Kesä 2025

Kesä meni jo...

Syksy on suosikkivuodenaikani; hämärtyvät illat, ihana kirpeys, upeat värit. Varsinkin värit!

Viikonloppuna kävimme laittamassa mökin talviteloille: vuodevaatteet ja vuodat orsille, muut tekstiilit pyykkikuormaan kotiinviemisiksi, kaapit tyhjiksi elintarvikkeista ja kaikesta nestemäisestä (lue: kosmetiikka ja pesuaineet), tasot tyhjiksi, kodinkoneet ja kengät kaappeihin, patjat pystyyn sängyille. Toistuva kauhukuvitelmani on löytää keväällä hiirenraato leivänpaahtimesta tai nälkiintyneen hiiripoikueen ruumiit turkisvuorisesta tohvelistani tai todeta hiiriyhteiskunnan käyttäneen patjaamme käymälänään. 

Kesä oli touhua täynnä. Bloggaamaan en ehtinyt, mutta kirjaan jälleen jälkijunassa tänne muistiin viime kesän kohokohtia - kerran jos toisenkin on blogista vuosien varrella tsekkailtu menneiden tapahtumien ajankohtia ja yksityiskohtia. Mitä kaikkea olisikaan painunut ikuisesti unholaan ilman näitä kirjauksia!!

Toukokuussa Musiikki-, Tanssi- ja Teatteriopisto sekä Kuvataidekoulu Emil yhdistivät jälleen voimansa ja tuottivat Pyry Joen ohjauksessa yhteisproduktion Eemeli ja pikku Iidan metku.

Pupusella oli näytelmässä kolme tanssiroolia:

RAPUna...

... KOIRAna...

... ja KUKKOna tunkiolla. 

Tanssiopiston Kevätmatineassa Pupusella oli kunnia...

... tanssia kymmenen ballerinan Pas de Deux -parina.

Pas de Deux = ranskankielinen balettitermi, joka viittaa kahden tanssijan, tyypillisesti mies- ja naistanssijan, duetto-osuuteen balettiteoksessa, sanoo Wikipedia. Kaikki kuvat on napattu Tanssiopiston FB-sivustolta. 

Hieno päätös tanssiopinnoille paikallisessa Tanssiopistossa!

Myös Musiikkiopistossa saavutettiin tietynlainen lakipiste, kun Pupunen suoritti kesän korvalla musiikin perusopetuksen laajan oppimäärän mukaisen Etappi3-näytön. Musiikkiopiston Rytmimusiikkikonsertissa esitetyt Etappi3- biisit olivat

Daniel Berg - To sail when its Raining (4 mallettia, vibrafoni)

Latham - Funk solo nro 1 (rumpusetti, soolona) 

Arctic Monkeys - Do I wanna Know (sähkökitara, bändin kanssa)

Anssi Tikanmäki - Aamu lakeuksilla (rumpusetti, bändin kanssa)

Kaiken kaikkiaan hyvät arviot kaikista biiseistä, mutta viimeisenä esitetty Patarumpuetydi (2 pataa) sai arvostelulautakunnalta osakseen ylenpalttista hehkutusta: "Tässä oli hyvä balanssi!", "Sankarillinen lopetus!", "Mahtipontinen lopetus, hyvä!".

Harmillisesti olen ottanut konsertissa vain videokuvaa, joten siitä en nyt sitten saanutkaan yhtään "kuvituskuvaa".

Helsingissä Pupunen aloitti nyt 9. luokan ja keskittyy (oman kertomansa mukaan) keskiarvon korottamiseen ja jätti musiikkiopinnot (Etappi4 vielä suorittamatta) toistaiseksi tauolle ja jatkaa vain tanssiharrastusta (baletti ei harmillisesti sopinut aikatauluihin, mutta jatkaa nykytanssia ja uutena lajina breikkiä). Aiemman 7-8 viikoittaisen ohjatun harrastuskerran sijasta viikkoon sisältyy nyt vain kahdet tanssiharkat sekä isoskoulutus, jonka halusi ohjelmaansa.

Pakollisten "harrastushömpötysten" jälkeen alkoi siis varsinainen kesäkausi! 

Kesäkuun alkupäivinä juhlistettiin valmistumistani ammatilliseksi opettajaksi, työnantaja noteerasi sen FB-päivityksessään (kuvan otti Pupunen).

Suoraan valmistujaisjuhlasta suuntasimme Pupusen kanssa Kuopioon. 

Ensin kolme päivää "omaa lomaa" Kuopiossa, viikonlopun ohjelmaan sisältyivät "Tanssioppilaitokset On Stage" -esitykset lauantaina ja sunnuntaina, katsomon puolella siis. Maanantaina Pupusella alkoi koulumajoitus ja Kuopio tanssii ja soi - poikien tanssileiri, meitsi suuntasi auton nokan kohti työpaikkakuntaa. 

Ballet Finland

Kuva: Isma Valkama

Viikonlopuksi palasin taas Kuopioon. Poikaleiri huipentui perjantaina ja lauantaina Gaala-juhlaan, jossa poikaleiriläiset tanssivat Ballet Finlandin kanssa Kenneth Kvarnströmin rakastetun klassikon Carmen?! -esityksessä. Neljälle miestanssijalle luotu teos sai kantaesityksensä Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla 1993 - tässä "uusinnassa" mukana tanssivat siis myös poikaleiriläiset. 

Gaalan juonsi hilpeä Folke Rundqvist (Dennis Nylund). Gaalajuhla oli jälleen sykähdyttävä kokemus: huikean monipuolinen, hengästyttävän upea, pakahduttavan taidokas ja kertakaikkisen loistava! Ja olihan se kieltämättä mahtavaa nähdä oman lapsen tanssivan isolla lavalla maailman huippujen kanssa. Kahdesti - oli ihan pakko käydä katsomassa molemmat esitykset. Lauantaina pääsin ihan eturiviin, Pupunen kommentoi esiintymislavalle asti hehkunutta maireaa ilmettäni jälkikäteen...

Viikon kuluttua alkoi rippileiri, joka luonnollisestikin huipentui konfirmaatioon. Kirkossa Pupunen luki itse kirjoittamansa puheen ja rippilapset lauloivat kauniisti ja kirkkaasti. Konfirmaatio on sen suuruinen etappi, että sitä pitää tietty juhlia asianmukaisesti - joskin pienimuotoisesti.

Todellakin pienesti, koska juhlat järjestettiin pienessä työasunnossani. Kutsun saivat vain Kummit (kuvassa), Isovanhemmat ja yksi ystäväperhe.

Tunnelma oli tiivis, mutta lämminhenkinen. 

KIITOS kaikille kanssamme juhlineille!

Juhlien jälkeen alkoi pari viikkoa kestävä työasunnon tyhjennys. Ihan kamalasti ei ollut muutettavaa, laskin juuri omakotitalon kauppojen jälkeen myyneeni tavaraa kirpputorilla noin 5.000 eurolla ja Tori.fi:ssä noin 3.000 eurolla. Miehen tekemistä kaupoista en tiedä kokonaismäärää. Mistään ei pyydetty mitään isoja hintoja - ja todellakin, mitään en ole kaivannut! 

Mutta tavaraa oli siis niin vähänlaisesti, ettei kannattanut vuokrata edes pakettiautoa. Miehen auto täytettiin muuttokamalla heti rippikemujen päätteeksi ja parina seuraavana viikonloppuna Helsingissä käydessäni ladoin piskuisen kotturani täyteen vaatteita ja astioita. Vuode ja rahi tuupattiin pääkatua pitkin nokkakärryllä työpaikkani varastoon, Koira voi levähtää siellä silloin, kun on mukanani työpaikalla. Itsekin voin ottaa siellä vaikka päivätorkut! Kaikki muu kannettiin kadun toiselle puolelle kirpputorille. 

Toki siinä leirien ja muuttoruljanssin välissä Pupunen ehti käydä juhlimassa kavereidenkin rippiäisiä.

Kuva: Lasten kesä ry FB

Seuraavaksi vuorossa perinteinen Hauhon kesäleiri. Kuva on vähän tumma, mutta todistettavasti Pupunen osallistui.

Ja juhlat sen kuin jatkuivat! Suoraan leiriltä lähdettiin Kummilapsen Esikoisen ristiäisiin. Kirkossa Pupunen lauloi lapselle ja juhlavieraille feat. ANI, Anna Puu, Pete Parkkonen, Ujuni Ahmed & Vilma Alinan biisin Tytär, lapsen Kummisetä säesti kitaralla. Kaunista ja kananlihaistavaa! (Alkuperäinen biisi kuultavissa linkin takaa.)

Viimein alkoi omakin loma. Myös Miehellä, jonka loma typistyi työpaikan vaihdoksen myötä pariin viikkoon. Ihan alkajaisiksi käytiin vielä yhdessä siivoamassa tyhjentynyt työasunto ja luovuttamassa avaimet. Suoraan siitä suunnattiin melkein viikoksi mökille. Taisi olla pisin rupeama, mitä siellä koskaan on vietetty? Tänä kesänä mökillä ehdittiin käydä neljästi, pikaisesti juhannuksena, kesälomalla ja kahtena syksyisenä viikonloppuna - ensimmäisenä mustikat olivat jo ylikypsiä ja toisena viikonloppuna joku oli käynyt poimimassa puolukat jopa pihasta. Ei marjasaalista - eikä tietty muuten mitään puutarhamarjojakaan...

Loput lomasta, reilu viikko, vietettiin Viron "kiertomatkalla". Virossa, koska Miehen loman ajankohta varmistui vasta aika myöhäisessä vaiheessa ja Viroon on helppo lähteä autolla Koiran kanssa. Lautalta suunnattiin suoraan Kuresaareen, missä vietimme 4 päivää kylpylässä. Kuva Sõrven majakalta.

Kuva: Booking.com

Sen jälkeen muutama vuorokausi mökkeillen Itämeren Keibu laht -rannoilla. Ihana mökki, syrjässä ihan kaikesta. Sieltä vielä pariksi päiväksi kaupungin vilinään, hotelliin Tallinnan Vanhaan kaupunkiin.

Seuraavalla viikolla alkoikin sitten jo koulu.

Kuva: HC Vierumäki

Parina edellisenä kesänä Venetsialaisia on vietetty Kustavissa, Peterzénsin vierasvenesataman kaislakattoisessa boathousessa. Edelliskerralla satoi vettä kaatamalla, pieni mökki ei ollut paras paikka viettää aikaa, varsinkaan läpimärän koiran kanssa. Minne mentäisiin, vähän väljemmin, mutta veden äärelle??

Luova (tai ehkä vähän vähemmän luova) ratkaisu oli mennä kylpylään! Minä tulin suoraan töistä, Mies, Pupunen ja Koira Helsingistä, sopiva kohtaamispaikka siinä puolivälissä oli Vierumäen uusi kylpylä. Oikein kiva, tänne mennään varmasti toistekin!

Kuva: Club for five

Kesä on ollut täydellisen kulttuuriköyhä! Ei MITÄÄN sielun sivistystä! Niinpä tartuin tilaisuuteen, kun huomasin Malmin srk:n juhlistavan 20-vuotiasta Viikin kirkkoa Club for 5:n 25-vuotisjuhlakonsertilla.

Vaikuttavaa, komeasti soi a cappella - taas kananlihailtiin!

Kuva: VL

Juhlahumu päättyi viikko sitten, kun juhlimme Miehen kanssa 20-vuotishääpäiväämme. Kahden. Pitkin matkaa on puhuttu, että 20-vuotisia vietetään Pariisissa. No, sen verran on ollut menoa ja meininkiä, töitä ja opintoja ja muuttoja ja uusia muuttoja ja vielä tuleviakin muuttoja, että idea kutistui päivään Tukholmassa. Mikä oli kyllä sekin oikein kiva kohde! Ei ehkä ihan yhtä romanttinen, mutta parivuoteellinen hytti oli ylimmillä kansilla, söimme fiinisti parhaissa ikkunapöydissä, lipittelimme aitoa shampanjaa ja pianisti laulaa lurautteli meille. Ja vähän tietty myös shoppailtiin Tukholmassa - tosi vähän, taannoinen tavaran hävitys on vielä liian tuoreessa muistissa... 

Kiitokset Systerille, joka piti Pupuselle ja Koiralle seuraa!

Ensi viikonloppuna esittelen työnohjaajaopintojeni päättötyön, seuraavana viikonloppuna on muutto punatiiliseen ihanuuteen. Kunhan elämä tästä tasaantuu, toivon, että ehdin taas blogien pariin! Siihen asti

VOIKAA HYVIN!

PS. Tuli muuten mieleeni, että nyt kun Pupunen on päässyt ripille, pitäisi kai vaihtaa kutsumanimeäkin...? Jänönen? Ei sentään Kaniini... Vai onko vanhassa vara parempi?

Hei, me muutetaan!

Tapanani on toistaa itseäni: villasukkia samalla mallilla tusinoittain, pipoja, tilkkutöitä, antiikkinalleja...

Ja ilmeisesti myös muuttoja...?

Viimeiseen vajaaseen vuoteen mahtuu VIISI muuttoa (omakotitalosta kahteen osoitteeseen + Miehen työasunnon tyhjentäminen maalis-huhtikuussa, omasta väliaikaisesta työasunnostani luovuin Pupusen rippiäisten jälkeen heinäkuussa). 

Olen viime syksystä alkaen (kun Miehelle hankittiin työasunto Helsingistä ja tehtiin se ihan ensimmäinen muutto) kantanut tavaraa kirpputorille, Miehen arvion mukaan parin pakettiautollisen verran. Tori.fi:ssä kauppaa on käyty isompikokoisista tavaroista melkein yhtä pitkään, pari pakettiatollista varmaan sitäkin. Lisäksi kassikaupalla vaatteita ja kankaita & säkeittäin tyynyjä tekstiilikierrätykseen, laatikkotolkulla kirjoja kierrätyskeskukseen, pari telkkaria SER-pisteelle. Ja talon ostanut pariskunta lunasti myös aika paljon isoja kodinkoneita ja huonekaluja kauppoja hierottaessa, mikä oli kyllä erittäin huojentavaa - varmasti myös tavaraa kantaneiden muuttomiesten mielestä. 

No, uudessa osoitteessa olemme täyttäneet jo kaksi kellarikomeroa (tosin toinen pullistelee vain tyhjistä muuttolaatikoista). Myyneet jo kerran Helsingin päähän kannettua tavaraa tori.fi:ssä ja kirpputorilla. Työpaikallani on edelleenkin varastoituna huonekaluja, (kokoamaton) nukkekoti, kankaita, posliinia... 

Täällä uudessa asunnossa muuttolaatikoita on edelleen purkamatta, yksikään taulu ei ole vielä seinällä. Kaappitilaa on liian vähän. Seinätilaa on liian vähän. Tavaraa on liikaa. Tavaraa on ihan liikaa, edelleen.

Tauluista en luovu!

Muuta tavaraa seulotaan yhä ja laitetaan kiertoon.

Keväällä, kun muuttoa alettiin suunnitella, tähtäimessäni oli muuan tietty talo tältä alueelta. Punatiilinen, rakennusvuosi 1900, paksut seinät, korkeat huoneet, leveät ikkunalaudat, osasta asunnoista merinäköala. No, eipä siinä ollut huoneistoja tyhjillään silloin kun muutto alkoi olla ajankohtainen. Ylipäätään talosta vapautuu asuntoja ani harvoin, isoja asuntoja vielä harvemmin.

Muutama viikko sitten Koiran kanssa aamukävelyllä lampsittiin ihan nurkilla. Kotiin palattua päätin tarkistaa, olisiko asuntoja nyt tarjolla. No kyllä! Sovin näytön ensimmäiseen mahdolliseen ajankohtaan huoneiston vapauduttua. Mies onneksi ehti mukaan - ja tykkäsi myös. Vuokrasopimusta ei ole vielä tehty, mutta asunto on korvamerkitty meille. 

Onneksi ihan kaikkea ei ole vielä purettu. Ja mikä on purettu, on vain summamutikassa lykitty kaappeihin, mistä vain tyhjiä kolosia on löytynyt - järjestellä ehtii sitten ajan kanssa myöhemminkin. Niin myöhä ei vielä ole ollut.

Kannan kohta tyhjät muuttolaatikot kellarikomerosta taas käyttöön... 

Alkaa helpottaa

Hei-hupsan, onpahan taas tovi jos toinenkin vierahtänyt sitten edellisen postauksen!

MUTTA hei, viimein alkaa helpottaa (ennen seuraavia rutistuksia)!

Talo piti saada tyhjäksi Aprillipäivään mennessä - viimeisenä iltana (yönä) pesin pannuhuoneen lattiaa vielä 02 maissa ja tasan 03 kanniskelin melkein viimeisiä tavaroita autoon ja kurvailin vuokrakaksioon. En jaksanut yöllä enää tyhjentää kotturaa, laitoin kellon soittamaan 06 ja herättelin Pupusen kantoavukseni. Sen jälkeen vielä kaksi kuormallista, toinen kaksioon, toinen tekstiilikierrätykseen. HURRAA, talo tyhjä ja luovutuskunnossa - jätin avaimet ja villasukkatervehdyksen keittiön pöydälle ja suljin oven perässäni viimeisen kerran. 

Edellisen viikon pidin palkatonta vapaata, ilman sitä ei valmista olisi tullutkaan. Muuttoa tein tietty yksin, Mieshän on viikot töissä Helsingissä ja Pupunen päivät koulussa, illat harrastamassa.

Kuten arvata saattaa, vuokrakaksio oli aika täynnä tavaraa! Laitoin Miehelle valokuvia, sanoi asunnon muistuttavan pultsarimajaa. Seulon tavaraa edelleen: osa siirtyy vielä Helsinkiin, loput kannan pikkuhiljaa kirpputorille. Onneksi pääsimme kaikista isoista huonekaluista eroon tori.fi:n kautta (mm. ruokapöytä, useita tuoleja, umpipuinen astiakaappi, Fatboy & rock'n'roll-jalusta, puutarhakalusteet, varastohyllyt, kristallikruunu, pärisevät puutarhahärvelit, moottorisahat jne.) ja onneksi uusi omistaja osti painavimmat (mm. pyykinpesukone, kuivausrumpu, pakastin jne.) ja onneksi naapuri halusi ostaa lumilingon (ja sai kaupantekijäiseksi kasan muutakin autotallirompetta) ja onneksi Appiukko tuli hakemaan peräkärrykuorman (lapioita, kirveitä ja muuta puutarhakamaa) mökille ja onneksi Ukrainan humanitaarisen avun -keräyspisteet avautuivat juuri sopivasti (Mies vei sinne kasakaupalla jälleenrakennustyöhön käypää tarviketta).

MUTTA hei, sauna on jo ihan oikeassa käyttötarkoituksessaan! Olin tosi iloinen, kun lauteet alkoivat pilkottaa!!

No, samanaikaisesti, Aprillipäivänä, työnantajani (työllisyydenhoidon yhdistys) avasi kierrätyskeskuksen paikkakunnalla uudelleen - työllisyysalueuudistuksen myötä kaupunki oli lopettanut toiminnan vuoden vaihteessa. Päätös käynnistämisestä tehtiin 18.3. ja parissa viikossa rekrytoin ja perehdytin 8 työntekijää, hankittiin kassajärjestelmä, työvaatteet, suunniteltiin aloituskampanja, markkinointi jne. jne. Onneksi minulla on aivan erinomainen työpari, muuten olisi pää hajonnut...

Opinnotkin olivat aika hektisessä vaiheessa juuri tuolloin: työnohjaajaopintojen lähipäivät ja käytännön harjoittelut sekä opettajaopintojen viimeiset opetusharjoittelupäivät ja tehtäväpalautukset osuivat samaan saumaan. 

MUTTA hei, ensi viikon perjantaina juhlitaan valmistumistani ammatilliseksi opettajaksi (HAMK). Pupunen tulee kanssani päätösjuhlaan, sen jälkeen suuntaamme kahden ruhtinaalliselle juhlalounaalle (Mieshän on töissä). Työnohjaajaopintojen päättötyön teen kesän aikana, koulutus jatkuu vielä syksyllä ja ryhmämme valmistuu jouluksi.

Helsingissä olen ehtinyt käydä noin joka toinen viikonloppu (noin joka toinen viikonloppu on ollut Pupusen kenraaliharjoituksia ja esiintymisiä: konsertteja, teatteriproduktioita ja tanssitapahtumia). Eli Helsingin uusi asunto on sekin vielä aika keskeneräinen. Lisäksi todettiin, että vanha sohva ja sohvapöytä ovat aivan liian isoja olohuoneeseen (myydään tori.fi:ssä ja hankitaan pienemmät, kunhan keritään), ruokapöytä puuttuu vielä tyystin ja tavarat hakevat vielä paikkojaan. Tauluja on paljon enemmän kuin seinätilaa. Mutta kyllä se siitä, ajan kanssa.

Olen irtisanonut vuokrakaksiomme, se pitää saada tyhjäksi heinäkuun puoliväliin mennessä. Koska Helsingin asunto on jo täynnä, kaikesta kaksioon rontatusta lopusta tavarasta (jota siis edelleenkin riittää ihan huomattavia määriä...) on päästävä sujuvasti eroon. Tavoitteena on, että vain vaatteet ja astiat (ja Koira) siirtyvät Helsinkiin. Ja niidenkin kanssa saa tehdä kyllä parikin reissua, koska kummankaan autossa ei ole vetokoukkua (peräkärry kyllä olisi, siitäkin pitäisi vielä hankkiutua eroon).

MUTTA hei, ettei homma olisi liian helppo, ennen sitä kaksiossa järjestetään Pupusen rippijuhlat! Pupunen rippileireilee juhannuksen jälkeen, konfirmaatio on kesäkuun lopulla. Ja koska kirkko täällä ja Helsinki kaukana (150 km suuntaansa), niin tämä on - kaikesta huolimatta - helpoin ratkaisu.

MUTTA hei, ennen sitä ajelen muutamaan kertaan Kuopioon! Pupunen menee jälleen Kuopio Tanssii ja Soi -poikaleirille ja kuskaan mennen, tullen. Varasin tähän muutamia ylimääräisiä päiviä molempiin päihin, miniloma muuttohässäkästä hivenen stressaantuneelle Koiralle. Ja eukolle. Mieshän on töissä...

PS. VINKKI: Poikaleiriläiset esiintyvät Juhlagaalassa Kenneth Kvarnströmin rakastetussa Carmen?! -nykytanssiesityksessä. Näytöksiä on kaksi, perjantaina 13.6. ja lauantaina 14.6.

MUTTA hei, vaikka kaksio irtisanotaan, se ei merkitse sitä etten jatkossakin näillä nurkilla notkuisi. Työsuhdettani jatketaan vielä vuoden loppuun asti (olisi jatkettu pidemmällekin, mutta itse pistin tuon takarajaksi). Sitä en vielä tiedä, missä majoitun kesäloman jälkeen elokuussa. Mutta eiköhän sekin vielä selviä...

Kuvan sukista näkyy kevään kiireet: emännän sukat kutaisin tammikuun työnohjaajakoulutuksen lähijaksolla, isännän sukat sain melkein valmiiksi maaliskuun lähijaksolla. Viimeisenä yönä (klo 03-06 välillä) ennen avainten luovutusta kärki tikuteltiin nopeasti yksiväriseksi, lankojen päättelyyn menikin sitten vähän pidempään...

MUTTA hei, kohta aion taas ehtiä neuloakin jotain. Kunhan löydän villalankani...

EDIT 2.6. klo 9:05

Selvyyden vuoksi mainittakoon - etten antaisi väärää kuvaa - varsinainen muutto Helsinkiin tapahtui maaliskuun ensimmäisenä ja viimeisenä viikonloppuna, kiinteistövälitysfirman isolla pakettiautolla. Kaksi keikkaa kumpanakin viikonloppuna, siis neljä täpötäyttä kuormaa. Ja niissä siirtymissä meillä oli kyllä ihan muuttoapua mukana! Mutta siis se kaikki muu sälä, noin 2/3 koko huushollin järkyttävästä tavarapaljoudesta jäi enempi-vähempi meitsin kontolle. Ja toki Mies auttoi, aina kun (noin joka toinen viikonloppu) oli kaksiossamme patjamajoituksessa. 😊

Tilanne päällä...

Ihan vaan nopeana tilannetiedotuksena: hengissä ollaan, tilanne päällä.

Tavaraa siirtyy ihan päivittäin paikasta toiseen.

Lajittelua, pakkaamista, purkamista, tätä piisaa!!

Palataan asiaan, kun tölli saatu tyhjäksi.

Kaksi viikkoa aikaa, paljon on vielä pakattavaa...

Luukut

No niin, muuttoprojekti etenee...

Vuokra-asunto Helsingistä on hankittu!

Neliö liki Miehen työpaikkaa. Ihan toista asuntoa kävimme Pupusen kanssa eilen katsomassa; isompaa, jossa kaksi vesiklosettia ja isompi parveke. Kolmas kerros hissittömässä talossa ja aika kulahtanut suihkuhuone saivat päätymään tähän kakkosvaihtoehtoon. Vain yhdet portaat vanhenevalle koiralle (ja akalle), valoisuus ja hiljattain remontoitu kylppäri saivat vaa'an kallistumaan pienemmän eduksi. Eli paras tällä aikataululla tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Hirvittää kuitenkin neliöiden ja säilytystilan vähäisyys, lähtökohtaisesti vain joka kolmannen tavaran voi kuvitella mahtuvan näihin neliöihin, asunnon koko kun on vain noin kolmannes nykyisestä... Mutta ehkä on ihan hyvä karsia tavaraa ja keskittyä vain oleelliseen...?
.

Makuuhuoneiden ikkunoista näkyy parkkipaikka, olohuoneen puolella on männikköä. Hyviä lenkkimaastoja lähtee kuitenkin ihan etuovelta ja merenrantaan on vain puolisen kilometriä. Se talo, josta haaveilen meidän saavan vielä joskus asunnon, sijaitsee alle 100 metrin päässä rantaviivasta, mutta siinä oli nyt vapaana vain yksiö...

Mies mötköttää täällä yksinään kesän alkuun asti. Ainakin kesän alkuun asti, koska meitsin työt jatkuvat kuitenkin näillä nurkilla syksyyn, kenties pidempäänkin. Pupunen oletettavasti sukkuloi kesälomallaan kahden paikan väliä, mutta kevään köllöttää kanssani kaksiossa.

*

Vuokra-asunto kotikulmilta on hankittu!

Kaksio kylän keskustassa. Hissillinen talo, mikä olikin painavana valintakriteerinä, koska tavaraa siirrellään lyhyellä ajanjaksolla suuntaan ja toiseenkin. Oletettavasti kesän lopulla luovumme tästä ja muutamme pysyvästi Helsinkiin (ilman muuttokuormaa).

.

Pupuselle oma kamari, minä köllötän olohuoneen puolella. Saunasta ja isosta vaatehuoneesta plussaa, parvekkeen puutteesta miinus. Tämäkin paras tällä aikataululla tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Maisema ei ole kummoinen, mutta työpaikalle on matkaa vain 130 m. Pupusen koulumatka fillarilla kestää 9 min (2 km), mutta skeittiparkille vain 4 min (950 m) - jälkimmäinen painoi Pupusen vaakakupissa ensimmäistä enemmän. 😜 

Molempiin luukkuihin avaimet saadaan tämän kuun viimeisenä päivänä. Tämän töllin tyhjentämiseen aikaa jää tasan kuukausi - siihen onneksi sisältyy viisi viikonloppua!!

Huh-heijaa, jatkan pakkaamista...