Lukijat

torstai 3. marraskuuta 2016

Koiraton talo

 Ikäneito lähti eilen viimeiselle matkalleen.

Ikäneito
12.9.2004 - 2.11.2016

12 vuotta 1 kuukausi ja 21 päivää
hulvatonta hännänheilutusta.

Toissailtana neito vielä jyrsi hyvällä halulla lihaisaa hirvenluuta. Yön oli rauhaton, aamulla alkoi oksennella. Onni onnettomuudessa: keuhkoputkentulehduksen vuoksi olin kotona ja älysin soittaa eläinsairaalaan heti oksennuksen vaihtuessa pelkäksi sitkeäksi limaksi ja sappinesteeksi. Sain ajan Miehen lounastauon aikaan, joten hän lähti mukaan hospitaaliin.

Röntgenissä paljastui suolitukos, ohutsuolen alkupäässä, ja kaasuista pinkeä vatsalaukku. Paljastui myös suolen paksuuntumista, mahdollisesti kasvaimia. Ikäneito kävi tasan kuukausi aiemmin hammaskivenpoistossa ja silloin eläinlääkärin vaaka näytti puolitoista kiloa enemmän. Löytyi siis myös syy laihtumiseen ja jo useamman kuukauden jatkuneisiin ripulointeihin.

Leikkaus vai ikiuni? Onneksi Mies oli mukana päätöstä tekemässä. Leikkaukseen sisältyisi paljon riskejä, toipumisaika olisi pitkä ja komplikaatioiden riski (mm. vatsakalvontulehdus) huomattavan suuri. Eikä mitään takeita, etteivätkö kasvaimet kasvaisi edelleen. Kaikki vaihtoehdot punnittuamme piikki tuntui armolliselta vaihtoehdolta.

 Kiitos Kirppu!
Kulmikas karaktäärisi ei unohdu milloinkaan.


Puolen vuoden aikana olemme menettäneet molemmat koirat,
Koirarouvan lähdöstä tuli tänään kuluneeksi tasan 6 kk.

Siellä ne nyt köllivät samalla pilvenreunalla, 
kulmiaan kohautellen, korviaan nostellen, häntiään heilutellen.
Uskon niin.

 Uutta koiraa ei tähän taloon tule, ei vielä.
Meillä on suruaika.

20 kommenttia:

  1. Otan osaa <3 Voimia suruaikaanne teille kaikille!

    VastaaPoista
  2. Voi... Lämmin lohdutushali teille kaikille! Ja kyllä, siellä ne nyt kirmaavat, yhdessä <3

    VastaaPoista
  3. Onpa ikävää. Lemmikkejä suree aivan kuin perheenjäsentä.

    VastaaPoista
  4. Surullinen uutinen, otan osaa

    VastaaPoista
  5. Se, mitä olimme, olemme nyt.
    Se, mitä meillä oli, on edelleen.
    Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
    Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja
    etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
    kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
    ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
    etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
    ole hiljaa.
    Sulje silmät.
    Hengitä.
    Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
    En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

    VastaaPoista
  6. Lämmin osanottoni suureen suruunne!

    En ole aikoihin blogimaailmassa edes piipahtanut ja näin molemmat menetyksenne tulivat uutisena...varsin ikävänä sellaisena.
    Koirattomuus on aika vaikeaa, meillä ollaan oltu koiratta 17.9. alkaen, kun Rekku Won Rakkikoira nukkui pois. Päivittäin tulee tilanteita, joissa koiraa kaipaa ja/tai unohtaa ettei sitä enää ole.

    VastaaPoista
  7. Osanottoni. Koiran menettäminen vaatii oman suruaikansa. Jaksamista. Leikkaus olisi ollut tuon ikäiselle koiralle kidutusta.

    VastaaPoista
  8. Voi miten surullista, voimia sinne.

    VastaaPoista
  9. niin tulee mieleen meidän Paavon lähtö toissa kesänä..13v portugeesi ja vatsa täynnä kasvaimia..sitkeästi loppuun asti jaksoi olla ilonamme..kunnes piikki päästi pois kivuista...vieläkin itku tulee...Voimia teille <3
    meillä täällä touhuaa 1v Berninpaimenkoira poika ja 8v Dandie ilonamme :)

    VastaaPoista
  10. Osanotto suruunne! Sydänalasta oikein riipaisee toisen koiranomistajan suru, kun on aika saatella perheenjäsen sinne paremmalle puolelle. Ja vielä kaksi noin lyhyellä aikaa.

    VastaaPoista
  11. Lämmin osanottoni. Surullista. Varmasti tuntuu tyhjältä ja oudolta. Pupusellakin surua kun kaveri on poissa.
    Ruudun tällekin puolelle koirat usein näkyivät ja olivat olennainen osa blogin henkilökuntaa.

    VastaaPoista
  12. Suurin rakkauden osoitus on olla armelias, päästää irti. Lämmin osanottoni.

    VastaaPoista
  13. *Vekki* kirjoittikin tuossa yläpuolella oikein osuvasti. Ei ole helppo päätös, mutta koira-ystävästä on joskus armeliasta päästää irti. Laskea sinne pilven reunalle muiden koirakavereiden luokse juoksemaan. Jaksamista <3

    VastaaPoista
  14. Osanotto teille kaikille perheessä. Nyt on teidän molemmat "ilmekoirat" poissa. Kirjoitan "ilmekoirat", kun minusta heillä oli aina niin ihanat ilmeet. Koirat nauttivat ilman muuta sohvalla olosta mielellään vielä villaisen peiton päällä. Kaikkea hyvää teille.

    VastaaPoista
  15. Kiitos osanotosta, te ystävät kalliit!

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!