Pienestä iso ilo

Kyllä ilo ja onni lähtee pienen pienistä asioista, niin kuin vaikka Ikean Leksvik-naulakosta. Tosin Miehessä se herätti vain ärtymystä...

Naulakon ostin jo alkukesästä, koukkujen vuoksi. Mökille, ulkoseinään. Sadetakeille, Pupusen pelastusliiville, kiikarille, mille vaan. Siis pelkät koukut, takalauta joutaisi takkapuuksi.

No, eipä taaskaan ehditty juuri mökkeillä. Visiitit jäivät hätäisiksi poikkeamisiksi lomareissujen molemmin puolin, kun vietiin ja haettiin koiria läheisestä koirahoitolasta. Keskikesällä Mies kävi muutaman kerran Appiukon kanssa reuhtomassa halkohommissa, kesätyöt pitivät meikäläisen kotona. Naulakko ei päässyt koskaan edes mökille asti, saati koukut seinään...

Kelit kylmenivät niin äkkiyllättäin, että palttoita on taas saanut kaivella esiin monenmoisen sään ja menon varalle. Tai yksiselitteisesti asian ilmaisten: jos jonkinmoista pikkumiehen takkia löytyy tuoleilta ja lattioilta, kun pätkä ei yletä ripustamaan niitä itse naulakkoon. Nyt ylettää!

Pupunen iloitsee ikiomasta naulakosta - kuten se perässäkulkeva takkien nostelijakin. Mies ei isommin riemusta hihkunut reikiä seinään poratessaan. Naulakko on (jälleen kerran) TAKUULLA VIIMEINEN Ikean härpäke, jonka suostuu seinään kiinnittämään. Siis ennen seuraavaa, jonka taas keksin kotiin kantaa...
.

Suunnitelmani on ollut maalata seinä (nyt Sadolin Maailman värit Monaco) ja kiinnittää täyteen erilaisia ja erikokoisia peilejä shampanjanvärissä kehyksissä. No, maalamatta on ja kehyksiäkin on karttunut varastoon vasta muutama. Jospa sitten, kun Pupunen yltää "norminaulakkoon"...

"Tämä naulakko on aikuisilta kielletty", sanoi Pupunen,
löi reppunsa koukkuun ja nauroi päälle, onnellisesti.