Koville se otti, mutta nyt on valmista! Kun en millään kehdannut merkitä sivupalkkiin maaliskuulle nollasaldoa, pakko oli punnertaa valmiiksi (93 g)!! Nyt olo on helpottunut. Ja vähän (enemmän) kiusaantunut, kun tumppukelit ovat ohi...
Eikä ole syytä ylpeyteen muutenkaan... Jokainen kohta on purettu vähintään kahdesti! Paitsi resorit - jotka olisi kannattanut tehdä uusiksi, ovat ällöt lötköt. "Kirjoneuleena" tehdyt lavat ovat inhan epätasaiset, peukalot omituiset ja kärki liian tylppä (eka versio liian terävä ja kolmatta kertaa en edes yrittänyt, kun arvelin saavani aikaiseksi sipulikirkot). Kädessä tuntuvat grillikintailta. Niin, ja nämä ovat ihan liian suuret - että onneksi talvi on jo ohi. Toivon salaa mielessäni lapsen käsien kasvavan roimasti kesän aikana!
Mitäkö tästä opin?? No en ainakaan tumppua tekemään! Ja toivoakseni myös sen, etten enää lupaa mahdottomia...
Hävettää.
Se on kuulemma niin terveellistä haastaa itsensä välillä :)
VastaaPoistaNo, tiedä häntä - mulla sukkia syntyy niin hitaaseen tahtiin, että kun saan yhdet valmiiksi ja aloitan uudet, niin olen taas kantapään kohdalla ihan tyhmänä että kuinkas se nyt taas tehtiinkään...hatarapää...
Sinun tekemiäsi, upeita, sukkia monia livenä nähneenä ja käyttäneenä, tämä on minulle tosi vaikea asia uskoa....josko Pupunen on tehnyt nuo :-D
VastaaPoistaMinusta hauskoja ja kauniita sinun neulomuksesi. Sinulla on aina ideaa.
VastaaPoistaHienojahan nämä ovat, no jos liian isoja, mutta veljentyttö kasvaa ja tulee näitä pitämään ihan varmasti! Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Pepi, Rva Kivitikka, Intsu ja Tilkkureppu! :o)
VastaaPoistaTekemällä oppii, sanotaan - olen ihan tosissani alkanut miettiä tämän sanonnan todenperäisyyttä... ;o)