Lukijat

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Pikkuisen pelästyin

Toivon, että olen perinyt Äitini geenit, joka jo 8 kymmenettään käydessään ei edelleenkään käytä mitään lääkkeitä, paitsi antihistamiinia näin keväisin.

Itsekin olen hyvin perusterve, mutta aina kun sairastan, se on jotain tajutonta ja ylenpalttista. Niin kuin vaikka yli puoli vuotta vaivannut kiihkeä mykoplasma, jota työterveyslääkäri sinnikkäästi hoiti hinkuyskänä. Tai niinkin viaton vaiva kuin elämäni ensimmäinen influenssa, joka säilyy muistoissani ikuisesti. Siis siinä määrin, kun siitä ylipäätään muistan.

Onnettomien yhteensattumien seurauksena makasin eilisen iltapäivän ensiavussa erilaisten piuhojen saartamana tipasta sydänseurantaan, verenpainemittari rutisteli käsivartta automaattisesti 10 minuutin välein.

Aamulla kävin pienessä toimepiteessä, jossa sain annoksen puudutusainetta (Lidocain) ja kotihoidoksi tulehduslääkkeen (Kefexin 750 mg). Nappasin ekan pillerin ja heti perään poikkesin työasioissa entisessä kemianteollisuuden tehdaskiinteistössä. Rakennus on ollut vuosia kylmillään, vesijohdot haljenneet, vesipatterit hapettuneet yms. eli ilmassa saattoi olla paljon epäpuhtauksia, myös aktiivisten vuosikymmenten rikkilaskeumat. Pari päivää aiemmin kampaajani oli loihtinut pääni aivan uuteen eloon (kestoväri).

Joku näistä tai kaikki yhdessä aiheuttivat anafylaktisen reaktion. Päänahka alkoi kutista hillittömästi, leviten niskaan ja kaulalle, jonkin ajan päästä kämmenselkiin ja käsivarsiin. Helotin kuin keitetyt ravut elokuun illassa, vain tilli ja snapsit puuttuivat.

Työkaveri vei päivystykseen. Odotusaulassa aloin olla hysteerinen, tajunnantaso laski, en osannut käyttää (aiemmilla käynneillä käyttämääni) jonotusnumerolaitetta ja raavin itseni verille. Pelkäsin tekeväni jotain TODELLA harkitsematonta, ellen saisi nopeasti helpotusta kuolettavan kamalaan kutinaan, joka levisi jo decolte-alueelle, rintoihin, kylkiin, alaselkään, vähäisemmässä määrin reisiin.

Kun hoidontarvearviointihuoneen ovi aukeni, ryntäsin sisään jonotusnumerosta välittämättä, heittelin vaatteita päältäni, raavin itseäni ja melkein itkin, että tarvitsen nopeasti apua tai sekoan ihan oikeasti. Hoitaja nappasi samantien kiinni ja ohjasi ensiapuun. Siellä sain ensimmäiset ruiskeet ja tippaletkun kyynärvarteen jo ennen kuin kerkisivät kellauttaa sairaalapetiin.

Käsien kutina laantui, sen sijaan jalkojen, varsinkin pohkeiden kutina, oli vasta yltymässä. Mahtoi siinä sairaalasänky heilua ja vaappua, kun piuhojen vuoksi en ylettänyt raapimaan jalkojani, vaan epätoivoisesti jyystin niitä sängynlaitoja vasten. Tujakka tömäys adrenaliinia lihakseen toi helpotuksen. Myös muille potilaille, jotka rymistelyäni joutuivat kuuntelemaan.

Näin jälkikäteen tuntuu kuin kutina olisi ”kulkenut aaltona läpi kehon”, päänahasta varpaiden väleihin, mistä se lähti viimeisenä. Kummallista ehkä on, että kasvot, kämmenet, kainalot, vatsanseutu ja genitaalialue eivät kuitenkaan kutisseet lainkaan. Naamaltani olin kuin kalkkilaivan kapteeni, vaikka muuten olisin käynyt hehkuvasta merimerkistä. Onneksi, ONNEKSI, vain iho reagoi ja hengitystiet pysyivät avoimina!

Kolmen tunnin jälkeen pääsin kotiin vaalenneena ja kutisemattomana, mutta pökkyräisenä ja pahoin pelästyneenä.

Tänään enää iho on rikki ja turvoksissa.

Suomessa hoidetaan vuosittain noin 150–250 potilasta anafylaktisen reaktion vuoksi, 0-3 niistä johtaa kuolemaan. Että jos jotain vähän tavallisempaa ensi kerralla, kiitos!?

24 kommenttia:

  1. Hui, onneksi sait apua! Toipumisia sekä reaktiosta että säikähdyksestä.

    VastaaPoista
  2. Voi jestas sentään! Meinas iskeä shokki täälläkin. Hui kamala! Luojan kiitos, hoitajalla oli riittävästi pelisilmää toimittaa sut ensiapuun.

    VastaaPoista
  3. No huh, olipa inhottava vaiva. Toivottavasti ei vaivaa enään.

    VastaaPoista
  4. Jestas, mikä tapaus! Toivotaan, ettei tapahdu toiste.

    VastaaPoista
  5. Huh! Onneksi olet kunnossa, mahtoi olla pelottava kokemus! Toivottavasti kaikki on nyt hyvin, eikä vaiva uusiudu.

    VastaaPoista
  6. Ohhoh 😳 - melkein alkoi jo itsekin ahistaa ja kutista kun luin tekstiä! Selviääks mistään mikä sen loppuviimeksi aiheutti? Että tietää varoa...

    VastaaPoista
  7. Huh huh. Onneksi osuivat osaavat henkilöt reitillesi. Kammottavaa, kun ei itse voi mitään. Olisi hyvä tietää tarkkaan, mikä aiheutti kohtauksen, jotta osaat vältellä sitä vastaisuudessa.

    VastaaPoista
  8. Hurja kokemus! Ja tuttu, minä satuin vain olemaan sillon valmiiksi sairaalassa, edellisenä päivänä synnyttäneenä, kalalla ja selleri-omenaraasteella ruokittuna, siitepölyaikaan ja samana aamuna nukutettuna. Korvakäytävät turposivat umpeen ja ihmettelin kuuloni huononemista karmean kutinan ohella. Sinä sait apua minua nopeammin, hoitajilla kesti jonkin aikaa uskoa, että tosi oli kyseessä. Ja olen vain virallisesti siitepölylle allerginen. Minä olisin kyllä kelvannut merimerkiksi naamaa ja varpaita myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen testatusti allerginen formaldehydille ja mehiläiskitille, sittemmin epävirallisemmin myös liimalle. Mikään noista ei tietääkseni ollut nyt altistamassa, mutta siitepölypölly oli kyllä melkoinen, puhalsi erittäin voimakkaasti etelästä...
      Onko "kohtaus" uusiutunut vuosien varrella?

      Poista
  9. No huh, johan oli kaameaa ja aivan kamala kokemus varmaan, en osaa kuvitellakaan oloasi, mutta onneksi sait apua nopeasti! Toivottavasti saat tietää, mistä kohtaus tuli, että tiedät jatkossa välttää aiheuttajaa.

    VastaaPoista
  10. Kuulosti aika hurjalta, onneksi selvisit.

    VastaaPoista
  11. Leikki kaukana anafylaktisen shokin kohdatessa. Toivottavasti syy selviää, jotta osaa varoa vastaavaa. Saitko epipen-kynän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En saanut, mutta aion kyllä sellaisen pyytää - sen verran pelästyin...

      Poista
  12. Hui, onneksi olet kunnossa!
    Työkaverillesi iso peukku, että osasi toimia ja toimittaa sinut ensiapuun ♡

    VastaaPoista
  13. Ompa ikävä kokemus. Onneksi sait apua olotilaasi.

    VastaaPoista
  14. Huh huh, olipas vakava tapahtuma. Hyvä olis selvitä mistä johtui. Postauksen pikkukuvassa näkyi merimerkki ja aattelin että oot ollu matkoilla. Noh, olihan tuokin matka, onneksi ei pidemmäksi venynyt.

    VastaaPoista
  15. Huh miten kauheaa. Kaikki luettelemasi voisi varmaan olla aiheuttajia osaltaan. Sitten on vielä ristiallergia. Olen lukenut siitä joskus enemmänkin. On siitepölyaika ja syöt esim hedelmäniin, vaikka omenan, niin jo se voi laukaista allergisen reaktion.

    On hyvä, että pääsit nopeasti hoitoon ja sinua uskottiin ja että olit kotimaassa.

    VastaaPoista
  16. No huh huh, olipa rankka juttu. Onneksi selvisit.

    VastaaPoista
  17. Epipen- resepti olisi nyt varmaan ihan viisasta pyytää? Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  18. Voi apua mitä siellä on käynyt! Mulla itselläni on joskus ollut vastaavaan, mutta meni onneks allergialääkkeellä ohi!
    Parempaa alkanutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
  19. Kyllä voi pelästyä vähän enemmänkin kuin pikkuisen! Onneksi sait avun! Ja tieto lisääntyi taas hurjasti :\

    VastaaPoista
  20. Voi apua. Ihan meni kylmät väreet kun tätä luki. On sinulla ollut varsinainen päivä. En yhtään ihmettele että on ollut avuton ja pelokas olo. Onneksi sait avun ja nyt on parempi. Voimia!

    VastaaPoista
  21. Suurin epäilys kohdistuu lääkkeisiin: Lidocain ja Kefexin - ne merkittiin tietoihini "mustalle listalle".
    Kampaajaani pyysin myös päivittämään tietoihini, että jatkossa käytetään vähemmän allergisoivia väriaineita - tosin kasvipohjaisetkaan eivät kaikille sovi.
    Kemiantehtaasta se ei ainakaan johtunut, kävin nimittäin siellä tänään uudelleen! :o)

    VastaaPoista
  22. Kiitos ystävät kallliit - Marjut, Annukka, Kirsti, Marle, Anniina, Pepi, Kvilttaaja, Tiinatei, Tilkkureppu, Irma, Aikku, Rva Kivitikka, Eija, KristiinaS, KässäRitu, Hepsi, HelmiNainen, KataMaria, Tilkkuilo ja Suvituulia! :o)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Iloa päivääsi!