No niin, muuttoprojekti etenee...
Vuokra-asunto Helsingistä on hankittu!
Neliö liki Miehen työpaikkaa. Ihan toista asuntoa kävimme Pupusen kanssa eilen katsomassa; isompaa, jossa kaksi vesiklosettia ja isompi parveke. Kolmas kerros hissittömässä talossa ja aika kulahtanut suihkuhuone saivat päätymään tähän kakkosvaihtoehtoon. Vain yhdet portaat vanhenevalle koiralle (ja akalle), valoisuus ja hiljattain remontoitu kylppäri saivat vaa'an kallistumaan pienemmän eduksi. Eli paras tällä aikataululla tarjolla olevista vaihtoehdoista.
Hirvittää kuitenkin neliöiden ja säilytystilan vähäisyys, lähtökohtaisesti vain joka kolmannen tavaran voi kuvitella mahtuvan näihin neliöihin, asunnon koko kun on vain noin kolmannes nykyisestä... Mutta ehkä on ihan hyvä karsia tavaraa ja keskittyä vain oleelliseen...?
.
*
Vuokra-asunto kotikulmilta on hankittu!
Molempiin luukkuihin avaimet saadaan tämän kuun viimeisenä päivänä. Tämän töllin tyhjentämiseen aikaa jää tasan kuukausi - siihen onneksi sisältyy viisi viikonloppua!!
Huh-heijaa, jatkan pakkaamista...
Talomme on myyty!
Mies aloitti jo syksyllä työt Helsingissä, asuu viikot siellä pienessä yksiössä. Pupunen, Koira ja meitsi seuraamme perässä, näin oli suunniteltu - toki tietty sitten vähän isompiin neliöihin...
.
Talo laitettiin myyntiin marraskuun lopulla ja olimme varautuneet noin puolen vuoden myyntiaikaan, mikä tällä kylällä on ihan tyypillinen omakotitalon myyntiaika (vaikka näkyy etuovi.comissa useampikin tölli roikkuneen jo pitkälti toista vuotta). No, aikataulutus kyllä petti - tarjous, jonka hyväksyimme, tehtiin kolmessa viikossa! Toki asiaa auttoi se, että hinta asetettiin aika reilusti kiinteistövälittäjän ehdottamaa alemmaksi. Pitkä myyntiaika kun ei ainakaan lisää kohteen arvoa, saati kiinnostavuutta.
.
Talo pitää saada tyhjäksi aprillipäivään mennessä - ja siinä riittääkin puuhaa, kun kaapit, sivuvintit ja kellarivarastot ovat näiden vuosien aikana täyttyneet jos jonkinlaisesta tavarasta! Olen jo aloittanut päällimmäisten sedimenttien louhimisen, mutta vielä en ole päässyt kovin syvälle. Sen tiedän sanoa, että rompetta riittää laitettavaksi tori.fi'in ja kirpputorille kuin myös kierrätyskeskukseen, tekstiilikierrätykseen ja jäteasemalle vietäväksi, toivottavasti jotain voi jättää myös niille sijoilleen.
.
Tilannetta helpottaa - ehkä myös mutkistaa - se, että kevään kuluessa meillä tulee olemaan samanaikaisesti enimmillään NELJÄ osoitetta. Helsingissä Miehen yksiö ja perheasunto (jota ei ole vielä hankittu) sekä täällä kotipuolessa tyhjennettävä talo ja vuokrakaksio (jota ei ole vielä hankittu). Toki yksiö irtisanotaan, kun perheasunto löytyy, mutta varmasti ainakin kuukausi menee päällekkäin.
Vaihtoehtona olisi ollut välivarastointi (vuokravarasto), mutta en missään nimessä halua raahata samaa tavaraa moneen kertaan eri paikkoihin. Kun kustakin tavarasta on päätetty säilytetäänkö vai heivataanko, vain kelpuutetut viedään suoraan loppusijoituspaikkaansa. Perheasuntoon siirretään kaikki säilytettävä, vuokrakaksio kalustetaan sellaisella tavaralla, joka päätyy kevään ja kesän aikana myytäväksi tai kierrätettäväksi - mitään ei ole sieltä tarkoitus siirtää Helsingin asuntoon, paitsi vaatteet ja astiat.
Ja vuokrakaksio siksi, että Pupunen haluaa käydä täällä kasiluokan loppuun, suorittaa Musiikkiopiston etappiopinnot valmiiksi, esiintyä Tanssiopiston kevätnäytöksissä & teatteriproduktiossa ja käydä rippileirin nykyisten kavereiden kanssa. Rippiäiset juhlitaan oletettavasti muuttolaatikoiden keskellä...
.
Niin, ja oma työsopimuksenikin jatkuu syksyyn asti, vaikka ehkä kesän jälkeen työskentelenkin enimmäkseen etänä. Ehkä. Siinä muuttoruljanssin ja uuden työn etsinnän ohessa pitäisi saada myös omat opinnot päätökseen (ammatillinen opettaja toukokuun loppuun mennessä ja työnohjaaja syksyn aikana).
Tavaran hävitysoperaatio ja muuton organisointi jää (lähes?) täysin meitsin kontolle - Mieshän on viikot poissa. Mies sanoo, että ota Niemi (muuttaa kaiken) avuksi, niin ei tarvitse stressata. Mutta siitä se stressi vasta tuleekin, jos he pakkaavat 200 neliön roinat muuttolaatikoihin ja siirtävät kaiken alle sadan neliön kerrostalokolmioon Helsinkiin...
Sillä en stressaa, löytyvätkö uudet asunnot, ne kaksi, täältä ja sieltä. Ainakaan vielä en stressaa. Tarjontaa kuitenkin tuntuu olevan ihan kohtuullisesti.
Hei hurraa, onpa riemukas kevät tiedossa!!
Peruuttaakaan ei enää voi, kauppakirjat allekirjoitettiin eilen.
Kiitokseksi kiinteistövälittäjälle villasukat, kuinkas muuten. Ihan perusversiot firman väreissä, Seiskaveikkaa, 140 g. Taitavat jäädä kevätkauden ainoiksi neulomuksiksi... Siis ainakin villalangat voi jo pakata.
Heleijaa, siitä se lähtee...
Kirjat ovat ongelmajätettä, josta pääsee (onneksi sentään turvallisesti) eroon vain kiskomalla kannet pahvinkeräykseen, sivut saa nakata paperinkeräykseen. Tai polttamalla, vaikka se kyllä kuulostaakin vähän arveluttavasti kirjaroviolta... Eikä Mies kyllä suostukaan laittamaan kirjoja takkaan.
Tämän vuoksi siirryin jo aika päiviä sitten kovakantisista pokkarinlukijaksi - ne kun sai kierrätettyä eteenpäin lähikaupungin kirpputorilla parilla eurolla.
Jokasyksyiseen tapaan varasin taas kirpparipöydän, tosin tällä kertaa ihan tältä paikkakunnalta. Ensin ajattelin, että täkäläiset eivät ole lukutaitoisia, koska pokkarit eivät käyneet kaupaksi. Kirpputorin madam kertoi sisälukutaidon olevan kunnossa, koska lehdet liikkuvat hyvin. Pöh, kuvia vain katselevat!
Opinnoissani etsin painettuja kirjoja Adlibrikseltä (yleensä aika huonolla menestyksellä), muut hehkuttavat ladanneensa ne BookBeatista tai Storytelistä. Pöh, mitä se sellainen opiskelu on?
Minä haluan KUUNNELLA hiljaisuutta! Ja LUKEA hiljaisuudessa.
Muinaisjäänne? Jos olenkin, niin tässä asiassa ilomielin. Paitsi että niistä ylimääräisistä kirjoista haluaisin kyllä eroon...
Tuttuun tyyliin kirjaan edellisvuoden luetut tänne muistiin - mistä on kyllä lähes joka kirjakauppareissulla iloa, en nimittäin koskaan muista, mitä olen jo lukenut tai Miehelle ostanut...
Joulukorttitalkoot jälleen Itsenäisyyspäivänä. Aika yksinäiset talkoot kyllä, Mies oli työreissussa ja Pupunen kavereiden kanssa liesussa. Täydellinen työrauha.
Poikkeuksellisesti ei jäänyt korttien ja kirjekuorien kirjoittelu viimeiseen punaisen-koontikuoren-iltaan, vaan ihan heti seuraavana aamuna homma oli hoidettu, postimerkit vain uupuivat. No, postimerkkikaupoille ehtiessäni tarjoushintaiset joulumerkit olivat jo loppuneet... Jos ajoitus onnistuikin tällä kertaa, ihan täydellistä suoritusta ei saatu vieläkään. Matkaan lähtivät kuitenkin.
(Pahoittelen kuvan/kuvien heikkolaatuisuutta. Kuvasin kortit hotellihuoneen sängyllä, huoneeseen ei saanut kunnollista valaistusta eikä puhelimen salama suostunut räpsymään. Ehkä olisi aika uusia puhelin - harmillisesti en älynnyt esittää Joulupukille lahjatoiveeksi...)
.
 |
| Kuva: Sorin Sirkus |
 |
| Kuva: Mikko Vattulainen, Aamulehti |
Opiskelen jälleen, työn ohessa - 1½ vuotta pian pulkassa, vuosi vielä valmistumiseen. Lähipäiviä on kuudesti vuodessa, kolmen päivän jaksoissa. Oppi menee paremmin päähän, kun kädet veivaavat - sukkia on siis taas kertynyt valmiusvarastoon. Yllä olevat on kuitenkin tehty ihan muita webinaareja kuunnellessa.
Joulukuun lähijaksolla annan tekeleeni koulutuksen vetäjille, MiesOpelle ja NaisOpelle, koulutusorganisaation väreissä. Seiskaa, langanmenekki yhteensä 273 g.
Valmiusvarastossa lojuu kassillinen "kuusikkoa", ne jaan kurssikavereille (täysi tusina naisia) - toivottavasti kukin löytää mieleisensä värin. Loput päätynevät Pelastusarmeijan Joulupataan...
Siivoan kaappeja, ihanaa saada itselle tarpeetonta eteenpäin!!
