Haaste: Keltainen ja vihreä

KristiinaK:n huhtikuun haaste on KELTAINEN JA VIHREÄ, kevään värit.

Tosin VIHREYS on täällä ihan ympärivuotista, se on meidän kaikkien lempiväri. Pupuselle ihan erityinen lemppari, hänellä on lähes aina jotain VIHREÄÄ yllään, toisinaan lippiksestä lenkkareihin asti. Parhaillaankin silitystä odottaa toistakymmentä Pupusen t-paitaa, VIHREÄN eri sävyissä. Iloitsen suunnattomasti siitä, että Pupunen ei pukeudu teinisällien tapaan kokomustaan! Toki kaapista löytyy jokunen musta t-paita ja esiintymisiä varten mustat farkut, mutta muuten vaatekomero on enempi väri-ilottelua, sillä myös pinkki ja punainen ovat suosiossa.

Itse odottelen kovasti kesäisiä kelejä, jotta voisin sukeltaa ihanaan Nanson pellavamekkooni, patseeraisin Ilse Jacobseneissa. Samaa mallia on lyhyempänä useammissa väreissä (mm. sammaleenVIHREÄ), mutta pitkänä vain tämä KELTAINEN (taannoista 20-vuotishääpäivää juhlistaamaan hankittu). Myös Jacobseneja on useammat, mutta KELTAISET ovat tuoreimmat.

Kun löydän mieleisen mallin, tapanani on ostaa tukuittain samanmoisia... Logiikkani mukaan se helpottaa elämää, kun ei tarvitse etsiä, saati sovitella useampia vaatteita. Tai kenkiä, KELTAISET nimittäin osti Systeri, kun bongasi ne alesta ja tiesi minun niitä suosivan. Soitti ja varmisti vain koon ja ettei samaa väriä ole entuudestaan - näppärää, eikö totta?

Vaihdoin lakanat, vuoteessa oli KELTAISTA ja VIHREÄÄ, ihan sattumalta Lauri Lounelan isokokoinen Kiinalainen maisema matchaa haasteen väreihin myös. Tilalle vaihdoin punaiset pussi- ja harmaat aluslakanat. Haaveilen hillityistä petivaatteista, mutta aina päädyn riemunkirjaviin. Valintoihin toki vaikuttaa ratkaisevasti se, mitä Finlaysonilla on tarjouksessa... 

Myös lankakorista löytyy VIHREÄÄ ja KELTAISTA. Tarkkasilmäisimmät ehkä havainnoivat, että osa on marinoitunut jo hetken aikaa - kuka ylipäätään enää muistaa noin vanhaa vyötettä?? Muinaismuisto-Seiskaveikka on niin hyvälaatuista, etten ole raaskinut neuloa siitä mitään, sekoittaa nykyiseen karkeampaan laatuun. Jonain päivänä muotoutuu ehkä VIHREIKSI unisukiksi...

Olohuoneen matot ovat KELTAISET, sohvatyynyissä vähän VIHREÄÄ. Myös torkkumuorissa jylläävät VIHREÄT arvot, langat ovat kasvivärjättyjä. Tai oikeammin laput ovat kasvivärjättyjä, ne on virkkaistu luonnonvalkoisesta ja harmaasta Seiskaveikasta ja heitetty vasta sitten väripatoihin.

Kuva: Valkeakoski-Opiston blogi

Värit ovat lukuisissa pesuissa haalenneet alkuperäisestä (kuva). Voidaan kai hyvällä syyllä sanoa, että muori on ajan saatossa jo vähän harmaantunut? Vanhoista blogimerkinnöistä (vanhemmista kuin tämä blogi) löysin Muorin syntymävuoden, 2011. Myös kulmien huovutetut lankakeräpalloset on kasvivärjätty.

Sohvasta voisin muuten sanoa sen verran, että oli TÄYSIN susi ostos! KUVITTELIN ostavani laadukkaan merkkisohvan ("... runko on FSC-sertifioitua massiivipuuta ja koivuvaneria; kriittiset liitoskohdat liimataan ja ruuvataan, mikä ehkäisee nitinää ja vääntymistä. Jousitus toteutetaan kilpatason no-sag-teräsjousella. Tyynyjen täytteenä käytetään kylmävaahtoa, jonka tiheys on 35–40 kg/m³ – selvästi yli budjettiluokan sohvien standardin. Reunat viimeistellään silikonikuituseoksella, jotta päällikangas laskeutuu pehmeästi ja muoto palautuu istumisen jälkeen. Kun avaat vetoketjun ja kurkistat tyynyn sisään, huomaat, ettei tikkauksissa näy löysiä lankoja ja saumojen sisäpinnatkin on päätelty siististi – merkki käsityöstä, jossa jokainen viimeistelykerros on huolella mietitty.")

Hemmetti soikoon, ihan sama mitä sohvan sisällä on, jos päällikangas NYPPYYNTYY kelvottomaksi jo puolen vuoden käytössä!! Että ottaa päähän!

Kuva: Furninova

Eikä siinä vielä kaikki! Sohva on varsin syvää mallia, siinä on täysin mahdotonta istua "virallisesti" - siis oikea RÖHNÖTYSUNELMA. Valinta oli ihan tietoinen, mutta eipä tullut mieleeni, että kun tuolta sohvalta valuu takaisin arjen askareisiin, myös istuintyynyt valuvat - samaan suuntaan eli yli etureunan ja samanaikaisesti selkänojatyynyt putoavat vapautuneeseen koloon. Järkyttävän painavat ja isokokoiset istuin- ja selkänojatyynyt pitää siirrellä, nostella ja veivata päivittäin, että näyttäisi edes hetkellisesti siistiltä. Että ottaa päähän! Myös koristetyynyjen määrää olen joutunut rajoittamaan, jottei siistimisoperaatio olisi ihan niin työläs - ja sekös se vasta päähän ottaakin!! Tyynyjä olla pitää, mieluummin enemmän kuin paljon.

Mutta on sohvalla kyllä ihan tosi ihana rötköttää! Töllöttää tellua, lukea kirjaa, siemailla viiniä sisutuslehti seuranaan, ottaa päivätorkut, tukeutua tyynyihin kutimen kanssa... Koko perhe ja Koirakin mahtuvat siihen varsin väljästi. Silti ottaa päähän. Hemmetti!

Tykkään VIHREÄSTÄ lasista. Työhuoneen ikkunalaudalle olen koonnut vanhaa ja uudempaa Iittalaa, perittyä, itse ostettua ja lahjaksi saatua. KELTAISTA lasia näkee harvemmin, meillä taitaa olla vain yksi KELTAINEN Kivi-tuikku lukuisten VIHREIDEN ja ruskeiden seurana. Muuten suosin kirkasta lasia.

(Ihan kaikki eivät Iittalaa ole kuitenkaan, vasemman reunan kannellinen rasia on Nuutajärveä ja sen takana oleva matala maljakko Riihimäen lasia, pitkäkaulaisen pullon olen itse puhaltanut jonain tyhy-päivänä Nuutajärven Lasisirkuksessa.)

Tästä muistuikin mieleeni, että kun tapasimme Miehen kanssa, kahviastiastoni oli VIHREÄ Teema ja ruoka-astiastoni KELTAINEN Teema. Mies ihastui malliin ja osti itselleen harmaata. Kun sanoin, että eikö kannattaisi hankkia KELTAISTA (VIHREÄ oli jo poistunut myynnistä), jos vaikka joskus muutamme yhteen, Mies totesi, että on helpompi jakaa, sitten kun eroamme... Sittemmin sekä VIHREÄT, KELTAISET että harmaat on myyty kirpputorilla ja kaapit täyttyneet valkoisella Teemalla. Eikä erosta ole ollut puhetta. 
.

Yllättävän paljon löytyi kaikenlaista KELTAISTA ja VIHREÄÄ, ihan jo tästä työpöytäni VIHREÄN keinonahan päältäkin. Kävin kurkkimassa jääkaappiinkin, mutta taidanpa jättää...

Kiitos KristiinaK:lle kivasta haasteesta!

Päätellään haaste kukkasin...

Kukkakaupassa pyysin sitomaan työkaverille läksiäisiin VIHREÄN kimpun, jossa yksi punainen kukka keskiössä. Punainen on yhdistyksen logoväri, VIHREÄ hänen asemapaikkanaan toimineen kierrätyskeskuksen logosta. Tuo ihanan karvainen, hipelöimään houkuttava VIHREÄ yksilö on kuulemma neilikka.

Näiden myötä...

VEHREÄÄ VIIKONLOPPUA!!

Ipanat

Vimmatusti koitan päästä pätkävärjätyistä eroon, nyt työn alla oli 2 kerää harmaankirjavaa Nallea. Viisi paria rullareunaisia, kuvassa punainen ja oranssi näyttävät täysin saman värisiltä, mutta on niissä ihan selkeä väriero kuitenkin. Koko 27/28, langanmenekki yhteensä 205 g. Hyväntekeväisyyteen nämäkin.

Tänään on ihana aurinkoinen aamu, ollaan hyvää vauhtia matkalla kohti kesää!!

Soppaa koppaan

Hip-hei, pakastin alkaa olla lähes tyhjä, melkein viimeisiä viedään! Helmikuun mokan sulatteluun meni noin puolitoista kuukautta. Pakkaset ovat ohi, lumi (täysin) sulanut ja aurinko helottaa täydeltä terältä, kuten arvelinkin...

Pakastimen pohjalla lojui keittolihapakkaus, josta pääsiäispyhinä hauduttelin lihasopan. Koska pakastimessa oli vain yksi 500 grammainen lodju, varioin hieman saadakseni vähän isomman satsin.

SIKAMAINEN LIHAKEITTO -VARIAATIO

• 500 g naudan keittolihaa
• 3 sipulia lohkoina
• kouranpohja suolaa
• roiskaisu mustapippureita (maustepippurit olivat loppuneet)
• 4 laakerinlehteä
• kylmää vettä

=> kuumenna, kuori vaahto, keittele tunnin verran

• reilu 500 g grillikylkeä (kypsänä, kaupan palvelutiskistä)

=> leikkaa luiden mukaan suiroiksi, lisää kattilaan ja keittele vielä puolisen tuntia, kuori ja kuutioi sillä aikaa...

• bataatteja
• porkkanoita
• nauriita
• iso juuriselleri
• puolen valkosipulin kynnet

=> nosta grillikyljenpalat liemestä, irrota luut roskiin, paloittele liha ja palauta kattilaan
=> lisää muut kasvikset paitsi bataatti, keittele 10 min
=> lisää bataattikuutiot ja keittele vielä vartin verran
=> tarkista maku, lisää oman maun mukaan suolaa ja/tai yrttejä
=> tarjoile rapsakan ruisleivän kera

Paahdetusta grillikyljestä liemeen tuli kaunis sävy ja perunoiden sijasta käytetyt bataatit olivat nätin värisiä nekin. Valitsin kaupassa vähiten rasvaisen grillikyljenpätkän ja jääkaappisäilytyksessä keiton pinnalle olikin hyytynyt hämmästyttävän ohut rasvakerros (jonka tietty kuorin seuraavalle kierrokselle startatessa). Soppaa tuli niin reilu satsi, että santsattunakin sitä riitti parille aterialle + yksinäiselle etälounaalle.

Persiljan unohdin kauppaan, lounaalla korvasin sen varsisellerillä.

Lihakeittoa tulee tehtyä todella harvoin, mutta makunsa puolesta sitä kannattaisi keitellä kyllä useammin. Maistui, varsisellerillä ja ilman!

*

Pakastekasvispusseja oli edelleen pakastimessa useampia, muutaman sain viikolla survottua broitsusoppaan. Broilerkeitto on arjen pelastava suosikkikeitto, sitä voi varioida loputtomiin - ja ne ovat myös Miehen ja Pupusen mieleen. Aika usein päädyn enemmän tai vähemmän aasialaisvaikutteisiin viritelmiin, niin nytkin. 

Kuvassa näyttää ällön värittömältä, mutta maku ratkaisee!!

INKIVÄÄRINEN BROITSUSOPPA

• 450 g broileria (tässä käytin currymaustettua suikaletta, mutta mielestäni ihan paras vaihtoehto on Jyväbroilerin [sen kauralla kasvaneen] Lime-korianteri fileepihvit aika isoiksi soiroiksi suikaloituina)
• oliiviöljyä paistamiseen

=> paista pannulla ja laita samanaikaiseti kattilaan kuumenemaan...

• vettä
• loraus kanafondia (pullosta, mutta pari kana- tai kasvisliemikuutiota toimii ihan yhtä hyvin)

=> kun vesi kiehuu, lisää...

• pussillinen wok-vihanneksia
• pussillinen vihreitä papuja
• purjorenkaita
• varsiselleriä
• muutama valkosipulinkynsi

=> pakasteet jäähdyttävät liemen, kuumenna ja keittele hetki
=> kippaa nätisti ruskistuneet lihat kattilaan, huuhdo pannu huolella ja kaada liemi kattilaan ja lisää vielä...

• kookosmaitoa purkki tai pari
• inkivääriä (yleensä käytän inkiväärihilloa, mutta se on poistunut S-ryhmän valikoimista, enkä ole vielä löytänyt korvaavaa tuotetta)
• intiaanisokeria tai ruokosokeria tai vastaavaa (jos käytit hilloa, lisäsokeria ei tarvita)
• reilusti vihreää currytahnaa (vakio on puolisen purkkia)
• nuudeleita (rutistele pussissa pätkiksi, pitkät soirot ovat sopassa aika inhoja)

=> keittele kunnes nuudelit pehmenneet (al dente, kypsyvät vielä lautasellakin)
=> tarkista maku, lisää tarvittaessa..

•  currya, soijaa, kalalientä, chiliöljyä, vihreää tabascoa, what ever omiin makunystyröihin osuvaa

=> purista viimeiseksi joukkoon...

• yhden limen mehu (myös kuorta voi raastaa mukaan)

=> koristele vielä...

• thaibasilikalla, korianterilla, vesikrassilla, iduilla tai muilla mieluisilla rehuilla (nyt ei ollut kotona mitään näistä, silppusin varsisellerin ytimen lehvästöä)

=> tarjolle voi laittaa vaaleaa leipää liemeen dipattavaksi.

Inkiväärihillon korvikekokeiluissa testasin nyt sokeriliemeen säilöttyjä inkiväärejä. Inkiväärit (joiden kuvittelin olevan aika pehmeitä, mutta eivätpä olleetkaan) kuution keittoon ja kaadoin liemestä puolet mukaan (korvaa sokerilisän). Ihan OK, mutta ei hillon veroista. Loppuliemen hyödynnän vielä jossain muussa ruoassa - saattaisi maistua myös paahtoleipään imeytettynä...

Yläkuvassa (jossa valmistusaineet) näkyy purkki murskattua inkivääriä, sitä kokeilen seuraavassa sopassa. Tai wokissa. Tai soosissa. 

Hyvää oli! Kaikki santsasivat, kattilallisesta riittää silti vielä seuraavallekin päivälle.

Vielä on pakastimessa muutama nyssäkkä tuhottavaksi, sulatuspuuhiin pääsen ensi viikonloppuna...

Vekarat

 Lisää sukkia...

Nallesta raitasukkia, koko 27/28, 10 paria, yhteensä 394 g.

Hyväntekeväisyyteen nämäkin. 

Pääsiäisen pashat

Palmusunnuntaina trullit lentelivät ohi, yksikään ei poikennut! Ja sen verran oli pilvistä, ettemme ensimmäistäkään edes nähneet. Tai sitten ne kiersivät tämän saaren ilmatilan - onhan viime aikoina raportoitu sen verran droneista, että lentely sotilasalueella saattaisi olla aika riskaabelia...

Virpomisvarpuja ei siis saatu somisteeksi ensinkään ja palkkanamuset tungettiin omiin suihin.

Perinteiseen tapaan tein kuitenkin pashat. Kotiin "aamiaispasha" raakasuklaakuorrutteisten manteleiden kanssa...

... ja anoppilaan isompi jugurttimustikoiden ja suklaakuorrutteisten manteleiden kera. Tein kevennetyn version, ei lainkaan voita ja sokeriakin vain rippunen, mausteena sitruunanmehua ja -kuorta, aprikoosisilppua ja appelsiinimarmeladia. Lopputulos oli ihanan raikas ja pashat katosivat parempiin suihin alta aikayksikön.
.

Kuvat: Systeri

Aprillipäivänä kävin Pupusen ja Systerin kanssa Tanssin talossa nautiskelemassa Atte Kilpisen Kreutzersonaatista (katso traileri täältä). "Ei huono!", sanoisi Jorma - joka bongattiinkin yleisöstä, Pupunen kävi jututtamassa idoliaan. Jälkikäteen Pupusta harmitti, ettei ottanut fanikuvaa Jorman ja Samin (joka myös paikalla) kanssa, tykkää heidän podcasteistaan. 

Ainoa trullintapainen oli siis Systeri, joka tapahtumassa lahjoi meidät käsinmaalatulla suklaamunalla. Harmillisesti heitin jo paketin pahvinkeräykseen, nyt en tiedä mainita valmistajaa. 

Melkein parasta tässä on se, että Pupunen luulee tätä keramiikkamunaksi ja toistaiseksi munanen on säästynyt ahnailta suilta ja teräviltä hampailta!

Koira nimittäin ei olisi erehtynyt! Siksi muna oli nostettava talteen jugendkaapin päälle. Se olikin sitten ainoa pääsiäissomisteemme (koska ei niitä virvontavitsojakaan...). Paras on vielä edessä - vaikka näin upean teoksen rikkominen harmittaa, munanen kyllä syödään ennen kuin pöly ehtii laskeutua (ainakaan kovin paksulti).