Vihdoin ja viimein edellisviikonloppuna mökkeilykelit suosivat maalauspuuhia!
Mies kantoi kulmakaapin ulos, irrotti lasin, hioi, suti ja rissasi.
Poistetun 1970-luvun öklönkeltaisen kuviolasin tilalle vaihdetaan toisenmoinen - kunhan keritään. Tai oikeammin: jos taitava ja tarmokas
Terhi kerkiää talven mittaan kiireiltään tekemään.
Tarkoitus oli vaihtaa vetimetkin, hartaasti olimme tutkineet yhdessä
nuppinarikkaani, josta löytyi oikein oivallinen vaihtoehto. Molempien pettymykseksi nykyiset puuvetimet eivät kuitenkaan olleet ruuvattavaa mallia. Eikä ollut lehtisahaa mukana (epäilen, ettei meillä sellaista olekaan - Mies on enempi moottorisahamiehiä!).
MÖKILLE MENTÄESSÄ:
MÖKILTÄ LÄHDETTÄESSÄ:
Kotona on taas vähän järjestelty nurkkia, vanha pesukomuutti jäi vaille sijaa ja ronttasin sen mökille.
Nyt vissiin pitäisi sitten valkaista sekin - maalia ei vaan ollut riittämiin, kun ei tästäkään suunnitelmasta ollut tietoa vasta kuin mökille lähdettäessä (maalithan hankittiin jo pari mökkireissua sitten). Tosin homma pitänee aloittaa vanhan maalin poistolla, jota tuntuu olevan aika vahvalti, joten ensi kesään jää kuitenkin. Tai seuraavaan... Pesukomuutti maalikerroksen alla on alkuperäistä Pitkäniemen mielisairaalan kalustoa.
Historiaa on kulmakaapillakin, maaliskuulta 1978! Appiukko pysähtyi huoltoasemalle matkallaan huonekalukaupasta mökille, kaappi peräkärryllä pressun alla. Muut tankkaajat olivat epäilleet Appiukkoa Chaplinin haudanryöstäjäksi, luulivat kuormaa ruumisarkuksi...
* * * * *
Chaplinin kuoli nukkuessaan kotonaan Sveitsissä 25.12.1977 ja hänet haudattiin kahden päivän kuluttua pienimuotoisessa yksityisessä tilaisuudessa Corsier-sur-Veveyn hautausmaalle. Maaliskuussa 1978 Chaplinin ruumis ryöstettiin ja ryöstäjät vaativat leskeltä, Oona Chaplinilta, lunnaita. Kiristäjät pidätettiin toukokuussa 1978 ja oikeudessa työttömät itäeurooppalaiset maahanmuuttajat Roman Wardas tuomittiin ehdottomaan ja Gantscho Ganev ehdolliseen vankeuteen. Chaplinin arkku löytyi läheisestä Novillen kylästä peltoon kaivettuna, ja se haudattiin uudelleen betonikerroksen alle. (Tiivistelmä Wikipediasta)
Hih...ompas kiva tarina kaapilla..:D Kaunis siitä tuli valkoisena!
VastaaPoistaMeillä kaappi ois varmaan saanut lempinimen samointein. Ruumisarkku. :D
VastaaPoistaMutta kyllä se niin vaan on, että maali tekee tehtävänsä!! Mä olen täällä samoissa hommissa !
Hih...vai ruumisarkku :)
VastaaPoistaMaali teki mekoisen hyvää ryhdikkäälle kaapille.
Mun pitäis tehdä sama operaatio kulmakaapilleni. On kiva kun tavaroilla on historia, tarina joka antaa oman sävynsä kotiin.
VastaaPoistaOn kaappi kuin kasvonsa pessyt. Jään odottelemaan lasityötä ikkunaksi...
VastaaPoistaVaikka tätä on tullut toitotettua moneen kertaan, niin kyllä vaan tuo valkoinen maali tekee ihmeitä! Valaistui koko nurkkaus :-)
VastaaPoistaMeillä mökillä samantyylinen kaappi kulmassa, pitänee miettiä sen maalaamista, kun lopputulos on noin kaunis :-)
No, kylläpäs muuttui ilme :)
VastaaPoistaKiitos Irmastiina, Pepi, Matonkude, Katjainkeri, Tiinatei, Rva Kivitikka ja KahviKaneli!
VastaaPoistaMaali tosiaan teki terää! Inhoan mäntykalusteita (myös mäntylattioita, -seiniä, -kattoja, -ovia ja kaikkia muita jalosteita, poislukien vain humisevat hongat), ja maalaus on ollut suunnitelmissani heti alusta alkaen. Kaappi sattuu olemaan kuitenkin Appiukon, joten jokunen vuosi meni totuttaessa muut näin radikaaliin ratkaisuun... :o)