Lukijat

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Mökköskuulumisia

Ah, olipa virkistävä viikonloppu mökkösellä!

Ensi töikseni siivosin terassin, siitepölytahmakerros oli melkoisen vahva! Innostuttuani pesin myös siitepölyn kellastaman piiluhirsiseinän. Mikrokuituliinalla. Olihan homma.

Kun terassi oli putsblank, siirryin sisätiloihin. Edelliskerralla löytyneiden muutaman hiirenpapanan vimmaannuttamana käänsin koko mökin nurinniskoin, kaikki irtoava ulos. Onneksi jätöksiä ei juuri löytynyt, paitsi kenkätelineen alta. Heitin kengät roskiin. Miehen Adidas-läpsyttimet säästin ja pesin - vahingosta viisastuneena - haalealla vedellä, mutta vahvoilla myrkyillä.

Alkukesän lomareissusta palatessa pesin Miehen identtiset koti-läpsyt astianpesukoneessa, reissupöpödesinfektio. Piru vie, kukapa uskoisi muovin kutistuvan!!?? Niin vain kävi. Mies sai lisäpontta väitteilleen, että muka kutistan kaikki vaatteet pesussa, kengät olivat vain lisänäyttö. Ja vastaavasti kuulemma mankeloin niin tarmokkaasti, että lakanat venyvät joukkueteltan mittoihin... Pöh.

Mies, Pupunen ja koirat lähtivät illan tullen alamökille ( = appivanhempien mökille) saunanlämmitykseen. Jotain siellä tapahtui, Koirarouva sai pahemman sorttisen hepulin, juoksi pihassa ympyrää, ravisteli kinttuaan kuin heikkopäinen. Viimein syöksyi häntä suorana ylämökille, missä yhä puunailin paikkoja. Sisälle päästyä takakoivet eivät enää kantaneet, koira pyöri kyljellään ja vispasi takajalkaansa. Lihakset värisivät ja koipi kramppasi, koira läähätti hurjasta spurtista, mutta oli muuten rauhallinen. [Mies sanoi menon näyttäneen ihan vinttikoiralta - mikä kyseisen vinttikoiran kyseessä ollen taisi olla ensimmäinen kerta kohta 13 vuoteen.]

Nostin Koirarouvan sohvalle ja aloin tutkia. Ensin ei kestänyt koskea oikeaan takajalkaan, mutta pikkuhiljaa sain selville, että aristi eniten käpäläänsä anturoiden välistä. Ei haavoja, puremajälkiä, punoitusta tai kuumotusta, ei niin mitään. Annoin varmuuden vuoksi puolikkaan kyytabletin.

Tunnin verran koira vuorotellen makasi rauhallisesti ja vuorotellen sätki pakkoliikkeenomaisesti kinttuaan, oli rauhaton ja jupisi itsekseen. Toisen tunnin nukkui, herättyään joi sammiollisen vettä, lähti ulos pissalle, haistoi ilmassa grillipihvin tuoksun ja syöksyi takaisin alamökille kuin viitamaan piru. Ihmeparaneminen oli yhtä äkillinen kuin kohtauskin.

Olisikohan astunut kimalaisen tms. öttiäisen päälle? Keltaiset kusiaiset ovat toinen vaihtoehto. Vähän taisi olla turhan tömäkät lääkkeet tähän vaivaan...

Mökillä ei muuten mitään ihmeellistä. Samat tavarat, samat kalusteet. Ruokapöydän siirsin taas täksi kesäksi ikkunan eteen keskilattialta. Mökkeily jäänee (jälleen) niin vähäiseksi, että tuskin mitään isompaa tapahtuukaan.

Uusia mökkikenkiä ja kumisaappaita pitää kyllä hankkia... (Kuva: googgeloitu.)


7 kommenttia:

  1. On noiden kotieläinten kanssa aina vähän jännitystä tämä mökillä oleilu. Meillä koira vahvasti allerginen ampiaisen pistolle ja kun mökillä ollaan pitää koko ajan vahdata missä koira menee. Onneksi selvisitte säikähdyksellä tapaturmasta. Hiiret ovat kyllä ikäviä mökkivieraita. Mukavaa viikonalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, amppariallergia onkin aika ikävä vaiva!'
      Samaista koirarouvaa pisti kerran amppari kylkeen, se tulehtui ja karvat putosivat kaksieuroisen kokoiselta alueelta pois, pysyvästi...
      Ikäneito syö kerran kesässä yhden amppari, kunnes taas muistaa, että pisto turvottaa pään jalkapallon kokoiseksi... Onneksi ei aiheuta hengenahdistusta!

      Poista
  2. Mukavalt kuulostaa mökkeilynne ;) Hyvä et koiruus selvisi säikähdyksellä ♥

    VastaaPoista
  3. No onneksi Koirarouva koki ihmeparantumisen..:)

    VastaaPoista
  4. Ihana toi mökkös nimi! <3
    Onneks koira ja omistajat selvisivät säikähdyksellä!

    VastaaPoista
  5. Kiitos AnniK, Riitta, Irnastiina, Kata Maria ja Terhi! :o)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!