Lukijat

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Tupaan tulematta -lahja?

Miehen Serkkuplikka rakennutti talon kotipirttinsä viereen, maalle, keskelle ei mitään. Käytiin siinä naapurisssa hakemassa lankkukuormaa ja AJATELTIIN samalla käydä kyläilemässä ja syynäämässä nurkat - kivahan on aina nähdä uutta ja laitettua!

Tupaantuliaisiksi tein (Miehen ehdotuksesta) "raidallisen kaitaliinan". Anopille soittelin, kyselin talon värimaailmasta (Anoppi käväissyt kerran sisäänmuuttovaiheessa), vaaleaa oli kuulemma.

Tarkoitukseni oli tehdä keväinen ja ehkä pikkuisen pääsiäishenkinen liina: haaleankeltaista, vaaleanvihreää, hennon vaaleanpunaista, aavistus sinervää. Hah, eihän meikäläisella niin hailakoita kankaita ole, kirkuvan kirkkaita ja syviä syysväreja vainen.

Etsin siis vähiten värilliset: herkkusieniä, siitakkeita ja sipuleita, kattopäreitä ja pääsiäisen kunniaksi muutama kananen. Yleissävyksi voisi kai sanoa punervan rusehtava?

 
Taustakankaaksi traktoreita, voisi kääntää esiin vaikka Serkkuplikan poikain synttärikemuissa. (Kasvikankaat Kankainen Forssasta, kanaset jostain messupöydästä, päreet ja traktorit Eurokankaasta.)

Lopputulos NIIIIIIN mieleinen, värit hivelevät omaa silmää! Koko 35 * 133 cm, kankaiden välissä ohuen ohut vanu. Yleensä käytän niin paksua välivanua, että maitotölkit ovat vaarassa kellahtaa kumoon - ohut näyttää (yllätyksekseni) ihan hyvältä, vaikka littanaksi epäilin.

En raaskinut heittää rippuja roskiin, koostin jämistä pannunalusen. Ei pannulappu - niin tömäkkä jämäkkä, ettei ripustuslenkki tuntunut hyvältä idealta. Koko 26 * 26 cm, välissä kuumuutta kestävää huopaa ja vielä se paksu vanukin, jota en vaan voi jättää rauhaan.

Kun lankut oli lastattu, Mies selvääkin selvemmin vihjaili tupatarkastuksesta... Vaan kuinkas kävikään? Harvoin sitä tuntee itseään niin persona non grata - ei kutsua naapuriin!! Mietin, pitäisikö liina kuitenkin antaa, tupaantulemattomuuslahjana? En antanut.

No, kai sille vielä paikka löytyy, jollekulle sellaiselle, joka tykkää traktoreista... Ei omaan pöytään, ettei pihaan kohta ilmesty Zetoria tai David Brownia tai Hanomagia. Ihan riittää, että pihaan ilmestyy (niistä haetuista lankuista) LIITERI! Yhtään ei auta, että saan kuulemma itse SUUNNITELLA sen - olin enemmänkin suunnitellut olohuoneen remppaa, joka JÄLLEEN siirtyy miehisempien remontti-ideoiden alta....

PS. Myönnän, että liiteri on ihan perusteltu (ja itse olen sitä asiaa ajanut jo vuosia), klapeja on poltettu melkoinen määrä kuluneen talven aikana . Kiitos puiden ja uuden pannun, Miehen arvion mukaan öljyä on talven aikana mennyt vain n. 300 litraa aiempien talvien n. 1500 litran sijasta. Eli kai sitten jaksan vielä odotella oh-remppaa ainakin yhden vuoden lisää, ei tunnu enää missään...

PPS. Ihanat munakupit muutaman vuoden takainen Siskon  Veljenvaimon tuliainen Islannista. Supersöpöt!

17 kommenttia:

  1. Olipas kurja juttu! Ehkä rouvalla huono päivä? Kämppä sekaisin?
    Heidän menetyksensä silti, jäivät kaunista ja kivaa liinaa paitsi.

    VastaaPoista
  2. Joskus sitä vaan tuntee olevansa ilmaa ja todella persona non grata. Tilanteesta on vain pyrittävä poistumaan tyylikkäästi. Todetaan, että vika ei ollut minussa - tässä tapauksessa sinussa - niin annetaan sen painua unholaan ja jatketaan puhtaalta pöydältä seuraavalla kerralla tavatessa.

    VastaaPoista
  3. No ohhoh! Siinä ei kyllä ollut sosiaalista pelisilmää serkkuplikalla ollenkaan.
    Mutta meit on niin moneksi :/

    VastaaPoista
  4. Ihanat viemiset sulla oli valmiina ;) Ei tienny serkku mistä jäi paitsi ! mukavia liiterin suunnittelu hetkiä sinulle ♥

    VastaaPoista
  5. Niin makeat tuliaiset eivätkä kelvanneet! Taidan kutsua sinut meille tupaantuliaisiin...

    VastaaPoista
  6. Pitäköön tunkkinsa!
    Minäpä olisin turauttanut kahveet, kun ihan naapurissa poikkesitte. Ompelukoneen kanssa ollaan taas hyvissä välilöissä, vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oltaisiin oltu kolmisin liikkeellä, oltaisiin poikettu (ihan kutsumatta teillekin!!), vaan appivanhemmat mukana. Ompelukone osoittautui taas ihan kaveriksi pitkän tauon jälkeen, meillä oli oikein hauskaa yhdessä. :o)

      Poista
  7. On kyllä silmiä hivelevän väriset ompelukset!

    VastaaPoista
  8. On muuten veljenvaimon tuliaiset, ei minun:) Yhteisellä matkalla kyllä oltiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissus sentään, anteeksi, niinpä olikin! Sinä toit ne tullessasi reissun jälkeen - vanhemmiten muisti pätkii... Korjasin HETI!!

      Poista
  9. Olipa töykeää käytöstä. Onneksi et antanut tuparilahjaakaan.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Rva Kivitikka, KristiinaS, Pepi, Riitta, Tiinatei, Terhi, Anne, Iloinen kulkuri ja Onnenpähkinäinen! :o)
    Tuparit on kesällä, niitä odotellessa....!! :o)

    VastaaPoista
  11. hahaa mistä jäi paitsi! Mitäs ei laskenut tupaan! Ihana oikein hälle!

    VastaaPoista
  12. Minulla vähän samat ajatukset, kun Amalialla, että ha haa, mistäs jäi paitsi. Kaunis kaitaliina, kivoja kankaita olet löytänyt, menisi kivasti keittiön pöydän kaitaliinana. Niin on ruokaisat kankaat.

    VastaaPoista
  13. Kiitos Amalia ja KässäRitu! :o)
    Ha-haa, nythän meitsillä on aikaa tehdä OIKEASTI vaalea kaitaliina OIKEISIIN tupareihin!! ;o)

    VastaaPoista
  14. No höh. Kait sitä nyt ois voinut vaikka pikakahveille pyytää, vaikka varsinaiset tuparit onkin kesällä?
    Kauhiaa, jos ennen tupareita ei sais vierailla ollenkaan - meillä ei tupareita/harjakaisia ole saatu reilussa kuudessa vuodessa järjestettyä. Aika hiljaista olis kyläilyrintamalla ollut :-D

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!