Kirkonmenot

Täytyy myöntää, että turhan usein en kirkon ovea kolkuttele! Mitä nyt joskus kauneimpia joululauluja laulamassa, ristiäisissä, rippiäisissä, häissä ja hautajaisissa.

Vaan eilen kävin! Suorastaan tuppauduin emäntäni mukaan, halusin nähdä aitoanglikaaniset kirkonmenot.

Aikalailla vapaamuotoisempi tapahtuma kuin meikäläinen luterilainen toimitus, tosin paljon oli yhteistäkin. Pappi ei puhunut alttarin takaa, vaan kuoropenkistä - saarnasi toki saarnastuiolista. Maallikot puhuivat ja jossain vaiheessa oli käsittämätön rituaali, jossa ihmiset kuljeskelivat pitkin poikin toisiaan kättelemässä. Tässä vaiheessa "karkasin" (toki kaikkia kätellen, jotka matkalla ovelle kohtasin), koska tarkoituksenani ei ollut osallistua seremonian jälkeisiin nyyttikesteihin.

Suurimman vaikuteksen teki kuitenkin kirkon eteisessä ollut valtava aplikaatiotyö, kooltaan n. 1*5 metriä. Todella kaunis!! Jäin ihailemaan niin pitkäksi aikaa, että olin jäädä muun kirkkokansan jalkoihin!

Iloksenne yksityiskohtia: