Miehen kevätkiksit

 Olipa ihanan kesäinen viikonloppu!
Hain ensimmäiset kesäkukat:

markettaa, 

surfiniaa ja lankaköynnöstä,
pelargoniota ja murattia,
kivikkokasveja,
jotain luikertavaa, jonka nimeä en nyt muista.

Osa on vielä istuttamatta.

Kuurasin laattoja, 
routa on saanut osan keturalleen.
En korjannut.

Pesin pihakalusteita.

Grillikatosta en vielä siivonnut,
istuskelin sisällä ja mietin, mitä sille pitäisi tehdä.
Mies vihaa rohmoa sivustavedettävää.
Aika kamalalta se kyllä ilman patjaa ja tyynyröykkiötä näyttikin...

Hetken mielijohteesta huusin Miehen halonhakkuusta kantoapuun.

Täytyy sanoa, että Mies ei aikaillut hetkeäkään,
kun tajusi mitä olin heivaamassa!

Tuotapikaa paloitteli sohvanrohjakkeen,
ennen kuin ehtisin tulla katumapäälle!

Siinä samassa alkoi sirkkeli laulaa!

Alta aikayksikön kalikat olivat jo liiterin suojissa.
Pelkäsi kai, että vaatisin kohta uudelleenkokoamista....

*

Viikonloppu oli aika toimelias, puuhaa jos toistakin...
Saunan jälkeen kysäisin Mieheltä, mikä oli ollut parasta.

Sohvan sirkkelöinti oli kuulemma parasta ikinä,
kevätkiksit vailla vertaa.

Pitääkö olla huolissaan?

Joulusukat

 Jouluun on tasan ja täsmälleen 7 kuukautta.

Aika aloittaa jouluttelu!!
Eikö??

Joulusukat. Minulle!

Seiskaveikan kahta raitalankaa.
Ei järin montaa langanpäätä pääteltäväksi.
102 g.

Tykkään!

Pihalla

Havahduin viikonloppuna siihen, että piha kukkii keltaisenaan!
No ei todellakaan mitään toivottua tursaketta.
Voikukkia. Paljon. Törkeän paljon.

Myös kukkapenkit kukkivat kauniisti voikukin.

Otin kuokan käteen ja raivasin elintilaa Anja-rouvan narsisseille.

Samalla tuli siivottua toinenkin penkki tulppaaneille.

Kuunliljat pinnistelevät jo esiin tässä penkissä,

kiven takana pionit ovat myös jo hyvällä alulla.

Jää aina pionit pätkimättä ennen lumentuloa,

nyt taas sitkeitä varsia raivatessa onnistuin katkomaan ja repimään monta muhkeaa pioninalkua. Harmittaa jokainen, Shirley Temple on ylpeyteni.

Oikein mistään muusta ei tässä pihapiirissä oikein voi ylpeilläkään.

Paitsi Miehen koivuklapipinoista...

Kymppiuutisissa tuli juuri juttua Roihuvuoren kirsikkapuistosta.
Täällä eivät kirsikat vielä kuki, kriikuna sen sijaan röyhyää.

Vähän pimeitä kuvia, iltahämärä oli jo laskeutunut.

Sen verran innostuin, että tein Viherpeukaloille aika ison tilauksen.

Olisin varmaan tehnyt hirveänkarmean ison tilauksen, 

jos sivusto olisi toiminut vähänkin rivakammin.

Jos ostoskorissa ei olisi ollut kuvia, 

olisin autuaasti jo unohtanut, mitä kaikkea klikkailin.

Olisin kyllä ehkä unohtanut muutenkin.

Toivottavasti intoa on vielä siinäkin vaiheessa,

kun pitäisi puskat lätkiä maahan...

(Myönnän, useimmiten se on kadonnut jo siihen mennessä.)

Kirkkosukat

Ai hitsi, tällainen kuva löytyi puhelimesta, ovat tainneet jäädä "raportoimatta".

Tylsät perussukat, koko 37-39, Seiskaveikkaa, 97 g helmikuulle.

Tarkoitus oli tehdä sukat "kirkkosukkakilpailuun", raidoissa pyhä kolminaisuus,

vaihtoehtoraitaväreinä kaikki kirkolliset värit.

No, tuli halpahintainen adidas-kopio, lahjoitin srk:n myyjäisiin.

"Zero points" kuin Euroviisuissa, jos itse arvioisin.

Luovuus kateissa?

APUA, kumpi vai kampi??

Hii-haa, nyt tarvitsen vahvaa visiota ja hengen vahvistusta, tyylitajusta ei nyt niin väliä...

Kun muutimme tähän taloon 15 vuotta ja 3 kuukautta sitten, löysin hillokellarista poronsarvet. Mies olisi heittänyt ne menemään, mutta minä nostin äläkän:
- Ei, ei ja vielä kerran EI, ne spreijataan kultaisiksi ja laitetaan seinälle!
- Ei, ei ja vielä kerran EI, voihki mies ja repi vähäisiä hiuksia päästään, ei ikinä!!

14 vuotta ja 9 kuukautta meni pehmittelyyn, viimein joulun alla Mies antoi periksi ja myöntyi. Ei wessan seinälle korutelineeksi, kuten olin suunnitellut, vaan ihan olohuoneeseen, paraatipaikalle!! Olohuonerempan valmistuttua olin lähes vuoden verran pyöritellyt kehystettyjä graafikanlehtiä lattialla ja tuskaillut, kun en saa sohvan ylle sopivaa sommitelmaa aikaiseksi. Se kai hellyytti Miehen ja lupa heltisi viimein: sarvet saa asettaa osaksi kollaasia.

No, nyt olen pyöritellyt samoja tauluja (ja jo yhden uudenkin ehdin hankkia, siitä myöhemmin) puolen vuotta ja edelleen vaan on silmää miellyttävä sommitelma tasan yhtä kateissa...

Kunnes eilen sain äkillisen älynväläyksen, sarvethan ovat menossa ihan väärälle seinälle! Ikkunaseinällä on parempi paikka, sarvet nousevat kauniisti vaaleasta tapetista. Ei kun testaamaan!

Kyllä, kyllä ja KYLLÄ, tälle seinänpätkällehän ne kuuluvat,

ehdottomasti!

Ja Iittalan lasipalloja,

ehdottomasti!

Ja peili, ehdottomasti.

Täydellistä!

MUTTA...

Pitäisikö sarvien olla kultaiset?

Vai ihan naturellit?

SIINÄPÄ PULMA!!

Lasipallot otin kiireesti pois,

sarvet vaappuvat nippusiteen varassa naulassa.

Vaatii vielä vähän paremman kiinnityksen.

Myös Päivi Piiraisen työ alla täytyy vaihtaa paremmin

mittasuhteisiin sopivaksi,

sellaiseen joka ei valu ikkunalinjan alle.

Ehkä peilikin pitäisi kääntää poikittain?

Mies ei tykkää, mutta ei halua perua sanojaan.

Pyysin Pupuselta hengennostatusta ja arviota.

"Hieno, arvosana 9/10!", sanoi Pupunen.

Mies arvioi 5/10 arvoiseksi.

Se riittää minulle!

Itse tietysti annoin tyylipisteet 10+/10.

Sohvan takaseinä on edelleen tauluton...

*

Apua, kumpi vai kampi?

Säästänkö kultapurkkini myöhempiin tarpeisiin vai
toteuttaisinko haaveeni kultaisista sarvista??

*

Äidillistä päivää!!

Perussukat huhtikuulle

Jaahas, eipä kummempia.
Huhtikuussa tein nuttujen lisäksi parit sukat,
raidat "lomalankojen" lopuista.
Seiskaveikkaa, koko 38-40, yht. 205 g.

No, tein myös yhden uuden muorin,
mutta kuvaan vasta autenttisessa ympäristössä,
mökillä.

Joskus, kun taas ehditään.

Ihanaa, aurinkoista Äitienpäivä-viikonloppua!

Nuttujuttu

Kohta on jo kesä! 

Vappu meni opiskellen, tilinpäätösanalyysiä vääntäessä. Välillä sentään tyhjensin ruokasalin pöydän papereistani ja syötiin hyvin: aattona tapaksia, vappupäivänä mahtava salaatti tapasten rippeistä, sunnuntaina Pupusen pyynnöstä katkarapukasaria. Tasan sen verran ulkoilin, että siirryin autoon Vaihmalanhovin vappubrunssille päästäkseni. Ihanat aurinkoiset kelit menivät ihan hukkaan. Piha on karmeassa kunnossa.
.

Viittaan pariin edelliseen postaukseen: vaihtarit ja lukupuuhat. Viime aikoina on ollut sekä opintoihin liittyviä luentoja että töihin liittyviä webinaareja, usein ja paljon. Siis paljon toimetonta kuuntelua. Toimettomana ajatus alkaa vaeltaa, ei ihan kamalan hyvä juttu. Käsillä pitää olla tekemistä, että korvaröörit pysyvät avoinna. Jotain aivotonta, joka ei vaadi paneutumista.
.

Nuttuja. Pötkylöitä, jotka eivät ajatustoimintaa vaadi ensinkään.

.

Ensin pötkötin ne vaihtarina saamani vaaleansiniset ja violetit omien Nalle-jämäkerien kanssa. Nutut 20-23.

.

Ja kun vauhtiin pääsin, pötköilin koko Nalle-jämäkorin tyhjäksi. Niin tärpille meni, että viimeisen olkasaumaan pätkin vähän pidempiä langanpäitä aiemmista... Nutut 24-27.

Langanmenekki nuttuihin 596 g. Nyt ei ole Nalleista jämän jämää jäljellä. Vaihtareiden oranssinkirjavat siirsin odottamaan aikoja parempia...
.

PS. Tapas-pöydässä oli tarjolla

aperitiiviksi kuiva kuohuviini

omenamehu

*

ilmakuivattua kinkkua

savustettua peuranlihaa

Tapolan chorizoa

chili-öljyttyä loimulohta

lohkoperunoita

Välimeren juustoa

mozzarellapalloja

kirsikkatomaatteja

ilmakuivattuja tomaatteja öljyssä

hillosipuleita

artisokan sydämiä

coctail-kurkkuja

mustia oliiveja

jalopeno-täytteisiä vihreitä oliiveja

ananaskuutioita

herneitä

marinoituja valkosipulinkynsiä

paholaisen hilloa

aiolia

chilimajoneesia

*

grizzinit

ruisnapit

*

punaviini

kivennäisvesi

sima

*

jälkiruuaksi

Katalonialaiset vanukkaat

*

Aika hyvää!

*