Lukijat

torstai 8. tammikuuta 2015

100 päivää nuukaillen

Loppuvuodesta tellussa pyöri trailereita 100 päivän ilman viinaa -ohjelmasta. Mietin, mikä olisi haastavin projekti, mitä ilman olisi tuskaisinta olla - Mies ehdotti kohtuudessa pysymistä ruokakauppareissuilla, tarkemmin ajatellen kauppareissuilla ylipäätään.

Pöh!!

Pöh, pöh ja pöh!! Ihmisten nyt vaan pitää syödä! Ihan päivittäin, monipuolisesti ja mielellään myös suht terveellisesti. Ja jos löytää hyviä tarjouksia, ne kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Rohmuta vaikka 10 pikeepaitaa kerralla (joista tähän mennessä on käytetty kai kolmea...).

Ruokakauppaan hukkaan lähes 1000 €/kk (sis. perushygieniatuotteet ja pesuaineet sekä satunNaisia sukkalankoja, mutta ei koiranruokaa, jonka Mies hankkii eläintarvikekaupasta) - lasku on jopa pienentynyt kun käyn nykyisin n. joka toisen kauppareissun Lidl'ssä. Varsinaisiin herkkuihin (jäätelöt, kahvileivät, makeiset, limut, tuoremehut yms. "turha") ei mene juuri lainkaan, mutta juustoihin ja lihatuotteisiin ehkä keskivertoa enemmän. Inhoan suojakaasuun pakattuja perusleikkeleitä ja hankin mieluummin ilmakuivattua kinkkua tai palvelupisteestä. Myös muutaman saunaoluen ostan saunailloille, pari kertaa viikossa.

Googgeloin keskivertokuluttajan kuukausittaisen ruokalaskun suuruutta - ehkä ihan himppasen verran yläkanttiin on meitsin ruokakärryn sisältö.

Mies valittaa, että on liikaa päällepantavaa - vaatehuoneessa tulee valinnan vaikeus. Hätäisesti laskien boxereita oli päivittäin vaihdettaviksi ainakin kuukauden tarpeiksi, sukkia kolmeksi, siistejä lyhythihaisia t-paitoja (mukaan lukien ne pikeet...) vähän alle 40, kauluspaitoja tangollinen. Omia vaatteitani en alkanut edes laskea, näytti aika paljolta...

Kotiin en hetkeen ole mitään hankkinutkaan. Tavaraähky vaivaa edelleen, jota vain ylt'ympäriinsä leviävät lelut pahentavat - vaikka leluja onkin hankittu hillitysti ja painotettu samaa periaatetta sukulaisillekin. Leluja enemmän vaivaa kuitenkin ompeluhuoneen rehevyys, kankaat eivät vähene eikä ompelukone surise - ja tuntuu, että löydän jatkuvasti lisää kangaskasoja laatikoista ja kaappien perukoilta...

Ehkä sittenkin olisi syytä viettää 100 päivää nuukaillen? Jätän alet väliin ja toppuuttelen itseäni ruokakaupan hyllyjen välissä. Lankalaihiksen jo aloitinkin! Onko vähän ankeaa, ruokajämistäkin ehdin jo postata...

Miehelle en kyllä kerro mitään - nähtäväksi jää, huomaako edes mitään eroa...

PS. Kuvissakin nuukailin, vanha on. Tosi vanha.
.

12 kommenttia:

  1. Huomenta! Johan aloitit hyvinkin ruokalaihiksen, kun teit herkullista porkkanasosekeittoa. Eikä se kuulostanut ollenkaan ankealta. Sitten kaalikeittoa, kaalilaatikkoa, jauhelihamakaroonilaatikkoa, ai niin sata päivää. No kyllä keksit ja miehesikin huomaa, tai sitten ei. Enhän minäkään huomannut, että nuukuuksissasi laitoit vanhan kuvan esille:-) . On muuten kivat purkit ja kivassa kuin niille tehdyssä paikassa. Mukavaa päivää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purkit ovat edelleen samalla paikalla, nyt vain tyhjinä - Englannista pitää tietty tuoda tuliaisiksi teetä. Yhdet jos toisetkin kello viiden teeton hörpitty! :o)

      Poista
  2. Nuukailu on tietenkin hyvä asia...mutta pitäähän sitä nyt vähän jotain mielekästä välillä saada!
    Kannatan kyllä turhien romujen kierrätystä nurkista!
    Upeaa alkanutta vuotta ja auringon lämpöä täältä oliivipuun katveesta!

    VastaaPoista
  3. Mitäs suotta itseänsä kiusaamaan turhilla päätöksillä =D Minun "Mitään en osta kirppareilta-tammikuu" kesti tasan viisi päivää ja nyt on hyvä olla kun saa rauhassa mennä kiertelemään ja katselemaan tarjontaa =)

    VastaaPoista
  4. Jos alkaa tuntua liian ankealta, ei kannata jatkaa :) Ruuan terveellisyydestä, maistuvuudesta ja laadukkuudesta en tinkisi, mutta se ei aina tarkoita kallista. Tavaran suhteen sitten, no jokainen tekee niin kuin itselle sopii, oma heikkouteni on ne langat!

    VastaaPoista
  5. Itse olen jo niin pitkään viettänyt "älä osta mitään"-päiviä (ja viikkoja ja kuukausia ja kohta varmaan vuosiakin), kun en vaan kertakaikkiaan näköjään osta mitään. Eikä se ole edes mikään harkittu päätös, vaan päinvastoin. Tosissani välillä etsin (esim. just niitä vaatteita) ja haluaisin löytää, mutta kun ei vaan löydy. Ja hyvä niin, koska riittäis sitä raivattavaa entisissäkin (jotka kylläkin lähinnä on poikien pieneksi jääneitä juttuja, joille en ole saanut aikaiseksi tehdä mitään).

    Ruokamenoista en osaa sanoa, mutta pienet nekin kyllä on entiseen nähden. Niinkuin kaikki muutkin kulut sen jälkeen, kun vanhempi poika muutti pois kotoa. (Mielelläni olisin vielä pitänyt, mutta ihan selvästi on tuntunut mm. siinä, että kukaan ei enää vietä pitkiä aikoja lämpimässä suihkussa ja yksi iso telkkarikin on vähemmän käytössä. Plus tietokoneen viemät sähköt ja muut, jotka ihan selvästi tuntuu, vaikkei niitä sen kummemmin ole ajatellutkaan).

    Jaa niin että tätähän sää kysyit :D (sori, innostuin taas kirjoittelemaan..)

    VastaaPoista
  6. Minun viime vuosi oli paljonkin nuukailua opiskelijan varoilla, eli itselleni en paljonkaan hankkinut, siis vaatteita, kosmetiikkaa tms. Toki mies on töissä ja yhteistä taloutta eletään, olisin siis voinut hankkia niin halutessani :)

    Ruoka ostoksilla en juurikaan tingi, ainakaan laadusta, ostan luomuna jos saan ja lähituotteita, toki ne on kalliimpia, mutta yrittäjän näkökulmasta tätä elämää eläneenä tiedän, kuinka tiukassa se leipä yrittäjillä on :) Valmisruokia kartan, vain ihan akuutissa hätä tilanteessa voin sellaista ostaa!

    Viidestä lapsesta enää nuorin on kotona ja komppaan Annukkaa siinä, että kun pojat muutti omilleen, ruokakulut tipahtivat huimasti :D Sähkö on varmaan sellainen minkä käyttöön voisi kiinnittää huomiota...laturit pois seinistä, tietokoneet kiinni kun ei käytetä, tv pois päältä kun touhutaan muuta (monessa kodissa se on aina päällä) : P

    Jotta tämmösiä ajatuksia nyt tupsahti tulla : D : D : D

    VastaaPoista
  7. Olen viime aikoina lopettanut turhat ostokset, ennen oli tapana lähteä kaupungille ja ostaa vaan ostamisen ilosta. Järjetöntä...Nykyään ostan vain, kun tarvitsen jotain. Jottei nyt ihan tylsäksi mene, niin jos joku juttu selkeästi huutaa mun nimeäni niin ostan pois..aika vähän niitäkin ollut viime aikoina. Toisaalta tuhlaan kirjoihin ja kahviloihin, mutta nehän tuottaa iloa.
    Sen kummemmin kommentoimatta sun hamstrauksia ja sulovilen-ilmiöitä, tsemppaan!!!

    VastaaPoista
  8. En kyllä pystyis jättään alennusostoksia tekemättä...en siis tykkää varsinaisesti shoppailusta mutta tänään esim. ohimennessä kävin kattoon Lindexin lastenvaatteet...ja niin lähti mukaan -50% tytölle tulevan vuoden juhliin kaks juhlamekkoo ja pöljänä oisin itteeni pitäny jos oisin jättäny ostamatta ja parin kuukauden päätä ostanu koltut normihinnalla :D. Sitä oon kyllä nyt harrastanu, etten IHAN jokaista alelapullista tavaraa kotiin kanna siks että saa halvalla mutta on siinä harjoteltavaa vielä :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos KässäRitu, Susanna, Sude, Heidi, Annukka, Tuitiina, Iloinen kulkuri ja Sanna-Mari!
    No varsinaiseksi tiukkapipoksi meitsiä ei voi sanoa ja helposti annan periksi kiusausten edessä - tuskin tästä mikään nälkäkuuri säkissä ja tuhkassa tulee!! Mutta järjen koitan pitää päässä ja kukkaronnyörejä vähän kireämmällä, ihan jo testatakseni, pystynkö!! :o)
    Ehkä raportoin myöhemmin, ehkä en - sortumisia tai suoraselkäisyyttä, saapa nähdä... :oD

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa hyvältä! Itselläni on 4 kuukautta karkitonta ja saman verran shoppailukieltoa koskien vaatteita ja kenkiä. Alusvaatteita ja sukkia saa ostaa jos on pakottava tarve. Kerran viikossa saa syödä leivoken tai jotain hyvää, muttei karkkia. Vaatepuolesta selviöän helposti, muun kanssa vo olla tiukkaa.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Marle!
    Tsemppiä kvartaaliprojektiisi!!!

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!