Viimeinkin...

 Kesällä 2019 alkoi olohuone-ruokailuhuoneen pintarempan suunnittelu.

Jokaisella rautakauppareissulla tarttui aina läjäpäin uusia tapettimalleja mukaan.

Kuukausien tapetinmetsästyksen jälkeen teemme

lokakuussa 2019 toivioretken Tallinnaan.

Jo löytyi mieleisiä: pääväriksi vaalea, 

efektiseinä tehtäisiin keltaisella tai sinisellä.

Päädyimme siniseen.

.

Jo viikon, parin päästä totean valinnan epäonnistuneeksi.

INHOAN sinistä tapettia!

Ylipäätään INHOAN sinistä väriä - miten ihmeessä tulin edes valinneeksi??

Syksylle sovittiin maalarin kanssa yläkerran rapun maalauksesta.

Käytin tilaisuutta hyväksi ja sovin myös olohuoneen uusinnasta.

Oli ilo repiä epäkelpo alas!

Uuden tapetin valinnassa luotin Pupusen makuun.

Keltaista tilalle, mitä lie huiskuheinää somisteena.
(Sorry epätarkka hailakkuus!)

Keltaistahan on myös ruokailuhuoneen päätyseinässä

(juurikin ne Tallinnasta mukaan tarttuneet

vaihtoehtoiset efektirullat),

matchaavat uuden kanssa oikein kivasti yhteen.

Joulusiivotessa ripustelin taulut seinälle.

ENNEN:

JÄLKEEN:

Uuteen ripustukseen pääsivät vain Päivi Sompin Pienen valkokukkapuun vartijat (2014), Kevätkukkapuu (2009) ja Syyspeite (2002) sekä Kirsi Neuvosen Amerikkalainen labyrintti (1993).

Sompit on ostettu huushollin kulloisenkin wipukkamäärän mukaisesti: Syyspeitteen alla loikovat ihkaensimmäiset urokseni, Kevätkukkapuun juurella edesmennyt narttukolmikko. Taannoin sähköpostittelin taiteilijan kanssa, kyselin teosta jossa olisi vain yksi koira, nykyiselle Koiralle. Sellaisia on taiteilijan mukaan ihan muutamia joskus tehtykin, mutta ei nyt tarjolla - koira on laumaeläin, siksi Sompin grafiikassa on yleensä useampia koiruuksia. 

No, en kyllä malttanut odottaa, että milloin mahdollisesti olisi taas yksinäisiä valioyksilöitä tarjolla, kipaisin Taidekeskus Mältinrantaan syynäämään taidelainaamon tarjontaa. Valkokukkapuun vartijoita on kaksin kappalein - Mies koittaa nyt sillä verukkeella kiivaasti perustella, että huusholliin pitää hankkia koiralle kaveri.

En ole heltynyt.

. . .

Vielä ainakaan...     
        

Ehkä se koira vielä tiensä meille löytää, kuin amerikkalaisessa labyrintista konsanaan... Tämä Neuvonen tarttui mukaan joltain Imatran reissuistamme, Kaakon Taidelainaamon Lappeenrannan välivarastosta. Ihan vaan värien vuoksi ihastuin, vihreää ja oranssia. Ja tykkään kyllä Mikki Hiirestäkin, ei sen puoleen... Mies ei tykkää tästä ensinkään.

Myös Sinikka Hurskainen ja Mari Leinonen ovat samasta lappeenrantalaisesta taidelainaamosta kotiin päätyneitä.

Loput taulut odottavat uudelleensijoitusta, seinät vaan tuppaavat loppumaan kesken. Paitsi se rempan alla oleva yläkerran rappu on vielä lähes tyhjillään...

Mutta tv-nurkkaus on VIIMEINKIN valmis!!!

.

Tai ainakin hetken aikaa olen tähän tyytyväinen näin...

.