Hitausliikettä

Neljättä viikkoa olen nyt pähkinyt ja päätökseni tehnyt. Kiitokset ihanista kommenteista, kannustuksesta!

Elämä on nykyisin todellista HITAUSLIIKETTÄ (slow movement)!!

Hitausliike tai hidastaminen, on ajattelutapa, jossa tavoitellaan asioiden tekemistä mahdollisuuksien mukaan rauhallisella ja hitaalla tahdilla. Sen suosio lisääntyi maailmalla varsinkin 2000-luvulla. Melu, saatavilla oleminen ja niiden kaltaiset ilmiöt ovat asioita, joille liikkeen on arvioitu toimivan vastakkaisena voimana.Tavoitteena on asioiden tekeminen oikealla nopeudella. (Lähde: Wikipedia)

Aamiaiseen menee helposti puolituntinen (sen verran meitsillä on tosin aina mennyt aamun käynnistämiseen), lounastauko venähtää tunniksi, lähikauppareissuun saa kulumaan useamman tunnin (jos olisi lunta, reissu sujuisi pulkkaillen rivakammin, nyt vaan tallustellaan), koiratkin ovat oppineet hidastamaan vauhtia päivälenkeillä - ja tottuneet siihen, että talutin laahaa vapaana perässä, kun pieni ulkoiluttaja ei aina muista pitää remmistä kiinni. Katselen päivät pääksytysten Muumeja, kokoan legoja, heittelen palloa, iloitsen kakasta, lurittelen lastenlauluja, nimeän esineitä ja asioita.

Päiväunien aikaan koitan vähän siivoilla (ellen sitten nuku itsekin), illalla olen jotakuinkin kanttuvei samaan aikaan Pupusen kanssa. Käsitöille ei ole riittänyt aikaa eikä oikein mielenkiintoakaan. 

Olen AINA kauhistellut perheitä, jotka maleksivat kauppakeskuksissa koko perheen voimin, ikään kuin yhteisenä harrastuksena. No, yllätyksekseni olen ihan samaa maata itsekin...

Miehen vapaapäivinä Ideaparkkiin lähdölle löytyy aina jokin muodollinen syy: Pupunen tarvitsee jumppatossut, Mies mielii uusia verkkareita, pitää hankkia muutama lahja tai astianpesukoneeseen pesutabletteja... Hah, kaikki löytyisivät täältä kylältäkin, mutta tuleepahan kierrettyä muutkin kaupat, hankittua jotain enemmän tai vähemmän tarpeellista (mieluiten poistotangoista tai alekoreista), samalla näkee ihmisiä ja tulee syötyä vähän tanakammin kuin kotosalla. Varsinkin Coyotessa (suosittelen, erityisesti lastenlistan lohiannosta - uppoaa Pupuseen kuin mämmi mummoon).

Ehkei maanantaiaamuinen temppurata ja keskiviikkoiltainen lastenkuoro riitä tyydyttämään tarvettani ihmisten ilmoilla oloon? Pakko lähteä shoppailukierrokselle??

Aikuiskontaktien puutteessa olen taas, pitkän tauon jälkeen, tilannut muutamia lehtiä. Kodin kuvalehti, Maalla ja Talo&Koti ovat vaan aika nopeasti luettu läpi, niiden viihdearvo jää varsin vähäiseksi - ja vuorovaikutus kovin yksisuuntaiseksi.

Olen ajatellut mahduttaa viikko-ohjelmaamme myös perhekerhon ja ehkä perhekahvilankin (nimen perusteella niissä tapaisi myös aikuisia). Olen myös päättänyt jatkaa bloggailua (hitausliikkeen sallimissa rajoissa tietenkin), yhtä paljon tuulettaakseni päätä kuin tavatakseni aikuisseuraa virtuualisesti. Käsityödokumentaatioon tuskin on isommin tarvetta (muuten käsitöille olisi kyllä tarvetta), mutta josko niitä vapaapäivien shoppailukierroksia vaihtaisin jorinointiin...

PS. Kuvien veturit ja Briot ovat Veljentytöiltä perittyjä, ratapätkiä hankin lisää Ikeasta ja Biltemasta, Veljentytöt kokosivat lomallaan (Nuorempi hiihto-, Vanhempi abiluku-) junaradan Pupuselle. Ah, miten ihanan kiireetöntä leikkiä nykylapsosten tietokonepelien sijaan!