijereilla asennetun) kattofreskon, jossa pullevat putot kirmailevat keimailevien kerubien ja autuaiden amoriinien kanssa kultareunaisilla pilvenhattaroilla. 

Tylsämielinen putkimies tyrmäsi tämän fantasian, ilmastointilaitteen sijainti ei ollut optimaalinen. Bauhausin mansetti on aika laiha lohtu menetetyn muraalin rinnalla!

Pyyhe- ja WC-paperitelineet

löytyivät 5 vuotta sitten Mallorcalta Palman Brico Depot -myymälästä. Juuri tällaisia olinkin etsinyt!

Tapetti

tarttui matkaan muutama vuosi sitten, kun Saarenmaalta palatessa jäi pari tuntia aikaa ennen satamaan menoa. Entuudestaan tiesin Pärnu mnt:lla sijaitsevan Musterin tapettivalikoimat houkutteleviksi ja sinnehän sitten suunnattiin nimenomaan toiletin tapetointi mielessä... Smith & Fellows -tapetin isokokoisessa kuviossa kimmeltävät kultahiput. Mies ei rullista innostunut, nyttemmin myöntää jo valinnan olevan "ihan hyvä".

Tapettia lykkäsin myös pistorasian kehykseen.

Tiffany-valaisin

on alun perin hankittu Äidille synttärilahjaksi varmaan jo lähemmäs 25 vuotta sitten, mutta ihastuinkin siihen niin, että lahjapakettiin päätyi jotain ihan muuta. Myönnän, ettei se sentään ole hyyskää silmällä pitäen hankittu, mutta istui kuin tatti taikinaan eriön yövaloksi.

Lattiamosaiikit ja kaakelit

ovat Vehoniemen Laattamyymälästä Kangasalta. Etsimme hohtavan valkoisia laattoja ja saumoihinkin piti saada kimalletta, kultahippusia epoksissa. Onneksi meillä oli ammattilainen laatoittamassa - itse olisimme pilanneet niin laatat kuin saumatkin!

Osaavakin tekijä manasi saumauksen työläyttä, pesuja piti suorittaa tarkan aikataulun mukaan, kävi jopa aamuyöstä seiniä puunaamassa. Aikaa meni moninverroin perussaumausaineisiin verraten ja toki lisätyö näkyi loppulaskussakin. Ehdottomasti kuitenkin kaiken vaivan väärti - ainakin meidän mielestämme, laatoittajan mielipiteestä en ole niinkään varma...

Allaskaluste

on Ikeasta, ja oli kyllä ihan vihoviimenen härpäke koottavaksi. Kaiken kukkuraksi myyntipakkauksesta puuttuivat kaikki viemärivempeleet - toki ne toimitettiin reklamoituamme.

Hana 

on Damixan, eikä sekään ole se, joka tilattiin. Vahinko huomattiin vasta, kun putkimies oli sen asentanut poissaollessamme. Vaihtamatta jäi, mistään ei löytynyt siihen hätään juuri sitä mallia, jota himoitsimme...

  ... joka oli tällainen.

WC-pönttö

on Idon korkea malli. Valikoimaa oli vähänlaisesti, koska viemäröintini piti saada haaroitus allaskalusteen poistovedelle. Alkuperäiset putket olivat läpimitaltaan niin pienet, ettei niitä voinut pinnoittaa. Remppa alkoi siis tammikuussa 2018, kun koko töllin viemärit sukitettiin. Samalla vaivalla kannatti purkaa koko vessa ja ryhtyä toimeen.

Ihan valmista ei ole vieläkään, etsin edelleen sopivaa roskakoria (joka on himmeän kullan värinen). Myös tyyliin sopiva matto on hakusessa - mieluiten aito silkkimatto, mutta kun nyt vaan jonkun löytäisin... Esim. kaikki kivat Vallilat ovat 8 cm liian leveitä, maksimileveys kun on 60 cm. Ja mitään ankeaa kynnysmattoa tai vetelää froteeriepua en tänne halua.

Ylempi kuva hämää, näyttää hämärältä ilman salamaa kuvattuna. Oikeasti wessassa on huikaisevan kirkasta.

"Suudelma"

on vuoden takainen synttärilahja Miehelle, paikallisesta Taidetalosta tekijän näyttelystä hankittu. Sopivia kehyksiä siihen vielä etsiskelen, myös passe par tout -pahvi pitää vaihtaa siistimpään ja sävyltään passelimmaksi. Haaveissani taulun yllä on kultasprayatut poronsarvet - ne jotka muuttaessamme löysimme perunakellarista. Sekatekniikkatyö on Miehelle mieleinen, mutta sarvista ei vaan oikein syty ...

Eivätköhän ne sarvetkin vielä jonain päivänä sinne seinälle ilmesty!?

Ihanaa, meillä on vessanpönttö!!

 Ei ole vielä keskikerran vessassa ovea,

ei lavuaaria, ei edes sähköä.

Mutta wc-pönttö on!!

 Ai että, se se vasta tekeekin ihmisen onnelliseksi!!

Viemäreiden sukitus tehtiin tammikuussa,

samassa rytäkässä purettiin koko keskikerran toiletti.

Että puoli vuotta meni sitten tähänkin rupeamaan

- eikä olla vieläkään tätä pidemmällä.

 Meillä on oikein hyvä tapetoija/laatoittaja,

mutta aikatauluissa oli sovittelemista, että ehti hommiin.

Ja kun ehti, koitettiin olla jaloista pois.

Muutamakin retki ehdittiin tehdä laatoituksen valmistumista odotellessa...

   

 Loman alkajaisiksi pelattiin varman päälle ja etsittiin takuuvarmaa aurinkoa.

Palatessa laatoitus olikin jo hyvällä alulla.

 Loman loppuun oli luvattu myös helteitä,

mutta niin vaan sai Hangon rannoilla vetää tikkitakkia niskaan koko viikon ajan.

Lämmitti, kun palatessa oli tapetit seinillä.

No ihan ilman klosettia ei sentään olla oltu,

yläkerran wessaan on kivuttu aina hädän hetkellä.

Tätä vessaa rempattiin vuosi.

Kyllä, kokonainen vuosi!

Ja jos tarkkoja ollaan, valmis ei ole vieläkään, kattolistat puuttuvat.

Tässä kompastuskivenä oli mittatilauspeili:

tilattiin helmikuussa, toimitettiin marraskuussa!

Vasta peilin asennuksen jälkeen voitiin asentaa loput kalusteet. 

Että mitä tässä hosumaan,

valmistuu kun valmistuu - toivottavasti jouluksi...

Molemmat.

 Edellisessä postauksessa märisin tavaran paljoutta.

Ja heti Tammisaari - Hanko -turneella sorruin heräteostoksiin.

 Ei vaan voinut vastustaa IITTALA 1881 -leimoja purkkien kansissa.

Hintakin oli kohdallaan, 6 €/tölkki

(Tammisaari Antik & annat, J.Talsi)

Mies suositteli, että josko sitten jatkossa noudattaisin

"yksi sisään, yksi ulos" -periaatetta.

Ajattelin yllättää iloisesti töistä kotiin palaavan Miehen

(kotiutuu muutaman tunnin kuluttua).

Kannoin jo tuolit autotalliin, Mies saa ruuvata pöydästä jalat irti ja

laittaa myynti-ilmoituksen tori.fi.

Ai niin, uutta pöytäryhmää ei ole tiedossa.

Mutta jos vaikka vuoden päivät varaisi senkin etsimiseen...