Lukijat

tiistai 28. helmikuuta 2012

Jyväskylän antia

Jyväskylä on kiva kaupunki! Niin kutsuva, että voisin melkein kuvitella jonain päivänä muuttuvani jyväskyläläiseksi...

Heikki Häiväoja: Alvar Aalto
Viikonlopun ohjelmaan lisättiin pieni pläjäys designia ja taidetta, oltiinhan sentään kansainvälisestikin tunnustetun monernin arkkitehtuurin syntysijoilla - Alvar Aalto perusti arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään vuonna 1923.

Täytyy tunnustaa, että en erityisemmin pidä Alvarin kalusteista. Mielestäni ne sopivat erinomaisesti kirjastoihin ja jopa mökeille, mutta Aalto-kalustein sisustettu koti edustaa (mielestäni) täydellistä mielikuvituksen puutetta, tylsämielisyyttä ja nössöä varman päälle pelaamista - eihän kukaan nyt Aaltoa ja Artekia uskalla kyseenalaistaa...

Paimion tuberkuloosiparantola kalustettiin vuosina 1922-23 Aino ja Alvar Aallon  suunnittelemin huonekaluin. Kalusteet valmisti Oy Huonekalu- ja Rakennustyötehdas Ab ja niiden maetalliosat toimitti Aug. Louhen Rautasänkytehdas ja valimo.
Siitä huolimatta - Miehen vaatimuksesta ohjelmaan sisällytetty - Alvar Aalto museo oli varsin kiintoisa kohde!! Siellä vierähti tovi jos toinenkin - ja hetkittäin saatoin nähdä kalusteissa jopa jotain viehätystä!

Vaatehuoneen seinällä on pari Neuvosen kopiota, muistona Retretistä.
Minä sain valita päivän toisen kohteen, ja koska Kirsi Neuvosen Pajagalleria oli suljettu, suuntasimme Jyväskylän Taiteilijaseuran galleriaan ja taidelainaamoon. Reissu oli kohtalokas, emme palanneetkaan sieltä enää kahden kotiin...

Pasi-Kyösti sulatti sydämeni! Iskin silmäni häneen heti ovesta sisään astuttuani ja hänen lempeä katseensa ei jättänyt hetkeksikään rauhaan. Teimme tuttavuutta pitkään, taputtelimme ja silittelimme, supisimme salaisuuksia. Mies suhtautui varauksellisemmin, mutta kun vakuutin sydäntemme sykkivän samaan tahtiin, Mies heltyi.

Adoptoimme Pasi-Kyöstin! Kotimatka taittui turvallisesti takapenkillä turvavöissä ja kotiin päästyä hänet esiteltiin koirille - ja päinvastoin. Mielenkiinto ei ollut kovin suurta, puolin eikä toisin. Mikä on oikein hyvä asia, Pasi-Kyöstiä ei tarvitse nostaa koirilta turvaan, vaan se saa seurustella kanssamme vapaasti olohuoneessa.

Joka kesä olen Naivistit Iittalassa - näyttelyissä ihastellut Eino Viikilän kivitavarasavesta tehtyjä hymyilyttäviä patsaita. Ja nyt Pasi-Kyösti muutti meille! Tosin virallisissa papereissa hänen nimensä on "Hämmästyttää, kummastuttaa",

Olen ONNELLINEN! Ja ehkä vähän hämmästynyt, kummastunut (Mies ainakin on)...

7 kommenttia:

  1. Mukava, että Pasi-Kyösti pääsi kotiin. Ihana kaveri!

    VastaaPoista
  2. Onnittelut Pasi-Kyöstille ja perheelle. Onni on perhe jossa sydämet sykkivät samaan tahtiin :). Herkullisen ja terveellisen näköiset eväätkin olet pojulle laittanut...

    VastaaPoista
  3. Jyväskylä on ihana kaupunki. Minäkin olen ajatellut, että jos mun pitäis muuttaa kaupunkiin, niin Jyväskylä olis vahva vaihtoehto. Olen siellä aikoinani opiskellut vuoden, kauan kauan sitten..
    Pasi-Kyösti näyttäisi olevan kotonaan:)

    VastaaPoista
  4. Ei ole totta :D
    Hurmuri!!!
    Ja ihan OHO-ilme :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Enya, Laura, Tarutikki ja Pepi! :o)
    Myös Pasi-Kyösti kiittää!

    VastaaPoista
  6. Onneksi on ennemmän niitä jotka pitävät Aalto-kalusteista ja ajattelevat päinvastoin kuin Sinä. Aalto-kalusteillakin voi sisustaa kodikkaasti ja aistikkaasti mutta ellei edes pidä niiden ulkonäöstäkään ei tietenkään kannata yrittääkään. Vanhoissa kalusteissa löytyy paljon enemmän valinnanvaraa kuin Artekin nykyvalikoimasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pepe! :o)
      Totta puhut Pepe, kaikki ei tykkää kaikesta! Jokainen toteuttaa omaa tyyliään ja makuaan, ja hyvä niin. Tankki-tuolin ulkonäöstä pidän, mutta museossa totesin sen äärimmäisen epämukavaksi istua, saati nousta ylös.

      Poista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!