Lukijat

lauantai 31. tammikuuta 2015

Voileipäkakkuvillasukat

"Tilasin" sukujuhlista kuulua Veljenvaimonsiskon ja Veljenvaimonsiskonmiehen voileipäkakkua Pupusen kemuihin, vaivanpalkaksi tein villasukat.

Meitsiltä sukka luonnistuu niin paljon leipomuksia helpommin! Olipa rentouttavaa ottaa sukkapuikot esiin pipoputken jälkeen! Mieli ja sielu lepäävät, sukan varsi venyy kuin itsestään.

Olen kovin mieltynyt tähän "omaan" malliin, sitten ekojen jämälankasukkien tein viime vuonna samaan tyyliin kymmenisen paria, lähinnä lahjoiksi. Muut eivät välttämättä niin tykkää nilkasta löysähköstä mallista, itse tykkään niin neuloa kuin käyttääkin.

Koko 38/39, 135 g.
Seiskaa ja Polkkaa.

Koko 43/44, 169 g.
Seiskaa ja Tweediä.
 .
Perheen nuorimmaisellekin oli tarkoitus tehdä, mutta kolmen puretun epäsointuisan väriyhdistelmän jälkeen päätin kysyä ihan suosiolla lempparivärit. Perästä kuuluu - sitten voinenkin puhua voileipäkakkuvillasukkaperheestä?

Nyt koetan pidätellä itseäni, etten iskisi hampaitani kakkuun jo ennen ensimmäisten vieraiden saapumista...

perjantai 30. tammikuuta 2015

Usvaa

Voi mikä pöljä olenkaan! Usvaa sukkalangaksi, haloo!!?? Juu, on kyllä sama koostumus kuin Seiskassa, mutta lankahan on käsinpestävää! Niin löyhäkierteistä, että takuulla huopuu konepesussa.

Ajattelin sitten sitä omaa pipaa (samalla mallilla kuin Miehelle ja Pupusellekin) yritellä - minähän kun en ole mikään hikinuppi, että joka käytön jälkeen pitäisi koneessa pyöritellä...

No juu. Kerällä lanka näytti paremmalta kuin neuleena, sävy on ihan liian kylmä meitsille, kuvittelin oranssisemmaksi. Sattui vielä sininen aloitusreuna, väri ei istu vähänkään tähän naamavärkiin. Tein perään toisen, elättelin toivetta oranssin isommasta osuudesta - katin kontit, sitäkän vähään ja vielä enemmän sinistä! Huolisivatkohan Äiti ja Anoppi vai veisinkö alkoholistien yömajaan?

Otin sitten ruskean puikoille, josko siitä saisin itselleni sopivan. Juu, ei - värissähän on ihan ikälopputatsi! Liekö lankakin ollut ohuempaa, vai saiko illan jäätanssin vapaaohjelma puikot pinkeämmiksi - malli on tiukempi ja matalampi kuin värikkäämmät versiot, lankaakin kului vähemmän. Ja se kirjavampi koko olisi sopivamman kokoinen tähän kuulaan...

Värikkäät 47 g, limanuljaskan värinen 43 g.

Pipat tein suositusta (5-6) pienemmällä puikolla (eka "kuvio" 3½, mössäle 4½), mistä johtuen en juurikaan kärsinyt Susanin mainitsemasta ongelmasta, sain kaikki säikeet puikolle vaivattomasti. Muutenkin lanka oli miellyttävää neuloa. Kyllähän minä tätä vielä niihin sukkiinkin kokeilen, ihan vaan itselle, kokeeksi!! Lisätäkseni usvaisia pettymyksiä...?

tiistai 27. tammikuuta 2015

Faaria viluttaa

Äiti puhelimessa mainitsi Isän olevan kylmissään.
Tein sitten sukat, koko 44/45, 121 g Seiskaveikkaa.

Ei ne kyllä juuri lämmitä, sukat täällä, Faari siellä.
.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Hirvaspipo

 
No niin, Mies sai toivomansa oranssin pipon metsälle.

Edellisestä onkin jo useampi vuosi - se oli sitä aikaa, kun hirvestyspipojen piti olla kirkkaanpunaisia. Pipalankana oli Nalle, malli perinteinen 2o-2n, mukavan ohut ja oikein kivan näköinen! Vaan kun pipa metsässä rymytessä hikosi, se venyi. Ja venyi. Venyi venymistään... Mies valitteli, että tähtäys on vaikeaa, kun passissa ollessa pipa valuu silmille - ajomiehenä pelkäsi kompastuvansa pipon helmaan...

Silloin päätin, että enää IKINÄ EN TEE villapipoja, en ainakaan Miehelle!! No, kai päätökset on tehty pyörrettäviksi? Onnistunut sytomyssymalli houkutteli yrittämään...

Lankana tällä kertaa Seiskaveikka hyvän pesunkeston vuoksi, pipahan lentää koneeseen jokaisen käyttökerran jälkeen.110 s, ekat 5 krs 3½ puikoilla, pipo-osuus 4½ ja päälaella 3½ sukkapuikot. Langanmenekki 67 g.

Pupunen sovitteli pipaa, halusi samanlaisen. Pyysin valitsemaan langan korista - etukäteen jo arvasin, mikä väri sieltä nousee: punainen, Pupusen lemppariväri. 85 s, 3½ sukkapuikoilla, 37 g. Olisi voinut olla vähän syvempikin, mutta seuraava sitten... Pupunen on valmistumisesta asti istunut pipa päässä kuin mikäkin räppäri!

Ehdotin molempiin fleecevuorta, mutta kumpikaan ei innostunut. Saapa nähdä, kun otsalohko alkaa kutista... Taitaa vielä kolmaskin päätyä puikoille, haluan itsekin samanlaisen! Ehkä keltainen, niin saadaan kunnoin värisuora!! ;o)

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Rustiikit pipat

Pari pipaa lankalaihiksen ja sytomyssytempauksen merkeissä. Rustiikkista lähinnä vain langan nimi, Mat rustik (50% puuvilla, 50% akryyli), väri pellava.

Sen kummoisempia ohjeita ollut, tähän sain idean Novitan raparperisukasta (Novita sukkalehti, malli C), 105 silmukkaa, 59 g.

Päässä ihan uskomattoman mukavan tuntuinen - samalla systeemillä taidan tehdä vielä Miehelle hirvestyspipon, jota on kysellyt jo jokusen talven. Oranssina, tietty.

Tähänkään ei mallia - jos tekisin toisen, aloittaisin päälakikavennukset paaaaljon aiemmin, tulisi nätimpi. Yllätyksekseni pääni ei kuitenkaan ole saman mallinen Tupperwaren kulhon kanssa, näytti nimittäin paremmalta omassa kuupassa. Sata silmukkaa, 57 g.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Taas rempataan!

Juu, remppaus jatkuu - ei vaan edelleenkään sisätiloissa, kuten toivoisin...

Jotakuinkin viitisen vuotta sitten vaihdettiin keski- ja yläkerran etelän ja idän puoleiset ikkunat (olohuone, keittiö, makuuhuone ja ompeluhuone, yht. 7 akkunaa), loput jäivät odottamaan aikoja parempia.

No, ei ole elämä sen auvoisampaa, rahatilanteesta puhumattakaan! Päätimme silti panna viimein myös lännen ja pohjoisen suuntaan osoittavat fönsterit uusiksi (ruokailuhuone, Pupusen leikkihuone, eteinen, Pupusen makuuhuone ja ylätasanne).

Miehen pontimena on jälleen energiansäästö, mutta kyllä meitsiäkin miellyttää, että saadaan tölliin yhtenäinen ilme. Tai siis ainakin sitten saadaan, kun vielä jonain päivänä raskitaan uusia kuistin ja kellarin glasit! Kävin lottoamassa, asiaa jouduttaakseni...

Akkunalähetys tuli jo, Tiivin miehet vasta ensi viikolla.

VILAKKAA VIIKONLOPPUA!
 (Ja sitten lämpenevää, kiitos - ainakin asennuspäivänä!!)

perjantai 23. tammikuuta 2015

Viritettyä arkisafkaa

Aina ei kaapista löydy ihan sitä, mitä tarvitsisi - mutta jotain sinne päin!

Kun ei kotipakastimessa löytynyt mitäänsanomattomia keittojuureksia, kippasin soppakattilaan pussillisen Lidl'n maustettuja pannuvihanneksia  Johan alkoi olla makua ja näköä (broilerjauhelihakeitto) - jatkossa en muuta enää käytäkään!

Ja kun pakastimen vihannespussivarastoa ei ollut ehditty täydentää, wokissa korvikkeena kävi hyvin hedelmäcoctail (broilernuudeliwokki). Koira oksensi olohuoneen lattialle, mutta muille maistui.

Mitähän tarjoan ensi kerralla hedelmäsalaatin sijasta? Pakastepapuja? Hillosipuleita?

Liki legendaarinen avokadopasta á la Alexander Gullichen satunNaisen arkisesti sovellettuna:
1 valkosipulinkynsi => 1 yksikyntinen valkosipuli
½ chiliä (poista siemenet)
1 limetti => ei haittaa vaikka jäisi poiskin, tällä kertaa kuitenkin löytyi jääkaapista
2 kypsää avokadoa => 3-4 kypsää avokadoa
suolaa => kasvisliemikuutio
mustapippuria => paljon mustapippuria
loraus oliiviöljyä => pari ruokalusikallista vihreää pestoa...
kourallinen basilikaa => ... korvaa oliiviöljyn ja basilikan
1 dl raastettua pecorinoa => mitä tahansa juustonkannikkaa raastettuna...
1 dl raastettua parmesania => ... mutta voi jättää poiskin, ja korvata vaikka kypsällä broitsulla
400 - 500 g spagettia => pussillinen rakettispagettia
lisäksi: loraus ruokakermaa

Mielestäni parempaa  kuin alkuperäinen AG-pasta! Ohjeesta poiketen (joka on eRRRRRittäin runsassuolainen) omassa versiossani ei ole lainkaan lisättyä suolaa. Raketinpätkät keitän kasvisliemessä; pestosta, valkosipulista, pippurista ja juustosta tulee riittävästi makua sinällään ja kastikkeeseen lisätyn suolaliemen sijasta ruokakerma pyöristää maut mukavasti.

Kaikki edelliset maistuivat myös Pupuselle (ylipäätään kaikki maistuu paitsi hernekeitto ja kaurapuuro).

Vaan jos Pupusen ruokatoiveita noudatettaisiin, joka toisella aterialla syötäisiin katkarapukeittoa (vuorotellen kanakeiton kanssa). Katkis valmistuu nopeasti ja helposti: pussikeittoon lisätään 2½ desiä katkoja ja loraus puristettua sitruunaa tai limeä. Maistuu kyllä meitsillekin!

torstai 22. tammikuuta 2015

Likeltä liippasi

Olipa käydä ohraisesti...

Männä suvena vaihdettiin lämmitysmuotoa: öljylämmityskattila vaihdettiin öljy-puu-yhdistelmään, jossa mahdollisuus sähköön (sähköä käytetään vain jos maailman öljy- ja puuvarannot ehtyvät) sekä aurinkopaneelivaraus (aurinko paistaa aina, risukasaankin - kunhan  vaan ne paneelit hankitaan ensin). Lämmitämme tällä hetkellä ensisijaisesti puulla, ja jos Mies ei ole heittelemässä klapeja pannuun, niin öljyllä.

Mies tyhjensi tuhkat pesästä, ihan mustat ja kuolleet, ja nosti sangon ulos roskapöntön päälle. Normaalisti vie suoraan talon taakse metalliseen tuhka-astiaan, vaan nyt oli ikävä ilma, sisäjalkineet, ei takkia - ja kiire keittelemään eukolleen aamukahvia.

Mies saa kahvit pöhisemään, kattaa pöytää, kun ovikello soi. Kaksi vähän toisella kymmenellä olevaa tyttöstä seisoo oven takana: "Teidän roskis on liekeissä!". Mieheen tuli vauhtia!

Heräsin ovikelloon, könysin alakertaan ajatuksena valittaa huonosta pilasta. Miestä ei vaan näkynyt missään, oli pihalla sammuttamassa lieskoja - sulanut muovi palaa iloisesti eikä meinaa sammua niin millään! Koko tienoo ja vähän talokin kärysi palaneelle muoville...

Sikälihän vaara ei ollut kovin suuri, että tölli on täyskivitalo, se ei pala - mutta mustuu kyllä! Nyt säästyimme talon uudelleenmaalaukselta - ja miten se talvipakkasilla olisi onnsitunutkaan?  Aika noloa, jos kylälle päin osoittava seinä olisi juhannukselle asti liekkien nuolema!

Alkusammutuksen ja aamukaffeitten jälkeen soitimme lähikouluille ja pyysimme rehtoreilta apua nokkelien tyttöjen tunnistamiseksi ja tavoittamiseksi - kiitosta voisi antaa julkisesti vaikka koko koulun kuullen ja omalta osaltamme haluaisimme kiittää vielä mekin.

Tekijät tavoitettiin! Vein koululle tytöille kiitoskortit pienten lahjakorttien kera. Pieni palkkio fiksusta ja vastuulisesta toiminnasta - KIITOS AINO JA SARA!

PS. Roskis-kuvan punaiset teipit Mies lisäsi eilen sammutuksen jälkeen, että hökötys pysyy koossa poiskuljetukseen asti. Tänään Kiertokapula toimitti jo uuden roska-astian ja tuhkan siirtelyynkin on uusi paloturvallisempi väline.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Muumitalo ja lankalässähdys

Käväisin kylillä, Pupuselle kypärää, mailaa ja luistimensuojia hakemassa. Hah, tiesittekö että mailassa pitää tietää PUOLISUUS? Minä en tiennyt - vaan nyt tiedän Pupusen pelaavan right-mailalla vaikka onkin oikeakätinen. Mystisiä, miehisiä juttuja, kummia kerrassaan.

No, en voinut olla poikkeamatta samalla kytsimään viimeisintä Muumitalo-mukia. Tänä vuonna vietetään Muumien 70-vuotisjuhlavuotta, Tove Janssonin ensimmäinen Muumi-kirja julkaistiin vuonna 1945. Muumitalo-muki pohjautuu "Kuka asuu Muumitalossa" -tarinaan. Löytyihän se! Mukin mukana tuleva pahvinen katto on älytön lisuke, ärsyttävä turhuus, joka melkein sai jättämään mukin hyllyyn. No, maltoin  mieleni.

Reissu oli turmiollinen lankalaihiksen näkökulmasta! Kävin syynäämässä Seiskaveikan uutuusvärit - rumia, varsinkin se ällö hailakka oranssi on ihan järkyttävintä ysäriä - siihen aikaan trendinimi taisi olla "lohenpunainen". Vai olikohan se kasaria? Vuosikymmenet viuhuvat ohi... No, otin pari Seiska-kerää, ihan vaan täydennykseksi.

Mutta kun olisikin jäänyt siihen! Hoksasin kuitenkin hyllyssä kirjavaa Nalle Taikaa yksivärisen hinnalla ja meinasin villiintyä - ihan selvä hinnoitteluvirhe, joka pitäisi heti hyödyntää. Värit olivat kuitenkin omaan makuuni sen verran platkuja, että mukaan lähti vain yksi kutakin sävyä. Ihan vaan periaatteen vuoksi.

Lankahyllyjä pöyhiessäni Pupunen oli parkkeerattu kärryssään kauemmaksi, oli tutkinut massakorien lankatarjontaa hänkin. Kun käännyin, heilutteli käsissään Usvaa ja Impivaaraa - vaati ostamaan! Impivaaran skippasin, mutta Usvassa näytti olevan sukkalangan koostumus (75% villa, 25% polyamidi), ehkä sitä voisi käyttää yksivärisen seiskan raitavärinä? Ihan vaan kokeeksi - varsinkin kun sai 4 kerää kympillä!

Eli lankalaihis koki heti tammikuulle kilon tappion! Täytyy siis heilutella puikkoja ahkerammin!!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kortit

 Koko viikonlopun suurin saavutus:

Askarreltiin Pupusen kanssa
SYNTTÄRIKUTSUT!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Rättitrauma

Yksi iljettävimpiä asioita, joita elämäni varrelta voin muistaa: Chifonet. Värillä ei väliä - sininen, punainen, keltainen ja vihreä saavat ihan yhtä varmasti ravistelevia kauhunpuistatuksia aikaan. Lisäksi tulee oksennusrefleksi, jos rätti tulee haisteluetäisyydelle - riippumatta sitä, onko käytetty vai käyttämätön

Wettexeillä on jokseenkin samanmoinen vaikutus, asteen lievempänä.

Rättiprobleemi oli jokseenkin ylittämätön, kunnes markkinoille tulivat mikrokuituliinat. Puhdistuskyky on vakuuttava, suorastaan riemastuttava. Pyykkikoriin niitä sinkoilee vähintään yhden rätin päivävauhdilla.

Kun kässyttelijät villiintyivät bambu- ja puuvillaräteistä, olin järkytyksestä suunniltani! Haisevia bakteeripesiä, IKINÄ en tee.

No en tehnyt! Mutta sain! Rva Kivitikka haastoi rättifobiaisen! Pari kuukautta sitä tuijottelin...

Sitten päätin ottaa härkää sarvista: kun teen väriin sopivat uudet verhot keittiöön, otan käyttöön. Kankaankin ostin, toteutukseen vaan meni vielä useampi kuukausi... Kun kappa oli viimein valmis, en enää löytänyt rouvan bamburättiä!

Hyvin oli pantu talteen, löytyi joulun alla siivotessa ompeluhuoneen "aarrekorista", jonne talteenpantu kaikenmoisia erikoisuuksia ja innostavia löytöjä, rintarosseista kristalliprismoihin.
Taas piti totutella pari viikkoa ajatukseen tiskipöydän kulmalla roikkuvaa rättiä ihmetellen. Viimein voitin ennakkoluuloni - ja totesin rätin varsin toimivaksi! Ja pesujen myötä vain paranee käytössä.

Kukapa olisi uskonut, että joskus rättiä vielä itsekin väkertäisin!? Lankalaihiksen merkeissä päätin hukata viimeisetkin puuvillalangat. Muutamakin malli meni purkuun, kun reikäisä mallineule toi mieleen Chifonetin! Tämä on aika tiivis, mutta ehkä röpyliäinen pinta lisää puhdistustehoa? Ja pesuun tämä kuitenkin aina päätyy jo yhden käyttökerran jälkeen.

Mallissa sovellettu Alizarine-ohjetta kolmosen puikoilla (74 s, vain yksi reunasilmukka, ei ainaoikeaa alussa/lopussa), reunassa keränloppu keltaista kiintein silmukoin. Koko n. 28 * 28 cm, 45 g. Sorry, kuva taas salaman haalistama. :o(

Tunnen ylittäneeni itseni! Kiitos Rva Kivitikalle tajunnan laajentamisesta!

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Rinsessat

Näkyy sytomyssyjä tulevan edelleen pareittain.

Varastoista löytyi iskemätön kerä mustaa Novita Kotiväki - lankaa. Kun jostain osui silmiin, että lanka sopii erityisen hyvin Ullan Rinsessa-pipoon, otin puikoille. Vaikka en suuremmin tykkää ohuista langoista ja vielä vähemmän mustasta, ei nyt tuottanut tuskaa ollenkaan. Päinvastoin, oli oikein miellyttävää neuloa! Ehkä osansa oli helpolla, mutta silti aika näyttävällä 4 kerroksen mallineuleella - jokaisen jälkeen kun ajatteli, että vielä yhden väkerrän... Ja jo kohta pipa olikin valms!! Tuntuu muuten tosi kivalta päässä!! 2½ pyöröillä, 49 g.

Piti sitten samaa mallia kokeilla vahvemmallakin langalla, (sittemmin kirpparilla myydyn) pitsitopin peruja löytyi useampi kerä Mat Rustik -lankaa (50% puuvilla, 50% akryyli), Karnaluksista. Vyötteen puikkosuositus oli 4, mutta tein puolta pykälää isommilla, että on varmasti pehmeä (ekat kerrokset 3½, pitsiosuus 4½). No, turhankin pehmeä, seuraava suositusten mukaan. 100 s, 44 g.

Puolen tusinaa stomyssyä koossa, ainakin muutamaan vielä riittää "varastolankoja" - vaan jotain muuta välillä, tai alkaa kyllästyttää (itseänikin...)! ;o)

tiistai 13. tammikuuta 2015

Kestävää kehitystä muumeillen

Veljenvaimo niistä vinkkasi jo syksyllä, vaan vasta hoksasin Cittarin tiskin alta!

Pyrin käymään ruokaostoksilla omien kassien kanssa, suosikkikaffeepussikoriini mahtuu useampikin kangaskassi kauppareissulle mukaan. Aina ei kuitenkaan muista, ei eilenkään - muovikassia hamutessa pisti silmään tuttu hahmo...

Kiersin sitten kaikki kassapisteet vaihtoehdot syynäten ja tarvetta arvioiden. Juu-u, 3 kassia ostokseni vaatisivat ja justiinkin 3 mallia oli tarjolla. Nämä tuskin jäävät seuraavilla shoppailureissuilla kotiin...

Kestokassien takana on helsinkiläinen Blue House Oy (nimi tullee Muumitalosta??), kasseja on kaikkiaan 7 erilaista. Tuskin kotimaista, mutta hyvä ostos kuitenkin! Kaupanpäälle iloinen mieli.

Tämä ei ole mainos, ihan itse maksoin!! Kolmisen euroa kipales.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Luettua 2014

Joululahjakirjat ovat päätyneet yöpöydille luettaviksi. Vanhaan tapaan kirjaan edellisvuoden luetut omaksi postaukseksi siinä vaiheessa, kun alkaa uutta lukulistaa pukata sivupalkkiin.

Kirjamakuni on yhtä epämääräinen, epäjohdonmukainen ja muutenkin epäilyttävä kuin aina ennenkin...

12/2014
Kirsikka Arkimies: Terveisiä sijaisperheestä! Yhdessä lapsen parhaaksi
Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen
11/2014
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä
10/2014
John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon
09/2014
Katri Lipson: Kosmonautti
Antonin Varenne: Fakiirit
Andrea Camilleri: Hämähäkin kärsivällisyys
Liisa Nevalainen: Ruusunpunaiset silmälasit
08/2014
Patricia Cornwell: Punainen usva
Marko Kilpi: Elävien kirjoihin
Colin Dexter: Viimeinen puhelu
Jussi Adler-Olsen: Vanki
07/2014
Tess Gerritsen: Eloonjäänyt
Anna Jansson: Murhan alkemia
Camilla Läckberg: Merenneito
Camilla Läckberg: Kivenhakkaaja
06/2014
Anne Holt: Kasvoton tuomio
Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
05/2014

Lilly Korpiola: Pitkä tie äidiksi
Åke Edwardson: Winterin viimeinen talvi
Kjell Ola Dahl: Hyiseen veteen
04/2014
Harlan Coben: Pakopaikka
Harlan Coben: Ruma totuus
Linn Ullmann: Aarteemme kallis
Doris Gercke: Snapsia lapsille
03/2014
Åsa Larsson: Uhrilahja
Arne Dahl: Pimeyden kutsu
Mari Jungstedt: Hiljaisuuden hinta
Liza Marklund: Panttivanki
02/2014
Liza Marklund: Ajojahti
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Milan Kundera: Kiireettömyys
Eve Hietamies: Tarhapäivä
01/2014
Eve Hietamies: Yösyöttö
Jo Nesbø: Lumiukko
Jo Nesbø: Lepakkomies
Jung Chang: Villijoutsenet - kolmen kiinattaren tarina

Miehiseen makuun:

Mies on huolissaan lukemattomuudestaan! Lukenut vuosikymmeniä poliittista historiaa ja merkkihenkilöiden elämäkertoja suht tasaiseen tahtiin, vaan nyt eivät nappaa (lukemattomien hyllyssä lähes hyllymetrin verran sitä laatua odottamassa). Eikä oikein tiedä, mitä lukisi niiden sijaan.

Coco Chanelin kanssa kamppaili kuukausitolkulla, AC/DC -elämäkerran luovutti puolen vuoden sinnittelyn jälkeen kirpputorikuormaan, samoin taitaa käydä Black Sabbathillekin, ei vaan etene.

Alkaa ehkä pikkuhiljaa taipua suostutteluuni kokeilla dekkareita...

12/2014
Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari: Legioonalainen Peters - Norsunluurannikolla
10/2014
Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari: Legioonalainen Peters - Tarkka-ampujan tähtäimessä
09/2014
Axel Madsen: Coco Chanel
07/2014
Miisa Linden ym.: Kirvestie 22 - Kalle Päätalon koti
05/2014
Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari: Legioonalainen Peters - Aavikon kettu
02/2014
Barbara Demick: Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa
01/2014
Walter Isaacson: Steve Jobs

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Pari lisää

 Pari sytomyssyä lisää langanjämistä:

Mustaa vyötteetöntä Novitan puuvillalankaa, raidat Puro Batik keränlopusta. 128 s, langanmenekki 55 g. Resori 1o-1n kiertäen 2½ pyöröllä, muuten kolmosen pyöröt, sädekavennus kolmosen sukkapuikoilla. Tästä tykkään!

Toinen keränloppu mustaa, eri laatu, vyötteetön tämäkin, Puro Batikissa vaihtui juuri sopivasti pätkäväri, joten jatkoin sillä. Vaan kuinkas kävikään? Ensin loppui Puro ja kohta perään mustakin - onneksi löytyi keränloppu Puroa toisessa värissä (jämiä Äidin hartiahuivista), jatkoin sillä. Pitihän raidoituksen päättymiselle saada joku "järkeenkäypä" syy, joten pikainen päättely "päälakilaatalla"! Resori 2o-2n 120 s 2½ pyöröillä, suora osuus 130 s kolmosilla, 57 g. En niin tykkää.

Puuvillalankoja jäi niin pieni mytty, ettei viidettä tule. Ellen osta lisää puuvillaa - mikä ei ehkä olisi ihan alkuperäisen lankalaihisteluni idean mukaista...

Puro Batikin jämät peräisin taannoisista "koemielessä" tehdyistä mökkisukista.
Keskiaikamarkkinoilla  oli myynnissä Puro Batik -sukkia, kivan näköisiä ja ihanan pehmoisia. Mutta mitä järkeä on tehdä ja käyttää sukkia, jotka eivät lämmitä vaan hiostavat (100% akryyli)?? Pitäähän moinen asia testata ihan omakohtaisesti! Tein mökkisukat jo ensi kesää ajatellen, ihan perusperus - jos eivät olekaan mukavat, niin ei harmita käyttää syttyinä takassa... Koko 38/39, 3½ puikoilla langanmenekki 80 g. (22.9.2013)
Eivät ole pesään päätyneet, mutta tuskin teen enää useampia. Kivan pehmoiset ovat jalassa, hiostamattomatkin, mutta armottomat lötköt. Unisukiksi kelpaavat.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ekat sytomyssyt

Lankalaihis alkanut hyvissä merkeissä, ensimmäiset sytomyssyt ovat valmiina!!

Etten mössää tössisi, etsin oikein lankaan kuuluvan ohjeen, edellisestä pipasta kun on hyvinkin jo puolitoista vuotta. Novita Tennesseelle löytyi naisen punainen pipo -ohje Novitalta, jonka toteutin ilman ylimääräisiä rimpsrampsuja. Jotain meni metsään kumminkin - ohjeen mukaan langanmenekki 50 g, meitsi väkersi kolmosen pyöröillä 67 g. Eli keskenhän se lanka sitten loppui, onneksi oli samaa laatua vaaleampana. Ettei näyttäisi niin päälakipaikalta, virkkasin reunaraidan jälkikäteen. (Sorry ylivalotus, väri lähimpänä totuutta alimmaisimmassa kuvassa.)

Samalla ohjeella toinenkin, vyötteettömästä novitalaisesta puuvillalangasta (nimi ei enää muistissa). Sama ohje, samat puikot ja lanka vähän ohuempaa ja löyhäkierteisempää - tuloksena isompi pipa, vaikka pienempää kuvittelin tekeväni... Langanmenekki sen sijaan lähes ohjeen mukainen, 52 g. Riitti, ja jäikin vielä.

Molempiin tein erilaisen loppukavennuksen kuin ohjeessa, joka mielestäni ruma ryntty. Näistä omista variaatioista hailakan vihreä on varsin onnistunut, siis se päälaki. Molemmat tuntuvat perin miellyttäviltä päässä - saatanpa vielä tehdä itsellenikin reissupipan, jahka on taas aurinkoisempia retkiä tiedossa...
 
 
PS. Ennenkin kehunut Tupperwareja, ja jälleen on todettava: mitä mainioin apuväline myös pipoja pingoittaessa!