Lukijat

perjantai 1. toukokuuta 2015

Perinteitä jo nämäkin...

Eilen intouduin muistelemaan vanhoja, tänään vähän tuoreempia - perinteiksi (osin kyseenalaisiksi) kun tuntuvat nämäkin jo muodostuneen. Perinnepuutarhurointia parhaimmillaan ja pahimmillaan...

Valkeiden krookusten ja helmihyasinttien jälkeen kukkansa avaavat narsissit. Vasta muutama uskaliain on leväyttänyt helmansa Vappua tanssiakseen, aika arasti nekin.

Vaihdoin muutaman maton, rullasin pesuun menevät sivuvinttiin vietäviksi. Ja mitäs sieltä sitten löytyikään?? Kun vein viimeisiä joulukoristeita jemmaan, pelargoniat puskivat hentoisia uusia lehtiä. Silloin taisin muistaa kastella ne edellisen kerran...? Jostain kumman syystä (???) talvettaminen ei ole onnistunut meitsiltä vielä kertaakaan.

Kun Mies näki säälittävän pelakuun, kantoi autotallista näytille epämääräisen tikkukokoelman. On kuulemma koko talven kastellut keppejä aina muistaessaan. Hmmmm, olisivatkohan tässä ne kalliilla ostetut syysleimut, joille en keksinyt järjellistä paikkaa? Lapun mukaan yksi on ainakin mini-kiivi, lähirautakaupan puutarhapihan tyhjennysmyynnistä syyskylmillä mukaan lähtenyt, olisikohan muutama kärhökin? Yllättiköhän lumi, olisinko nostanut autotalliin suojaan odottamaan ensilumen sulamista? Se ei sitten tainnutkaan sulaa? Vai pätkikö muisti tässäkin kohtaa...? Jostain syystä (???) Mies kantaa joka kevät jotain jemmaamaani näytille - vaikka aina syksyisin vannottaa, että yhtään ruukkua ei autotalliin tuoda "väliaikaissäilytykseen"...

Joka kevät löytyy myös valikoima syksyllä istuttamatta jääneitä kukkasipuleita. Niin tänäkin vuonna, kaksi paperikassillista. Valitettavasti logiikkani hyvissä ajoin tehdyistä syysistutuksista touko-kesäkuulla ei tunnu toimivan, koskaan en muista nähneeni varhaisistutusten nousevan, en niim yhtenäkään keväänä.

Sellaista se on, kun intoa on enemmän kuin kykyä ja muisti kuin romuvarasto (tarpeellinen aina alimmaisena).

 
PS. Romuvarastosta tulikin mieleeni! Rakennusvalvontavirastosta tuli postia: liiteriipiirrokseni on hyväksytty, sijoituspaikkaa ei, raja-arvotkin venyivät 5 metriin aiemman kolmen sijaan. Tuleva viikonloppu loikitaan taas pitkin pihaa. Hermot menee meikäläiseltä, Mies rauhoittelee, sen tiedän jo nyt.

8 kommenttia:

  1. Ei talven yli saattaminen onnistu täälläkään. Ei ole periytynyt äidiltä ominaisuus. :(

    VastaaPoista
  2. Koitapa kastella pelakuuta. Niin kauan on toivoa, kun vihreää näkyy vähääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Koitan hyvitellä pelakuuta, jospa se vielä virkistyisi!! Puhun paljon pehmeitä, annan extra-annoksen substralia!

      Poista
  3. Puutarhat kiittävät, kun kotitarhureiden talvetukset eivät onnistu. Toisaalta tuollakin on työllistävä vaikutus :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitsi kyllä reippaasti ylittää sen 10 euron työllistämistavoitteen näillä toilailuillaan... ;o)

      Poista
  4. En voi olla hymyilemättä kun tekstejäsi luen...itsellä myös paha tapa "jemmailla"... :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos isoGnu, Kvilttaaja, Onnenpähkinäinen, Onneli Winter ja RiittaSinikka! :o)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!