Puuhamaa, tai parikin...

Aina vaan samasta aiheesta, mutta kun...
.

Terhi ja Rva Kivitikka sen sanoivat: meikäläisen ei TO-dellakaan kannata satsata istutuksiin!!! Tai niin siis on alunalkaen sanonut Mies istutuspöydästä, mutta rouvat olivat samaa mieltä: toinen tasanne huitsilaan, tuo vasen, istutuspöydälle ajateltu. No mikäs minä olen vastaan väittämään, kitukasvuisella viherpeukalolla varustettu... ;o)

Laatat, kaksi lisäriviä, siirtyivät grillitasanteen jatkoksi.
.

Jotain vissiin tarttis tilalle, kunhan nuo viimeisetkin kaivelen maasta ylös...

Myös grillikatoksen ovenedustan koristekivisysteemi sai lähtöpassit. Ensinnäkin alkoi olla aika sekavan näköinen grillikatoksen ympäristö monensorttisine kivineen. Toisekseen joka helkkarin sadekuuron jälkeen kiveyksen välistä alkaa tursuta rikkaruohoja. Tovin jos toisenkin olen konttinut nyppimässä - myrkyttää ei voi, kun koirat ravaavat grillikatoksessa aina kun ovi auki. Rikkaruohojen määrästä voineekin päätellä, että grillikatos on toiminut lähinnä vain koirankoppina - ahkerammalla astunnalla niitä ei kai niin tulisikaan?

Vaan enpä ole ainoa, jolla hommat vaiheessa! Pahasti vaiheessa!!

Mies alkoi rakentaa pihan perimmäiseen nurkkaan omaa puuhamaataan. Haki Veljen varaston takaa kummia kennostoja ja paikallisrautakaupan viimeiset havut: vuorimäntyjä, sinikatajaa, sinilaakakatajaa. Ehkä tämä valmistuu ennen omaa "projektiani", vaikka nyt aika hurjalta näyttääkin...

Pihassa kukkii.

(Todistusaineistoa viherpeukaloni laadusta ja kunnosta...)

 Syysleimut sinnittelevät edelleen ämpäreissä...

Lilja Black Landini ei ole karvan vertaa nimensä mukainen.

Kukkii riippapurppuraomenapuun vierellä, joten sallin tämän värihäiriön.

 Taitaa kuitenkin kaivata valkeaa liljaa lomaansa, väriä korostamaan?

 Paljastan, että pihasta löytyy myös limen värinen yritelmä:
limeraitaiset tulppaanit Spring green eivät ole nousseet kertaakaan lisäistutuksista huolimatta,
onneksi sentään syreenihortensia Limelight aloittelee juuri kukintaansa.

Penkin reunamilla kasvaa puolen tusinaa White Feather kuunliljaa.
Toivoisin vaan niiden kasvavan jo röyheämmin 4 pitkän vuoden jälkeen (istutettu 2010).

Kuunlilja ´White Feather´ on ainutlaatuinen värityksensä puolesta. Keväällä lehdet nousevat täysin valkoisina ja kasvukauden edetessä ne vihertyvät ja niihin muodostuu vihreitä juovia. ´White Feather´ sopii istutettavaksi niin aurinkoon kuin varjoonkin. Kukinta-aika heinä-elokuussa. ´White Feather´ kasvaa noin 45 cm korkeaksi ja on talvenkestävä. (Lähde: Viherpeukalot)

 Männävuosina maahan lykätty äitienpäiväruusu on piristynyt!

Aiemmat kesät ulkosalla viihtynyt kliivia taitaa puolestaan olla mennyttä kalua.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Farkkumökkisukkia vol. 3

Koirarouva ja Ikäneito ovat kesän mittaan lomailleet pariinkin otteeseen farkkumökillä Veljen perheen hoteissa, Herra Hepulin seurana (etutassut kuvassa). Mikäs on lomaillessa: lääniä juostavaksi ja muurikkalettutarjoilu pelaa, aurinkokin paistaa melkein aina.

Koirahoitopalkaksi tein perheen naisväelle unisukkia, kyllä ne mökki-illat taas jossain vaiheessa viilenevät...

Olga-sukkia Puro Batik -langasta, ihanan pehmoisia ja unikäyttöön sopivan lötköjä. 100 gramman keristä jäi kustakin muutama metri, kokonaislanganmenekki 294 g, koko kaikissa 37.

Näistä Veljenvaimo, Veljentyttö Vanhempi ja Veljentyttö Nuorempi voivat valita omansa, toisin kuin aiemmista, jotka enempi samasta väripaletista:

Mökkisukkia vol. 2 (7/2013)

Kolmet piirakat ja Veljelle polkat, kotasukiksi.



 Mökkisukkia vol. 1 (10/2011)

Perussukkaa jättiraidasta.

 

Seuraavaksi varmaan jotain farkkuista,

nyt sukkatarpeet tyydytetty kodalla ja mökillä, päivällä ja yöllä. :o)

 

 



Välisukkia

Vanhaan tapaan olen joutohetkinä tyhjentänyt jämäkeräkoppaa lasten perussukkia kilkutellen. Helteet eivät ole isommin innostaneet, eikä ilmeisesti aiempi sadekausikaan, koska 3 kuukauden saldo on vaivaiset 4 sukkaparia. Päättelin vasta, joten kirjataan heinäkuun valmistuneiksi. :o)

Seiskaveikan loppuja yht. 272 g, koot 24 - 30.

Ajatushan on lykätä vuoden jämäsaalis joulun alla Pelastusarmeijan pataan tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyskohteeseen.

Tavaksi on tullut varata kirpparipöytä koulujen aloituksen tietämille, kun uudet opiskelijat varustavat boxejaan - niin nytkin (kuumeinen nurkkien läpikäynti alkamassa...). Aion viedä myös sukat kirppikselle ulkoilemaan. Todennäköisesti saan kuitenkin kolmen viikon tuuletuksen jälkeen kantaa niin nämä kuin aiemmatkin jämäsukat takaisin kotiin joulua odottamaan... Mitään muuta en takaisin aio tuodakaan, kaikesta muustahan on tarkoitus päästä ihan oikeasti eroon!

Kuten esimerkiksi mopokypärästäni - söpöinen moposeni myytiin juhannuksen jälkeen! Alkukesällä kilometrejä karttui kymmenkunta (ja viime kesänäkin alle 500 km). Olettaen, etten juuri huristele ennen Pupusen koulun aloitusta, on mopon säilöminen autotallissa vakuutusmaksuja maksaen aika turhaa. Kiertoon! Ehkä uuden aika on jo muutamien vuosien päästä...

Voi ihmisten ihanuutta!

Voi mikä ihana yllätys postilaatikossa odottikaan!!

Tarutikki oli lähettänyt Pupuselle postia. Kiitos, kiitos, KIITOS! <3

Mieltä lämmittävän kirjeen lisäksi Tarutikki-pussukka!

Kuosivalinta on erittäin onnistunut, Pupusen mieleen (ja äidinkin!). 

Paketin auottuaan Pupunen retuutti pussukkaa mukanaan ja testaili sopivuutta eri käyttötarkoituksiin. Toimi erinomaisesti mm. leijana, lohikäärmeen lentokoneena, Nuuskamuikkusen repppuna (legoilla täytettynä) ja autotallina. Illan tullen kootaan lelut kasaan, pussukka muuttuu Hattiwattien yömajaksi. 

 

Aivan mielettömän hieno yllätys!

Sopii erinomaisesti myös leikkihuoneen väreihin!!

Suuret kiitokset siis vielä kerran Tarutikille!! :o)

Kesäkatastrofi

Liika on liikaa!!

Vähempikin piisaisi!!

Jos on paahde vienyt toimintakyvyn meitsiltä, niin en todellakaan ole ainoa! Helteet kävivät ylivoimaisiksi myös jääkaappipakastimelle.

Ei järin iloinen yllätys, kun oven avatessaan toteaa kaiken käyneeksi, hapantuneeksi tai homeiseksi!

Sattumoisin haman huomatessani oli justiinsa tekeillä raparperikiisseli 5 litran kattilassa. Että syötiin sitten kiisseliä oikein urakalla, ennen kuin alkaa käydä tässä kuumuudessa. Taskulämpöisenä ja kirpakkana  - olihan kerma kokkareista ja vaniljakiisseli juoksettunutta. Jos pakastimessa olisi ollut jäätelöä, se olisi ollut ikiroudassa.

Pakastin nimittäin toimi - kävi niin kylmänä, ettei tehoa enää riittänyt jääkaapille. Molempia pyörittävä koneisto oli jäätynyt valtavaksi jääklimpiksi (kuinkahan rivakasti pyöritti sähkömittaria...??). Eikä ollut edes eka kerta, niin kävi jo takuuaikana - silloin moottoria sulateltiin 4 PÄIVÄÄ ennen kuin korjaaja pääsi hommiin. Vaan silloin oli talvi ja ruuat pysyivät viileinä kuistilla...

Nyt kaappi kannettiin pihaan, ettei pissisi sulamisvesiä pitkin kyökkiä. 

Vielä pelastettavissa olevat tungettiin autojääkaappiin, jonka kestokykyä myös epäilen - ikää on tuplasti enemmän kuin jääkaapilla. Kuinkahan paljon tämä vie sähköä, huutaa keittiön nurkassa kuin viimeistä päivää!

Uudeksi kaapiksi valitsin Mielen jääviileäkaapin. Toimitusaika 4 PÄIVÄÄ. Näillä helteillä, jahuu! Turha haaveillakaan jääkylmästä kivennäisvedestä, lähipäivät syödään kyllästymiseen asti pelkkiä Knorrin valmiskeittoja...

En tiedä, miten näppärä tuollainen yksiovinen järkäle on, mutta ainakin sinne mahtuu paljon hillopurkkeja! Kunhan vaan pääsisin taas hilloamaan... (Kuva googgeloitu ja muokattu)

Todennäköisesti seuraavaksi morjenstaa kellarin pakastin, silkkaa vanhuuttaan. Toivottavasti ei kuitenkaan kesken syksyisten pakastuspuuhien! Tai mikä vielä pahempaa, juuri metsästyskauden päätyttyä... (Pakastimentäysi sulanutta lihaa haisee aika karmaisevalle, koettu on!)

Jalostusta

Pari päivää oltiin reissussa. Heti kotiin palattua, yötä myöden, piti päästä testaamaan Terhin visiota:

TeSa   24. heinäkuuta 2014 18.46

Poistaisin mukulakivet katoksen/ talipallon reunalta. Lisää laattoja, vaikka ne mitkä on tarkoitettu istutuspöydän alle ja jatkaisin laatoitusta katokselle asti. Jos rajauskivet mahtuvat muotoonsa, jättäisin paikoilleen. Käännä grilli kävelytien suuntaisesti ja laita apupöytä katoksen läheisyyteen, josta on helppo ottaa valmiit tarjottavat.

Istutuspöydän alle uudet laatat, jos todella tarvitset pöytätason. Se sopinee siihen uuden liiterin vierustalle, jolloin saisit huseerata multaa mielin määrin, maiseman siitä sotkeutumatta.

Poistaisin grillikatoksen kulmauksen mukulakivet ja teksisin siihen pienen kukkamaan/ hyötykasvimaan esim.yrteille.

Ensin raahasin grillin uusiin asemiin. Mies ei tykännyt: Poikittainen grilli lukitsee vapaana virtaavat energiavirrat, feng shui törmää negatiiviseen mielenmaisemaan....

Höpö-höpö!

Olin kyllä ajatellut laatoitusta "läpikulkutilaksi", olin oikein tehnyt portaankin laatoituksen päähän, siitä voisi käyskennellä kastelukannun kanssa grillikatoksen takana olevaa kukkapenkkiä virvoittamaan (joka kukkii vasta mielessäni, perustamatta siis...). Mutta kierrettäköön koko hökötys, kunhan niin pitkälle päästään (jos päästään).

Seuraavaksi mittailin virsullani laattojen mahtuvuutta, sitä myöden kivet lensivät kaaressa kasalle. Mies ei tykännyt: Pupunen kompuroi...

Höpö-höpö!

Muutaman laatan kun hain vielä rautakaupasta, sai venytettyä laatoituksen paviljongin reunalle asti. En edes suunnitellut pyytäväni Miestä rälläköimään reunimmaisia muotoon (kokeiltu on: kaamea homma, lisänä keuhkot tukkiva pöly), vaan mukulakivesin viimeiset kolot. Nyt pääsee suoraan grilliltä katoksen alle!

Grilli kaipaisi jotain taakseen. Huonoja kokemuksia valmisaitaelementeistä (kaikki hankitut on pikkuhiljaa, vähin äänin kuskattu Appiukolle mökille "kompostielementeiksi", niillä on kohta rajattu koko mökkitontti...). Päädyin Ikean Leirvik -vuoteeseen! (Kuva: Ikea) Heti huomenna mennään Ikeaan, ostetaan sänky, Mies saa spreijata päädyn mustaksi, pystytetään grillin taa, haen siihen jonkin köynnöstävän kasvin. Mies ei tykännyt: Mitään rautahäkkyröitä enää pihaan laiteta, nyt jo tontti näyttää romuttamolta.

Höpö-höpö! (No okay, ei se ehkä ihan paras älynväläys ole, vaikka lopusta sängynrungosta saisikin suht näppärästi marjapuskatukia...). Pitänee vielä miettiä!?

Rajaustiilet kaivoin ylös, Mies kärräsi soraa täytteeksi. Tiilet kierrätän vielä toisaalle.

Lähirautakaupan puutarhamyymälässä ei ollut enää kuin havuja ja muutamia puskia alehinnoin. Mukulakiveykseen reikä ja reikään sinikataja (-20%). Kasvaa matalana ja leviää laakeaksi lätyksi.

Orvokkiamppelit hävitin, muutaman päivän poissaolo sai ne ränsääntymään lopullisesti. Yksi paviljongin tolpista oli vielä vapaana (kuolleen viiniköynnöksen jäljiltä), siihen minikiivi, jonka pitäisi kasvaa nopeasti ja venähtää jopa 7 metriseksi! (Kuva: Suomalainen taimi)

Kesällä istutettu kärhö on viimein puhjennut kukkaan. VÄÄRÄN VÄRISENÄ! Koska toista kiiviä en halua, saanee häädön vasta ensi kesänä.

Nyt näin! Grillin viereinen pöytä mietinnässä (penkki evakossa kotikatastrofin alta, siitä myöhemmin...). Vasemmanpuoleisen istutustasanteen kohtalo vielä epävarma, jääkö vai lähteekö - epäilen, että jää. Eli sillekin puolelle pöytää kaipailen...

Mieskin tykkää höpö-höpö -kommenteistaan huolimatta! Suunnitteli jo laituria peräkärryn talvisäilytyspaikaksi. No jaa, miksikäs ei...?

PS. Osa kuvista oudon sumeita. Tiedä johtuneeko oudosta autereesta, likaisesta linssistä vai siitä, että unohdin kameran ulos muutamaksi yöksi, yökosteus huitelee 90% tuntumassa... 

Grillilaituri

Toissakesänä pykäsin grillikatoksen varjon puolelle (pohjoiselle syrjälle) tasanteen istutuspöydälle. Seuraavana suvena oli tarkoitus väsätä samanmoinen luoteiskulmalle kaasugrilliä varten. No, meikäläisen hommat tuppaavat tunnetusti toisinaan venymään... Betonilaatat oli kyllä hankittuna, vaan kas kummaa: pikkuihiljaa niistä tekeytyi tasanne synagogan eteen, nurkkakivet paviljongille, pientä koroketta sinne tänne...

Sitäpaitsi ensimmäinen kokemus ei ollut kovin innostava, taukoamattomista sateista johtuen konttailin savessa viikkotolkulla, pahainen platta eteni parin laatan päivävauhdilla! Tein kallistukset kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, oikein vatupassin kanssa - samaa tahtia sade söi soraa laattojen alta ja tasanne oli painunut jo kohta lumien sulettua.

Niin että ei ole meikäläisellä istutuspöytää edelleenkään ja grillikin on ollut tosi vähäisellä käytöllä. Ja tasanne suoristamatta...

Männäviikolla tartuin toimeen Pupusen päiväunien aikana, ladoin samankokoisen tasanteen parissa tunnissa. Aurinko paistoi ja homma eteni, kun käytin hyviksi havaittuja, kansainvälisestikin tunnustettuja mittoja: silmämäärää ja perstuntumaa.

Muutaman päivän katseltuani totesin "välitilan" hankalaksi. Tarkoitus oli laittaa muutamia vanhoja liuskekiviä laiturin ja paviljongin väliin, ei näyttänyt kivalta. Uusi reissu rautakauppaan.

Seuraavien päiväunien aikaan homma eteni parin laattarivin verran. Nyt liuskekiviä soran somisteeksi olisi ollut riittävästi, vaan nälkä kasvoi syödessä...

Onneksi oli auto käytössä (Mies reissussa, jätti auton kotiin), taas pöhäytettiin Pupusen kanssa laattakaupoille. Vähän karmi, Mies uhkasi lähtiessään, että jos TAAS katkaisen auton jouset betonilaattakuormillani, saan tällä kertaa maksaa korjaamon laskun ihan itse!!

Mutta pakko niitä laattoja sinne autoon vaan on tunkea, kun en osaa peruutella peräkärryn kanssa!! Ja vieläkin tarvitsin ehkä jokusen laatan lisää...

Olisi nimittäin tarkoitus poistaa tuo hassu neljän laatan rivi tiilirajauksen viereltä ja tehdä "kävelytie" laiturilta paviljongin "ovelle". Kun ei viitsisi kivien yli ruoka-annosten kanssa loikkia... En vaan tiedä, tekisinkö betonilaatoista vai vanhoista liuskekivistä! Varmaan poistan myös tuon "tiilirajauksen", sehän oli aiemmin nurmikkoa rajaamassa ja nyt ei sellaiselle ole enää tarvetta.

Olisiko ideoita, miten hommaa jatkaisin??

Mies jo lupasi, että jos puran vanhan laiturin (vasemmalla), hän auttaa sen suoristamisessa ja uudelleenkasaamisessa. Poistaisinko samalla mululakivet, nyt ne pistävät ikävästi silmään - vaan mitä tilalle?

Tarkoitus on myös maalata grillikatos (alaosan tiilet), laudoittaa yläosa ja vaihtaa leveämmät pokat (karmit? vuorilaudat? mitä-ne-oikein-ovat??) ikkunoihin - vaan ei vielä tänä kesänä. Olen  nimittäin sitä mieltä, että tarvitsemme yhdistetyn liiterin ja puutarhavajan, ja saisivat sitten mieluusti olla samaa väriä niin vaja kuin grillikatoskin. Mies on sitä mieltä, ettei liiteriä tarvita!! Suostutteluun pitää siis varata ainakin yksi talvi - toivonkin jo hurrrrrjan kylmää ja runsaslumista talvea, että Mies älyää liiterin edut...